Suomi hyökkää Saksan rinnalla

Suomi lähti jatkosotaan kokonaan toisista lähtökohdista kuin talvisotaan. Aseveljeys voimakkaan Saksan kanssa nähtiin mahdollisuutena, jolla talvisodan vääryys voitiin korjata.

Hitler aloitti sotaretkensä Neuvostoliittoa vastaan 22.6.1941 Barbarossa-suunnitelman mukaisesti. Saksa keskitti Neuvostoliiton vastaiselle rintamalle 3 miljoonaa miestä.

Suomi ei kuitenkaan halunnut esiintyä hyökkääjänä, vaikka Saksan suunnitelmat olivat Suomen sodanjohdon tiedossa. Kun Neuvostoliitto aloitti 25.6.1941 asutuskeskusten pommitukset, Suomi julisti käyvänsä puolustussotaa.

Suomen Neuvostoliiton vastainen rintama jakaantui kahteen osaan. Pohjois-Suomessa rintamavastuu oli noin 500 kilometrin osalta saksalaisilla. Rintamaosuus Oulun korkeudelta etelään oli Mannerheimin ylipäällikkyydessä. Tästä syystä Suomen noin puolen miljoonan miehen päävoimat voitiin keskittää eteläiselle alueelle.

Suomen armeijan päähyökkäys käynnistyi heinäkuun alkupäivinä 1941, jolloin ylipäällikkö Mannerheimin antoi ns. miekantuppipäiväkäskynsä.

Päämajan suunnitelmien mukaisesti hyökkäys eteni kolmivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa Karjalan armeijan painopiste oli Laatokalla. Toisen vaiheen tavoitteena oli edetä Karjalan kannaksella vanhalle rajalle. Kolmannessa vaiheessa hyökkäystä oli määrä jatkaa Syvärille ja Äänisjärvelle.

Elokuun loppuun 1941 mennessä kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentama Karjalan armeija oli saavuttanut talvisotaa edeltäneet rajat. Keskeisen kaupungit – Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri – vallattiin takaisin elokuun aikana.

Petroskoi vallattiin 1.10.1941. Petroskoin nimi vaihdettiin Äänislinnaksi ja siellä toimi kolmen vuoden ajan myös Pekka Tiilikaisen johtama rintamaradio, Aunuksen Radio.

Joulukuussa 1941 Suomen eduskunta liitti talvisodassa menetetyt alueet takaisin Suomeen ja palautti Tarton rauhan rajat.

Kun vanha raja oli saavutettu ja osittain myös ylitetty, Suomessa käynnistyi keskustelu sodan päämääristä. Itä-Karjalan liittäminen Suomeen elähdytti erityisesti heimoaatteen kannattajia Suur-Suomen hengessä. Vanhan rajan ylitys sai osakseen myös jyrkkää vastustusta, vaikka sensuuri yritti hillitä julkista keskustelua sodan päämääristä.

Saksalaiset toivoivat Suomen osallistumista myös Leningradin valloitukseen. Mannerheim ei kuitenkaan tähän suostunut ja joukkojen eteneminen pysäytettiin.

Jatkosodan hyökkäysvaihe kesti runsaat puoli vuotta. Sodan alussa Suomessakin uskottiin, että edessä on ”kesäsota” ja nopea operaatio Neuvostoliittoa vastaan. Hyökkäysvaiheen jälkeen rintamalinjat kuitenkin vakiintuivat vuoden 1941 lopulla ja alkoi kaksi ja puoli vuotta kestänyt asemasotavaihe.

Jatkosodan alussa sotatoimet sujuivat suunnitelmien mukaisesti, mutta hinta oli kallis. Vuoden 1941 loppuun mennessä jatkosodassa oli jo kuollut 25 500 suomalaista. Haavoittuneita oli lähes 50 000.

Teksti: Reijo Perälä

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä pekka peitsi (ei varmistettu)

Suuret ovat olleet luulot Suomen herroilla itsestään. Tavallinen kadun tallaajahan itsensä altistaa kaikille suuruudenhulluille ideoille tänäkin päivänä!