Tinkimätön kapellimestari Paavo Berglund

Viulistina Radio-orkesterissa aloittanut Paavo Berglund toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuodet 1962–1971.

Tietolaatikko

Paavo Berglund 1929 - 2012
Ura:
1949–1957 RSO:n viulistina
1955–1962 RSO:n kapellimestarina
1962–1971 RSO:n ylikapellimestarina
1972-1979 Bournemouthin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina
1975-1979 Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina
1987–1991 Tukholman filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina
1993–1998 Tanskan kuninkaallisen orkesterin ylikapellimestarina
Palkinnot:
1972 valtion säveltaidepalkinto
1985 Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto

Audio teoksesta:
Dmitri Šostakovitš, Sinfonia nro 5 d-molli op. 47 (1937)
1. Moderato
2. Allegretto
3. Largo
4. Allegro non troppo
RSO, joht. Paavo Berglund
Nauhoitettu Finlandia-talossa Helsingissä 9.1.2002.

Helsingissä 1929 syntynyt Paavo Berglund opiskeli Sibelius-Akatemiassa viulunsoittoa ja jatkoi kapellimestarin opintoja Wienissä. Vuonna 1952 hän debytoi orkesterijohtajana Helsingissä ja perusti samana vuonna Helsingin kamariorkesterin.

Radio-orkesterin ykkösviulistiksi Berglund tuli 1949, mutta omistautui vähitellen kapellimestarin työlle. RSO:n kapellimestarina hän aloitti vuonna 1955, ja ylikapellimestariksi hänet nimitettiin vuonna 1962.

Ahkerana ja tinkimättömänä harjoittajana tunnettu Berglund sai RSO:n johdossa ollessaan luotua vankan pohjan orkesterin nykyiselle tasolle. Hänen kaudellaan orkesteri aloitti myös ulkomaanesiintymiset ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta esimerkiksi kehutulla Englannin-kiertueellaan keväällä 1968.

RSO:n kautensa päätyttyä 1971 Berglund on toiminut ylikapellimestarina Bournemouthin sinfoniaorkesterissa, Helsingin kaupunginorkesterissa, Tukholman filharmonisessa orkesterissa sekä Tanskan kuninkaallisessa orkesterissa. Vierailujohtajana hän on johtanut maailman arvostetuimpia orkestereita.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Lassijuhani (ei varmistettu)

Olin vuonna 1968 Kultturitalossa kuuntelemassa Beglundin ja Radion sinfoniaorkesterin ja muistaakseni Yliopilaskunnan laulajien esittämää Sibeliuksen Kullervo-sinfoniaa. Konsertti kuului Euroopan yleisradioliiton konserttisarjaan, ja se lähetettiin muisttakseni useaan maahan. Kokemus oli unohtumaton. En ollut ennen kuullut teosta; tietääkseni se oli sodan jälkeen esitetty vain kerran. Endi tahdit saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä; kuoron sisääntulo 3. osassa sai kyynelet tulemaan silmiin. Kullrevon sotaanlähdön vaskikuoro löi ällikällä. Se on Sitä Sibeliusta, mitä myöhemmissä sävellyksissä ei enää ole.

Lähettänyt käyttäjä Jalmari M (ei varmistettu)

Bournemouthin SO vieraili Berglundin kanssa Mikkelissä ja Savonlinnassa 1980-luvun alussa soittaen kaikki Sibeliuksen sinfoniat ja viulukonserton. Mikkelissä minulla oli kamera mukana, ja istuin eturivissä tarkoituksenani kuvata orkesteria konsertin jälkitunnelmissa. Berglund saapui aloittaakseen konsertin, kun kirkossa välähti salamalaite. Kapellimestari kääntyi salamannopeasti, ja saatoin vain peloissani ajatella, etten se ollut minä... Konsertti meni onnellisesti läpi, ja aplodien aikana vieressäni istunut ystävällinen naishenkilö, jonka tunnistin pianisti Meri Louhokseksi, laski kätensä olkapäälleni ja sanoi lempeästi, että nyt saa kuvata. Muistikuvia onkin tapauksen jälkeen kertynyt, ja tallenteita hyllyyn. Olipahan alku!

Lähettänyt käyttäjä Sulevi (ei varmistettu)

Oma kiinnostukseni klassiseen musiikkiin nousi uudelle tasolle, kun Bournemouthissa kielikurssilla vuonna 1981 ollessani kuulin Berglundin johdolla Sibeliuksen 2. sinfonian. Yleisö oli aivan haltioissaan, ja suomalaisena sain kokea hienon musiikkielämyksen lisäksi isänmaallista ylpeyttäkin.