Tervapääsky - Pohjanmaan maakuntalintu

Nopeasti lentävät ja läpitunkevalla äänellä kirkuvat tervapääskyparvet kuuluvat suomalaiseen kesäiltaan.

Tietolaatikko

Tervapääsky (Apus apus)

Tervapääsky on musta, vaaleakurkkuinen ja pitkäsiipinen muuttolintu, jonka pituus vaihtelee 18-19 cm:n välillä.

Tervapääsky talvehtii trooppisessa Afrikassa. Sen kevätmuutto Suomeen alkaa ilmojen lämmetessä toukokuun puolivälissä.

Vaikka tervapääsky on pienikokoinen lintu, se on erittäin hyvä ja kestävä lentäjä. Erään arvion mukaan tervapääsky pystyy yhden kesäpäivän aikana lentämään vaivatta 1000 km:n matkan. Näin se kykenee taittamaan tuhansien kilometrien pituiset muuttomatkat muutamassa päivässä. Tervapääskyt ovat myös sopeutuneet erittäin hyvin elämiseen ilmassa. Esimerkiksi ravintonaan se käyttää pelkästään ilmasta sieppaamiaan hyönteisiä, kuten kärpäsiä, kirvoja ja hämähäkkejä.

Laajan reviirin vuoksi tervapääskyn pesimisympäristön tärkein vaatimus on itse pesäkolo. Pesän on oltava vähintään kolmen metrin korkeudella ja sen edustalla on oltava vapaata lentotilaa. Muutoin linnun uloslento saattaa päättyä maahanlaskuun. Ihmisen toiminnan ansiosta tervapääsky onkin saanut viime vuosikymmeninä runsaasti sopivia pesäpaikkoja mm. kattojen räystäiltä ja talojen seinien syvennyksissä. Pohjanmaalla tervapääsky pesii yleisesti pöntöissä.

Laji aloittaa pesinnän vasta 3-4 vuotiaana. Tervapääskynaaras munii yleensä heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla kaksi tai kolme munaa. Haudonta-aika kestää noin kolme viikkoa. Jos kylmät ja sateiset säät estävät hyönteisten pyydystämisen ilmasta, tervapääskypoikaset vaipuvat horrokseen. Tälla tavoin ne kestävät paastoa jopa yli viikon ilman muuta haittaa kuin menettämällä vain hieman painoaan. Myös aikuiset tervapääskyt pystyvät horrostamaan pesässään.

Huonot säätilat saattavat siirtää poikasten lentoonlähtöä useilla viikolla. Poismuutto alkaa yleensä syyskuun alkupuolella, mutta poikkeuksellisten huonojen kesien jälkeen lajia tavataan vielä maassamme vielä loka-marraskuun vaihteessa.

Suomessa pesivien tervapääskyjen lukumääräksi on arvioitu noin 50.000 paria.

Pohjanmaa

Pohjanmaa on laajin historiallisista maakunnista. Se vastasi melko tarkasti vuonna 1540-luvulla perustettua Korsholman linnalääniä. Alue säilyi Pohjanmaan läänin nimisenä vuoteen 1775 saakka, jolloin maakunnasta muodostettiin Oulun ja Vaasan läänit. Näiden uusien läänien rajat poikkesivat kuitenkin Keski-Suomen kohdalla aikaisemman Pohjanmaan maakunnan aluerajoista.

Maisemallisesti Pohjanmaa jakautuu useaan alueeseen. Etelä-Pohjanmaan rannikkomaa on kasvistoltaan rehevämpää kuin maakunnan muut osat. Se johtuu alueen merellisestä ilmastosta ja myöhään merestä nousseen maan korkeasta ravinnepitoisuudesta.

Etelä-Pohjanmaan metsät ovat kuusivaltaisia ja koostuvat pääosin mustikkatyyppisistä kankaista. Maisemaa sävyttävät myös laajat viljelyaukeat - etenkin sisämaassa. Suomen suurin tasanko sijaitsee esimerkikisi Seinäjoen ympäristössä. Parhaat viljelymaat ovat kuitenkin jokilaaksojen savikoilla.

Historialliseen Pohjanmaahan kuuluu myös Suomenselän alueen suuret suoalueet, jotka kattavat jopa 60 % maapinta-alasta. Tämä Suomenselän suovaltainen osa on 100-200 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta toisaalta alueen sisäiset korjeuserot ovat varsin vaatimattomia.

Pohjois-Pohjanmaan ja Perämeren alueet ovat puolestaan alavaa lakeutta, jota halkovat monet joet. Maakunnan tätä osaa hallitsevat mäntyvaltaiset havumetsät ja aapasuot.

Pohjanmaan pohjoisimmalle osalle, joka sijoittuu Rovaniemen eteläpuoliselle alueelle, antavat leimansa vaarat ja tunturiselänteet. Tämä Pohjanmaan osa on luonnonoloiltaan varsin kirjava alue. Metsät ovat jo pohjoista tyyppiä edustavia sekä- ja mäntymetsiä. Myös tervapääsky käy yhä harvinaisemmaksi tällä historiallisen Pohjanmaan pohjoisrajalla.

Laji pesii kaikkialla Suomessa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia. Kanta on kuitenkin runsainta Etelä-Suomen taajamissa ja Pohjamaalla, jonka maakuntalinnuksi tervapääsky on myös valittu.

Tervapääsky on sopeutunut poikkeuksellisen hyvin elämään ilmassa. Se voi lentää jopa 1000 kilometriä vuorokaudessa nopeuden kohotessa hetkittäin 150 km:n tunnissa.

Kesäiltaisin lentävä ja kuuluvalla äänellä "sriir, sviir, srii -tirskuntaa " laulava tervapääskyparvi on vaikuttava näky. Osa tervapääskyistä nousee niin korkealle, että ne häviävät näkyvistä. Näihin merkillisiin yöpymislentoihin osallistuu sekä pesiviä ja vielä pesimättömiä yksilöitä. Noin tunnin kuluttua auringonlaskun jälkeen tervapääskyt häviävät hiljaa pesäkoloihinsa. Pohjanmaan lakeudet ja korkea taivas tarjoavat hyvän taustan tälle luonnonnäytelmälle.

Teksti: Lasse Vihonen