Pää takalukossa

Martti Backman - Länsimaista ympäristöaatetta rasittaa voimakas pyrkimys ihmisen syyllistämiseen. Kaikki ihmisestä peräisin oleva nähdään lähtökohtaisesti pahana ja vastaavasti "luonnon" tuottamat asiat hyvänä ja pehmeänä. Kuitenkin todellisuus on usein päinvastainen. Luonto on kova eikä se anna armoa, mutta hyvän ja pahan tiedon puusta maistanut ihminen kykenee myös lempeyteen, asettamaan arvoja ja toteuttamaan niitä.
 
Otetaanpa vaikka ympäristömyrkyt. Nehän ovat saastuttaneet elinpiirimme ja uhkaavat terveyttämme ja henkeämme kaikkialla. Ihmisen valmistamina niitä kutsutaan yleensä "supermyrkyiksi". Kuitenkin tosiasia on, että luonto tuottaa edelleen ylivoimaisesti kovimmat myrkyt. Toista sataa vuotta sitten torajyvänä tunnettun, viljaa saastuttaneen homesienen myrkky tappoi Suomessakin tuhatkunta ihmistä. Tästä myrkystä päästiin eroon vasta kun ihminen alkoi käsitellä viljaa elohopeana tunnetulla "supermyrkyllä".
 
Toinen satunnainen esimerkki: talousvesi. Eri puolilla Suomea uhrataan suuria summia rahaa ja luonnnonarvoja ns. keinopohjaveden tekemiseen. Sen takana on uskomus, että luontoa jäljittelemällä saataisiin ihmisille jotenkin terveellisempää ja parempaa juomavettä. Nimittäin tavallisten vesilaitosten vesihän puhdistetaan kemikaaleilla, ihmisen tuottamilla aineilla, mikä tekee sen lähtökohtaisesti pahaksi. Siitä välittämättä, että suomalainen hanavesi on täysin puhdasta ja terveellistä juotavaa. (Nokian vesikriisi ei johtunut kemikaaleista.)
 
Luomu: Kakassa kasvatetut luomutuotteet ovat tosiasiassa ihmisten terveydelle paljon suurempi riski kuin torjunta-aineilla suojellut ja kemiallisilla lannoitteilla ravitut tavalliset maataloustuotteet. Mutta siitä viis, sillä luomua, ympäristöliikkeen kosheria, ei ole ihmisen kosketus saastuttanut.
 
Esimerkkejä riittää.
 
Ympäristöaate on tämänajan mahti-ideologia ja se ulottaa vaikutuksensa myös tutkimukseen. Itämeren rehevöitymistä on tutkittu vuosikymmenten ajan, yhä suuremmin tutkijajoukoin, yhä useammissa tutkimuslaitoksissa. Ja meren tilaa on yritetty korjata tutkimuksen tuottamin neuvoin. Silti Itämeri kaikkien yllätykseksi vain jatkaa saastumistaan.
 
Voisiko syy löytyä ideologisesti määräytyneestä tutkimushypoteesista, joka näkee vain ihmisen päästöt merkittävinä, ja jättää luonnon suuret syklit ja prosessit huomiotta?
 
Eräät merentutkijat kuvaavat Itämeren tilannetta takalukoksi, jota ei enää pystytä avamaan. Itämeri olisi kuolonkierteessään jo ohittanut pisteen, josta ei ole enää paluuta entiseen. Ja sen olisi saanut aikaan paha ihminen päästöillään.
 
Takalukko onkin hyvä ilmaisu kuvaamaan Itämeren ongelmaa. Mutta se takalukko taitaa olla Itämeren suojelijoiden päässä.
 
Martti Backman
toimittaja, MOT

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä motvirtanen

Olisi hyvä jos keskustelijat muistaisivat MOT:n blogin periaatteen: "Kaikki hyvien tapojen mukaiset viestit julkaistaan".

Ylläolevassa kommentissa ohjelmaa syytetään "rikoksista ihmisyyttä vastaan" ja vaaditaan asian käsittelemistä "korkeammissa asteissa".

Tuollaista kun kirjoittaa anonyymisti, pääsee aika pian hyvien tapojen tuolle puolen. Eli seuraavat sensuurivaatimukset omalla nimellä, kiitos.

Matti Virtanen
tuottaja

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Ymmärtäisin että tutkiva asiajournalismi perustuu siihen, että puolueeton toimitus/toimittaja esittää asiallista perusteellista kritiikkiä jotakin yhteiskunnassa esiintyvää ilmiötä kohtaan.

Asiallista kritiikkiä ei ole mielestäni se, että Yleisradion MOT -ohjelma perustuu pelkästään yhden tietyen ja tunnetun toimittajan asenteellisuuteen joka esiintyy aina samassa yhteydessä. Toimittajan henkilökohtainen taistelu sen puolesta että ihmistä ei saa "syyllistää" ympäristön saastumisesta tai ilmastonmuutoksen kiihdyttämisestä on MOT-ohjelman perusajatus.

Näkökulmassa ei sinänsä olisi mitään vikaa, kunhan se pysyisi toimittajan henkilökohtaisena näkemyksenä. Kun tämän henkilökohtainen "missio valjastetaan asiaohjelman muotoon on kyseessä vakavampi asia myös YLE:n kannalta. Toimittajan mielipiteiden esittäminen "totuutena" joka on päinvastainen 90% tehtyjen tutkimustulosten kanssa, on harhaanjohtamista.

Joskus tulevaisuudessa tällaista propagandaa ja ihmisen harhaanjohtamista voidaan pitää tulevien sukupolvien näkökulmasta jopa "rikoksena ihmisyyttä vastaan" On järjetöntä, että toimittajalle annetaan ohjelmassa jonkunlainen "asiantuntijan oikeus esittää mielipiteitään totena, kun tälläkin palstalla oikea asiantuntija kumoaa toimittajan väitteet perusteettomina. Tähän toimittaja kuitenkin vastaa edellä olevansa mielestään edelleen oikeassa.

MOT:n ohjelmapolitiikkaa tulee jatkossa käsitellä korkeammissa asteissa.

Lähettänyt käyttäjä motvirtanen

Kiitos Antti Iholle aiheellisesta täsmennyksestä. On todellakin niin, että vain pohjasedimentin pintakerros osallistuu fosforinkierrätykseen. Mutta vastasinkin vain minulle esitettyyn kysymykseen, että mistä se valtava fosforimäärä on sinne sedimenttiin oikein kertynyt. Ja tässä mielessä esittämäni suuruusluokat ovat mielestäni edelleenkin oikeat. Vaikka itse asiassa ei ole edes kovin olennaista, mistä se fosfori on peräisin, kun tosiasia kuitenkin on, että se on siellä ja sitä on yllinkyllin aiheuttamaan massiviset leväkasvustot.

Suuruusluokista ennen kaikkea oli kysymys myös itse ohjelmassani. Sekä kustannustehokkuudesta. Ja sen osalta olen Antti Ihon kanssa aivan samaa mieltä. Fosforia kannattaa poistaa siellä, missä sen kilohinta on halvin. Halpaa ulkoista fosforia saadaan vielä talteen Pietarin alueelta ja Puolasta. Mutta sen jälkeen, kun sieltä on vähennetty ne edulliset 5 000 tonnia, alkavat ulkoisen kuorman kustannustehokkaat leikkaamiskohteet olla vähissä. Ja kun sisäisen kuormituksen myllystä jauhautuu joka vuosi toista sataa tuhatta tonnia fosforia veteen, niin silloin kannattaa selvittää mahdollisuudet kohdistaa rajalliset suojeluresurssit sinne. Alustavien arvioiden mukaan syväveden keinotekoinen hapettaminen olisi erittäinkin kukkaroystävällistä.

Martti Backman,
toimittaja

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Olipahan kiinnostava ja hyvin rakennettu ohjelma; voi vain toivoa, että ohjelma herättäisi kunnollisen ja asiallisen keskustelun Itämeren tilasta!

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Fosforia vapautuu sedimentin ja vesipatsaan rajapinnasta. Tuhansien vuosien aikana pohjiin kertynyt fosfori on enimmäkseen syvällä pohjasedimentissä, eikä vapaudu sieltä ellei kulkeudu jollain ilveellä kohti rajapintaa. En keksi mekanismia, joka saisi sen näin kulkeutumaan; sedimenttiin sitoutunut fosfori istuu aika tiukassa. Näin ollen suoraviivainen laskusi on väärä ja 3% osuus on suuruusluokkaa liian pieni. Ja sitä myötä päätelmät vinossa.

Ravinnekuormitus on taseasaste, jota voidaan kontrolloida sekä sisäiseen että ulkoiseen kuormitukseen puuttumalla. Kumpaa kannattaa tehdä? Riippuu siitä kuinka paljon kuormituslähteistä tavaraa tulee ja mitä näihin puuttuminen maksaa. Rajalliset suojeluresurssit kannattaa jyvittää sisäisen ja ulkoisen kuormituksen eri lähteisiin niin, että viimeisen käytetyn euron tuottamat hyödyt ovat yhtä suuret. Sen dramaattisemmasta ei järkevässä vesiensuojelussa ole kyse.

Antti Iho
Ympäristöekonomian tutkija
Helsingin yliopisto

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Eipä Backmanni esitellyt ohjelmassaan että Matti Lappalainen on Vesi-Eko Oy:n hallituksen pj. Vaikutti hieman mainospuheilta nuo selitykset. Ja jos tarkoituksena oli tarkastella Itämerta kokonaisuudessaan niin kyllä typen osuutta olisi pitänyt arvioida hieman tarkemmin. MOT:n ympäristönsuojelua korville lyövä linja on vähintäänkin omituinen.

Että sellaista tutkivaa journalismia.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Luomuruoka on samanlaista, kun karjanlannalla
lannoitettun maan tuottama ravinto 1930-luvun
Suomessa. Siinä on jäämiä, koska ilmakehässä
on vierasaineita.(vrt. sammakot)

Koska joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään,
on mahdollisimman puhdas ravinto hyvä keino
välttää karsinogeenejä. Esimerkiksi luomumaito
on parempaa, koska homogenointi, pastörointi
puuttuu.

Kun Kymijoessa oli dioksiinia, fureeneja,elohopeaa
ja juomavesi tuli pintavedestä, niin Utissa valmis-
tettu tekopohjavesi oli edistysaskel kaupunkilaille
,kun sitä verrattiin kemiallisesti puhdistettuun
pintaveteen.

Esimerkkejä riittää.

nestori

Lähettänyt käyttäjä motvirtanen

Kiitos nimimerkeille hyvistä kysymyksistä. Yritän selittää:

Itämeren pohjan fosforimäärä on kertynyt 10 000 vuoden aikana pääasiassa luonnonhuuhtoumasta. Viimeisten sadan vuoden aikana on myös ihminen toiminnoillaan lisännyt fosforikuormaa.

Luonnonhuuhtouman määräksi arvioidaan yli 8 000 tonnia vuodessa. Suoraviivaisesti laskien luonnon fosforikuormaa olisi näin Itämeren pohjasedimenteissä yli 80 miljoonaa tonnia

Ihmisen osuus Itämeren pohjan fosforista on näin ollen tämän hetken kuormituksella laskettuna noin 3 prosenttia.

"Mikä aiheuttaisi terveessä meressä sellaisen happikadon, että fosfori vapautuu", kirjoittaja kysyy.

Terveessä meressä tuskin mikään sellaista aiheuttaisi, mutta Itämeri ei olekaan terve meri, vaan suolavammainen murtovesi. Myrskyt ja tuulet eivät ulotu hapettamaan sen halokliinin alaista syvävettä, Ja kun vielä Pohjanmereltä tulevat hapekkaat suolavesipulssitkin ovat ehtyneet, on happikato tosiasia. Sen olemassaoloa eivät ketkään tutkijat kiistä.

Ihmisen aiheuttama kuormituslisä on johtanut hapenkulutuksen kaksinkertaistumiseen Itämeren pohjilla, mutta se ei riitä selittämään happikadon syvyyttä. Ilman suolavammaansa Itämeri sedimentoisi helposti sinne tulevan orgaanisen aineen eikä hapen puute olisi ongelma.

Toinen nimmerkkikirjoittaja kysyy, miksi ohjelmassa ei käsitelty typen osuutta.

Kaikkea ei voi käsitellä puolen tunnin ohjelmassa, ja typpikysymys ei nyt kuulunut tähän tarinaan. Ohjelmassa käsiteltiin Itämerta systeeminä kokonaisuudessaan, ja systeeminä Itämeri on lopultakin fosforirajoitteinen. Vedessä olevan fosforin määrä ratkaisee kokonaislevätuotannon suuruuden. Vedessä oleva typpi kuluu loppuun jo kevätkukinnassa, mutta ylijäänyt fosfori määrää keskikesällä kasviplanktonin tuotannon lopullisen massan, sillä aiheuttavat sinilevät saavat typpensä ilmasta.

Ruotsissa on merentutkijoiden koulukunta, joka on sitä mieltä, että kaikki typen poistoon uhratut kruunut ovat hukkaan heitettyä rahaa, kuten professori Stigebrandt ohjelmassanikin sanoi.

Martti Backman
toimittaja, MOT

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Miksi ohjelmassa ei käsitelty typen osuutta Itämeren rehevöitymisongelmissa?

Itämeren kasviplanktontuotantohan on Selkämereltä eteläänpäin pääosan ajasta typpirajoittunutta. Poikkeuksen muodostaa sinileväkukinnan aikaansaava loppukesän typpirajoitteinen olosuhde mutta suurimman osan ajasta tuotanto on typpirajoitteista. Esimerkiksi kevätkukinnan, joka ei ole yhtä näkyvä kuin sinileväkukinta mutta joka yhtäkaikki pohjaan vajottuaan aiheuttaa hapen kulutusta ja tietenkin typen määrien ja kukintojen lisäännyttyä happikatoa, on tarkoin typen määrän määräämää.

Typen päästöjen vähentämiseenhän on vasta hiljattain alettu kiinnittää huomiota ja typpipäästöjähän yhä lisääntyvissä määrin tuottavat liikenne, maatalous ja kunnalliset/teolliset jätevedet.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Voisko Packmanni selittää mistä itämeren pohjaan on alunperin kertynyt siellä oleva valtava fosforimäärä,
joka nyt Hänen asiantuntijoidensa mukaan jatkaa loputonta kiertokulkuaan ja aiheuttaa leväkukintoja vaihtelevalla menestyksellä. Aineen häviämättömyyden laki johtaa siihen, että jätevesien mukana tuleva fosfori kumuloituu pohjaan, minne mm Lappalainen väittää sen kuuluvankin. Mikä aiheuttaisi terveessä meressä sellaisen happikadon, että fosfori vapautuu ?
Mistä valtamerien tuhansien metrien syvyyksiin tulee happea, onhan sielläkin elämää, eikä fosforia vapaudu kun sitä ei siellä ole. Tarkoitushakuinen ympäristöir-vistely saisi jo loppua ja voisitte palata tosiasioihin perustuvioin asiaohjelmiin

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Useimmille suomalaisille Itämeri aukeaa rannalta katsoen, uimarannalla uiden tai esimerkiksi saaressa mökkeillessä.

Tutkimustulosten mukaan rannikon merenlahtien ja Saaristomeren veden laatu ja ravinnekuormitus on pääosin suomalaisten itsensä tuottamaa. Suomenlahden rannikolla ja Turunmaan saaristossa nimenomaan maanviljelyksen, osin yhdyskuntajätevesien ja kalankasvatuksen seurausta.

Itämerta pitää toki suojella kokonaisuutena. Silti juuri omat liat likaavat omat rantamme ja sitä ei pitäisi ajankohtaisohjelmassa unohtaa kertoa!

Lähettänyt käyttäjä mattiyle (ei varmistettu)

Totta on, että ihmisen osuus on pinnassa suurempi, kuten Backmankin myönsi. Mutta ei sieltä ehtaa tavaraa löydy, samanlaisia ovat vanhat ja uudet molekyylit. Oleellista on, että hapettomilla pohjilla ne fosfori ei hautaudu sillä tehoasteella kuin hapellisessa sedimentissä. Siksi fosforia jää veteen leviä kasvattamaan.

Kun Antti Iho olet ympäristöekonomisti, koeta saada perille tuota rajallisten resurssien jyvittämistä viimeisten eurojen käytön optimoimiseksi. Dramaattisinta "puhdasoppisessa vesiensuojeluideologiassa" on, että ei pyritäkään järkevyyteen. Tosin sanotaan pyrittävän, mutta vasta kun mantra "ulkoinen kuormitus on vähennettävä ensin mahdollisimman vähiin" on täytetty, eli ei missään tapauksessa vielä.

Tämän skitsofrenian voisi ymmärtää yksilötasolla, mutta sen päätukijoita ja ylläpitäjiä ovat YM ja sen alainen Suomen ympäristökeskus. Yksilöitähän sielläkin on töissä entiseen "Moskovan korttiin verrattava ympäristökortti" rinnassa ja yhteiskunnan palkalla. On tosin järkeviäkin, mutta hiljennettyinä.

Tiedoksi YLElle: Oli muuten vaikea löytää tätä keskustelusivua.

Matti Lappalainen
ympäristöneuvos, limnologi

Lähettänyt käyttäjä elonmerkki (ei varmistettu)

Kyllä näin on ettei sinilevillä ole pyrstöä. Ne eivät ui vastavirtaan. Järviemme sinileväkukinnot ovat omaa tuotantoamme. Tarkoittaako Backman että jos Itämeren rehevöityminen johtuukin pohjan happikadosta ja suolapulsseista niin silloin ei tarvitsekaan rajoittaa päästöjä vesistöihin eli jätetään järvemme oman onnensa nojaan!!!

Backman saattaa olla oikeilla jäljillä sisäisessä kuormituksessa. Se ilmiö että pohjan happikato vapauttaa minimiravinteen eli fosforin saattaa todella olla sekä sisävesistöjen että Itämeren rehevöitymisen keskeisin tekijä.

Mutta mikä aiheuttaa happikadon?
Yksi syy voi hyvin olla valtava humuspäästö joka on lähtenyt kulkeutumaan suomen valtavista metsä- ja suoojituksista. Pekka Viherän laskelmien mukaan tämä päästö riittää aiheuttamaan Itämeressä havaitun happikadon.

Tästä hypoteesista kerrottiin Backmanille mutta hän sivuuttaa sen ja myös tämän sisävesien ongelman ohjelmassaan. Tutkivaa journalismia? Ei vaan tuttua antienvironmentalistista missiota.

Hannu Hyvönen
tutkiva journalisti ja dokumentaristi