Hyppää pääsisältöön

Näin naapurissa

Näin naapurissa -ohjelmasarjan tarkoituksena oli lisätä suomalaisten tietoutta itäisestä naapurimaastamme Neuvostoliitosta.

Viikottaisen neuvostotietouden välitys aloitettiin jo vuonna 1975 sarjalla Naapurineljännes. Syksyllä 1978 lähetysaikaa lisättiin puoleen tuntiin ja ohjelma sai uuden nimen.

Vuosina 1978-1985 lähetettyä Näin naapurissa -sarjaa toimittivat Pentti Kemppainen, Leena Pakkanen ja Heikki Vuohelainen.

Ohjelmissa vastattiin kuulijoiden lähettämiin kysymyksiin, mutta eri jaksoissa kuultiin myös reportaaseja Neuvostoliiton eri elämänalueista.

Ohjelmaa tehtiin yhteistyössä Neuvostoliiton radion ja uutistoimisto APN:n kanssa. Tästä johtuen sarjan välittämä tietous myötäili virallista neuvostonäkemystä.

Kahdessa ensimmäisessä näytteessä vastataan kysymyksiin mm. kansanedustajien palkoista, vaalijärjestelmästä, länsimaisten lehtien saatavuudesta, passimuodollisuuksista, keräilypostimerkkien vaihdosta ja lasten pakkohuostaanotosta.

Reportterit perehtyvät myös mm. Neuvostoliiton kiisteltyihin uskonto-oloihin ja samovaarin historiaan. Näytteissä vieraillaan myös valkovenäläisellä kolhoositilalla, georgialaisessa luostarissa, Leningradin metrossa ja turkishuutokaupassa.

Tuottaja Heikki Peltosen mielestä sarja tuli tarpeeseen, sillä Neuvostoliitosta jos mistä Suomessa puuttui tietoa. Naapurimaan laajuuden tähden aihetta "tullaan käsittelemään vuosikausia".

Ohjelmista kuullaan otteita, ja niistä on poistettu äänilevymusiikki.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Enpä tiedä, mihin tarpeeseen ohjelma "Näin naapurissa" tuli, kuten Heikki Peltonen niminen ns.journalisti tuossa edelle näyttää sanovan.Täm Heikki on ilmeisesti sama Heikki Peltonen joka vieläkin jaksaa torstaisin keskeyttää, manipuloida, esittää ja ivata haastateltaviaan. "Minä olen Heikki Peltonen ja minun kanssani tätä ohjelmaa olivat tekemässä.."

Eikö koskaan teille, Heikki Peltonen tullut mieleen, että tuona aikana kun "Näin naapurissa" tehtiin, niin siellä vangittiin helluntalaisia, babtisteja, luterilaisia ja muita uskonnon harjoittajia, joille oli luvattu oikeus harjoittaa uskontoa, paitsi kertoa lapsille, puhua julkisilla paikoilla, kirjottaa lehtiin, kokoontua jne. Näiden lapsia pilkattiin koulussa opettajien toimesta, he eivät edenneet ylistoon tai alemmillekaan tasoille, koska he uskoivat Raamatun Jumalaan. Kammottaa myös ajatella teitä Leena Pakkanen, Pentti Kemppainen ja Heikki Vuohelainen. Jos olitte näin sinisilmäisiä Neuvostoliiton uskonnonvapaudesta, kuten ohjelmanne tuovat esiin, niin tyhmyydestä Jumalakaan ei tuomitse, mutta jos Te teitti tieten tahtoen vääristellen uskovaisten olosuhteita ja heidän vuosikymmeniä jatkututta kidutusta ja ahvistusta perheille, niin kyllä silloin olette Jumalan edessä vastuussa. Käytännössä mikään ei ollut niinkuin kerrotte. Raamattuja kuljetettiin satojatuhansia suomalaisten uskovien toimesta, jotka laittoivat itsensä likoon ja olivat pidätettyinä ja pilkattuina ateististen vartijoiden keskellä.Me monet avustimme rahallisesti ja myös lähetimme aineellista apua. Ennenkaikkea rukoilimme vankileireillä kirutettuina olevien puolesta ja heidä perheitensä puolesta. Jumala piti huolen. Te YLEN toimittajat piditte huolen ettei totuus tullut suomalaisille ilmi.
Nukkukaa hyvin yönne 2013. Hakekaa totuutta. Vain yksi voi pelastaa, Jeesus, Jumalan poika. Kenties sanotte, että tuomitsen teidät Heikki Peltonen, Leena Paakkanen, Heikki Vuohelainen ja Pentti Kemppainen. En tee sitä,vaan kerron näkemykseni. Jos olitte näin sinisilmäisiä, olitte tyhmiä. Jos tietoisesti teitte väärää journalismia, niin jokaisesta väärästä sanasta Jumala tuomitsee, jos ei tee parannusta.
Antti T, pelastunut Jumalan armosta 19.10. 1969 Tampereella ja slaavilaisten ystävä ja tukija.

Lähettänyt käyttäjä

Jokainen joka tajuaa sen että ihminen haluaa työstään, luovuudestaan ja riskinotostaan liksan, ymmärsi jo tuolloin että tällaiset ohjelmat ja koko Neuvostoliitto oli huono vitsi. Ja viimeistään Berliinin muurin olemassolon olisi pitänyt herättää tyhmimmätkin, mutta mitä vielä, yliopistolla 10 vuotta opiskelleiden joukossa oli risupartoja jotka olivat vappumarsseilla Neuvostohurmoksessaan.

Sen jälkeen kun Neuvostoliitto lopulta romahti, samat risuparrat kiirehtivät kertomaan että "eihän siellä ollutkaan mitään kommunismia". Ja taas löytyi cheerleader jengi jotka ottivat tuonkin selityksen omakseen.

Se on kumma juttu noissa vasemmistolaisissa että koko ajan pitää selittää ja selittää. Jos joku selittää miten ihanaa ja hienoa hänen elämänsä on, kaikki miettivät että jotain on pielessä kun pitää selitellä. "Näin naapurissa" ohjelman faneilla ei tuo homma kääntynyt ihan oikein.

Lähettänyt käyttäjä

Turha tätä on taivastella. Ei tämä ohjelma ollut millään muotoa "kommunistien propagandaohjelma" - sehän oli täysin virallisen ja yleisesti hyväksytyn ulkopoliittisen linjauksen eli Paasikiven-Kekkosen linjan mukaista tiedotusta, johon kaikki poliittiset puolueet olivat sitoutuneita kokoomuksesta kommunisteihin. Eihän tässä tietääkseni varsinaisia valheita kerrota vaan lähinnä siloteltuja totuuksia. Ystävälliset suhteet itänaapuriin nyt olivat noina vuosina välttämättömyys, ja tämän tuli näkyä myös Yleisradion ohjelmissa. Ohjelma palveli siten enemmänkin ulkopoliittisia tarkoitusperiä kuin perinteisiä median tehtäviä.
Ihmiset myös kuuntelivat ohjelmia siihen aikaan kriittisemmällä otteella kuin nykyään: tuskin tämä meni kenellekään sellaisenaan läpi. Ohjelman tekijät varmaan odottivatkin, että kuuntelijat tulkitsevat tietoa "rivien välistä".
Historiaa tuntevat ymmärtävät, että suurvalta Neuvostoliiton kriittinen käsittely missään suomalaisessa mediassa ei kylmän sodan olosuhteissa olisi ollut mitenkään mahdollista. Kyllähän se näyttää jälkeenpäinkin vielä ärsyttävän...

Lähettänyt käyttäjä

Propagandaa, ehkä, tarkoitushan oli tuohon aikaan edistää Suomen ja Neuvostoliiton ystävällismielisiä ja luottamuksellisia suhteita. Niinpä suomalaisten mielipiteitä piti muokata myötämielisemmiksi itänaapuria kohtaan tai ainakin neutraloida ns. "neuvostovastaisuutta". Eihän näissä ohjelmissa valehdeltu. Asiat vain esitettiin täysin kritiikittömästi ja ärsyttävän opettavaiseen sävyyn aivan kuin kielteiset käsitykset Neuvostoliitosta olisivat ääliömäisiä ja näitä ääliöiden pahansuopia porvarijorinoita sitten faktoilla oiotaan. Kauhean arroganttia.

Lähettänyt käyttäjä

Kommunistien propagandaohjelma.

Lähettänyt käyttäjä

erehdyin kerran poikamiesaikoinani 1977 kertomaan paikallisravintolan pöytäseurueelle että N-L tulee katoamaan,meinasi tulla turpiin ja portsari antoi ikuisen porttikiellon!

Lähettänyt käyttäjä

Perhana, näitähän on tehty lapsuudessani. Miksi kulutinkaan kaiken sen ajan Rockradion parissa... Neuvostoliittohan oli parasta sitten toisen Maailmansodan!

Lähettänyt käyttäjä

Millaista Neuvostoliitto-propagandaa Suomessa on harrastettu vasta vähän aikaa sitten. Onneksi en elänyt noita aikoja.

Lähettänyt käyttäjä

Pääsisipä tähän satumaahan

Lähettänyt käyttäjä

Nykyään samaa soopaa syötetään mediassa vain toisesta asiasta. "Neuvostovastaiduus" on nykyään sama, kuin "mashanmuuttajavastaisuus" Asiasta jotain kriittistä esittävät leimataan moukiksi ja tyhmiksi . Kyllä joskus vielä näitäkin "laskuja" maksellaan ja huomataan, että asiat olisi voinut hoitaa toisinkin.

  • Albert Edelfeltin elämän tärkein nainen oli äiti

    Albert Edelfelt

    Taiteilijaelämää Pariisissa viettänyt Albert Edelfelt kirjoitti äidilleen vuosina 1873–1901 satoja kirjeitä. Kirjeissä piirtyy Edelfeltin tie taiteilijaksi, epävarmuus ja menestys, ystävät, seurapiirit ja koko värikäs Pariisi. Toimittaja Eeva Luotonen haastattelee Edelfeltin kirjeet kirjaksi koonnutta tutkija Anna Kortelaista Viisasten kerho -ohjelmassa.

  • "Tule onkeen ottamaan" – tarinoita savolaisista kalataioista

    Tapio Kautovaara kertoo savolaisesta kalamiehestä Hermosta.

    Vanhan kansan oppien mukaan uutta ongenkoukkua tuli pitää muutaman päivän ajan vainajan suussa. Alkukesästä järveen oli hyvä vuolla hieman hopeaa onnea tuottamaan. Kalavarkaita ja lapamatoja rankaistiin niin ikään taikakeinoilla. Toimittaja Tapio Kautovaara muistelee vuoden 1956 radio-ohjelmassaan Savossa elänyttä Hermo-nimistä miestä. Hermo tunsi kalaonnen ja tiesi oikeat kalastusvälineet. Näitä hän höysti erilaisilla taikaloruilla ja -tavoilla.

  • Mirri-tädin ja Suvi-Päivikin muistelot vuonna 1981

    Mirri-täti oli 1950-luvun lasten radiosuosikki

    Vuonna 1981 Tänään iltapäivällä -radio-ohjelman haastattelussa kuullaan Mirri-tädin muistoja hänen juontamastaan Perheen pienimmille -ohjelmasta. Mirri-tädin, oikealta nimeltään Mirjami Suonion (1906–1987) kanssa studiossa vieraana on myös Suvi Päivikki, joka oli suositun lastenohjelman vakiovieraita.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Uusimmat julkaisut

  • Albert Edelfeltin elämän tärkein nainen oli äiti

    Albert Edelfelt

    Taiteilijaelämää Pariisissa viettänyt Albert Edelfelt kirjoitti äidilleen vuosina 1873–1901 satoja kirjeitä. Kirjeissä piirtyy Edelfeltin tie taiteilijaksi, epävarmuus ja menestys, ystävät, seurapiirit ja koko värikäs Pariisi. Toimittaja Eeva Luotonen haastattelee Edelfeltin kirjeet kirjaksi koonnutta tutkija Anna Kortelaista Viisasten kerho -ohjelmassa.

  • "Tule onkeen ottamaan" – tarinoita savolaisista kalataioista

    Tapio Kautovaara kertoo savolaisesta kalamiehestä Hermosta.

    Vanhan kansan oppien mukaan uutta ongenkoukkua tuli pitää muutaman päivän ajan vainajan suussa. Alkukesästä järveen oli hyvä vuolla hieman hopeaa onnea tuottamaan. Kalavarkaita ja lapamatoja rankaistiin niin ikään taikakeinoilla. Toimittaja Tapio Kautovaara muistelee vuoden 1956 radio-ohjelmassaan Savossa elänyttä Hermo-nimistä miestä. Hermo tunsi kalaonnen ja tiesi oikeat kalastusvälineet. Näitä hän höysti erilaisilla taikaloruilla ja -tavoilla.

  • Mirri-tädin ja Suvi-Päivikin muistelot vuonna 1981

    Mirri-täti oli 1950-luvun lasten radiosuosikki

    Vuonna 1981 Tänään iltapäivällä -radio-ohjelman haastattelussa kuullaan Mirri-tädin muistoja hänen juontamastaan Perheen pienimmille -ohjelmasta. Mirri-tädin, oikealta nimeltään Mirjami Suonion (1906–1987) kanssa studiossa vieraana on myös Suvi Päivikki, joka oli suositun lastenohjelman vakiovieraita.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Rinnat

Kapearaiteisella rautatiellä matkustava maalaismies kiinnostuu vastapäätä istuvan rouvan rinnoista pakkomielteenomaisesti.

  • Lasse Pihlajamaan harmonikka venyi konserttitaiteeseen ja komiikkaan

    Itseoppineesta pelimannista tuli harmonikansoiton uudistaja.

    Lasse Pihlajamaa (1916–2007) opetteli salaa itsekseen soittamaan, hioi taitojaan sirkuksessa, teki haitarista kunnioitetun konsertti-instrumentin ja kehitti siitä vieläpä istuttavan mallin. Elävä arkisto on koonnut paketin Suomen harmonikkakulttuurin uranuurtajan elämäntyöstä.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Juice Leskinen: Viidestoista yö

    Kappaleesta tuli yksi Suomen "kansallislauluista"

    "Se sanoo asiat niin kuin ne on", totesi Ulla Tapanisen haastattelema suomalainen mies Esplanadin puistokonsertissa kesällä 1980.

  • Näin tehtiin Juicen Odysseus

    Kappaletta ruoditaan ohjelmassa monelta kantilta

    Erkki Aallon tv-dokumentti kuvaa Odysseus-laulun syntyvaiheita vuonna 1974. Coitus Int esittää uutuusbiisin Tampereen yo-talolla.

  • Juice Leskinen 50 vuotta

    "Legenda", vastaa Juice ja nauraa räkäisesti päälle.

    "Legenda", vastaa Juice Leskinen ja nauraa räkäisesti päälle kysyttäessä mikä hänestä tulee isona. Sitä hän tosin taisi olla jo Tampereen radion haastattelun aikoihin 50-vuotispäivänsä aattona.

  • Juice kommentoi elämäntapojaan

    Juice piti tuotantoaan ruumistaan arvokkaampana.

    Juice Leskisen taiteilijaelämään kuului auttamattomasti alkoholi ja tupakka. Hän piti tuotantoaan ruumistaan arvokkaampana.

  • Juice Nybergin vieraana

    Juicen haastattelu vuodelta 2004.

    "Miltä se tuntuu, kun on aina oikeassa", kysyi Mikko Alatalo Juice Leskiseltä? Juice ei osannut vastata, kun hänellä ei ollut kokemusta mistään muusta.

  • Juice Leskinen vedenneitona

    Lauantai-illan huumaa -sarjassa tiputettiin ihmisiä veteen.

    Kun Mikko Kuustonen kutsui, maestro Juice Leskinen saapui. Lauluntekijä heittäytyi lauantai-illan estradiviihdepläjäykseen koko arvovallallaan. Kylvyn jälkeisessä haastattelussa Leskinen paljasti, ettei juuri kuuntele levyjä. Uimamaisteriksi tunnustautuvan Juice Leskisen asettaminen vedenneidoksi, oli Mikko Kuustosen kosto ihailemalleen lauluntekijälle.

  • Juice Leskinen: Syksyn sävel

    Kappaleesta tuli yksi suurimmista Juicen hiteistä

    Syksyn sävel ilmestyi ensi kerran singlenä loppuvuodesta 1975. Vuosien saatossa siitä kasvoi yksi suurimmista Juicen hiteistä.

  • Juice lukee jouluevankeliumia

    Juice hartaana Helsingin rautatieaseman parvekkeella.

    "Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava." Näin alkaa perinteinen jouluevankeliumi.

  • Juice Leskinen: Sika

    Sika on vaihtoehtoisten joululaulujen klassikko.

    Juice Leskisen vuonna 1980 ilmestynyt Sika on vaihtoehtoisten joululaulujemme rakastetuimpia edustajia. Tuubi-ohjelmassa tekijää säestää mieskööri.

  • Juicen ja Safkan joululauluja aikuisille

    24 uudelleen sovitettua värssyä.

    Juice Leskinen ja Safka Pekkonen huolehtivat pikkutuhman Aikuisten joulukalenterin loppumasennuksesta. Kaksikymmentäneljä uusin sanoin ja erilaisin elkein tulkittua joululaulua eivät säästäneet satiirin säilältä juuri ketään.

  • Juice & Grand Slam: Luonas kai olla saan

    Juicen parisuhdelaulujen klassikko

    Juicen parisuhdelaulujen klassikko kuultiin Grand Slam -yhtyeen kiertueen päätöskonsertissa Nivalan Tuiskulan urheilutalolla vuonna 1983.

  • Juice Leskinen: Ilomantsi

    Juice osallistui euroviisukarsintoihin 1981

    Musiikin moniammattilainen Juice Leskinen osallistui Suomen euroviisukarsintoihin vuonna 1981. "Ilomantsi" sijoittui kisassa neljänneksi.

  • Juice Linnan juhlilla 1986

    Juice oli ensimmäisiä rokkareita Linnan juhlissa

    Taiteilija Juice Leskinen vieraili Linnassa vuonna 1986 presidentti Koiviston kutsumana. Juice oli ensimmäisiä rockmuusikoita, joita kutsuttiin vastaanotolle.

  • Juice Leskisen patsas

    Juice-patsas pystytettiin tähden kotipitäjään Juankoskelle.

    Vuonna 2006 edesmenneen kansantaiteilijan Juice Leskisen patsas pystytettiin syystalvella 1995 hänen kotipitäjäänsä Juankoskelle.

  • Kirjoittaja Leskinen

    Juice Leskinen debytoi kirjailijana vuonna 1975.

    Juice Leskinen debytoi kirjailijana vuonna 1975 teoksella "Sonetteja laumalle". Kirjojen ja runojen lisäksi hän kirjoitti mm. kolumneja.

  • Sotilaiden äänet 2: Sekasortoa ja kiperiä päätöksiä

    Suomalaissotilaat harhailevat Kannaksen suurhyökkäyksessä.

    Suomalaisten asemien murruttua Valkeasaaressa sotilaat harhailevat taaksepäin hyökkäävien neuvostojoukkojen seassa. Haavoittuneita joudutaan jättämään, kun jäljellä ei ole tarpeeksi miehiä heitä kantamaan. Sotilaiden äänien toinen osa kertoo kiperistä päätöksistä, harhailusta ja yrityksistä löytää oma joukko-osasto.

  • Sotilaiden äänet 3: Taistelu "Viimeisen toivon"-linjasta

    Suomalaiset taistelevat VT-linjassa.

    Suomalaiset ahertavat kuumeisesti yhä keskeneräisen VT-linjan kimpussa: juoksuhautoja kaivetaan ja uutuuttaan hohtavia asemia yritetään naamioita. Rajujen tykistövalmistelujen jälkeen venäläiset hyökkäävät linjan kimppuun. Sotilaiden äänten kolmas osa kertoo Kuuterselän taisteluista ja Ratsuväkiprikaatin onnekkaasta pakenemisesta.

  • Sotilaiden äänet 4: Pois pyyhitty pataljoona

    "Pois pyyhityn pataljoonan" ihmeellinen selviytyminen.

    Jalkaväkirykmentti 49:n ensimmäinen pataljoona taistelee pääpuolustusasemassa vielä kesäkuun 14. päivä, kun muut suomalaiset ovat vetäytyneet VT-linjalle. Uskomattomien vaiheiden jälkeen osasto pääsee lopulta omien puolelle, vaikka sitä on jo useampaan kertaan pidetty menetettynä joukkona. Sotilaiden äänten neljäs osa kertoo tämän "pois pyyhityn pataljoonan" selviytymistaistelusta.

  • Sotilaiden äänet 5: Taistellen kohti Viipuria

    Suomalaiset vetäytyvät Kannaksella kohti Viipuria.

    Kuuterselän murruttua suomalaiset lähtevät perääntymään kohti seuraavaa puolustuslinjaa Viipuri - Kuparsaari - Taipale. Suomalaiset käyvät uuvuttavaa viivytystaistelua jatkuvan saarrostusuhan alla, jotta VKT-asema ehditään miehittää. Loppuun ajettuja miehiä karkaa metsäkaartiin. Aseveljet suhtautuvat lähtijöihin ymmärtävästi, mutta kenttäoikeus on armottomampi.

  • Ylen 90 vuotta 90 päivässä 90 kuvalla

    Elä kansamme Ylen 90 vuotta 90 päivässä

    Kerromme kuvin 90 päivän ajan Ylen 90 vuoden tarinaa. Julkaisemme joka päivä yhden kuvan yhdestä Ylen vuodesta, aloitamme 12. kesäkuuta Yleisradion perustamisvuodesta 1926. Tämän päivän kuviin ja tunnelmiin saavumme 9.9. – Ylen syntymäpäivänä.

    Seuraa @elavaarkisto-tiliä Instagramissa. Pääset katsomaan kuvia myös selaimen kautta ilman oman profiilin luomista, klikkaamalla oheista linkkiä sekä koontina tässä artikkelissa.

  • Filmivälähdyksiä Suomen kaduilta ja kedoilta vapaaseen käyttöön

    Filmiotoksia 1940–1970-luvuilta sekä vuodelta 1918

    Itsenäisyytemme ajan historiaa ja kehitysvaiheita on tallennettu runsaasti filmille. Yleisradio avaa arkistostaan mykkiä filmiotoksia 1940–1970-luvuilta sekä vuodelta 1918 vapaasti kaikkien käyttöön. Filmivälähdykset ovat 1900-luvulla toimineiden elokuvayhtiöiden Fennada-Filmin, Filmisepon ja Veikko Itkosen tuotantoa. Videot julkaistaan kansainvälisesti laajalti käytössä olevalla Creative Commons Nimeä -lisenssillä, joka sallii videoaineistojen muokkaamisen ja maailmanlaajuisen uudelleenkäytön.