Elintasoa karjalaisten kustannuksella

Sain MOT-ohjelmani Ruotsin Karjala kuvausmatkalla tartunnan. Minua puri Karjala-kärpänen, ja aion ehdottomasti palata alueelle kesällä.

Karjala herättää edelleen suomalaisissa suuria tunteita. Suomella ja Karjalalla on yhteinen kulttuuriperinne ja historia. Juuri Vienan Karjalasta on kerätty runot kansalliseepokseemme Kalevalaan. Juminkeko-säätiön puheenjohtajan Markku Niemisen mukaan ”ilman Kalevalaa ei olisi itsenäistä Suomea olemassakaan”.

Karjalan kielen yhteys suomen kieleen on kiistelty aihe. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin Vienassa puhuttavaa karjalan kieltä suomalainen ymmärtää, ja haastattelut luonnistuivat ilman tulkkia.

Käynti Vienan Karjalassa on kuin aikamatka 1930-luvun Suomeen. Talot lämpiävät puulla, ja pienimmissä kylissä ihmiset hankkivat yhä elantonsa metsästä. Elämä on aineellisesti köyhää. Usein kuulee väitettävän, että maailman suurin elintasokuilu ammottaa Suomen ja Venäjän välillä.

On surkuhupaisaa, että Karjalan palauttamista haikailevat tahot, kuten Pro Karelia, eivät tunnu olevan kiinnostuneita Vienasta. Karjala-aktivistit vaativat yleensä vain Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden palauttamista. Viena ei näihin alueisiin kuulu.

Myös retoriikka on vanhentunutta. Jos katsotaan kuka tai mikä Karjalaa tänä päivänä uhkaa, niin se ei suinkaan ole Neuvostoliiton hirmuhallinto, vaan talouden globalisaatio. Vienassa metsät on vuokrattu suuryrityksille, kuten Ikean tytäryhtiölle Swedwoodille. Perinteiset elinkeinot katoavat, ja väki muuttaa töiden perässä isoihin kaupunkeihin. Samanlainen muutos on käynnissä ympäri maapalloa.

Onko tällaista kehitystä vastaan taisteleminen on hyödytöntä? Millaisina Vienan runokylät ja niiden kulttuuriperinne voisivat säilyä? Yksi mahdollisuus kylien säilyttämiseksi olisi kulttuuri- ja luontomatkailu. Karjalan kyliin ja metsiin saataisiin varmasti houkuteltua paljon nykyistä enemmän turisteja.

Tosin turisminkin mahdollisuudet heikkenevät, jos metsät hakataan ruotsalaisen huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi.

Viattomia eivät ole suomalaisetkaan yritykset. Ennen puun vientitullien nostoa Karjalan mäntyä rahdattiin Suomeen. Puoli-ilmainen Karjalan puu on siis ollut myös suomalaisen elintason pohjana.

Vielä nykyäänkin Karjalasta tuodaan Suomeen raaka-ainetta – nimittäin haketta. Hakeautot ajavat sellu- ja energiahaketta Suomen lämpölaitoksille ja sellutehtaille. Haketta kuljetetaan myös suoraan Suomen läpi Ruotsin sellukattiloihin. Iso osa hakkeesta on lähtöisin Swedwoodin sahalta Kostamuksesta. Hakkeelta ei tullia mene.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi duunari (ei varmistettu)

Kiitos hyvästä ohjelmasta. Koska olen työpaikassa ottanut vastaan juuri Swedwoodin sahatavaraa Kostamuksesta, olisi varmaan myös hyvä tuoda esille miten paljon tätä tavaraa myydään meidän rautakaupoissamme. Eli moni ostaa tietämättään juuri näitä esim. lautoja, ja luulee ostavansa kotimaista.

Lähettänyt käyttäjä Antti Rautiainen (ei varmistettu)

Karjalan metsien taloudellinen hyödyntäminen oli myös jatkosodan miehityshallinnon päämääriä, silloisesta ryöstämisestä tosin jouduttiin sittemmin maksamaan sotakorvauksia.

Lähettänyt käyttäjä 3 sukupolvi (ei varmistettu)

ruottalaiset tappaa Suomaisen kulttuuri perinnön rajan takana.Meidän maita ne on,jos ei fyysisesti,niin henkisesti aina.

ps.surupuku

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Valitettavasti olet ainakin osittain väärässä. Olen ollut töissä yrityksessä, joka tuo tälläkin hetkellä puuta pelkästään rajan takaa, ja tuo Swedwood on sen päätoimittaja. Eli kyllä sieltä tavaraa tulee, eli suomalaiset saavat ostaa. Osa tavarasta tulee tukkeina ja osa on alkukäsitelty, mutta loppu hoidetaan täällä.

Ja tuli mieleen, että miksi tässä ohjelmassa käsitellään "keksittyjä teko-ongelmia". Ne ovat käsittelyssä asioita, jotka ovat toisille ongelmia.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Kyllä minun mielestämme meidän pitäisi maksaa vienan kultturille kunniavelkaa. Suomi on ollut neuvostoliiton pelon takia (kyllä aiheesta) aivan liian heikko antamaan tukea vienan ja aunuksenkin suomalais karjalaiselle kultturille. Saattoi olla että Koiviston Inkeri kotiinkutsu oli kuolin isku. Vienalaiset eivät tähän kuulu mutta esim Petroskoissa kato on ollut suuri.

Tietysti ns kielipesä toiminta on positiivista mutta paljon enemmän tarvitaan. Meillä Helsingissä on deutsche institut, kulture francaise ja venäjä kulttuurikeskus. Mutta petroskoissa ei ole Suomi taloa. Sen filiaali tarvittaisiin Kostamukseen, esimerkiksi.

Lähettänyt käyttäjä pinulk (ei varmistettu)

No saavathan ne metsurit siellä työtä ja kun tehdas on siellä, niin suuri osa muuten työttömiä saavat työtä. Ei nyt ehkä juuri Kalevalassa mutta Kostamuksessa, josta me kannoimme silloin ennen rahat pois.

Tässä on kyllä niin naurettavaa naapurikaunaa että hohhoh. Koska suomalaiset eivät enää saa ostaa halpaa puuta Venäjältä niin IKEA on paha! Ja tuhoaa koko kansakuntamme synnyinseudut. Pelle väittämä.

Eikö ole parempi että siellä on tehtaat jossa jalostetaan paikan päällä puut ja väestö saa työtä. Jos suomalaiset firmat siellä tekisivät avojakkuita ja toisivat ne puut Suomeen tukkeina niin ei kukaa urputtaisi mitään.

MOT:ssa käsitellään niin usein keksittyjä teko-ongelmia. Tämä on hyvä esimerkki siitä. Katsokaa pojat ja tytöt Uppdrag Granskning Ruotsin telkkarista niin näette miten homma tehdään ja jopa vaikutetaan yhteiskuntaan.

Lähettänyt käyttäjä Swedwoodin työmies (ei varmistettu)

Swedwoodin palveluksessa Kostamuksessa olleena olen nähnyt miten metsää pannaan nurin. Ei paljoakaan välitetä luonnonsuojelualueiden reuna-alueista vaan puut nurin. Tukit menevät sahalle, kuidut myydään ulos joka tosin on erittäin vaikeaa koska Karjalassa ei ole paljoa sellukattiloita ja tarve on Suomessa ja Ruotsissa vähentynyt. Myös ylisuuret tukit myödään ulos (jos voidaan). Kuituja ja ylisuuria tukkeja kertyy valtavia määriä, ne eivät kelpaa muille sahoille eikä sellupuuksi sinistymisen ym. vuoksi. Tästä seuraa, että puu kelpaa ainoastaan hakkeeksi ja polttoon, lisäksi niistä menee pilalle valtavia määriä.
Huomasin myös, että metsien hakkuista puuttui suunnitelmallisuus. Kaikki vaan nurin kunhan vain on riittävästi tukkeja sahalla.

Yhtiöllä oli aikanani myös muita suomalaisia metsäammattilaisia. Kuitenkin ruotsalainen yhtiö ei meidän toimintatavoistamme pitänyt vaan lähdimme yrityksestä pois kaikki samoihin aikoihinn, keväällä 2009. Kuitenkin suomalaisten malli metsäasioissa Venäjällä on koettu toimivana jo monia vuosikymmeniä. Nyt malli on ruotsalaistyylinen ns. sähköpostimalli jonka toimivuus on erilainen ja johon venäläiset eivät ole tottuneet.

Selvityksessä viitattiin Swedwood Karelian toimitusjohtajaan. Hänen toimipaikka on Pietarissa, hän ei pysty juurikaan ottamaan kantaa käytännön asioihin pitkän etäisyyden vuoksi; venäläisethän pitävät silmästä silmään -neuvotteluista. Mielestäni toimitusjohtajan vierailu Kostamuksessa kuukausittain oli yhtä tyhjän kanssa.

Swedwood ratsastaa erityisesti työllistämisen ajatuksella. Onhan selvää, että työtä on nyt enemmän Kostamuksen alueella kuin ennen. Toisaalta kun henkilöitä alettiin etsiä Swedwoodille, tuli Kostamuksessa kilpailu työvoimasta koska alueella toimii myös suomalaisen PKC Groupin ajoneuvokaapeleita valmistava tehdas. Työvoimasta oli jopa puutetta. Tällä haluan vain todeta, että työllistämisen varjolla ei saisi hakata metsää nurin ilman suunnitelmaa ja sääntöjä rikkoen.