Hyppää pääsisältöön

Elintasoa karjalaisten kustannuksella

Sain MOT-ohjelmani Ruotsin Karjala kuvausmatkalla tartunnan. Minua puri Karjala-kärpänen, ja aion ehdottomasti palata alueelle kesällä.

Karjala herättää edelleen suomalaisissa suuria tunteita. Suomella ja Karjalalla on yhteinen kulttuuriperinne ja historia. Juuri Vienan Karjalasta on kerätty runot kansalliseepokseemme Kalevalaan. Juminkeko-säätiön puheenjohtajan Markku Niemisen mukaan ”ilman Kalevalaa ei olisi itsenäistä Suomea olemassakaan”.

Karjalan kielen yhteys suomen kieleen on kiistelty aihe. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin Vienassa puhuttavaa karjalan kieltä suomalainen ymmärtää, ja haastattelut luonnistuivat ilman tulkkia.

Käynti Vienan Karjalassa on kuin aikamatka 1930-luvun Suomeen. Talot lämpiävät puulla, ja pienimmissä kylissä ihmiset hankkivat yhä elantonsa metsästä. Elämä on aineellisesti köyhää. Usein kuulee väitettävän, että maailman suurin elintasokuilu ammottaa Suomen ja Venäjän välillä.

On surkuhupaisaa, että Karjalan palauttamista haikailevat tahot, kuten Pro Karelia, eivät tunnu olevan kiinnostuneita Vienasta. Karjala-aktivistit vaativat yleensä vain Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden palauttamista. Viena ei näihin alueisiin kuulu.

Myös retoriikka on vanhentunutta. Jos katsotaan kuka tai mikä Karjalaa tänä päivänä uhkaa, niin se ei suinkaan ole Neuvostoliiton hirmuhallinto, vaan talouden globalisaatio. Vienassa metsät on vuokrattu suuryrityksille, kuten Ikean tytäryhtiölle Swedwoodille. Perinteiset elinkeinot katoavat, ja väki muuttaa töiden perässä isoihin kaupunkeihin. Samanlainen muutos on käynnissä ympäri maapalloa.

Onko tällaista kehitystä vastaan taisteleminen on hyödytöntä? Millaisina Vienan runokylät ja niiden kulttuuriperinne voisivat säilyä? Yksi mahdollisuus kylien säilyttämiseksi olisi kulttuuri- ja luontomatkailu. Karjalan kyliin ja metsiin saataisiin varmasti houkuteltua paljon nykyistä enemmän turisteja.

Tosin turisminkin mahdollisuudet heikkenevät, jos metsät hakataan ruotsalaisen huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi.

Viattomia eivät ole suomalaisetkaan yritykset. Ennen puun vientitullien nostoa Karjalan mäntyä rahdattiin Suomeen. Puoli-ilmainen Karjalan puu on siis ollut myös suomalaisen elintason pohjana.

Vielä nykyäänkin Karjalasta tuodaan Suomeen raaka-ainetta – nimittäin haketta. Hakeautot ajavat sellu- ja energiahaketta Suomen lämpölaitoksille ja sellutehtaille. Haketta kuljetetaan myös suoraan Suomen läpi Ruotsin sellukattiloihin. Iso osa hakkeesta on lähtöisin Swedwoodin sahalta Kostamuksesta. Hakkeelta ei tullia mene.

  • Eino ja Väino Kinnunen istuvat kotisohvallaan Suomussalmella.

    ”Meille kaikille oli selvää, että kuolemalle lähdetään.”

    Suomi jätti omia siivilejään ihmiskilviksi

    ”Yksi niistä konepistoolin kanssa hyppäsi tuohon piha-aitan ovelle ja alkoi silmitön ammunta aittaan sisälle. Velipoikaan osui kolme luotia, jotka meni rinnasta läpi. Ja kun nousin katsomaan aitan ovella makaavaa äitiä, hänen yömekkonsa rintamuksille levisi paraikaa suuri veriläikkä.”

  • Filippiiniläinen Niezel Carolino syöttää iäkästä naista palveltalossa.

    Hoitajana Suomessa uhkasakon alla

    Vanhushoitoa viiden vuoden pakkosopimuksilla

    (23.5.) Lähes viisisataa filippiiniläistä sairaanhoitajaa hoitaa Suomessa muistisairaita yksityisissä hoitokodeissa. He toimivat hoiva-avustajina, koska heidän yliopistokoulutuksensa ei kelpaa Suomessa. Moni on joutunut allekirjoittamaan laittoman sopimuksen.