Ruotsin Karjala: käsikirjoitus

MOT-TUNNUS
Markku Nieminen: ”Jossakin vaiheessa Ikea oli pahin kirosana, - - - minkä uhtualainen saattoi sanoa. Sitä kyllä kirottiin aika hartaasti, koska se vei työpaikat täältä.”


Ruotsalainen huonekalujätti Ikea on vuokrannut Vienan Karjalasta laajoja metsäalueita. Runokylien asukkaat väittävät metsien menettämisen aiheuttaneen työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia.


Lähdimme ottamaan selvää, mitä Vienan Karjalassa oikein tapahtuu.

Ruotsin Karjala

Vienan Karjalan runokyliin ei ole helppo päästä. Tiet ovat mutkaisia ja huonossa kunnossa.


Viena sijaitsee Venäjän Karjalan pohjoisimmassa osassa. Vienan suurin kylä on Uhtua.


Juuri tällä alueella Elias Lönnrot aikoinaan kierteli ja keräili runoja kansalliseepokseemme. Uhtualla seisoo yhä Lönnrotin mänty, jonka juurella hänen kerrotaan laulattaneen runontaitajia.


Kuhmolainen Markku Nieminen on jo vuosikymmeniä pyrkinyt elvyttämään Vienan runokyliä.

Nieminen: ”Me suomalaiset, mehän ollaan hyvin paljon velkaa Vienan Karjalalle omasta kulttuuri-identiteetistämme ja omasta kielestämme. - - - Näissä pienissä kylissä, pienissä kylissä, siellä eletään aivan samanlaista luontaistaloutta kuin on eletty satoja vuosia.”


Vieno Ivanova: ”Mie kaks kertaa lämmitän kun se ei ole pakkanen. Vaan kun se on pakkanen ni sillon sitä voipi panna vielä yhden, yhen täyttehen niin kun päivällä. Näin se kaksi riittää.”


Uhtualla ja muissa Vienan runokylissä eletään metsästä. Asuintalot, saunat ja veneet on rakennettu puusta. Puu on myös tärkein lämmönlähde. Jopa kolmikerroksinen koulurakennus lämpiää puulla.


Aikaisemmin joka kylällä oli oma metsäpalveluyritys, joka tarjosi töitä kyläläisille. Uhtuan taajaman oma metsäyritys Uhtuales työllisti vielä 1990-luvulla satoja ihmisiä. Nyt Uhtualesin konttorista löytyy vain yksi surullinen mies.

Valeri Skiljov: ”Se ei ollut silloin vielä Uhtuales vaan Leshozpromhoz, jonka ansiosta alkoi Kalevalassa rakennustyöt, jotka näette nytkin: kirkot, luterilainen ja ortodoksinen ja lastenneuvola. Suomalaiset kävivät täällä ja kouluttivat meidän avullamme ihmisiä, ja tuotettiin… valmistettiin puurakenteita, ovi- ja ikkunaelementtejä. Se kaikki tehtiin meidän ansiostamme.”



2000-luvun alussa Karjalan metsien hakkuuoikeudet jaettiin uudelleen.


Ruotsalainen huonekalujätti Ikea vainusi Vienan Karjalan metsissä mahdollisuuden. Ikean tytäryhtiö Swedwood vuokrasi itselleen laajoja metsäalueita Kostamuksen kaupungin ja Vienan runokylien ympäriltä.


Vuonna 2007 Swedwoodin hakkuuoikeudet ulottuivat noin 3000 neliökilometrin alueelle.

Nieminen: ”Ikea osasi haistaa niin kuin hyeena haaskan ja tulla tänne niin kuin Neuvostoliiton haaskoille ja ottaa kaikki parhaat palat, eli metsät täältä alueelta, jossa oli siis ikimetsät, jotka tuota tietenkin erinomaisesti sopivat huonekaluteollisuuteen.”


Venäjällä valtio omistaa kaiken metsämaan, mutta paikalliset metsäministeriöt voivat vuokrata metsiä yrityksille. Vuokrasopimukset tehdään tavallisesti 49 vuodeksi. Metsät vuokrataan huutokaupalla.


Andrei Bitsko: ”Kilpailun voittaja… Kilpailu perustuu siihen, että… Hetkinen… Kilpailun voittaja, jotta sanoisin oikein, on luonnollisesti se, joka antaa eniten rahaa. - - - Tilanne on sellainen, että kilpailussa voi olla kaksi, kolme tai kymmenen osanottajaa, jotka haluavat kyseisen metsäpalstan. - - - Siinä on huutokauppa, tehdään tarjouksia, ja tarjouksen perusteella voittava organisaatio voittaa kilpailun. Toisin sanoen saa vuokrata palstan.”



Metsäkilpailuissa pärjäävät suuret yritykset. Pienten metsäyritysten toiminta on vaikeutunut, koska raaka-ainetta eli hakkuukelpoista metsää ei ole. Yrityksiä kaatuu. Kylät autioituvat.


Uhtuales meni nurin noin vuosi sitten.


Valeri Skiljov: ”Meillä oli viiden vuoden vuokrasopimus metsästä, mutta sopimus raukesi, ja luonnollisesti… Myöhemmin annettiin se metsä Svedwood Karelialle.” - - - ”Tehtiin päätös ja jätettiin hakemus vapaaehtoisesta lopettamisesta, koska yhtiöllä ei ollut vuokramaita eikä ollut mitään järkeä… No, me emme voineet tehdä omaa työtämme eli metsätöitä. Metsätöitä ja jalostusta.” - - - ”Meillä on vain pesänhoitaja ja minä olen viimeinen työntekijä, ainoa.”



Uhtualesin entinen toimitusjohtaja Valeri Skiljov joutui irtisanomaan kaikki alaisensa.

Valeri Skiljov: ”Se on kaikkein raskainta. Ihmisten kanssa. Koska kun ymmärrän sen, että ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Asun itsekin Kalevalassa ja tiedän, että täällä kulkee työttömien joukko. Mutta puolen vuoden kuluttua ihminen ei enää mene töihin, hänen psyyke muuttuu niin, että hän ei enää halua töihin. Siksi kun ajattelen Kalevalan tulevaisuutta ja työttömien joukkoa, mieliala ei ole kovin hyvä.”


Uhtuan kylä kuuluu Kalevalan hallintopiiriin. Piirissä ollaan tyytyväisiä Swedwoodiin.

Irina Kuzmina: ”Swedwood lupasi 185 uutta työpaikkaa ja Kalevalan piirin verotulojen kasvua.” - - - ”Periaatteessa kaikki lupaukset on täytetty. Sosiaaliapua annetaan, polttopuiden toimitus hoidetaan täysimääräisesti, työpaikat luotiin, mutta sen jälkeen kun Swedwood luopui osasta vuokraamistaan alueista, siellä ei tietenkään ole enää 185 ihmistä töissä vaan huomattavasti vähemmän.”


Uhtualla on koko Kalevalan piirin korkein työttömyysaste.


Sovimme haastattelun erään työttömäksi jääneen metsätyömiehen kanssa. Kun saavumme paikalle, kukaan ei avaa ovea. Työttömyys on yhä liian suuri häpeä.


Sata kilometriä Uhtualta etelään, Vuokkiniemen kylältä löydämme puuseppä Juho Remsun. Remsu pyöritti aiemmin sahayritystä, joka työllisti parikymmentä ihmistä. Metsää oli vuokralla neljäkymmentä hehtaaria.


Remsu joutui luopumaan sahastaan sen jälkeen, kun metsät vuokrattiin isoille yrityksille.

Juho Remsu: ”Noin neljä viis vuotta sitten loppu se homma. Kun loppui vuokra, metsänvuokra, eikä saanut sahatukkia mistään. Vuosi takaperin me myötiin se saha Kostamukseen.” - - - ”Tai sahatukkia olis kyllä voinut ostaa, mutta ne on hinnat semmoset, jotta ei kannata ostaa ja sahata, siitä konkurssiin mänöö heti. Kannattaa sahata, jos on omat leimikot.”


MOT: ”Tiedätkö kenelle nämä metsäalueet ovat nyt sitten menneet?”


Remsu: ”No Karelfinles ja Ikea… mikä tämä nyt on?”



MOT: ”Swedwood.”


Remsu: ”No Swedwood juu.”



Vuokkiniemestä etelään, Kostamuksen kupeessa IKEAn sinivärillä maalattu tehdas tuottaa jo täydellä höyryllä liimapuulevyä.


Vjatšeslav Šapoval: ”Täällä on lähellä tiet ja rautatie, tontti on hyvä ja aivan sen lähellä oli jo valmiina kaikki verkostot. Se kaikki vaikutti siihen, että ruotsalaiset rakentajat ilmestyivät tänne ja alkoivat rakentaa tehdasta. Niin se alkoi.”


Ikean liikeideaan kuuluu, että lähes koko prosessi puun korjuusta valmiiksi huonekaluksi pidetään omissa käsissä. Näin saadaan tuotettua huonekaluja mahdollisimman halvalla.


Swedwood on rakentanut Kostamukseen sahan ja liimalevytehtaan. Huonekalutehtaan peruskivi on jo muurattu. Työntekijöitä on kuutisensataa.


Yhteensä ruotsalaisyhtiön investoinnit Karjalaan nousevat lähivuosina arviolta 90 miljoonaan euroon.

Šapoval: ”Nyt on jo tekeillä huonekalutehtaan perustukset ja sen myötä alueellemme tulee Euroopan suurin tehdas. Sen jälkeen kun perustukset on valmiina, rakennustyöt todellakin jäädytetään joksikin aikaa kunnes selviää, mitä rahoituskriisille tapahtuu. Luulen, että sen jälkeen kun kaikki nämä ongelmat on saatu ratkaistua, rakennustyöt jatkuvat.”


Alunperin Swedwood lupasi rakentaa sahalaitoksen Uhtuan kylään. Lupausta ei pidetty.


Jalostustoiminnan keskittäminen Kostamukseen oli kova isku Kalevalan piirin kylille.

Skiljov: ”Olen sitä mieltä, että Swedwood on Kalevalalle haudankaivaja. Se on hyvä asia Karjalalle, mutta huono asia Kalevalalle.”


Nieminen: ”Tietenkin juhlapuheissa, mitä täällä puhutaan Karjalassa, että Ikea on tuonut hyvinvointia, Ikea on tuonut yhden uuden Sammon tänne, joka jauhaa hyvinvointia. Se pitää paikkaansa, se Ikea jauhaa itsellensä rikkauksia ja se tuo myöskin hyvinvointia Kostamukseen, mutta täällä täytyy, kun liikutaan Venäjällä, niin täytyy muistaa, että piirin rajat, ne on paljon jyrkempiä kuin valtakuntien väliset rajat.”



Uhtualta Kostamukseen on vain runsaat 150 kilometriä, mutta matkaan kuluu hyvälläkin kelillä kolmisen tuntia.


Markku Nieminen lähetti Ikean pääjohtajalle Ingvar Kampradille henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän kritisoi Ikeaa Kalevalan piirin asukkaiden hylkäämisestä.

Nieminen: ”Varsinkin näihin pieniin kyliin, kuuluisiin runokyliin niin kuin Vuonniseen, sieltä on elämisen mahdollisuudet kokonaan menneet pois. - - - Oikein rautalangasta väänsin tämän ajatuksen ja kerroin, että mistä täällä on kysymys ja pyysin, että Ikea nyt tulisi tukemaan tätä, tätä kulttuuriperinnön säilyttämistä edes pienellä määrällä, koska ovat tehneet täällä suurta hallaa.”


Kirjeeseen vastasi Swedwood Karelian toimitusjohtaja Pontus Sturk. Sturk kehuu, kuinka Swedwood luo työpaikkoja Kostamukseen ja työllistää näin jopa 10 prosenttia Kalevalan piirin asukkaista. Hänellä menee siis iloisesti sekaisin Kostamuksen kaupunki ja Kalevalan piiri.

Nieminen: ”Ihmiset eivät voi mennä, mennä tuota töihin Kalevalan piiristä sinne Kostamukseen töihin. Siellä ei ole asuntoja, siellä ei ole työpaikkoja heille, koska ne kostamuslaiset itse ottavat ne työpaikat, mitä Ikea sieltä tarjoaa. Eikä ne muutenkaan haluaisi ihmiset lähteä sinne Kostamuksen kivierämaahan asumaan, karjalaiset ihmiset.”


Sosiaalinen vastuullisuus on keskeinen osa IKEAn brändiä. IKEA mainostaa, että ”ympäristö- ja sosiaalikysymyksten huomioon ottaminen on hyvän liiketoiminnan ehto”.


Olisimme halunneet kysyä Swedwoodilta, miten he kantavat vastuunsa metsänsä menettäneistä kyläläisistä. Otimme yhteyttä Swedwoodin viestintään Ruotsissa, mutta haastattelua ei annettu.


Neljä vuotta sitten Swedwoodin silloinen toimitusjohtaja kommentoi vastuuta näin:

Tomas Bergdahl: "Meillä on itsestään selvästi vastuu metsätaloudesta ja palkkaamastamme henkilöstöstä, siltä osin mihin olemme sitoutuneet. Lisäksi kannamme tietysti vastuuta myös tietyistä sosiaalisista velvoitteista alueella. Mutta aina voidaan tietysti keskustella siitä miten pitkälle meidän vastuumme ulottuu. Kannamme suuren vastuun omista tekemisistämme. Ja tietysti olemme osa yhteiskuntaa, ja sen vastuun kannamme myös."



Venäjällä suuret metsäyritykset ovat perinteisesti huolehtineet teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta.


Metsien pitkäaikainen vuokralainen on voitu velvoittaa myös lisäehtoihin. Metsäyhtiöiden velvotteisiin voi kuulua esimerkiksi sosiaaliavustukset, lisämaksut piirien kassoihin ja polttopuun toimittaminen asukkaille.


Kyläläisten mukaan polttopuu on kallistunut viime vuosina.

Vieno Ivanova: ”Ennen ei maksettu melkein mitään. Nyt maksetaanh, oikein ollaha kallehet, oikein kallehet. Miulla kun vielä on näijjä ni ei jäipi ostoa. Olen mie ostant, jo mie olen ostant, ku ukko kuoli, kuus autollista ostant, kuus autollista.”


Rahat metsien vuokraamisesta menevät kauas Petroskoihin, Karjalan tasavallan kassaan.


Vuoteen 2007 asti Swedwood maksoi joka vuosi 10 prosenttia puun kantohinnasta Kalevalan piirihallinnolle.


Nyt avustus on vapaamuotoisempi.


Paikallislehdessä Swedwood kehuu käyttäneensä vuonna 2008 sosiaalisiin hankkeisiin 420 000 ruplaa. Tämä on noin 9000 euroa.


Nieminen: ”Nämä kylät tunnen kyllä erittäin hyvin, ja en ole kyllä mihinkään kylään nähnyt millään tavalla Ikean rahan tulevan.”


Kuzmina: ”Viime vuonna Svedwood Karelian voimin ja rahoituksella tehtiin Kalevalan kylän lasten vastaanottokeskuksen peruskorjaus. Sinne kytkettiin vesi- ja viemärijohdot, aputilat ja keittiö remontoitiin täysin.” - - - ”Lisäksi yritys auttaa, se sponsoroi jalkapallojoukkueidemme ja lentopallojoukkueiden matkoja kilpailuihin, lasten kulttuuritaloa, teatteriryhmää.”

Nieminen: ”Se on sitten eri asia täällä Uhtuan keskustaajamassa, että mitä ne saavat kantohinnoista ja muista, jotka kuuluu lain mukaan joka tapauksessa, on metsänhakkaaja kuka tahansa, mutta ei mitään tämmöistä niin kuin tukea, mitään sponsorointia ei Ikea ole kyllä ainakaan näihin runokyliin suunnannut.”


Kostamuksessa ylimääräisistä velvotteista yrityksille ei ole kuultukaan.

Igor Širšov: ”Meillä ei ole mitään erityisiä vaatimuksia. Lakien noudattaminen. Työlain noudattaminen työntekijöiden suhteen. Siinä varmaan kaikki.”

Šapoval: ”Ja verojen maksu. Mitään muita velvoitteita ei aseteta yrityksille.”



Kyläläisten mielestä sponsorirahat eivät korvaa menettyjä metsänkäyttömahdollisuuksia.


Myönnytyksenä Swedwood luovutti kyläläisten käyttöön muutaman metsäpläntin.

Remsu, teho: ”Kylän ympärillä ei ole mistä hakata rakennuspuuta kyläläisille. Se mistä sai viime vuotena hakata sanomme niinku saunan rakennukseen tai jonnennin, se oli parikymmentä kilometriä ja ylikin Kostamukseen päin ja vielä syrjässä se kvartaali, mistä sai rakennuspuuta hakata. Se on ihan mahdotonta lähteä sieltä asti hakemaan puuta.”

Fjodor Petuchkov: ”Aikaisemmin oli helpompi hankkia puuta. Menimme metsään, valitsimme puut ja saimme niihin luvan. Nyt lupia annetaan vain kaukaa. Ja Sieltä pitää kaataa, minne annetaan lupa.”



Swedwood on ollut myös paikallisten ympäristöjärjestöjen suurennuslasin alla.


Vienan Karjalan metsät ovat ainutlaatuisia. Täällä humisevat itäisen Fennoskandian suurimmat yhtenäiset vanhojen metsien alueet. Vanhimmat männyt saattavat olla jopa 600-vuotiaita.

Aleksandr Markovski: ”Biologinen monimuotoisuus on suuri näin vanhassa metsässä, koska ihmisen vaikutus ei ole koskaan ollut voimakas.”

Nieminen: ”Ei missään ole, ole tuota muualla semmoista eläimistöä ja kasvistoa, runsasta kasvistoa kuin mitä tällä alueella, että se on ihan siis maailman mittakaavassa ainutlaatuisia alueita.”


Kaksi vuotta sitten Karjalan metsien suojelemiseksi perustettiin Kalevalan kansallispuisto. Puisto sijaitsee Suomen rajalla, lähellä Vuokkiniemen kylää.


Kansallispuistoa ympäröi niin sanottu puskurivyöhyke, joka suojaa puistoa esimerkiksi metsäpaloilta ja hakkuiden vaikutuksilta.


Hakkaaminen kansallispuiston puskurivyöhykkeellä ei toistaiseksi ole kiellettyä. Karjalan tasavalta on kuitenkin tehnyt suunnitelman puskurivyöhykkeiden suojelemiseksi.

Markovski: “Se tarkoittaa, että hallituksella on suunnitelma suojavyöhykkeistä. Meidän mielestämme ekologisesti vastuullisten yritysten ei pitäisi hakata tai ostaa puuta suunnitelluilta suojelualueilta, ennen kuin saadaan päätös siitä, että suojavyöhykkeet perustetaan tai että niitä ei perusteta.”


Paikalliset viranomaiset eivät haluaisi myöntää suojavyöhykkeen olemassaoloa.

Bitsko: ”Käytännössä suojavyöhykettä ei ole. Koska sellaisen olemassaolon pitäisi näkyä meidän metsänkäyttövirastomme aineistosta.”


Swedwood on vuokrannut metsää Kalevalan kansallispuiston ympäriltä. Kaksi vuotta sitten se hakkasi ison palan aivan kansallispuiston rajalta.

Markovski: ”Vuonna 2007 Swedwoodin vuokraamalla alueella hakattiin myös suojavyöhykkeellä, mutta se tapahtui ennen kuin päätös kansallispuistosta tehtiin. Mutta jo vuonna 2006 ja 2007 kaikki metsäalan ihmiset Karjalassa tiesivät, että tänne perustetaan kansallispuisto. Siksi hakkuut sen rajalla eivät olleet kovin hyvä idea.”


Ympäristöjärjestöjen painostuksen takia Swedwood jätti Kalevalan kansallispuiston rauhaan.


Ongelmat eivät silti ole ohi. Luontoväeltä saamme vihjeen, että metsää kaadetaan parasta aikaa aivan Kalevalan kansallispuiston rajalla.


Lähdemme paikan päälle katsomaan.


Toinen metsätyömiehistä paljastuu karjalankieliseksi. Santeri Lesonen on ollut metsäalalla parikymmentä vuotta.


MOT: ”Mikä on muuttunut?”
Santeri Lesonen: ”Töissäkö? No samaa työtä, ei mikään.”

MOT: ”Mutta koneet on tullut…?”
Lesonen: ”Koneet vaihtuu, kun aina vaihdutaan firmasta firmaan. Yksillä loppuu työt, niin muutut toisiin. Niin vain.”


Miesten tämänhetkinen työnantaja on puunkorjuuyritys Karelfinles, joka on vuokrannut metsää puskurivyöhykkeeltä.

Markovski: “Voimme nähdä, että tällä alueella on käynnissä uusi hakkuuoperaatio, ja metsäyhtiö rakentaa uutta tietä suojavyöhykkeelle jatkaakseen avohakkuita. Tämä ei ole tietenkään normaali tilanne, koska meillä on hallituksen päätös suunnitelluista suojavyöhykkeistä. Toivon, että lähitulevaisuudessa täällä on suojavyöhyke. Täällä on erittäin arvokasta metsää, mutta kuten näemme, tätä arvokasta metsää hakataan parhaillaan.”


Työmiehet eivät tiedä tai halua kertoa, mihin kansallispuiston reunalta kaadettu puu menee.


Swedwoodin välivarastolta läheltä Vuonnisen kylää löydämme tukkipuuksi hakattua vanhaa metsää.

Markovski, teho: ”Voin sanoa, että nämä kolme puuta ovat kutakuinkin samanikäisiä eli noin 200-vuotiaita. Niiden vuosirenkaat ovat aika kapeita. Jos näiden puiden lähellä olisi tehty avo- tai harvennushakkuita, renkaat olisivat paksumpia.”


Viime keväänä ympäristöjärjestö SPOK vetosi metsäyrityksiin, että ne eivät hakkaisi metsää suojeltaviksi suunnitelluilta alueilta.


Swedwoodin vastaus SPOKille oli tyly: ”Pelkästään teidän kirjeessänne olevien tietojen perusteella yhtiömme ei voi päättää hakkuista kieltäytymisestä tai puutavaran ostamisesta.”


Vastauksesta käy ilmi, että Swedwoodilla on avoin alihankintasuhde Karelfinlesiin, Komilezagotpromiin ja muihin ympäristöjärjestöjen mustalla listalla oleviin metsäyrityksiin.

Markovski: ”Nämä yritykset ovat sotkeutuneet skandaaleihin, jotka ovat aiheutuneet suunnitelluilla suojavyöhykkeillä ja ikimetsissä tehdyistä hakkuista. Jotkut näistä yrityksistä myyvät, ainakin viime vuonna myivät viime vuonna puuta Swedwoodille. Mielestämme Swedwoodin ei pitäisi ostaa puuta niiltä yhtiöiltä, jotka ovat olleet mukana näissä skandaaleissa.”


Kaikesta kritiikistä huolimatta Markovski pitää Swedwoodia vastuullisempana kuin paikallisia metsäyrityksiä. Yritys noudattaa maan lakeja ja määräyksiä.

Markovski: “Mielestäni hallituksen on pidettävä huolta positiivisista muutoksista niin tasavallassa kuin koko maassakin. Yritysten pitää keskittyä liiketoimintaansa, ja hallituksen on asetettava niille rajat. Swedwood yrittää noudattaa tarkasti meidän lakejamme. Se on hyvä, ja tämä on hyvä esimerkki.”


Swedwoodilla on tiiviit yhteydet Karjalan tasavallan johtoon.


Tasavallan johto ei ole tehnyt mitään entisten metsätyötaajamien ja runokylien pelastamiseksi.


Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov haukkui suorassa tv-lähetyksessä kylien asukkaat laiskoiksi ja kehotti hakemaan työtä Kostamuksesta tai muista isoista kaupungeista.

Remsu: ”Sitten vielä Katanandovin sanat oli televisiossa, jotta pienet yritykset pitää metästä hävittää pois, että niistä ei ole mitään hyötyä. Ja niin me hävittiin sieltä pois. - - - Mutta olis se kylälle parempi, jos olis vielä ne pikkuyritykset, niistä on kuitenkin kylälle paljon enempi hyötyä mitä isoista firmoista. - - - Pikkuyrityksessä on aina töissä kyläläiset miehet ja siinä on tavoitteena, jotta se puu jalostettais paikanpiällä. Jos isot firmat, niin ne tuloo harvesterit ja puuautot ja tavarat menee ohi kylästä ja no, rahat menee varmasti ohi kylästä ja ei oo työtä.”


Markku Nieminen: ”Sitä voi hyvin verrata, tätä Ikean toimintaa, siirtomaapolitiikkaan. Siis raaka-aineena viedään, viedään muualle pois ja siellä jalostetaan. Se alue, mistä raaka-aine viedään, niin se joutuu kärsimään siitä, että ei ole heillä työtä.”

LOPPU.

Julkaistu . Päivitetty