Henrik Otto Donnerille musiikki oli rajatonta

Säveltäjä ja muusikko Henrik Otto Donner oli 1960-luvulta alkaen suomalaisen kevyen musiikin vahva vaikuttaja.

Otto Donner (1939–2013) alkoi 1950-luvulla soittaa jazzia ja opiskella taidemusiikkia. Hänen opettajinaan toimivat Joonas Kokkonen, Nils-Eric Fougstedt ja György Ligeti.

Vuonna 1963 tehdyssä haastattelussa Donner sanoo jazzin soittamisen suorastaan helpottaneen taidemusiikin opintoja. Hänen mielestään siirtyminen jazzpohjalta konserttimusiikkiin oli laajempikin ilmiö pohjoismaisessa modernismissa.

1960-luvulla Donner nousi kotimaisen avantgardemusiikin keskeiseksi hahmoksi. Hän teki sävellyksissään radikaaleja kokeiluja ja toi aktiivisesti Suomeen poikkitaiteellista, yllätyksellistä happeningtaidetta.

1960-luvun puolivälissä suomalaisen jazzmodernismin kärkeen kuului Christian Schwindtin yhtye, jossa Donner soitti trumpettia. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän kokosi jazz- ja rocksoittajia yhteen oman Otto Donner Treatmentinsa puitteisiin.

Musiikin yhdistäminen muihin taiteisiin oli yksi Donnerin päälinjoista. Hänen kuuluisia produktioitaan oli mm. Pori Jazziin 1969 valmistettu jazzsovitus Pentti Saarikosken runokokoelmasta En soisi sen päättyvän.

Jo 1960-luvun lopulla Donner profiloitui kärjekkäänä kulttuurikeskustelijana. Populaarikulttuurille vaadittiin oikeuksia ja tukea, ja erilaisten musiikkilajien arvosta kiisteltiin tiukasti.

Jatkoaika-ohjelmaan tallentui vuonna 1969 aihetta koskeva debatti. Donner vaatii siinä musiikkikoulutusta ja -tarjontaa, joka soisi kaikille mahdollisuuden luoda musiikista kokonaiskuvan ja panna itse sen lajeja tärkeysjärjestykseen.

Tämä kulttuuripoliittinen moniarvoisuus oli konkretisoitunut jo muutamaa vuotta aiemmin. Vuonna 1966 Donner perusti yhdessä Atte Blomin ja Christian Schwindtin kanssa Love Records -yhtiön, joka mullisti monin tavoin siihen astisen suomalaisen musiikkituotannon.

"Levy-yhtiö ei ole mikään sukkatehdas", Donner totesi vuonna 1979, kun Love oli jo lähellä loppuaan. Musiikkialalla oltiin tekemisissä luovien ihmisten kanssa, ja levyfirman tehtävänä oli luoda miljöö, jossa luovuus voi tulla esille.

"Lopputulos ei ole se levy tai kasetti, vaan se henkinen omaisuus, mikä siellä urissa on."

Lovelle oli Otto Donnerin mielestä tunnusomaista, ettei siellä kukaan ollut erikoistunut vain yhteen kapeaan kulttuurisegmenttiin. Tärkeää ei ollut, mitä tyyliä tai lajia musiikki edusti vaan miten se puhutteli.

1970-luvulla mittava osa kiinnostavasta taiteesta kanavoitui kotimaiseen rockiin, ja Lovesta tulikin aikakauden rockmusiikin tärkein julkaisija.

Donner on toiminut monissa musiikkialan viroissa ja luottamustehtävissä, mm. Yleisradion viihdepäällikkönä 1970–1974 sekä Elvis ry:n ja Teosto ry:n puheenjohtajana.

Musiikin sosiaalinen ulottuvuus – suhde musiikin, muusikoiden ja yleisön välillä – oli hänelle tärkeää läpi uran. Donner olikin tärkeä vaikuttaja myös Elmun, Radio Cityn ja Lepakon taustalla.

Otto Donner jätti jälkeensä monialaisen sävellystuotannon, joka käsitti jazzia, modernia taidemusiikkia, iskelmiä, poliittisia lauluja sekä teatteri-, elokuva- ja mainosmusiikkia.

Hänen musiikissaan rytmi pysyi aina tärkeänä elementtinä. Vuonna 1992 valmistuneessa säveltäjäkuvassa Donner selittää umolaisille kappaletta Ritual I ja pohtii musiikin mielenkiinnon säilyttämistä sekä rytmin merkitystä.

Teksti: Jukka Lindfors ja Elina Yli-Ojanperä

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä eki (ei varmistettu)

Jazz tidkaaja 1945 mallia Chrisini Schwintin näin DDD Jazz

Bändin konsertissa Tapiolasalissa noi 1986 rummut oli hänen

juttunsa sitten Atte Blomin näin Musik Fazerilla Aleksilla

myyjänä myi minulle Saksofoni opetuksen harjoitus opuksen

Erkki Tuomikosken 1955 tehty laitos näin harjoittelin Alto

Saksofonin soiton

Lähettänyt käyttäjä eki (ei varmistettu)

Näin Christian Schwindtin Tapiola salissa DD jazz bändissä noi 1990 sekä Fazren musiiiki kaupan Atte Blomin mulle Saksofoni opetus kirjaa ja ehdotti osta Erkki Tuomikosken 1955 Saksofoni kurssi on tehty suomeksi osto vuosi oli noi 1981

Lähettänyt käyttäjä KARIN (ei varmistettu)

Hei, en ole koskaan tavannut Henrik Otto Donneria, mutta olen nukkunut yhden yön hänen pianonsa alla. Hän asui silloin Helsingin Kalliossa (muistaakseni linjoilla). Tämä tapahtui 60-luvun alussa ollessani vielä koulussa (Andra svenska lyceum, nykyisin Åshöjdens skola och gymnasium.)

Olimme luokkakaverini kanssa Expo-hallissa kuuntelemassa Pohjoismaiden rock-kuninkaita (mm. Kaj Järnstström eli Rock Jerry, joka sinä vuonna voitti kisan). Minä ja tyttöystäväni Birgitta emme pitäneet Kajsta, jonka naapurissa Birgitta asui Lönnrotinkadulla, vaan meistä norjalainen Per-Elvis Nordlund oli paras. Birgitta ihastui mm. punatukkaiseen orkesterinjohtajaan Lennart Blomqvistiin, joka oli Ruotsista, mutta Per-Elvis oli valinnut hänet orkesterikseen. Expo-hallin ulkopuolella oli pilvin pimein nuoria pyytämässä autograafia Rock-Jerryltä, mutta Birgitta etsi vain tätä punatukkaista Lennartia ja löysikin hänet ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Per-Elvis asui orkestereineen Hakaniemessä pienessä hotelissa Elannon tavarataloa vastapäätä ja sinne mekin sitten päädyimme - mutta vain pikavisiitille. Pojat viipyivät Helsingissä kuitenkin viikon verran. Heiltä ilmeisesti hupenivat rahat, eikä viimeisinä päivinä enää ollutkaan rahaa hotellilaskuun. Joku, ilmeisesti Veneskoski hankki pojille tilapäisen majoituksen. Se oli Henrik Otto Donnerin nimissä oleva pienehkö kaksio? Sähkölasku oli jostain syystä maksamatta, joten kun me menimme sinne iltamyöhään muistaakseni torstai tai perjantai-iltana ei kynttilänvalossa nähnyt juuri mitään. Lennart ja Birgitta menivät toiseen huoneeseen ja minä päädyin pianon (tai flyygelin?) alle nukkumaan yhdessä Norjan rock-kuninkaan kanssa. Vaikka olen suomenruotsalainen en ymmärtänyt juuri mitään Per-Elvis Nordlundin puheesta. Selvisi kuitenkin, että hänellä oli morsian Norjassa, joten mitään intiimiä suhdetta ei syntynyt. Lähdin kuitenkin Birgitan seuraksi kiertämään orkesterin mukana Suomea. Ensimmäinen etappi oli muistaakseni Tampere. Mukaan tuli myös laulajatar, jota en kylläkään silloin tunnistanut. Selvisi kuitenkin myöhemmin, että hän oli Ritva Mustonen, jolla oli keikka samassa kaupungissa. Sieltä minä tulin omin neuvoin kotiin, mutta Birgitta jatkoi matkaa orkesterin mukana. Hän menikin naimisiin (presidentin luvalla) jo seuraavana vuonna ja muutti Eskilstunaan Ruotsin ja he saivat kaksi punatukkaista villiä poikaa, mutta se onkin jo sitten aivan eri tarina...

Lähettänyt käyttäjä pete -60 (ei varmistettu)

helvetin hyvät trumpettisoolot. pääsi mukaan suomijazz skeneen. kiitos.

Lähettänyt käyttäjä proton sonic art (ei varmistettu)

Otto Donner oli se moottori, joka käynnisti 1973 Yleisradion legendaarisen kokokeilustudion, joka on tuottanut yli 800 sävellystä elektronimusiikkia.
Monet niistä haudattuja, unohdettuja, koskaan esitettyjä. Mutta ne ovat
nauhoilla ja jonain päivänä ne soivat taas.