Hyppää pääsisältöön

Henrik Otto Donnerille musiikki oli rajatonta

Säveltäjä ja muusikko Henrik Otto Donner oli 1960-luvulta alkaen suomalaisen kevyen musiikin vahva vaikuttaja.

Otto Donner (1939–2013) alkoi 1950-luvulla soittaa jazzia ja opiskella taidemusiikkia. Hänen opettajinaan toimivat Joonas Kokkonen, Nils-Eric Fougstedt ja György Ligeti.

Vuonna 1963 tehdyssä haastattelussa Donner sanoo jazzin soittamisen suorastaan helpottaneen taidemusiikin opintoja. Hänen mielestään siirtyminen jazzpohjalta konserttimusiikkiin oli laajempikin ilmiö pohjoismaisessa modernismissa.

1960-luvulla Donner nousi kotimaisen avantgardemusiikin keskeiseksi hahmoksi. Hän teki sävellyksissään radikaaleja kokeiluja ja toi aktiivisesti Suomeen poikkitaiteellista, yllätyksellistä happeningtaidetta.

1960-luvun puolivälissä suomalaisen jazzmodernismin kärkeen kuului Christian Schwindtin yhtye, jossa Donner soitti trumpettia. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän kokosi jazz- ja rocksoittajia yhteen oman Otto Donner Treatmentinsa puitteisiin.

Musiikin yhdistäminen muihin taiteisiin oli yksi Donnerin päälinjoista. Hänen kuuluisia produktioitaan oli mm. Pori Jazziin 1969 valmistettu jazzsovitus Pentti Saarikosken runokokoelmasta En soisi sen päättyvän.

Jo 1960-luvun lopulla Donner profiloitui kärjekkäänä kulttuurikeskustelijana. Populaarikulttuurille vaadittiin oikeuksia ja tukea, ja erilaisten musiikkilajien arvosta kiisteltiin tiukasti.

Jatkoaika-ohjelmaan tallentui vuonna 1969 aihetta koskeva debatti. Donner vaatii siinä musiikkikoulutusta ja -tarjontaa, joka soisi kaikille mahdollisuuden luoda musiikista kokonaiskuvan ja panna itse sen lajeja tärkeysjärjestykseen.

Tämä kulttuuripoliittinen moniarvoisuus oli konkretisoitunut jo muutamaa vuotta aiemmin. Vuonna 1966 Donner perusti yhdessä Atte Blomin ja Christian Schwindtin kanssa Love Records -yhtiön, joka mullisti monin tavoin siihen astisen suomalaisen musiikkituotannon.

"Levy-yhtiö ei ole mikään sukkatehdas", Donner totesi vuonna 1979, kun Love oli jo lähellä loppuaan. Musiikkialalla oltiin tekemisissä luovien ihmisten kanssa, ja levyfirman tehtävänä oli luoda miljöö, jossa luovuus voi tulla esille.

"Lopputulos ei ole se levy tai kasetti, vaan se henkinen omaisuus, mikä siellä urissa on."

Lovelle oli Otto Donnerin mielestä tunnusomaista, ettei siellä kukaan ollut erikoistunut vain yhteen kapeaan kulttuurisegmenttiin. Tärkeää ei ollut, mitä tyyliä tai lajia musiikki edusti vaan miten se puhutteli.

1970-luvulla mittava osa kiinnostavasta taiteesta kanavoitui kotimaiseen rockiin, ja Lovesta tulikin aikakauden rockmusiikin tärkein julkaisija.

Donner on toiminut monissa musiikkialan viroissa ja luottamustehtävissä, mm. Yleisradion viihdepäällikkönä 1970–1974 sekä Elvis ry:n ja Teosto ry:n puheenjohtajana.

Musiikin sosiaalinen ulottuvuus – suhde musiikin, muusikoiden ja yleisön välillä – oli hänelle tärkeää läpi uran. Donner olikin tärkeä vaikuttaja myös Elmun, Radio Cityn ja Lepakon taustalla.

Otto Donner jätti jälkeensä monialaisen sävellystuotannon, joka käsitti jazzia, modernia taidemusiikkia, iskelmiä, poliittisia lauluja sekä teatteri-, elokuva- ja mainosmusiikkia.

Hänen musiikissaan rytmi pysyi aina tärkeänä elementtinä. Vuonna 1992 valmistuneessa säveltäjäkuvassa Donner selittää umolaisille kappaletta Ritual I ja pohtii musiikin mielenkiinnon säilyttämistä sekä rytmin merkitystä.

Teksti: Jukka Lindfors ja Elina Yli-Ojanperä

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Jazz tidkaaja 1945 mallia Chrisini Schwintin näin DDD Jazz

Bändin konsertissa Tapiolasalissa noi 1986 rummut oli hänen

juttunsa sitten Atte Blomin näin Musik Fazerilla Aleksilla

myyjänä myi minulle Saksofoni opetuksen harjoitus opuksen

Erkki Tuomikosken 1955 tehty laitos näin harjoittelin Alto

Saksofonin soiton

Lähettänyt käyttäjä

Näin Christian Schwindtin Tapiola salissa DD jazz bändissä noi 1990 sekä Fazren musiiiki kaupan Atte Blomin mulle Saksofoni opetus kirjaa ja ehdotti osta Erkki Tuomikosken 1955 Saksofoni kurssi on tehty suomeksi osto vuosi oli noi 1981

Lähettänyt käyttäjä

Hei, en ole koskaan tavannut Henrik Otto Donneria, mutta olen nukkunut yhden yön hänen pianonsa alla. Hän asui silloin Helsingin Kalliossa (muistaakseni linjoilla). Tämä tapahtui 60-luvun alussa ollessani vielä koulussa (Andra svenska lyceum, nykyisin Åshöjdens skola och gymnasium.)

Olimme luokkakaverini kanssa Expo-hallissa kuuntelemassa Pohjoismaiden rock-kuninkaita (mm. Kaj Järnstström eli Rock Jerry, joka sinä vuonna voitti kisan). Minä ja tyttöystäväni Birgitta emme pitäneet Kajsta, jonka naapurissa Birgitta asui Lönnrotinkadulla, vaan meistä norjalainen Per-Elvis Nordlund oli paras. Birgitta ihastui mm. punatukkaiseen orkesterinjohtajaan Lennart Blomqvistiin, joka oli Ruotsista, mutta Per-Elvis oli valinnut hänet orkesterikseen. Expo-hallin ulkopuolella oli pilvin pimein nuoria pyytämässä autograafia Rock-Jerryltä, mutta Birgitta etsi vain tätä punatukkaista Lennartia ja löysikin hänet ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Per-Elvis asui orkestereineen Hakaniemessä pienessä hotelissa Elannon tavarataloa vastapäätä ja sinne mekin sitten päädyimme - mutta vain pikavisiitille. Pojat viipyivät Helsingissä kuitenkin viikon verran. Heiltä ilmeisesti hupenivat rahat, eikä viimeisinä päivinä enää ollutkaan rahaa hotellilaskuun. Joku, ilmeisesti Veneskoski hankki pojille tilapäisen majoituksen. Se oli Henrik Otto Donnerin nimissä oleva pienehkö kaksio? Sähkölasku oli jostain syystä maksamatta, joten kun me menimme sinne iltamyöhään muistaakseni torstai tai perjantai-iltana ei kynttilänvalossa nähnyt juuri mitään. Lennart ja Birgitta menivät toiseen huoneeseen ja minä päädyin pianon (tai flyygelin?) alle nukkumaan yhdessä Norjan rock-kuninkaan kanssa. Vaikka olen suomenruotsalainen en ymmärtänyt juuri mitään Per-Elvis Nordlundin puheesta. Selvisi kuitenkin, että hänellä oli morsian Norjassa, joten mitään intiimiä suhdetta ei syntynyt. Lähdin kuitenkin Birgitan seuraksi kiertämään orkesterin mukana Suomea. Ensimmäinen etappi oli muistaakseni Tampere. Mukaan tuli myös laulajatar, jota en kylläkään silloin tunnistanut. Selvisi kuitenkin myöhemmin, että hän oli Ritva Mustonen, jolla oli keikka samassa kaupungissa. Sieltä minä tulin omin neuvoin kotiin, mutta Birgitta jatkoi matkaa orkesterin mukana. Hän menikin naimisiin (presidentin luvalla) jo seuraavana vuonna ja muutti Eskilstunaan Ruotsin ja he saivat kaksi punatukkaista villiä poikaa, mutta se onkin jo sitten aivan eri tarina...

Lähettänyt käyttäjä

helvetin hyvät trumpettisoolot. pääsi mukaan suomijazz skeneen. kiitos.

Lähettänyt käyttäjä

Otto Donner oli se moottori, joka käynnisti 1973 Yleisradion legendaarisen kokokeilustudion, joka on tuottanut yli 800 sävellystä elektronimusiikkia.
Monet niistä haudattuja, unohdettuja, koskaan esitettyjä. Mutta ne ovat
nauhoilla ja jonain päivänä ne soivat taas.

  • Suomen luotettavin mies, Arvi Lind, ja liki 40 vuotta uutisia

    Mansikkapaikka esitteli uutisjuontajan uran vuonna 2009.

    Arvi Lind toimi Yleisradion uutistoimittajana ja tv-uutisten juontajana lähes 40 vuoden ajan. Lindin viimeinen lähetys nähtiin 15. lokakuuta vuonna 2003. Suomen luotettavimman miehen maine kuitenkin pysyi vielä eläkkeelläkin. Kansansuosikki vieraili Mikko Kuustosen isännöimässä Mansikkapaikka-ohjelmassa. Ohjelmassa läpikäytiin Lindin uraa aina vuodesta 1964 alkaen. Haastattelu on tehty ja esitetty vuonna 2009, jolloin Ylen tv-uutiset vietti 50-vuotisjuhlaansa.

  • Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, mutta vuosikymmenen taitteen lähestyessä himmeni myös Iltatähti – vaikkakin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti kuitenkin tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-esiintymiset. Vain osa vuoden 1978 Iltatähtien lähetysnauhoista on tallella.

  • Läskilinssin selviytymistarina oli Matti Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lasten- ja nuortensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen säveltämä musiikki.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Katsastus

    Tv-elokuva on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

    Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

  • Läskilinssi ei lannistu kiusaajien lällättelystä

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lastensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen musiikki.

  • Pala valkoista marmoria

    Matti Ijäksen tv-elokuva ilmestyi vuonna 1998.

    Lasse Pöystin ja Eeva-Kaarina Volasen upeasti tähdittämä tv-elokuva Pala valkoista marmoria on komedia vanhuudesta, lemmestä ja jästipäisyydestä. Elokuva perustuu Martti Joenpolven vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen novelliin.

  • Katve-elokuvassa interrail päättyy kotipusikoihin

    Matti Ijäksen draama ystävyydestä ja lähtemisen vaikeudesta.

    Koulussa vika päivä, taskussa reilikortti ja edessä etelän kuumat biitsit. Kaverukset Lare, Pietro ja Rami päättävät ottaa kesän rennosti.

  • Tarpeettomia ihmisiä on Ijäksen suorimpia näytelmäsovituksia

    Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä 2005.

    Työttömäksi jäänyt Kari alkaa mustasukkaisesti vainota vaimoaan. Häpeän ja tuskan kierre johtaa kohtalokkaaseen pahoinpitelyyn. Tarpeettomia ihmisiä on Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä vuodelta 2005.

  • Teeman Elävä arkisto: Tipaton tammikuu – puliukkojen majoista kansankapakkaan

    Ohjelmia alkoholista kolmelta eri vuosikymmeneltä.

    Elävä arkiston Tipaton tammikuu -ohjelmapaketissa ei olla täysin tipattomia vaan avataan eri näkökulmia alkoholiin kolmen ohjelman verran. Eri vuosikymmeniltä kootu dokumenttipaketti nähdään televisiossa tiistaina 17.1., perjantaina 13.1. ja sunnuntaina 15.1. Kaikki ohjelmat ovat katsottavissa myös Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Pikku Kakkosen posti - piirroksia ja tarinoita vuodesta 1977

    3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti tiistai-iltaisin.

    Pikku Kakkosen postilokeroon 347 on lähetetty piirroksia ja tarinoita ihan Pikku Kakkosen ensimmäisistä lähetyksistä asti. 3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti palaa iltaohjelmaan ja se esitetään uusintana perjantaiaamuisin.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi. Toimittaja Maija Koivula maanitteli kirjailijoita kirjoittamaan uusia satuja ohjelmaa varten. Ohessa kuusi Lasse Pöystin kertomaa iltasatua, joissa seikkailevat lampaat, lohikäärmeet, lumihiutaleet, peikot, prinsessat ja saunatontut.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Ransu Neuvostoliitossa

    Ransu ja Pekka matkasivat vuonna 1988 yhdessä Neuvostoliittoon. Itänaapurissamme tutustuttiin nähtävyyksiin, nukketeatteriin ja paikalliseen päiväkotiin.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

  • Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä

    Uutistoimitus tutki naisten sukupuolista häirintää.

    Ylen tv-uutiset selvitti vuonna 1969 osallistuvan journalismin keinoin, saiko yksinäinen nainen kulkea ulkona rauhassa. Helsingin rautatieasemalla tehdyssä kokeilussa "houkutuslinnun" ympäröi hetkessä kokonainen seuraa etsivien miesten parvi.

  • Studio Julmahuvi: Roudasta rospuuttoon

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto.

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto. Petteri Summasen sketsi valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi Yle Teeman äänestyksessä vuonna 2010.

  • Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

    Hän asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa.

    Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Kassila sovitti Punaisen viivan valkokankaalle tarkasti, mutta modernisti

    Kiannon merkkiteos kääntyi elokuvaksi vuonna 1959

    Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemassa teoksessa Punainen viiva eletään hetkiä ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Matti Kassila ohjasi tarinan elokuvaksi puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1959. Romaanin tavoin elokuva piirtää vahvan kuvan ajasta, jolloin aikanaan sisällissodaksi syvenevä juopa kansan kesken alkoi näkyä.

  • Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Rosvo Roopen tarina haki vertaistaan valkokankaallakin

    Rosvo Roope lauloi, rakasti, vihasi, miekkaili ja voitti

    Kun Hannu Leminen vuonna 1949 päätti ohjata merirosvoaiheisen elokuvan, oli käytännön kekseliäisyydelle tilausta. Resursseja ei juuri ollut, mutta huippusuositun laulelman, Tauno Palon ja lainamateriaalin turvin saatiin aikaiseksi ainakin merikelpoinen, ellei peräti Hollywood-tasoinen historiallinen seikkailuelokuva.

  • Fennada aloitti vahvoilla naiselokuvilla

    Ensimmäisissä Fennada-elokuvissa naiset olivat pääosassa

    Fennada-Filmin kaksi ensimmäistä elokuvaa sijoittuivat kantaaottavasti naisten maailmaan. Ratavartijan kauniin Inkerin tarina näyttäytyi valkokankaalla uskottavana romantiikkana, sodan takia naimattomaksi jääneen Ylijäämänaisen kertomus taas piti sisällään tiukkaa moraalista pohdintaa.

  • Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

    Mikko Niskanen ohjasi Sissit ja Hopeaa rajan takaa 1963

    Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.