Syöpäsairasta uhkaa myös masennus



Syövän hoidon tekninen osaaminen on parantunut ja syöpää pystytään sairautena hoitamaan entistä paremmin. Syöpään sairastunut on kuitenkin alttiina mielialan laskulle ja jopa masennukselle varsinkin sairauden käännekohdissa. Erityisen alttiita masentumaan ovat nuoret vasta itsenäiseen elämään opettelevat aikuiset sekä pienten lasten vanhemmat.

Salme Kortesoja sairastui alle 40-vuotiaana aggressiiviseen korkean uusimisriskin rintasyöpään vuonna 2001. Sairastuminen oli hirvittävä kriisi ja shokki ison perheen äidille. Kaksostytöt olivat tuolloin viiden vanhoja ja isommat siskokset 11- ja 12-vuotiaita. Hänellä oli kaikki mitä elämässä saattoi toivoa: lapset, puoliso, työpaikka, ystäviä sekä uusi kaunis koti.

– Tuli vieras nimeltä syöpä ja kaikki pysähtyi. Sain koko hoitopaketin, solusalpaajat ja sädehoidot ja kymmenen kuukauden kuluttua palasin työelämään.

Punainen tuska

YLE AkuuttiKortesoja löysi taideterapian sopeutumisvalmennuskursseilla. Maalaaminen osoittautui hänen kohdallaan toimivaksi väyläksi purkaa tuntemuksia, joille ei löytynyt sanoja.

– Minulla on aina punainen ollut tuskan väri. Silloin ei oikeastaan ollut muulle tilaa koko sisäisessä sielussa kuin omalle tuskalle, hän muistelee vuosien takaista järkytyksen aikaa.

Salme Kortesoja palaa mielessään sairastumisen aikaisiin tunnelmiin ja maalaa omaan kuvaansa kasvot veren punaisella. Niiltä kuvastuu äänetön huuto.

– Miksi minulle juuri on käynyt näin, nuorelle ihmiselle? Sen takia sillä on sellainen ilme, sillä on varmaan paljon sanottavaa.

Maalauksen taustalle piirtyy hennolla liidulla joukko ihmishahmoja.

– Perhe siihen täytyi laittaa. Mutta hekin ovat läpikuultavia, koska se tuska oli niin suuri.

YLE AkuuttiLounais-Suomen syöpäyhdistyksen kanssa yhteistyötä tekevä taideterapeutti Kaisa Haltia kysyy vaikuttavan kuvan äärellä Kortesojalta, mitä tämän maalaama kuva haluaa kertoa.

– Lähinnä sitä tuskaa, pelkoa, ahdistusta, kipua ja kuoleman silmiin katsomista.

Pelkoa siitä selviänkö minä, miten elämä kantaa, jos kantaa. Miten jaksan hoidot, pystynkö palaamaan työelämään, miten parisuhde, miten oma naiseus ja seksuaalisuus, miten ystävyyssuhteet, kaikki? Oli elämä ennen syöpää ja syövän jälkeen, Kortesoja vuodattaa.

Kriiseinä käännekohdat

Psyykkistä hätää voi aiheuttaa erityisesti ajanjakso, joka seuraa syövän intensiivistä aloitushoitoa.

Kun potilaat ovat saaneet uuvuttavan sarjan lääkäri- ja hoitokäyntejä päätökseen, menettävät he samalla heitä tukevan järjestelmän ja säännöllisen yhteyden syövänhoitotiimiin. Myös ympäristö voi odottaa sairastuneelta nopeaa paluuta normaalielämään.

YLE Akuutti– Kun hoidot olivat ohi, yksikään solusalpaaja ei enää turvannut hengissä pysymistä. Silloin jäi hirveän yksin. Oli pakko vaan uskoa selviytymiseensä ja siihen, että elämä kantaa.

– Kyllä siellä ollaan kiinnostuneita ihmisen selviytymisestä fyysisesti, mutta se henkinen selviytyminen onkin sitten toinen juttu. Silloin kun sairastuin, puolen vuoden kuluttua minulta kysyttiin henkisestä jaksamisesta, mikä tuntui aika vitsiltä. Toivottavasti nyt ovat asiat paremmin ja voi olla, että eri puolella Suomea asiat ovat eri lailla. Jos ei itsellä ole hyvää tukiverkostoa ja jos ei jaksa olla aktiivinen, niin on todella yksin. Ja se on sellaista yksinäisyyttä, joka on hyvin synkkää ja pimeää.

Saako tarvitseva apua?

HYKS:n Syöpätautien klinikan yhteydessä toimii syöpäpotilaille tarkoitettu psykososiaalisen tuen yksikkö – maan ainoa. Yksikössä toimii kaksi henkilöä, joista toinen on psykiatri Irja Idman.

– Vaikka somaattinen hoito olisi kuinka hyvin järjestetty, niin kansainvälisten tutkimusten mukaan 10–20 prosenttia potilaista tarvitsee erityistukea. Ja sitä me emme pysty kaikille näille järjestämään, pahoittelee Idman resurssien puutetta.

YLE AkuuttiVielä vuosien jälkeen syöpään sairastumisesta ja jopa siitä selviämisestä masennus, ahdistus ja traumaperäinen stressi saattavat kuitenkin häiritä ihmisen jokapäiväistä elämää. Mieltä voi kalvaa uusiutumisen pelko tai kaikkinainen uupumus.

– Syöpään itseensä liittyy sellaisia oireita, jotka ovat tyypillisiä masennukselle: väsymystä, ruokahaluttomuutta ja vireystilan muutoksia. Ehkä keskeinen tekijä, joka fyysisistä oireista riippumatta auttaa tunnistamaan syöpäpotilaan masennuksen, on mielihyväkokemusten lamaantuminen, ilottomuus ja mielenkiinnon menettäminen ja jopa toivottomuuden tunne, listaa Idman masennuksen tuntomerkkejä.

– Syövästä kuntoutumisessa ja siinä, että pystyy palaamaan normaaliin elämään, masennuksen hoito on erittäin tärkeää. Toimittaja Kristiina Helenius on kirjoittanut kirjan syövästään ja hänellä on mielestäni siinä hyvä ajatus. Kannattaisi varmistaa, että syöpä ei tee etäpesäkettä mieleen. Eli uusiutumispelko on käsitelty eikä jää ihmistä kuormittamaan ja aiheuta vireystilan laskua ja energisyyden vähenemistä, Idman painottaa.

Syövästä toipumisen ja masennuksen välinen syy-seuraus-suhde pohdituttaa tutkijoita.

– Joissakin tutkimuksissa on tullut varsin luotettavaa näyttöä siitä, että lievään ja varsinkin vaikea-asteiseen masennukseen näyttää liittyvän suurempaa kuolleisuutta kuin niillä potilailla, jotka eivät ole masentuneita. Sen sijaan näissä tutkimuksissa ei olla pystytty osoittamaan yhteyttä syövän progression ja masennuksen välillä. Eli kuolleisuuden selittyminen ei ole vielä syöpäspesifistä, se voi johtua myös muista tekijöistä, kertoo psykiatri Irja Idman.

Syöpä kuormittaa mieltä

Varsinainen masennussairaus eli vakavammat masennustilat eivät ole kuitenkaan kovin yleisiä syöpäpotilailla. Kun väestössä esiintyy kliinisesti merkittävää, toimintakykyä heikentävää masennussairautta keskimäärin 5 prosentilla, niin syöpäpotilailla vastaava luku on 6–7 prosenttia. Sen sijaan lievempiasteinen masentuneisuus ja ahdistuneisuus on yleistä sairauden jossain vaiheessa.

YLE Akuutti– Psyykkisesti kuormittavimpia näyttävät olevan keuhkon, pään ja kaulan alueen syövät, haimasyöpä, mahasyöpä ja aivosyöpä. Sukupuolittain on psyykkisessä oireilussa myös eroja. Naisilla on enemmän ahdistuneisuusoireilua, miehillä taas vaikeampaa masennusta ja sekamuotoista masennus- ja ahdistusoireilua. Pienten lasten vanhemmat ja nuoret, juuri lapsuudenkotinsa jättäneet oireilevat enemmän, kertoo psykiatri Irja Idman.

Nuoret, vasta elämänsä alussa olevat kaipaisivat erityistä psyykkistä tukea sairauteensa. Naiset vaikuttavat tunnistavan tuen tarpeensa miehiä paremmin.

– Joka neljäs naispotilas ilmoittaa kokevansa psykososiaalisen tuen tarvetta ja miehistä vain joka kymmenes.

Toisaalta naisten turvaverkosto on yleensä laajempi ja he löytävät keinoja hakea itselleen apua.

– Kuntoutuksellista tukea, joka pääasiassa toteutuu sopeutumisvalmennuskurssien muodossa ja joita Kela tukee ja syöpäjärjestöt organisoivat, sitä tukea on tarjolla. Jos on itse motivoitunut ja halukas niin sitä järjestyy, rohkaisee Irja Idman.

Sen sijaan lieviin masennus- ja ahdistusoireisiin julkinen järjestelmä ei pysty riittävästi tarjoamaan apua, koska psyykkistä sairastuvuutta on väestössä paljon.

YLE Akuutti– Julkinen palvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan kuin vaikeimpiin tapauksiin. Monesti syöpäpotilaan ahdistuneisuus tai masennusoireilu on siinä määrin lieväasteista, että he vähän niin kuin putoavat välistä, Idman toteaa.

Terveyskeskusten depressiohoitajat voivat tarjota tukea niillä paikkakunnilla, joilla tällainen on. Niille, jotka ovat työelämässä mukana, eräs hyvä väylä hakea apua on työterveyshuolto.

Hyppy turvaverkkoon

– Sellaiset ihmiset, joilla ei ole hyvää tukiverkostoa, niin niistä minä olen huolissani, Salme Kortesoja toteaa. Hän lisää, että kriisin keskellä ei välttämättä ole itsellä voimia ja apua tulisi tarjota aktiivisesti ulkopuolelta.

Salme Kortesoja löysi monta tapaa käydä läpi tuntemuksiaan.

– Maalaaminen oli yksi suurista tavoista, minulla on ollut kirjoittaminen, on ystäviä ja tukiverkosto. Ja ennen kaikkea vertaistukiystävät, jotka ovat käyneet saman läpi, koska he tietävät ja muut arvaavat. Minulla on yksi rakas ystävä, joka on kulkenut rinnallani ja itse olen kulkenut hänen rinnallaan. Hän on mennyt monen muun ystävän ohi.

– Tällä hetkellä voin oikein hyvin, olen käynyt rintarekonstruktion läpi. Olen pystynyt jatkamaan samassa työssä, jossa olin ennen sairautta. Käden turvotus jäi todennäköisesti loppuelämäkseni.

YLE AkuuttiVakava sairaus voi myös eheyttää ihmistä. Mikä aikaisemmin oli tärkeää, saattaa menettää merkityksensä ja syntyy tilaa uudelle.

– Kun olen hoitotyössä, niin minun on paljon helpompi hypätä niiden ihmisten saappaisiin, joilla on joku pelko, tuska tai ahdistus. Jotenkin se vuorovaikutustaidoissa näkyy. Elämän tarkoituksenmukaisuus ja ne tärkeät asiat, tässä hetkessä elämisen taito, se on tullut. Mitään sellaista, jota oikeasti elämässä haluaa, ei voi siirtää. Siihen ei ole varaa.

Salme Kortesojan maalaus tästä hetkestään on heleä kesämaisema.

– Halusin tehdä tästä seesteisen, koska minulla on hyvin seesteinen fiilis tällä hetkellä. Tummia lintuja voi elämässä tulla eteen, mutta perussävy on vaalea ja kesäisen kaunis. Sairastettu syöpä on jo historiaa hyvin pitkälle, en edes halunnut itseäni sinne kuvaan. Minä olen jo osa tätä maisemaa.

Asiantuntija: IRJA IDMAN, psykiatri, psykososiaalinen yksikkö, HYKS Syöpätautien klinikka

Toimittaja: LEA FROLOFF

Julkaistu