Hyppää pääsisältöön

Kuka on vastuussa vippikierteestä?

Ohjelmani MOT: Pikavippiparonit selvittää pikavippiyritysten taustoja.

Alalla toimii monenkirjavia yrittäjiä. Suomen Pienlainayhdistykseen kuuluvat noudattavat pääosin yhteisiä pelisääntöjä. Yhdistyksen kahdeksan jäsenyritystä valikoivat asiakkaansa tarkkaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne myös tekevät eniten rahaa. Huikeinta voittoa on tehnyt Vipster Oy, jonka reilun yhdeksän miljoonan liikevaihdosta liikevoittoa on vajaat kuusi miljoonaa euroa.

Näiden kahdeksan lisäksi markkinoilla mellastaa kymmeniä epämääräisempiä firmoja. Löysin useita yrityksiä, jotka rikkovat suoraan lakia: osa myöntää vippejä yöaikaan, osa ei ilmoita luoton todellisia kustannuksia, osa ei tarkasta asiakkaittensa henkilöllisyyttä. Jotkut eivät edes lainaa rahaa, vaan huijaavat asiakkaita lähettämään lainanhakutekstiviestejä hintaan viisi euroa kappale.

Osa firmoista myöntää lainaa jopa luottotiedottomille. Tällainen bisnes ei kauaa kannata. Jos vippaa rahaa persaukisille ja syrjäytymisvaarassa oleville, ei pian ole mistä lainata. Herää kysymys miksi tällaista yritystoimintaa harjoitetaan?

Lainsäädäntö laahaa perässä. Kuluttajansuojalakia on muutettu kahdesti pikavippien takia. Molemmilla kerroilla on pyritty säätelemään pikavippiyritysten markkinointia ja parantamaan kuluttajien tiedonsaantia. Nämä keinot eivät ole vähentäneet pikavipeistä aiheutuvia ongelmia.

Sekä EU:n kulutusluottodirektiivi että Suomen lainsäädäntö lähtevät siitä, että kuluttaja on itsensä ja taloutensa hallitseva toimija, joka aktiivisesti vertailee eri luottojen hintoja. Näinhän asia ei ole. Pikavippi otetaan yleensä tunteella, ei järjellä. Usein vippi otetaan pakon edessä ja sillä maksetaan vuokria, laskuja tai ruokaa. Vippiä otetaan sieltä mistä saadaan. Silloin on ihan sama millaista tietoa luoton ehdoista pikavippiyritys antaa tai ei anna.

Kuluttajaviraston lakimies Riitta Kokko-Herrala myösi haastattelussa: ”Meidän kuluttajalainsäädännön ongelma on tällä hetkellä se, että se perustuu siihen, että annetaan kuluttajille hyvin paljon tietoa, ja sit ajatellaan, että hän lukee sen kaiken ja tekee sitten tämmöisen valistuneen, informoidun ratkaisun. Mutta kun me kuluttajat emme sitten kuitenkaan käytännössä käyttäydy näin.”

Tarvitaan siis muita keinoja vippikierteiden katkaisemiseen ja vippifirmojen valvontaan. Mutta kuinka pitkälle lainsäädäntö voi mennä? Kuinka paljon valtiovalta voi holhota ihmistä? Pakko myöntää, että en juuri tunne myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat rahoittaneet pikavipeillä vain makeaa elämää: juhlimista, matkustelua ja shoppailua.

Vastuuta ei silti voi sysätä vain yksilön harteille. Vipin ottaja ja antaja eivät ole lainanhakutilanteessa samalla viivalla. Takuu-Säätiön vertaistalousneuvoja Sari Lehtonen kiteytti asetelman näin: ”Yleensä, kun tehdään sopimuksia, niin sopijapuolet on jollakin tavalla tasa-arvoisia keskenään, mutta pikavipeissä se on hyvin epätasa-arvoinen se asetelma. Sovittaessa tästä vipistä toisella puolella on rahotuksen kova ammattilainen, joka oikeen härskisti mainostaa ja kauppaa sitä tuotettaan, ja toisella puolella on usein hädänalainen ihminen.”

Vippien hyväksyttävyys kiteytyy tähän kysymykseen: onko vastuu holtittoman velan ottajan vai yhtä holtittoman antajan? Ihmiset tekevät tietenkin typeryyksiä, mutta löyhä luotonanto ja vippien helppo saatavuus edistävät hallitsematonta velkaantumista.

Velkaongelma syntyy heikon yksilön ja vahvan yrittäjän vuorovaikutuksessa. Siksi säännöillä ja rajoituksilla pitää suojella heikompaa. Konkreettiset keinot jätän viisaampien mietittäviksi.

  • Charisse Ortiz hoitaa suomalaisia muistisairaita Attendon hoivakodissa Haminassa.

    Hoitajana Suomessa uhkasakon alla

    Vanhushoitoa viiden vuoden pakkosopimuksilla

    (23.5.) Lähes viisisataa filippiiniläistä sairaanhoitajaa hoitaa Suomessa muistisairaita yksityisissä hoitokodeissa. He toimivat hoiva-avustajina, koska heidän yliopistokoulutuksensa ei kelpaa Suomessa. Moni on joutunut allekirjoittamaan laittoman sopimuksen.

  • Hitsaaja työssään Mayerin Turun telakalla huhtikuussa 2017.

    Suomi menettänyt valtavasti yrityksiä – etenkin Ruotsiin

    Suomesta on myyty ulkomaille satoja yrityksiä

    Suomesta on myyty kahdenkymmenen viime vuoden aikana valtava määrä yrityksiä ulkomaille. Suuri osa yrityksistä on kaupattu Ruotsiin. Länsinaapurista ovat löytäneet uuden omistajan muiden muassa Artek, MTV, Partioaitta, Sato, Rautaruukki , Sonera ja WSOY.

  • Hitsaaja työssään Mayerin Turun telakalla huhtikuussa 2017.

    Tutki kiinnostavimpia yrityskauppoja

    MOT:n lista kiinnostavimmista yritysmyynneistä 20 vuodelta

    MOT on koonnut tietokannan kiinnostavimmista ulkomaille myydyistä yrityksistä kahdenkymmenen vuoden ajalta. Voit tutkia taulukkoa haluamiesi muuttujien mukaan. Taulukko liittyy maanantaina 22.5. esitettävään ohjelmaan MOT: Näin Suomi myytiin.