Kun vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee

Tämän illan MOT-jaksossa Halpa, halvempi, hoivakoti tutkitaan vanhusten hoivapalveluiden kilpailuttamiseen liittyviä ongelmia. Kunnat ja pienet hoiva-alan yritykset eivät aina hallitse monimutkaista kilpailuttamismenettelyä. Yhä useammin voittajaksi selviytyy iso ulkomaisen pääomasijoittajan omistama terveyspalveluyritys.

Isot palveluyritykset ovat ryhtyneet yhteistyöhön yleishyödyllisten rakennuttajayritysten kanssa. Kun hoivayritys on voittanut kilpailutuksen hoivasta, rakennusfirma rakentaa uuden hoivakodin, parhaimmillaan kolmessa kuukaudessa. Yleishyödylliset yhtiöt voivat hakea rakentamiseen valtion tukea; investointiavustusta tai korkotukea.

Kunnissa tämä on johtanut todella eriskummallisiin tilanteisiin.

MOT vierailee Alajärvellä ja Suonenjoella. Molemmilla paikkakunnilla kilpailutuksessa hävinneet hoivakotiyritykset ovat saaneet toimintaansa valtion tukea, Alajärvellä TE-keskukselta ja Suonenjoella Raha-automaattiyhdistykseltä. Molemmilla paikkakunnilla kilpailutuksen voittaneen Attendo MedOne Hoiva Oy:n yhteistyökumppani Arttu Oy on saanut hoivakotirakentamiseen korkotukivarauksen valtiolta, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta.

Lopputulos voi olla se, että valtion rahoilla korjattu tai rakennettu valmis hoivakoti jää paikkakunnalla tyhjilleen samaan aikaan kun valtion tuella rakennetaan sinne uutta rakennusta.

Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professorin Pekka Rissasen mukaan on päädytty tilanteeseen, jossa "vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee". Kukaan ei näytä kontrolloivan tukiviidakkoa ja alan kokonaisuutta.

Pienet paikalliset hoivapalveluyrittäjät ovat taustaltaan usein alan ammattilaisia, sairaanhoitajia tai lähihoitajia. Heidän taitonsa yrityksen pyörittämiseen ovat riittäneet niin kauan kuin he ovat saaneet keskittyä päätehtäväänsä eli vanhusten hoivan järjestämiseen. Mutta enää se ei riitä. Nyt pitäisi tuntea myös kilpailutuslainsäädäntö, tarjousmenettelyt sekä julkisen talouden tukiaisviidakko.

Suomeen on rakentumassa järjestelmä, jossa isot toimijat järjestävät hoivan ja kiinteistö- tai rakennusalan toimijat omistavat rakennuksen. Alajärvellä ja Suonenjoella uudet hoivakodit tulee omistamaan Arttu Oy.

Arttu Oy on tammikuussa 2010 perustettu yleishyödyllinen rakentajayritys. Sen suurimmalla osaomistajalla, Tino Nurmella, on kaupparekisterin mukaan vastuita lähes parissakymmenessä yrityksessä. Niistä valtaosa on perustettu tänä vuonna. Suonenjoella Nurmi on yhteinen nimittäjä kaikille rakentamisketjun yrityksille. Hänen johtamansa yritys on kilpailuttanut urakan, johon hänen johtamansa yritys antoi ainoan tarjouksen.

Kuulostaa hämärältä, mutta mitään rikollista ei ole tapahtunut.

Ara katsoi, että Suonenjoen urakkakilpailutuksessa ei ole noudatettu hyvää rakennuttamistapaa ja se määräsi kilpailutuksen järjestettäväksi uudelleen. Muutoin Nurmi on toiminut lain kirjaimen mukaan.

Asiakkaita tulevaisuudessa riittää, sillä yli 75-vuotiaiden määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan kahdessa vuosikymmenessä. Mutta kuka heille tarjoaa hoivaa ja millaisissa tiloissa? Asuvatko vanhukset tulevaisuudessa tasakokoisista moduuleista rakennetuista, tarkoin brändätyissä McHoivakodeissa, joissa tarjotaan tasalaatuista hoivaa kustannustehokkaasti? Jääkö markkinoille tilaa pienille yrityksille ja yksilölliselle hoivalle?

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Sairastaa voi, jos on varaa.

Stakesin tutkimusprofessorin Matti Rimpelän mielestä 1990-luvulla romutetun terveydenhoidon tilalle ei ole luotu uutta toimivaa järjestelmää.

Suomelta puuttuu järkevä terveyspoliittinen strategia, väittää Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä. Hänen mukaansa terveydenhuolto on liian pirstaleista, eikä kenelläkään ole selvää kuvaa siitä, mitä väestön terveyden edistämiseksi pitää tehdä.

– Valtion ja kuntien tulisi saada yhteisesti hyväksytty terveyspolitiikan kehittämisohjelma jo seuraavalle kunnallisvaalikaudelle, Rimpelä peräänkuuluttaa.

Oppositio on voimakkaasti arvostellut hallitusta perusterveydenhuollon heitteillejätöstä. Hallitukselle jätetyssä välikysymyksessä muun muassa opposition suurin puolue SDP vaati valtiolta terveydenhuoltoon 450 miljoonaa euroa lisärahaa. Rimpelä on samoilla linjoilla.

– Terveydenhuoltoon pitää investoida ja valtion tulee tämä toteuttaa.

Terveydenhuollon ideologiset riidat
Rimpelän mukaan terveydenhuollon kenttää ravisuttavat ideologiset näkemyserot. Yhden näkökulman mukaan sairaanhoidosta sekä terveydenhoidosta halutaan tehdä bisnes. Toisessa näkökulmassa liputetaan julkisen sektorin toimintamallin puolesta.

– Pääomasijoittajat haluavat saada terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yritystoiminnaksi.

– Ihmiset tulevat aina sairastamaan ja silloin yhteiskuntien on pakko maksaa tämä verovaroin. Sijoittajille tämä on turvallista toimintaa.

Rimpelällä on tiukka mielipide terveyspolitiikan kehityssuunnasta.

– Kehityssuunta on hyvä niille, joilla on varaa maksaa terveydestä. Muualla maailmassa on nähty, että tämäntyyppinen toiminta tulee kalliiksi.

Rimpelän mukaan kunnat, joissa ikärakenne ja terveydenhuoltokustannukset nousevat korkeiksi, ovat hankalassa jamassa.

– Pienillä ja köyhillä kunnilla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä tällaisessa tilanteessa.

Terveydenhoidon nousu ja tuho
Vuoden 1972 kansanterveyslakia on pidetty suomalaisen terveydenhoidon kulmakivenä. Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut uutta lakia, jonka on määrä tulla eduskunnan käsiteltäväksi keväällä 2009. Tarkoituksena on madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisiä raja-aitoja ja edistää alueellisesti niiden yhteistyötä. Rimpelä vaatii kuitenkin lisäyksiä tulevaan lakiin.

– Suomi on 2000-luvulla niitä harvoja maita, joilta puuttuu kokonaan terveydenhoidon johtamis- ja toimeenpanorakenne, Rimpelä sanoo.

Suomessa 1970–1990-luvun terveydenhoito-organisaatiomalli purettiin ja tilalle luotiin sairaanhoitomalli. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi neuvolatoiminnan ja kouluterveydenhuollon alasajoa.

– Olemme rapauttaneet vanhan rakenteen ja tilalle ei ole rakennettu mitään uutta.

Keskustelu terveydenhoidosta on korvattu terveydenedistämispuheella. Rimpelän mukaan keskustelun taustalta puuttuu ammatillista sekä tieteellistä osaamista. Hän kritisoi voimakkaasti poliittista ja yhteiskunnallista keskustelukulttuuria.

– Keskustelu on kansanomaista, jota käydään kahvipöydissä ja baaritiskeillä. Terveydenedistäminen on vain sanapari, josta on tuhansia tulkintoja.

Lääkkeet retuperällä olevaan terveydenhuollon kysymyksiin löytyvät Rimpelän mukaan kansainvälisistä esimerkeistä sekä tieteellisestä kirjallisuudesta. Valtion on laadittava tiukka suunnitelma terveyden edistämiseksi. Kehitystyö tehdään yhdessä terveydenhuollon sekä yhteiskuntatieteiden ammattilaisten kanssa.

– Suomi tarvitsee ammatillisen ja tieteellisen terveydenhoitosuunnitelman.

Muualla verkossa:
Professori Matti Rimpelän esitelmä Haasteena 2000-luvun perusterveydenhuolto (pdf, 150kt)
info.stakes.fi

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Kansan uutiset verkkolehti kotimaa 7.5.2010.

Lasten huostaanotoista tulossa megaluokan bisnes
UP/Aleksi Vienonen

Tutkimusprofessori Matti Rimpelä.
Kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen.

Sijoitettujen lasten määrät kasvavat

Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.

Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.

Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.

Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit.

– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa huimasti viime vuosina. Kansainväliset sijoittajat ovat haistaneet tässä nyt rahan, Rimpelä sanoo.

Rimpelän mukaan kehityskulku on samansuuntainen kuin terveyspalveluissa.

– Vielä reilu kymmenen vuotta sitten meillä oli useita satoja yksityisiä lääkäriasemia, mutta nyt ne ovat kahden-kolmen yksityisen pääomasijoittajan hallussa. Sama prosessi on käynnistymässä lastensuojelussa.

Lastensuojelun markkinat ovat syntyneet vaivihkaa, eikä ilmiöstä ole siksi puhuttu.

– Kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten lukumäärät ovat koko aika kasvaneet samalla, kun perhehoitomahdollisuudet vähenevät. Vaihtoehdoksi jää laitoshoito. Koska kunnat eivät ole lisänneet laitostarjontaa, on syntynyt yksityisten yritysten markkinat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat, Rimpelä selostaa.

Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat liiketaloudellisessa mielessä turvallisia sijoituksia.

– Näin on, koska kodin ulkopuolelle sijoittamisia puretaan hyvin harvoin, ne ovat pitkäkestoisia ja maksajana on kunta. Eli se on hyvin turvallista liiketoimintaa.

Perheet jätetty oman onnensa nojaan

Rimpelän mukaan yksityiset lastenkodit olivat aluksi hyvää tarkoittavien pienten toimijoiden kuten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten tai yksittäisten sosiaalialan elinkeinonharjoittajien käsissä.

– Alun perin tässä oli liikkeellä hyvää tarkoittavia yhdistyksiä tai perhekoteja. Silloin oltiin ikään kuin ammattiharjoittajapohjalla liikkeellä. Kun volyymi on nopeasti kasvanut, sinne on alkanut tulla kansainvälisiä pääomasijoittajia. Ne ostavat tällaisia pieniä yksiköitä.

Rimpelä ei halua mainita yksittäisiä yrityksiä nimeltä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että niitä löytyy.

– Yhdessä tuntemassani esimerkkitapauksessa henkilö, joka oli aikaisemmin itsenäinen ammatinharjoittaja, siirtyi kansainvälisen yrityksen palvelukseen. Hänelle annettiin kolme vuotta aikaa tehdä bisneksestä kannattavaa.

Rimpelän mukaan ilmiö voitaisiin parhaiten kitkeä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön.

– Pohjimmiltaan varsinainen ongelma on, että meillä suojellaan lapsia, mutta ei tueta lapsiperheitä. Järjestelmä on rakentunut niin, että kunnat alkavat kantaa vastuuta lapsista vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että on pakko tehdä jotakin. Silloin lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on pakosta tehtävä ratkaisu. Siihen löytyy aina rahoitus, Rimpelä summaa.

» Lastensuojelun asennemuutos tarpeen 19.5.2010 14.52

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Talouselämä. Yrityskaupat 13.3.2009.

Lastensuojelusta tuli kasvubisnestä
Jyrki Alkio

Yksityisiä terveyspalveluja tarjoava Mehiläinen ostaa itselleen uusia asiakkaita ja uutta osaamista. Mehiläinen kasvattaa julkisrahoitteisista palveluista uutta bisnestä lääkärikeskusten, sairaaloiden ja työterveyshuollon rinnalle.

Ensimmäisenä Mehiläinen iski lapsia ja nuoria, mielenterveyspotilaita sekä vanhuksia hoitavaan Leivoyhtiöt-ketjuun.

Leivoyhtiöt on Mehiläisen kuntapalveluista vastaavan Teemu Annalan mukaan ainutlaatuinen kokonaisuus, sillä ketju on osannut yhdistää lastensuojelun ja -psykiatrian. Kunnat ja julkinen sektori ovat yrittäneet samaa vuosikausia.

Annalan tehtävä on kasvattaa lastensuojelusta ja muista julkisrahoitteisista palveluista Mehiläiselle merkittävää liiketoimintaa.

Mehiläinen on jo avannut vanhusten hoivayksiköt Espoossa ja Turussa. Se myös voitti viime vuonna kilvan terveyskeskuksen ja kotihoidon palvelujen ulkoistuksesta Karjaalla. Lisäksi yhtiö etsii aktiivisesti uusia ostokohteita.

Mehiläinen itse siirtyi keväällä 2006 ulkomaiseen omistukseen, kun Capman ja Sitra myivät yhtiön ruotsalaiselle H-Care Holdingille. Ambeaksi nimensä muuttaneen yhtiön omistavat brittiläinen pääomasijoitusyhtiö 3i ja Singaporen valtion sijoitusyhtiö GIC.

Mehiläinen tavoittelee sekä lastensuojelusta, vanhusten hoivapalveluista, mielenterveyskuntoutuksesta että perusterveydenhuollon ulkoistuksista kustakin kymmenien miljoonien bisnestä. Jos tavoite toteutuu, julkisrahoitteiset palvelut lähes kaksinkertaistavat yhtiön liikevaihdon, jota viime vuonna syntyi 136 miljoonaa euroa.

Sarjayrittäjä osaa työnsä
Leivoyhtiöille liikevaihtoa kertyi viime vuonna 8,7 miljoonaa euroa. Tämän vuoden odotus on 15 miljoonaa.

Leivoyhtiöt on yksittäisistä palveluyksiköistä koottu ketju, jonka taustalta löytyy terveysalan sarjayrittäjä Kari Niemi, 49. Perheineen Niemi omisti kokonaisuudesta 35 prosenttia.

Osto kiinnosti myös venäläissijoittajaa
Reilun 20 vuoden yrittäjäuransa aikana Niemi on myynyt toistakymmentä yhtiötä. Sarjayrittäjä oli muun muassa perustamassa yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavaa Mikevaa.

Nopeasti kasvavilla Leivoyhtiöillä on kymmenen yksikköä eri puolilla Suomea. Tämän vuoden aikana ketjuun tulee viisi uutta yksikköä, joista yksi, Suomen ensimmäinen yksityinen lastenpsykiatrinen sairaala, avautuu toukokuussa Hyvinkäällä.

”Usein mielletään, että tämä on puhdasta bisnestä. Jos niin ajattelee, on väärällä alalla”, Niemi sanoo. ”Ensisijaisesti me palvelemme asiakkaita.”

Aiheesta aiemmin
Raha ryntää vanhuksen luo
17.2.2009 8.01
Terveydenhoidon pelastajat ovat liian pieniä
19.9.2008 7.41
A Company lähti lastensuojeluun
19.6.2003 8.53

Mehiläinen neuvotteli Leivoyhtiöiden ostosta yhdeksän kuukautta. Muita kiinnostuneita olivat Niemen mukaan muun muassa Mikeva, Mainio Vire eli entinen Medivire Hoiva, Diakonissalaitoksen Hoiva sekä joukko pääomasijoittajia. Leivoyhtiöt kiinnostivat jopa yhtä venäläistä pääomasijoittajaa.

Ostajat piirittivätkin hoiva-alan yrityksiä todennäköisesti samalla tavalla kuin lääkärikeskuksia vielä joku vuosi sitten. Suomessa on satoja pieniä alan yrityksiä, joten järjesteltävää riittää.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Nämä sijoitustoimijat voivat saada nämä hankkeet käsiinsä halvoilla tarjouksilla, sillä heille on mahdollista toimia aluksi vaikkapa tappiolla ja kun muut toimijat on lopettaneet toimintansa markkinoilla, niin silloin on mahdollista hakea sijoituksille tuottoa. Näin tulee tässäkin käymään. Vanhukset ja muut hoitoa tarvitsevat ovat tässä vain pelinappuloita ja kärsijöinä, kunta ja valtio taas rahoittajan roolissa näille bisnes"enkeleille".

Lähettänyt käyttäjä hoitaja (ei varmistettu)

näin on. työntekijällä tai asukaalla ei ole muuta arvoa kun vanhuksen rahapussi ja hoitajan työteho, pienellä työväellä tehdään ja samalla säästetään kaikessa. Rahaa tehdään johtajien pussiin, kun ovat omistajia suurhoivayrityksessä.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Näinpä hoivapalveluista on tullut bisnestä. Tämän bisneksen "mahdollisuuden" jotkut toimijat ovat haistaneet joitakin vuosia sitten ja alkaneet toimia sen mukaan. Nyt yritetään tehdä voittoa kustannustehokkaasti ja siinä kärsii palvelu/laatu ja hoivatalon asukkaat.
Näin ei pitäisi mennä. Hoivapalveluissa ei enää päämäärä ole hoito itsessään tai palvelun laatu. Nyt tehdään rahaa, hinnalla millä hyvänsä.

Ja sääli näitä työntekijöitä, Joillekin se on kutsumusammatti, toiset haluavat hoivata / auttaa. Kohta ei enää voi, kun on kiire ja ei ole henkilökuntaa, ei ole aikaa olla avuksi vaikka haluaisi. Valitettavasti täytyy sanoa, että vanhukset eivät ole ainoat kärsijät, vaan myös kehitysvammaiset ym "hoivaa" tarvitsevat ryhmät...

Tämä nykyyhteiskunnan suorittamisen tarve ajaa meitä tähän suuntaan... pitää, pitää ja pitää suorittaa ja saada sitä ja tätä.

Lähettänyt käyttäjä Kirsti (ei varmistettu)

Kannattaisi syventää vielä Attendo MedOnen markkinoititapaankin. Kunnista saattaisi saada tietoa, miten aggressiivista (härskiä) markkinointia tehdään. Ei ole ihme, jos lausunnot ovat ympäripyöreitä, josko lähes samanlaisia. Kannattaisi ARAn vertailla lausuntoja.

Lähettänyt käyttäjä hoitaja (ei varmistettu)

kunta kilpailutti työpaikkani vuosi sitten. Se oli laadukas kodinomainen muistisairaiden hoitokoti. sitä piti yllä yhdstys. Hoito oli laadukasta.
Mutta kilpailutuksen tuloksena voittaja oli iso toimija, jonka tarjous voitti ja hoitokoti vaihtoi toimijaa.
työntekijät irtisanottiin, vanhukset ja omaiset hämmästyneitä , pelolla odotettiin mitä tuleman piti
.osa työntekiöistä haki uudelle toimijalle töihin.
Kunta ei halunnut turvata työntekijöiden työpaikkaa vaan uutena työntekijänä aloitin omassa vanhassa työpaikassa vuoden alussa, kun olin päässyt töihin.lomat menivät ja palkka laski. Asukaat säilyttivät hoitopaikkansa.
Paljon muutoksia tuli, vieläkään ei ole uusi toimija pystynyt täyttämään ( ei ole ehkä halunnut- säästöjä) kaikkia työpaikkoja.
tehdään pienemmällä väellä ja sähköpostiin tulee kehoituksia säästämiseen. Vaikka toimija ostelee tontteja ym.Laatu ei ainakaan parantunut kilpailutuksen tuloksena , päinvastoin.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

On tiettyyn pisteeseen asti järkevää tietysti, että jos ostetaan yksityiseltä, niin täytyy kilpailuttaa. Mutta se täytyisi tehdä jollain tapaa järkevästi! Jos jonossa on jatkuvasti kymmeniä ihmisiä ja kunnassa yksityisellä tyhjiä paikkoja, niin kyllä nyt kunnan tulisi sieltä ne paikat hankkia, neuvotella kohtuullinen hinta tuottajan kanssa. (Niin kuin vihdoin on ilmeisesti käynyt kun tämä yrittäjä saa ihmisiä asumaan sinne väliaikaisesti) Hullua on myös se, että kunnat joka puolella Suomea ovat samassa tilanteessa. Kyllähän se tiedetään hyvin etuajassa että mikä määrä vanhuksia suurin piirtein on, ja kuinka paljon hoivapaikkoja tarvitaan. Kunnat siis voisivat panostaa omaan tuotantoon ennakoivasti! Ainakin rakentamalla tilat etukäteen ja sitten vaikka kilpailuttamalla pelkän hoivan, niin kuin ohjelmassa ehdotettiin.
Toiseksi en olisi liian innoissani halvoista yksityisistä tuottajista. Tehokkuutta voidaan saada joihinkin asioihin, mutta laatu on toinen juttu! Esim. Englannissa on käynyt niin, että alan palkkoja on alettu polkea rajusti, kun isot tuottavuutta hakevat monikansalliset yhtiöt ovat päässeet markkinoille. Sitten ne tinkivät muutenkin kaikesta, myös työntekijöiden määrästä, joten laadulle voi sanoa heipparallaa. Jokainen täysjärkinen tajuaa, että hyvä hoiva on yksinkertaisesti kallista siksi, että se vaatii ihmisen kiireetöntä läsnäoloa. Sitä läsnäoloa ei kauheasti voi "tehostaa".
Ja kun työntekijöiden määrä pienenee, kiire lisääntyy, vaipat jää vaihtamatta jne..

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Näitä tapauksia, joissa haisee jokin (lue raha), löytynee vaikka kuinka paljon.
Salossa ei paikallisen "yleishyödyllisen" yhdistyksen rakennuttaman (ARA tukee ja avustaa) rakennuksen rakentamista kilpailutettu lainkaan! Työ annettiin laskutyönä! paikalliselle urakoitsijalle, jonka omistaa paikallinen kiinteistönvälittäjä, joka välittää palvelutaloon muuttavien ihmisten entiset asunnot!
Samainen palvelutalo "jalostaa" hieman kaupungin keittiöstä pilkkahintaan saamansa ruokaa, ja perii siitä lounashinnan asukkailta.
Piiri pieni pyörii..

Lähettänyt käyttäjä Kalle W (ei varmistettu)

Tiina Lundell!
Olisit voinut syventää juttuasi ottamalla selvää, ketä kuuluu esim. Arttu Oy:n ja Casatino Oy:n vastuuhenkilöihin, samoin Suomen Aluerakentajiin.
Samoin olisit voinut selvittää, mitä yhteyksiä Herroilla Matti Apusella ja/tai Kaj Telanteella on ARAA:n tai Ray:n.
Voisit pistää pienen vinkin Stillerille, jahka Apunen on kommentoimassa Pressiklubissa, että kuinka hoivabisnes menee?
Lavikainen menossa konkurssiin. Taitaa olla Tino Nurmi vain Bulvaani Herroille Apunen ja Telanne!
Haeskelin vähän tietoja netistä ja löytytyi vähän kaikenlaista!
kalevi.wirtanen@suomi24.fi

Lähettänyt käyttäjä Alajärven asukas (ei varmistettu)

Mielestäni kilpailutusta ei voi välttää, jos hovapalveluita sallitaan tuottaa, yksityisesti yrityspohjalta. Kunnat ostavat hoivapalvelut vain, jos yksityinen
pystyy tuottamaan ne edullisemmin, elikkä tässä asetelmassa on jo kustannuskilpailu johtavana tekijänä.Mitä taas tulee Mot ohjelmassa esitettyyn
juoneen, että kunnassa oli valmiita yksityisiä hoivapaikkoja, mitkä yrittäjät toivoivat saada myydyksi käyttöön ilman kilpailutusta, on tietenkin yrittäjän kannalta
edullista, silloinhan yrittäjän voitto tulee turvatuksi. Mielestäni kunnan kannalta on vain etu, että hoivapalvelu tarjontaan tulee aitoa kilpailua, elikkä ulkopuolelta
tullut palvelun tarjoaja sai aikaan aidon kilpailun. Vain aito kilpailu saa aikaan kehitystä laadun ja tehokkudden osalta hoivapalveluissakin.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Vanhusten hoito pitäisi jättää rauhaan kilpailutukselta. On järjenvastaista ja epäinhimillistä, että hoitopaikkaa vaihtuu vähän väliä. Näin heikompia sorretaan. Kuntapäättäjiltä pitäisi löytyä sydäntä. Ei lasten päiväkotejakaan kilpailuteta. Maahan pitäisi pikimmiten saada vanhustenhoitoa koskeva laki, joka turvaa inhimillisen hoidon kaikille omasta tai kunnan varallisuudesta riippumatta.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

YLE uutiset.
Eduskunnan Sitra tekee terveydestä bisnestä
julkaistu 30.01. klo 07:53

Eduskunnan perustama Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra) tekee rahaa suomalaisella terveydenhuollolla. Sitran toimintamallit johtavat terveydenhuollon yksityistämiseen ja ulkomaiseen omistukseen, kertoo sanomalehti Keskisuomalainen.

Kyseenalaista eduskunnan valvonnassa olevan Sitran toiminnasta tekevät sen erilaiset osakekaupat. Keskustelua herättää myös terveydenhuollon palvelujen ulkoistaminen voittoa tavoitteleville yrityksille.

Keskisuomalaisen mukaan uusin esimerkki rahastuksesta on meneillään Jämsässä, jossa Sitran aloitteesta perustettu Terveysrahasto Oy on sijoittanut Jokilaakson Terveys Oy:n osakkeisiin noin 20 000 euroa. Jokilaakson Terveys Oy hoitaa huomattavan osan Jämsän kaupungin terveyspalveluista.

Yksityinen tamperelainen terveydenhuoltopalveluita myyvä Pihjalalinna Oy on sopinut ostavansa Terveysrahaston 13 prosentin osuuden Jokilaakson Terveys Oy:stä. Kaupalla Terveysrahasto tekisi huiman voiton 800 000 euron hintapyynnöllä. Sen osakepotin arvo siis nelinkertaistuisi. Kaupan myötä Pihlajalinna tulisi Jokilaakson Terveyden pääomistajaksi, kun aiemmin se on ollut Jämsän kaupunki.

Sitran säätiön sääntöjen mukaan sen tavoitteena on rahoittaa sellaista toimintaa joka tukee Suomen taloudellista kasvua sekä kansainvälistä kilpailukykyä. Kääntöpuolena tässä on terveydenhuollon muuttuminen bisnekseksi, joka voiton tavoittelun myötä luisuu yksityiseen ja ulkomaiseen omistukseen.

Lehden mukaan Sitralla on yhteyksiä myös vaalirahoitukseen Sitraan liikesuhteissa olevan pörssiyhtiö CapManin suuromistajan kautta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa CapManin omistajiin kuuluvalta sijoitusyhtiö Winsome Oy:ltä 11 000 euroa.

YLE Uutiset

Lisää aiheesta:

Jämsän terveydenhuollon omistajajärjestelyt uusiksi päivitetty 25.01. klo 16:18
Jokilaakson Terveys hoitaa jämsäläiset päivitetty 19.01. klo 11:01

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Hei, aihe on tärkeä! Mutta: miksi ette käsittele samalla ajankohtaista aihetta Vantaalla? Nuorten mielenterveyskuntoutujien palveluyksikkö Casa Franca joutunee lopettamaan toimintansa, kun Vantaan kaupunki kilpailutti toiminnan. Kilpailussa painotettiin 10 %:lla laatua ja 90 %:lla hintaa. Eli halvin voitti, osakeyhtiö, jolla ei edes ole kokemusta tällaisen toiminnan järjestämisestä. Hinnaksi tuli 40 euroa /vrk ja siitä vielä otetaan voittoa. Nuorilta vakavista mielenterveysongelmista toipuvilta nuorilta viedään turvallliset tutuksi ja luotetuiksi tulleet ohjaajat, heiltä viedään tärkeä päiväohjelma sekä yhteiset ateriat. Yhteisöllisyys ja sosiaalinen toiminta ovat olleet kulmakiviä hoidossa. Casa Francan toiminnalla on ollut erittäin hyvät tulokset ja työn vaikuttavuus on todettu nuorten ja heidän vanhempiensa silmin. Jokainen nuori, joka ei toivu tai joka joutuu takaisin sairaalaan, tulee yhteiskunnalle kalliiksi - paljon kalliimmaksi kuin kohtuulaatuinen palvelu. Ja jokaisen nuoren elämä on äärimmäisen tärkeä!

Lähettänyt käyttäjä orso polaris (ei varmistettu)

Suomi on muuten ainoa EU-maa, joka kilpailuttaa sosterv sektorin. Muut maat ymmärtävät selittämättä, ettei kilpailutus sovi alalle.
Vain suomalaiset haluavat kokea kaikki haitat ihan käytännön tasolla. Suomen lakia voi muuttaa inhimillisempään suuntaan, EU ei sitä mitenkään estä.