Lapsen kipua pitää hoitaa



Lapsen kivunhoito on ongelmallista. Erityisesti pienet lapset, jotka eivät osaa puhua, eivät myöskään osaa kertoa kivustaan. Nyt kuitenkin jopa keskoslasten kipua on opittu tulkitsemaan ja on kehitetty keinoja, joilla vanhemmatkin voivat auttaa kivunlievityksessä. Vanhempien rooli korostuu myös isompien lasten kivunhoidossa.

Pääsääntö on, että myös lapsen kipua pitää hoitaa, eikä esimerkiksi kipulääkkeiden käyttöä tule pelätä, kun niitä tarvitaan. On olemassa myös tutkimusnäyttöä siitä, että jos esimerkiksi vastasyntyneen tai keskosen toistuvat kipujaksot jätetään hoitamatta, niin ne voivat aiheuttaa myöhemmässä elämässä herkistymistä kivun kokemukselle.

YLE AkuuttiTerveystieteiden tohtoriksi Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta väittelevä Anna Axelin kertoo, että keskosten kivunhoidossa käänteentekevä hetki oli 1980-luvulla Englannissa tehty tutkimus.

– Osa keskosista leikattiin ilman kipulääkitystä ja toinen puoli sai kipulääkkeen. Tuntuu aika mahdottomalta tämän hetken maailmassa, että tällaista tutkimusta tehtiin, hän myöntää. Tulokseksi saatiin, että ne lapset, jotka saivat kipulääkkeen leikkauksen aikana, toipuivat paremmin ja heillä oli vähemmän haittavaikutuksia leikkauksesta.

Tuohon aikaan uskottiin, ettei pienillä keskoslapsilla ole hermostollisia valmiuksia tuntea kipua. Heitä ei tahallaan haluttu vahingoittaa, mutta kivun fysiologian tutkimustieto ei ollut vielä nykytasolla. Ajateltiin, että keskoset eivät tarvitse kipulääkkeitä ja mahdollisesti saavat niistä vakavia haittavaikutuksia.

Tutkimus oli kuitenkin sykäys sille, että keskosten kivunhoitoa alettiin kehittää. Samoihin aikoihin myös Yhdysvalloissa yksi keskoslapsen äiti alkoi kysellä, miksi hänen lapsensa ei saa kivunlievitystä ja taisteli sen asian puolesta.

Keskoslapsen kivussa tulkintaa kehitetty

– Yhä edelleen haasteita tuottaa kysymys siitä, miten näiden pienten lasten kipua voidaan arvioida, kun he eivät voi kertoa, että sattuuko vai ei. Kivunhoidossa kun kuitenkin pidetään lähtökohtana sitä, mitä potilas kertoo kivustaan.

Näin onkin pitänyt rakentaa objektiiviseen havainnointiin perustuvia mittareita.

YLE Akuutti– Näillä arviointimittareilla havainnoidaan lapsesta erilaisia asioita, kuten kasvojen ilmeitä, itkua, raajojen liikkeitä ja näistä ”mittareista” lasketaan yhteen, onko kipua vai ei. Arviointimittareiden kehittäminen vei aikaa ja niissä on haasteita edelleen, mutta eteenpäin on tultu harppauksin, Axelin kertoo.

– Jos keskosen kasvoilla näkyy kipuilme, jossa otsa kurtistuu, silmät menevät sirrilleen ja kasvoille tulee eräänlainen nenähuulivako ja tuskainen ilme, jonka varmaan jokainen äitikin tunnistaa, niin se on yksi herkimpiä mittareita. Haaste on siinä, että nämä samat signaalithan voivat kertoa nälästä tai jostain muusta, mitä lapsi itkee. Mutta kasvojen ilmeet ovat ehkä tällä hetkellä luotettavin mittari.

Toimenpidekipua on voitu helpottaa

Keskolassa, vastasyntyneiden teho-osastolla, vastasyntyneiden päivään kuuluu väistämättä toimenpidekipua. Useissa tutkimuksissa kerrotaan, että keskoslapsen päivään kuuluu noin 10–14 kivuliasta toimenpidettä. Kivuliaat toimenpiteet käsittävät tipanlaittoja, verinäytteiden ottamista, hengitysteiden puhdistamista limasta ja teippien irrottamista.

Axelinin mukaan toimenpiteiden määrä näyttäisi muualla maailmassa pysyneen aika samana kymmenen viime vuoden aikana. Turun vastasyntyneiden teho-osastolla kivuliaiden toimenpiteiden määrää on pyritty rajoittamaan siten, että tehohoidon alkuvaiheessa lapselle tulee noin kuusi kivuliasta toimenpidettä päivässä.

– Kun puhutaan lyhytkestoisesta, minuutteja tai sekunteja kestävästä kivusta, niin silloin yleensä käytetään hoitotyön kivunlievitysmenetelmiä. Ne tarkoittavat esimerkiksi sitä, että annetaan lapselle tutti tai hänet kapaloidaan. Se kivunhoitokeino, josta meillä on tähän asti eniten näyttöä, on suuhun annettava glukoosiliuos. Muutama tippa sokeriliuosta annetaan lapsen suuhun kaksi minuuttia ennen kivuliasta toimenpidettä ja mahdollisesti toinen annos juuri ennen toimenpiteen alkua.

Uusi menetelmä, vanhempien käsikapalo

Anna Axelinin tutkimukset käsittelevät vanhempien käsikapaloksi kutsuttua menetelmää.

YLE Akuutti– Käsikapalolla tarkoitetaan sitä, että kun lapselta otetaan esimerkiksi kantapäästä verinäyte, niin äiti tai isä pari minuuttia ennen toimenpiteen alkua kapaloi lapsen lämpimien käsien avulla sikiöasentoon. Lapsen jalat ja kädet tuodaan lähelle keskivartaloa ja pyritään tarjoamaan mahdollisimman paljon ihokosketusta.

Maailmalla on aiemmin tutkittu sitä, että hoitajat kapaloivat lapsen. Turussa tehdyssä tutkimuksessa menetelmää sovellettiin vanhempien käyttöön.

– Pystyimme nyt tutkimuksen keinoin todistamaan sen, että vanhempien kosketus on yhtä tehokas kivunlievityskeino kantapääpiston (verinäytteen otto kantapäästä) aikana pienillä keskosilla.

Turun menetelmä laajenee maailmalle

Tämän kivunlievitysmuodon, jossa vanhemmat ovat mukana, odotetaan leviävän jopa maailmanlaajuiseksi käytännöksi. Tutkimus on julkaistu kansainvälisissä hoito- ja lääketieteellisissä lehdissä.

– Toinen keino laajentaa tutkimuksen tuloksia käytäntöön on se, että käydään kongresseissa kertomassa asiasta.

Anna Axelin kertoo, että jo esimerkiksi Sveitsissä vanhempien käsikapalohoidosta on kiinnostuttu ja se on otettu käyttöön. Myös Vancouverissa on yksikkö, joka soveltaa tätä kivunhoitomuotoa käytännössä.

– Paljon täytyy tehdä töitä, jotta tietoisuus vanhempien tärkeästä roolista kivunlievityksessä lisääntyy. Lisäksi on haastavaa ja työlästäkin saada nyt tukijoiden keksimät ja löytämät tulokset käytännön hoitotyöhön.

Keskonen kommunikoi kosketuksen kautta

YLE AkuuttiAnna Axelin kertoo, että kosketustunto on ensimmäinen aisti, mikä lapsille kehittyy. Se on myös ensimmäinen kanava, minkä kautta he kommunikoivat.

– Jos joku koskettaa keskoslasta, se tuo turvallisuuden tunnetta. Paljon on kiinnitetty huomiota siihen, että millainen se kosketus on. Ensinnäkin käsien pitää olla lämpimät, ja tässä tapauksessa rauhoittava kosketus on sellainen raskas ja lasta tukeva, tavallaan turvallinen ja kiinteä. Vaikka tuntuu, että lapsi liikkuu, niin lasta rauhoitetaan painavalla kosketuksella.

– Sitten on toisenlainen kosketus, kun halutaan seurustella lapsen kanssa tai halutaan, että hän esimerkiksi alkaa syödä. Silloin kyseessä on sivelevä, stimuloiva kosketus. Kosketuksilla on vähän erilaisia merkityksiä, mutta kivun yhteydessä halutaan, että lapsi olisi mahdollisimman rauhallinen.

Axelin korostaa sitä, että vanhemmat ovat tutkimustenkin mukaan ilmaisseet halunsa olla aktiivisemmin mukana hoidossa.

– Mielestäni on tärkeää, että me kuuntelemme sitä. Keskoslasten ja sairaiden vastasyntyneiden hoito on viimeisen kymmenen vuoden aikana kääntänyt suuntaa niin päin, että vanhemmille annetaan ensisijaisen hoivaajan paikka sen aikaisemman käytännön sijaan, että hoitajat ja lääkärit olivat ensimmäisinä lapsen vieressä.

Kivun apuna äidin turvalliset kädet

Turun yliopistollisen keskussairaalan keskolassa yksi potilaista on kahdeksan päivän ikäinen Ilmari. Myös Ilmarin äiti, Pirre Naukkarinen on kahdeksassa päivässä joutunut muuttumaan odottavasta äidistä keskoslapsen vanhemmaksi.

YLE Akuutti– Onhan se hurja muutos, kun piti olla vielä muutama kuukausi aikaa valmistautua äitiyteen. Kyllä se tästä menee, päivä kerrallaan. Mielestäni äidin ja isän asemaa täällä kyllä korostetaan.

Lapsen kehityksen ja toipumisen kannalta on tärkeää, että vanhemmat ovat osallisena hoidossa. He ovat vaihtamassa vaippoja ja antamassa käsikapalohoitoa rauhoittelemiseen ja kenguruhoitoa sitten, kun lapsen vointi sallii. Tämä kaikki luo sidettä lapseen. Kenguruhoidossa lapsi pääsee lepäämään äidin tai isän syliin iho ihoa vasten, paidan alle, jolloin hän saa ihokosketusta ja kuulee esimerkiksi äidin sydämen äänet, joihin on tottunut jo kohdussa. Nyt vanhemmille opetetaan heti myös käsikapalohoito:

– Aluksi käsikapalohoidossa ohjeistettiin mitä tehdään, mutta kyllä se nyt alkaa sujua. Siinä on mahdollisimman leveä ja tukeva kämmenote laajalla alalla, ei mitään sivelyä ja hyssyttelyä, vaan turvallinen ote. Lapsi kokee olevansa turvassa niin kuin kohdun sisällä. Varsinkin tämän ikäinen vauva säpsii ja huitoo paljon, ja kun sitä pitää kädellä vastaan niin hän tuntee olonsa turvallisemmaksi.

Ilmarin vointi on ollut hyvä.

– Lääkärit ovat olleet erittäin tyytyväisiä, huonoista lähtökohdista on päästy hyvään tilanteeseen.

Asenne kuntoon lapsen kivunhoidossa

Tärkeää on myös asenne, että lapsen kipua tulee hoitaa, myös silloin kun hän ei vielä osaa puhumalla kertoa kivustaan. Lapsen kivun hoidossa suurin vaikeus on tulkinta.

YLE Akuutti– Kivun ilmeneminen riippuu suuresti lapsen kehitystasosta ja hänen persoonastaan. Vaikeimmat tapaukset liittyvät juuri sellaiseen tilanteeseen, kun lapsi ei osaa sanoin kuvata olevansa kipeä eikä näyttää missä kipu on, ja kipu täytyy vain osata lukea ilmeistä tai liikehtimisestä. Joskus kipu voi tulla esiin pelkkänä käytöshäiriönä, univaikeuksina, syömishäiriönä tai syömättömyytenä. Tämä on hyvin monimuotoinen asia, jossa täytyy olla kokemusta ja herkkyyttä tulkita sitä lapsen kipua, anestesiologian erikoislääkäri, dosentti Tuula Manner Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten kipuvastaanotolta kertoo.

– Toinen asia on asenne tai pelko kipulääkkeiden haittavaikutuksista, mikä haittaa vanhempia, mutta myös hoitohenkilökuntaa. Siinä pelossa ei uskalleta antaa lapsille riittävän suuria annoksia, vaan annetaan vain vähän lääkettä.

Lapsen kipuun tietenkin liittyy kysymys lapsen kehitysasteesta. Lasten joukkoon pienestä keskosesta isokokoiseen murrosikäiseen mahtuu kehitysasteiden koko kirjo.

– Kivun vaikutus esimerkiksi kehittyvään hermostoon täytyy ottaa huomioon. Kipukokemuksella herkissä kehitysvaiheissa voi olla paljon suurempi merkitys kuin lähes aikuisella murrosikäisellä.

Toistuvat kipujaksot voivat jäädä huomiotta

Lapsen kivun tulkinta on tietenkin sitä vaikeampaa mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Vaikeaa se on vanhemmille, mutta erityisen vaikeaa se voi olla hoitohenkilökunnalle, joka ei tunne lapsen reaktioita, lapsen persoonallisuutta tai kehitystasoa.

YLE Akuutti– Lapsuudessa on usein lyhytaikaisia toistuvia kipujaksoja, kuten on esimerkiksi korvatulehduskierteessä olevalla lapsella. Helposti jää tunnistamatta, että toistuvalla kivulla on paljon enemmän merkitystä kuin lyhytjaksoisella kertaluonteisella kipukokemuksella. Tällöin voidaan puhua pitkittyneestä kipuongelmasta.

– Meillä on olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että jos esimerkiksi vastasyntyneen tai keskosen toistuvat kipujaksot jätetään hoitamatta, niin ne aiheuttavat myöhemmässä elämässä herkistymistä kivun kokemukselle. On olemassa myös kuvantamistutkimuksia, joissa on osoitettu, että aivoissa tapahtuu pieniä muutoksia lapsen altistuessa toistuvalle kivulle hyvin varhaisessa vaiheessa. Tässä täytyy toki muistaa, että varhaislapsuuden kipua kokevat lapset ovat ylipäätään hyvin sairaita, Manner kertoo.

– Puolivuotiaasta lähtien lapsi muistaa kipukokemuksen ja alkaa pelätä esimerkiksi lääkärin valkoista takkia.

Kivunhoito kuuluu myös kotihoitoon

– Myös kotona tulee hoitaa lapsen kipua ja käyttää siihen esimerkiksi parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä, joita saa apteekista. Niiden käyttö on suositeltavaa ja niitä kuuluu antaa, kun lapsi on kipeä. Nyrkkisääntö on, että jos ne eivät riitä on syytä lähteä jatkotutkimuksiin ja viedä lapsi lääkäriin, Manner kertoo.

TYKS:n lasten kipupoliklinikalla on potilaana kymmenvuotias Jarna Vilppu, jonka ongelma on kipuoireyhtymä jalassa. Hänen kohdallaan kysymys on aivan toisentasoisesta kipuongelmasta.

Jarna tuli reilu vuosi sitten kipupoliklinikalle, jolloin hänellä oli polvesta alaspäin voimakas polttava särky, mikä esti koko jalan käytön, Tuula Manner kertoo.

– Hän tunsi kaiken kosketuksen ja jalan käytön voimakkaana kipuna.

– Hoidon kulmakivi on hyvin aktiivinen toimintaterapia ja fysioterapia sekä sitä tukeva kipulääkitys, jotta saadaan harjoituksia tehtyä.

Sitkeä terapia on auttanut

YLE AkuuttiJarna Vilppu on itse ollut itsensä paras apuri. Hän on tehnyt Mannerin mukaan suuren työn ja kuntouttanut jalkaansa sinnikkäästi. Talven fysioterapian ja harjoitusten jatkona oli esimerkiksi kesällä uiminen ja kävely hiekkarannalla.

Koko polvesta alaspäin ulottuvaa kipualuetta on nyt saatu pienennettyä halkaisijaltaan viiden senttimetrin kokoiseksi alueeksi kantapään alapuolella. Jarna Vilppu myöntää, että kipu joskus häiritsee harrastamista ja koulunkäyntiä. Hänen olonsa on kuitenkin toiveikkaampi.

– Nyt kipualue on saatu pienennettyä ja todellakin toivotaan, että se häviää ajan myötä kokonaan, Tuula Manner vahvistaa.

Tuula Manner korostaa, että lasten kipua hoitavat kaikki lääkärit, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä.

– Kun tulee pitkittyneitä ja ongelmallisempia tapauksia, niin silloin on olemassa mahdollisuus lääkärin lähetteellä ohjata lapsi kipupoliklinikalle tai kipuvastaanotolle. Kipuvastaanottoja on lähes kaikissa sairaaloissa, varsinaisia lasten kipupoliklinikoita vain Helsingissä ja Turussa.

YLE AkuuttiLapsen kipupoliklinikalla kivun aiheuttaja tutkitaan mahdollisimman tarkkaan samoin kuin kaikki kipuun liittyvät liitännäisasiat, kuten lapsen ja perheen omat kivunhallintakeinot. Kipupoliklinikalla tehdään hoitosuunnitelma ja ideaalisessa tapauksessa lapsi pääsee omaan hoitoympäristöönsä hoidon toteutukseen.

Suuri ongelma on, että lasten kivun hoidosta puuttuvat sekä vertaistukiryhmät että kivunhallintapainotteiset lasten ryhmät ja kuntoutuskurssit, joita järjestetään ainoastaan aikuisille. Tämä on asia, johon tarvittaisiin paljon lisää resursseja.

Myös Jarna Vilppu myöntää, ettei tunne ketään toista lasta, jolla olisi vastaavaa kokemusta kivusta. Jos pääsisi juttelemaan jonkun toisen lapsen kanssa, jolla olisi vastaava kokemus kivusta, se voisi olla hyvä asia.

Asiantuntijat:

ANNA AXELIN, hoitotieteen tohtori, Turun yliopiston hoitotieteen laitos

TUULA MANNER, anestesiologian erikoislääkäri, dosentti, TYKS, lasten kipupoliklinikka

Toimittaja: SINI SILVÀN

Julkaistu . Päivitetty