Hyppää pääsisältöön

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

Norjan ja Venäjän rajojen tuntumassa, ylhäällä Suomi-neidon päässä sijaitseva Vätsärin erämaa-alue on pysynyt poissa turismin jaloista. Vaikeakulkuinen, syrjäinen alue ei päästä lähelleen helposti.

Symbioosissa alueen kanssa on ikänsä asunut erakko Surnu-Pekka. Poromiehenä, kalastajana ja metsästäjänä itsensä elättänyt mies eli pitkään täydessä luontaistaloudessa. Pekan talolle ei edelleenkään tule sähköä eikä juoksevaa vettä.

"Kyllä sitä pärjää kun on kasvanut näihin maisemiin, ei ole ollut valmiit puurot nokan alla", naurahtaa Surnu-Pekka.

Teksti: Ida Karimaa

Tietolaatikko

Vätsärin erämaa-alue sijaitsee Suomen Ylä-Lapissa Inarin kunnassa Inarijärven itäpuolella
Vätsäri on osa suomalais-norjalais-venäläistä suojelualuekokonaisuutta Pasvik-Inari Trilateral Parkia
Vätsärin Natura-alue on perustettu 1991
Alueen pinta-ala on 1550 neliökilometriä

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Ei mennyt sekaisin Pekan erakkoelämä, tuli vain vanhuus vastaan, kuten meille kaikille joskus tulee...
Sen perusteella, mitä asiasta tiedän, hänen elämänsä ei suinkaan ollut mitään erakon elämää, sattuipa vain asustamaan seudulla, jossa ei ihmisiä tungokseksi asti ollut. Olihan siellä poroerottelut yms. missä muitakin näkyi :-), ja Inka kumppaninaan.

Lähettänyt käyttäjä

Menikö Pekan alkuperäinen erakkoelämä sekaisin julkisuuden takia?

Lähettänyt käyttäjä

Voi voi kun lukee näitä mielipiteitä.Toivon vaan,että etelän varikset vaeltelee vain siellä kotikonnuillaan. Pekan paikka ei ole enään entisensä.Hän myi maansa,ahneelle citymettämiehelle,ja seutu on menettänyt rauhan.Nykytekniikka johdattaa sellaisia ihmisiä erämaahan,jotka eivät sinne kuulu.Ohjelma on ihan hyvä,mutta itse pekan tuntien,vain raapaisu heidän elämästä vätsärissä.Hymylehti ja Hs on myös tehnyt aikaisemmin juttua surnusta.Kannattaa katsoa.

Lähettänyt käyttäjä

Miks nää jutut on aina tämmöstä vastakkain asettellua.Itse uskon kohtaloon ja Pekalla oli tää.Mut Helsinkiläiset erakot on eri asiat...Ei Pekalla mitään hätää vanhuus vaivaa ja se meilä kaikilla edessä

Lähettänyt käyttäjä

Kohta meen kävelylle ja toivon et Pekkakin.Nellimissä asustelelee ja naureskelee..

Lähettänyt käyttäjä

Erakot on luovuttajia! Ei pärjää normaalielämässä. Ihminen on tehty elämään luonnossa.

Lähettänyt käyttäjä

Kylläpä muuten tympäisee lukea kommenttiinsa tuollaista vastausta, jossa itselle puhutaan kuin lapselle. En todellakaan ota sanomisistani vastaan tuollaista kritiikkiä, joka perustuu ihan siihen, että itse sivuutit täysin kontekstin. Minä vastasin nimimerkki Realistille, enkä suinkaan käynyt romantisoimaan yhtään mitään. Minä kyllä itse asiassa jo työnikin puolesta tiedän varsin hyvin, kuinka raakaa ja kaikin puolin ikävää hommaa se elimistön rapistuminen lopulta on. Hyvin loukkaavaa sinulta lähteä minua jotenkin sivistämään. Ihan kuin minä nyt olisin tässä jotenkin ymmärtämätön ollut. Ole hyvä äläkä käyttäydy noin.

Lähettänyt käyttäjä

Minä näin erämiehenä kaipaan tuollaista elämää,koska siinä saa olla sinut itsensä kanssa.

Lähettänyt käyttäjä

Vanhuudessa nyt ei ole mitään ihannoimista, ja lähdön lähestymisen nyt hyväksyy pakon edessä - tulet sen huomaamaan itsekin aikanaan. Kyllähän sitä nyt romantisoidaan elämän kiertokulusta yms., mutta vain muiden, vanhusten, osalta.

Lähettänyt käyttäjä

Enpä lähtisi ihan esittämään tuollaisia tulkintoja Pekan pohjattomasta surullisuudesta. Mitä lie sitten se onnellisuus onkaan, en näe näissä pätkissä mitään sellaista, missä erityisesti näkyisi onnellisuuden puute. Tietysti ihmiskeho alkaa rapistua iän myötä ja ympäriltä alkavat kuolla ne oman ikäiset tutut ja jopa rakkaatkin. Epäilemättä se on omalla tavallaan hyvin surullista, mutta silti se on osa elämän kiertokulkua. Kokemukseni vanhuksista on, että he osaavat nämä tällaiset jutut jo hyväksyä.

Lähettänyt käyttäjä

Ei tuossa ohjelmassa mikään onnellinen mies ole, onpahan pohjattoman surullinen... kiertelee entisiä kalastus- ja poronhoitopaikkoja kuvaajan mieliksi. Kaikki on mennyt, Inkakin kuollut ja itsekin alkaa jo "raavastua".
Lopun alkua, hyvästijätön makua on tuossa haahuilussa. Komea eräelämä on taakse jäänyt, ja eihän siitä kauaa enää mennytkään, kun hän Nellimiin muutti.

Lähettänyt käyttäjä

Ainakin on todettavissa, ihminen kiroilee vaikka asuu aivan yksin. Omassa lapsuudessa 1950-luvun alussa kylällä eleli erokko, tykkäsi lapsista eikä ollut pelottava.

Lähettänyt käyttäjä

Jokaisen ihmisen, joka tämän kulutushelvetin keskellä rämpii luullen olevansa onnellinen tai onneton, tulisi nähdä tämä dokumentti niin voisi ainakin aavistaa mitä todellinen onni voisi olla. Eläköön Surnu Pekka!

Lähettänyt käyttäjä

Ei minusta olisi tuohon. Vaikka tällä hetkellä manaankin että olisi ihanaa päästä vähäksi aikaa korpeen .Olla ilman fb:n päivityksiä täydellisistä päivistä. Olisi ihana unohtaa kaikki velvollisuudet kun oikein ottaa päähän. Luulen että ihminen jossain korvessa on lopulta onnellisempi kuin kaupungin pintaliitäjät, jotka kuvittelevat että elävät unelmaansa. Tai vetävät roolia.

Lähettänyt käyttäjä

Johan tässä eletään erakkona pikkukaupungin slummissa...

Lähettänyt käyttäjä

Hieno ohjelma perkeleen pätevä erämies

Lähettänyt käyttäjä

Upea dokumentti! Tapasimme Pekan vuonna -86 Veskoniemi-Surnujärvi kanoottireissullamme. Olimme ohittamassa Surnuköngästä, kun pekka tuli siihen perämoottorillaan koira veneen kokassa. Jutusteltiin siinä kolmatta tuntia ja kuultiin mielenkiintoisia kertomuksia alueen menneisyydestä ja elämästä siellä. Takaisintulomatkalla näimme kauempaa Pekan ja Inkan uistelemassa vähän alempana ja tervehdimme käden heilautuksella.

Lähettänyt käyttäjä

Mahtava dokumentti. Olen suunnitellut vaeltaa Vätsärin halki. Mukava on käydä erämaassa, mutta jäädä asumaan, tuskin.

Lähettänyt käyttäjä

Olisipa aivan ihanaa asua erämaassa?? Kunhan sieltä pääsee pois netin ja YLE areenan ääreen! Kituuttamista äärettömän epävarmoissa oloissa, ilman mitään, ilman muita ihmisiä. Vaikka kuinka olisi idylliä, ilman toista ihmistä jonka kanssa jakaa kokemukset? Hyvä että Surnu-Pekka saa loppuelämänsä asua jossain, missä ei tarvi pelätä oman kehon pettämistä ja täydellistä avuttomuutta. Jäätyä Jänkhään. Kaveri, siskokset, jotain...

Lähettänyt käyttäjä

Nykyään Surnu-Pekka asuu Nellimissä rivitalossa.

Lähettänyt käyttäjä

Olisipa aivan ihanaa asua erämaassa. Sielä sielu lepää ja elannon saa hankki luonnosta. Olisi kiva kokea tuollanen. Nykyään ihmiset vain valittaa joka asiasta.

Lähettänyt käyttäjä

Tässä sitä on ehtaa elämätä. Vailla turhia modernin maailman murheita. Kyllä kelpaisi tuollainen elämä jos siihen vain oisi mahdollisuuvet. Jos tuollaisiin oloihin olisin syntynt niin tuskinpahan vaihtaisin poies.

Lähettänyt käyttäjä

jos en löydä ketään niin minusta tulee mieluummin erakko

Lähettänyt käyttäjä

Ihana kattoa näitä; tämäkin aivan upea dokumentti. Ja mieli on vetänyt Vätsäriin rinkan kanssa jo vuosia, mutta vielä kokematta. Kiitos.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä dokumentti!aivan mahtava paikka !

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos Pekalle! ja tietysti myös hyvästä dokumentista.

Lähettänyt käyttäjä

ei voi muuta sanoa kuin että tuo on elämää ;/ olen itse aina halunnut asua pois kaupungin melskeestä ja katkaista suhteeni vanhoihin kavereihin,en voi nätimmin sanoa,mutta tämä pätkä kosketti, osu siihen heikkoon kohtaan.... ://

Lähettänyt käyttäjä

Hieno dokumentti, ja Vätsäri on todella hieno paikka. Tämä dokkari käy loistavasta kiroamisen oppitunnista, ja kyllä tämän päivän nuorison v-sanat kalpenee kun Surnupekka pärräyttää:-) prrr...

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos Surnu-Pekan dokumentista täällä Elävässä arkistossa. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa katsomme tätä esimerkkinä hyvinvoinnin kokemuksellisuudesta.

Lähettänyt käyttäjä

Siinä on kyllä vanha kunnon tervaskanto.

Lähettänyt käyttäjä

Harva ei edes voi elää ilman tv:ä, facebookkia tai tietokonetta!

Lähettänyt käyttäjä

Hieno juttu, että näkyy täälläkin tuo ohjelma! Pekka on huippuäijä.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä dokumentti Pekasta, olen tavannut Pekan nellimissä 2011, harva pystyy elämään tullaista erakon elämää. Olis mukava käydä heinälompolossa katsomassa Pekan asuin kenttää.

Lähettänyt käyttäjä

Mahtavaa katella tosielämää. Yes.

Lähettänyt käyttäjä

Tosi hyvä dokkari. Kiitos ylelle. Oli kyllä tosi kova kaveri toi Pekka. Tossa ois elämän mallia ja aitoa onnellisuutta. Ois mahtava kyllä käydä kylässä.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos että on täällä arkistossa katsottavissa. Näitä elämänmakuisia ohjelmia katselee niin paljon mieluummin kuin hömppäsarjoja ja kokkiohjelmia.

Lähettänyt käyttäjä

Nämä on kyllä mielenkiintoisia dokkareita ja mieli lepää näitä katsellessa.
Jos englanti taipuu niin Alaskassa eräs mies asui viimeiset 40 vuotta, 86 vuotiaaksi, yksin mökissä jonka itse rakensi ja muurasi. Kuvauskalusto oli mukana ja hän kävi kuvaamassa ympäristöä. Pari kertaa vuodessa kävi tutut tuomassa tarvikkeita. Dokumentin nimi on "Alone in the wilderness" / Richard "Dick" Proenneke. Löytyy ainakin tällä hetkellä youtube-kanavalta http://www.youtube.com/user/swererbob

Lähettänyt käyttäjä

Tuollaisen vanhuuden itse haluaisin, pois tästä kiireestä. Luonnossa ja luonnon antimilla paljolti ja oma rauha. Oli mielenkiintoinen dokkari.

Lähettänyt käyttäjä

Loistava dokumentti, kiitokset YLElle tästä. Pitkästä, pitkästä aikaa jotain hyvää vastinetta tv-luvalle. Miten tuolle kaukaisten salojen viimeiselle jarrulle saa lähetettyä topallisen kiltaa?

Lähettänyt käyttäjä

Siinä sitä kirosanojen siivittämänä poltetaan kessua ja moottoriveneen bensaa. Ei tässä nyt ihan erossa sivilisaatiosta olla vaikka erakosta puhutaankin. Miilunpolttokin näytti lähinnä perinnetaitojen ylläpidolta kun venehän on lasikuitua!

Hassu ukkeli. Ehkä tuonne voisi lähettää pienen ryhmän partiolaisia joka kesä opettelemaan vähän perinnetaitoja ja kielenkäyttöä...

  • Suomen luotettavin mies, Arvi Lind, ja liki 40 vuotta uutisia

    Mansikkapaikka esitteli uutisjuontajan uran vuonna 2009.

    Arvi Lind toimi Yleisradion uutistoimittajana ja tv-uutisten juontajana lähes 40 vuoden ajan. Lindin viimeinen lähetys nähtiin 15. lokakuuta vuonna 2003. Suomen luotettavimman miehen maine kuitenkin pysyi vielä eläkkeelläkin. Kansansuosikki vieraili Mikko Kuustosen isännöimässä Mansikkapaikka-ohjelmassa. Ohjelmassa läpikäytiin Lindin uraa aina vuodesta 1964 alkaen. Haastattelu on tehty ja esitetty vuonna 2009, jolloin Ylen tv-uutiset vietti 50-vuotisjuhlaansa.

  • Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, mutta vuosikymmenen taitteen lähestyessä himmeni myös Iltatähti – vaikkakin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti kuitenkin tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-esiintymiset. Vain osa vuoden 1978 Iltatähtien lähetysnauhoista on tallella.

  • Läskilinssin selviytymistarina oli Matti Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lasten- ja nuortensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen säveltämä musiikki.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Katsastus

    Tv-elokuva on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

    Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

  • Läskilinssi ei lannistu kiusaajien lällättelystä

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lastensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen musiikki.

  • Pala valkoista marmoria

    Matti Ijäksen tv-elokuva ilmestyi vuonna 1998.

    Lasse Pöystin ja Eeva-Kaarina Volasen upeasti tähdittämä tv-elokuva Pala valkoista marmoria on komedia vanhuudesta, lemmestä ja jästipäisyydestä. Elokuva perustuu Martti Joenpolven vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen novelliin.

  • Katve-elokuvassa interrail päättyy kotipusikoihin

    Matti Ijäksen draama ystävyydestä ja lähtemisen vaikeudesta.

    Koulussa vika päivä, taskussa reilikortti ja edessä etelän kuumat biitsit. Kaverukset Lare, Pietro ja Rami päättävät ottaa kesän rennosti.

  • Tarpeettomia ihmisiä on Ijäksen suorimpia näytelmäsovituksia

    Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä 2005.

    Työttömäksi jäänyt Kari alkaa mustasukkaisesti vainota vaimoaan. Häpeän ja tuskan kierre johtaa kohtalokkaaseen pahoinpitelyyn. Tarpeettomia ihmisiä on Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä vuodelta 2005.

  • Teeman Elävä arkisto: Tipaton tammikuu – puliukkojen majoista kansankapakkaan

    Ohjelmia alkoholista kolmelta eri vuosikymmeneltä.

    Elävä arkiston Tipaton tammikuu -ohjelmapaketissa ei olla täysin tipattomia vaan avataan eri näkökulmia alkoholiin kolmen ohjelman verran. Eri vuosikymmeniltä kootu dokumenttipaketti nähdään televisiossa tiistaina 17.1., perjantaina 13.1. ja sunnuntaina 15.1. Kaikki ohjelmat ovat katsottavissa myös Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Pikku Kakkosen posti - piirroksia ja tarinoita vuodesta 1977

    3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti tiistai-iltaisin.

    Pikku Kakkosen postilokeroon 347 on lähetetty piirroksia ja tarinoita ihan Pikku Kakkosen ensimmäisistä lähetyksistä asti. 3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti palaa iltaohjelmaan ja se esitetään uusintana perjantaiaamuisin.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi. Toimittaja Maija Koivula maanitteli kirjailijoita kirjoittamaan uusia satuja ohjelmaa varten. Ohessa kuusi Lasse Pöystin kertomaa iltasatua, joissa seikkailevat lampaat, lohikäärmeet, lumihiutaleet, peikot, prinsessat ja saunatontut.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Ransu Neuvostoliitossa

    Ransu ja Pekka matkasivat vuonna 1988 yhdessä Neuvostoliittoon. Itänaapurissamme tutustuttiin nähtävyyksiin, nukketeatteriin ja paikalliseen päiväkotiin.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

  • Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä

    Uutistoimitus tutki naisten sukupuolista häirintää.

    Ylen tv-uutiset selvitti vuonna 1969 osallistuvan journalismin keinoin, saiko yksinäinen nainen kulkea ulkona rauhassa. Helsingin rautatieasemalla tehdyssä kokeilussa "houkutuslinnun" ympäröi hetkessä kokonainen seuraa etsivien miesten parvi.

  • Studio Julmahuvi: Roudasta rospuuttoon

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto.

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto. Petteri Summasen sketsi valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi Yle Teeman äänestyksessä vuonna 2010.

  • Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

    Hän asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa.

    Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Kassila sovitti Punaisen viivan valkokankaalle tarkasti, mutta modernisti

    Kiannon merkkiteos kääntyi elokuvaksi vuonna 1959

    Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemassa teoksessa Punainen viiva eletään hetkiä ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Matti Kassila ohjasi tarinan elokuvaksi puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1959. Romaanin tavoin elokuva piirtää vahvan kuvan ajasta, jolloin aikanaan sisällissodaksi syvenevä juopa kansan kesken alkoi näkyä.

  • Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Rosvo Roopen tarina haki vertaistaan valkokankaallakin

    Rosvo Roope lauloi, rakasti, vihasi, miekkaili ja voitti

    Kun Hannu Leminen vuonna 1949 päätti ohjata merirosvoaiheisen elokuvan, oli käytännön kekseliäisyydelle tilausta. Resursseja ei juuri ollut, mutta huippusuositun laulelman, Tauno Palon ja lainamateriaalin turvin saatiin aikaiseksi ainakin merikelpoinen, ellei peräti Hollywood-tasoinen historiallinen seikkailuelokuva.

  • Fennada aloitti vahvoilla naiselokuvilla

    Ensimmäisissä Fennada-elokuvissa naiset olivat pääosassa

    Fennada-Filmin kaksi ensimmäistä elokuvaa sijoittuivat kantaaottavasti naisten maailmaan. Ratavartijan kauniin Inkerin tarina näyttäytyi valkokankaalla uskottavana romantiikkana, sodan takia naimattomaksi jääneen Ylijäämänaisen kertomus taas piti sisällään tiukkaa moraalista pohdintaa.

  • Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

    Mikko Niskanen ohjasi Sissit ja Hopeaa rajan takaa 1963

    Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.