Hyppää pääsisältöön

Kuinka helposti kaikki kaunis katoaa

Kreeta Salminen on fantastinen Ronja. Se on mainittava ensimmäiseksi.

Muutenkin puitteet ovat mahtavat: Hyvän Omatunnon linnake on kuin tehty Astrid Lindgrenin viisaan ja ihanan rosvoseikkailun miljööksi. Ryhmäteatterin tämän kesäisen esityksen tekijät ovat uutta sukupolvea, vuonna 1981 kirjoitetun kirjan kanssa samoihin aikoihin syntyneitä. He ottavat ohjaaja Akse Petterssonin johdolla komeasti haltuun perinteikkään kesäteatterinäyttämön.

Jännitti matkata Suomenlinnaan, sillä Lindgrenin satu on yksi lempikirjoistani. Rakastan Ronjaa. Lapsena hän oli esikuva, aikuisena olen saanut isoja elämyksiä lukiessani ryöväriprinsessan seikkailuja ääneen suvun lapsille. Sadun isot teemat - ystävyys, rakkaus, uskollisuus, ennakkoluuloisuus, suru, pelko, itsenäistyminen, kuolema - puhuttelevat iästä riippumatta.

Ylermi Rajamaa ja Kreeta Salminen. Kuva Sini-Marja Niska.Ryhmäteatterin esitys vakuutti alusta asti. Pystyin katsomossa luottamaan siihen, että tekivät eivät tärvele tarinaa. Se on tärkeää, kun on kyseessä Ronja ryövärintyttären kaltainen klassikko. Kyyneleet silmissä seurasin rosvoruhtinaan riemua vastasyntyneestä tyttärestään ja Ronjan ensimmäistä keväthuutoa. Nauroin rosvojen kohellukselle, uskalsin odottaa suosikkikohtauksiani: miten hassut kakkiaiset kiikuttavat vauvaansa Ronjan jalassa, miten Ronja löytää metsän ja vapauden, miten hän hyppää Helvetinkuilun yli Borkan vangiksi pelastaakseen Birkin.

Kreeta Salmisen näyttelijäntyötä oli miellyttävä seurata. Hän onnistui olemaan todellinen luonnonlapsi, villi ja herkkä, ketterä ja silti lystikkäästi kömpelö liikkeissään. Kenties Salminen on ottanut olemukseensa mallia eläimistä? Hän oli kuin valpas ja utelias koiranpentu. Birkiä näyttelevä Ylermi Rajamaa on liikuttava, herttainen ja velmu, mutta aivan tasavertainen pari Birk ei Ronjalle ole.

Koko ensemble elää mukana tarinassa. Sauli Suonpää on hauska Ronjan isänä Matiaksena. Rosvoruhtinaan infantiilien itkupotkuraivarien aikana täpötäynnä lapsia olevasta katsomosta kuului uskomaton kiherrys ja kikatus. Heidi Kirves on Ronjan uljas äiti Loviisa, Leo Honkonen koskettava Kalju-Pietu. Mieleen jäi myös Arttu Kapulaisen taapertava kakkiainen. Kun hän kumautti syvällä bassollaan: "Miksvai hää sillai tekkee?", purskahti yleisö nauruun joka kerta. Iina Kuustonen, Annika Poijärvi, Tommi Rantamäki ja Kai Vaine ovat ronskeja ryövärinrökäleitä, pelottavia ajattaria, Borkan väkeä, maahisia, männiäisiä, pönthiittisiä.

Arttu Kapulainen ja Sauli Suonpää. Kuva Sini-Marja Niska.Janne Siltavuoren lavastus muuntuu lumoavasti linnasta keväiseksi niityksi, Karhuluolasta talviseksi metsäksi. Anna Sinkkosen karheista puvuista pidin valtavasti, etenkin kakkiaisten neulepuikkokorvista! Luonto dramatisoi tarinaa omalta osaltaan. Meri Helsingin ympärillä alkoi illan edetessä myrskytä. Hurjasti kumiseva tuuli ja kattokankaan välistä näyttämölle humahtavat vesipisarat korostivat Karhuluolan lähestyvää syksyä ja rosvopäälliköiden tappelua.

Ronja ryövärintyttären loppu on toiveikas, mutta samalla syvästi surullinen. Kalju-Pietu on kuollut, mutta Ronja ja Birk saavat vanhempansa takaisin. Ryhmäteatterissa esitys päättyy koko ryhmän yhteiseen keväthuutoon.

Kotimatkalla, sateisen lautan kannella, mietin Ronjan sanoja, kun hän ja Birk olivat hajottaa Karhuluolan soman idyllin riitelemällä itsepäisesti kadonneesta veitsestä. Ronja tajuaa, miten helposti kaikki kaunis voi mennä pilalle. Ja ihan turhaan.

 

JK. Tätä kirjoitusta lopetellessani sain tietää, että Kreeta Salminen on loukannut jalkansa, ja häntä paikkaa toistaiseksi Rosanna Kemppi. Onnea Kempille kovaan haasteeseen!

 

Ryhmäteatteri: Ronja, Ryövärintytär. Kirjoittanut Astrid Lindgren. Suomennos Tuula Taanila. Ohjaus ja dramatisointi Akse Pettersson, lavastus Janne Siltavuori, puvut Anna Sinkkonen. Valot Tomi Tirranen, äänet Jussi Kärkkäinen, musiikki Jussi Kärkkäinen ja Jukka Hannukainen. Rooleissa Leo Honkonen, Arttu Kapulainen, Heidi Kirves, Iina Kuustonen, Ylermi Rajamaa, Annika Poijärvi, Tommi Rantamäki, Kreeta Salminen, Sauli Suonpää ja Kai Vaine. Esityksiä Hyvän Omatunnon linnakkeessa 27.8.2011 asti. Esitystä suositellaan yli 7-vuotiaille. 

  • Auktoriteetin jälkeen

    Periaate auktoriteetin taustalla on murentunut.

    No niin, auktoriteetti on mennyt jo aikapäiviä sitten. Miten me sen kestämme? Aikaisemmin auktoriteetti säilyi, vaikka se vaihtuikin aika ajoin. Kirjailija Thomas Bernhard kertoi omaelämäkerrallisessa teossarjassaan kuinka katolisen sisäoppilaitoksen paraatipaikalla oli aluksi Kristus, sitten Hitler, sitten taas Kristus.

  • Viivat eivät ole samalla viivalla

    Kirjoituksessa käytetään monelaisia viivoja.

    On tavuviivaa ja ajatusviivaa ja vaikka mitä viivaa. Mitä viivaa pitääkään käyttää missäkin yhteydessä ja minkä näppäinkomentojen takana ne ovat? Moni painii näiden tuttujen kysymysten kanssa.

  • Backgammonin tärkeydestä

    Vierauden käsite on murrettavissa.

    Opiskelin 1980-luvulla Helsingin yliopistossa kulttuuriantropologiaa. Oulun yliopistossa sen ala määritellään nykyään näin: ”Kulttuuriantropologia on oppi ihmisistä, yhteisöistä ja käyttäytymisen sosiaalisesta rakentumisesta eri aikoina ja eri puolilla maailmaa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • 30.8. Teeman Elävä arkisto: Näyttelijät koheltavat ja katsoja nauttii

    Thilia Thalia tietokilpailu on Putouksen esiäiti

    Thilia Thalia Thallallaa -tietokilpailua voidaan pitää yhtenä nykypäivän näyttelijävetoisten kisailujen esiäitinä. Vuonna 1982 alkaneessa hyväntuulisessa ja nopeatempoisessa visailussa näyttelijät eri puolilta Suomea ottivat mittaa toisistaan kahden hengen joukkueina.

  • Jussi Nikkilä ja Rikhard III

    Näyttelijä ja ohjaaja ihastui Onton kruunun yksityiskohtiin

    Jussi Nikkilä esikatseli Onton kruunun päätösosan. Näyttelijä-ohjaajaan tekivät vaikutuksen harkitut yksityiskohdat ja hienot roolisuoritukset. Nikkilän ohjaama Rikhard III saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa syksyllä 2016, nimiosassa Kristo Salminen.

  • Meidän virkattu talomme on pinkki

    Taiteilija virkkasi pinkin talon keravalle

    New Yorkissa asuva puolalaistaiteilija Olek virkkasi Keravalla sijaitsevan talon pinkiksi. Yhteisötaideteos on osa Sinkka-museon syksyn 2016 ohjelmaa.