Hyppää pääsisältöön

Portugalista huumemallia Suomeen?

Yleisin virhetulkinta Portugalin huumeiden dekriminalisoinnista on se, että huumausaineet olisivat laillisia. Niiden käyttöön puututaan yhä, mutta vankilaa ei tarvitse pelätä, eikä usein sakkoakaan. Niiden salakuljetus ja myynti on edelleen ankarasti sanktioitu.

Portugali kääntyi vuosituhannen alussa tähän poikkeukselliseen malliin, koska heroiiniongelma oli karannut käsistä 90-luvulla. Melkein joka perheessä tai ainakin suvussa oli joku, jonka tämä maailman koukuttavimmaksi huumeeksi sanottu heroiini oli orjuuttanut. Tämä on hämmästyttävää, koska Portugali on aina ollut alhaisen käyttöasteen maa. Huumeidenkäytön ja ongelmakäytön välinen alue on siellä ollut epätavallisen kapea. Tilanne pakotti poliitikot poikkeustoimiin.

Lainsäätäjien pyrkimyksenä ei ollut rakentaa maasta narkkareiden paratiisia saati huumeturismin keidasta, kuten lain vastustajat ja kriminologit kautta maailman ennustivat. Nimittäin oletus on ollut tähän asti sellainen, että jos huumelakeja höllentää, niin käyttö nousee jyrkästi. Näin ei käynyt Portugalissa eikä Lissabonista tullut Amsterdamin kaltaista huumehörhöjen Disneylandia.

Lainsäätäjät Portugalissa halusivat tietenkin tehostaa huumehoitoihin hakeutumista, kun ei enää tarvitse pelätä rikollisen leimaa. Se onkin yksi Portugalin mallin hienouksista: vastuu huumeriippuvaisista on siirretty selkeästi lainvalvojilta terveysviranomaisille. Toisaalta rikollisen leima on vain vaihtunut sairaan leimaan, mikä ei ilahduta etenkään kaikkia huumeidenkäyttäjiä.

Satsaus huumeriippuvaisten hoitoihin on kallista, mutta maksaa itsensä takaisin yhteiskunnalle: paineet vankiloissa hellittävät ja huumeista irti päässeet tai korvaushoidossa olevat voivat palata työelämään, kun ei enää tarvitse juosta laittomien aineiden perässä rikoksia tehden.

Huumehaittojen vähentämisen kannalta Portugalin malli on onnistunut kokeilu. Tilastot osoittavat sen: huumekuolemat ovat vähentyneet samoin kuin huumeruiskujen välityksellä leviävät tartuntataudit. Heroiinin käyttäjien määrä on Portugalin huumevirasto IDT:n mukaan puolittunut kymmenessä vuodessa. Joissakin aineissa käyttö on kasvanut, mutta vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin.

Portugalin huumelainsäädäntö on herättänyt poikkeuksellisuutensa vuoksi voimakkaasti tunteita puolesta ja vastaan. Tiukan lainsäädännön kannattajat yleensä vähättelevät Portugalin mallin tuloksia. Jos tavoitteena on yhteiskunta, jossa huumeita ei käytetä, dekriminalisointi ei ole siihen vastaus. Jos taas lähtökohtana on erittäin laaja opiaattien ongelmakäyttö, Portugalin malli voi olla ratkaisu.

Suomessa poliitikot usein valittavat, ettei huumeista voi käydä järkevää yhteiskunnallista keskustelua. Huumeet on aiheena tabu ja leimakirves heilahtaa helposti. Poliitikot etenkin Vihreiden leirissä ovat tämän saaneet kokea, mutta myös esimerkiksi Kokoomuksen Jaana Pelkonen, joka väläytteli taannoin huumeidenkäyttöhuoneiden perustamista myös Suomeen.

Sisäministeri Päivi Räsänen puolustaa MOT:ssa ankarasti Suomen mallia, jossa on mukana niin keppiä kuin porkkanaakin. Hänen mukaansa Suomessa tilanne on vielä sen verran hyvä, ettei dekriminalisointia kannata harkita. Hän ymmärtää lain höllentämisen vasta, kun tilanne ei ole enää pelastettavissa muilla keinoin.

Räsänen toi esiin myös epäilynsä siitä, mahtaisiko Portugalin malli toimia Suomessa. Mikään ei todista, että kehitys Suomessa olisi samanlainen kuin Euroopan toisella äärilaidalla. Täällä nuoret saattaisivatkin saada lain höllentämisestä väärän signaalin ja käyttö kasvaisi voimakkaasti.

Miten malli toimisi täällä? Sitä me emme tiedä, eivätkä asiantuntijat Portugalissakaan lähde suosittelemaan malliaan muille. Entä millainen Portugali olisi nyt, jos lakia ei olisi muutettu kymmenen vuotta sitten? Melko varmasti heroiini olisi niittänyt tuhoa huumekuolemien ja tartuntatautien muodossa moninkertaisesti nykyistä enemmän.

  • Eino ja Väino Kinnunen istuvat kotisohvallaan Suomussalmella.

    ”Meille kaikille oli selvää, että kuolemalle lähdetään.”

    Suomi jätti omia siivilejään ihmiskilviksi

    ”Yksi niistä konepistoolin kanssa hyppäsi tuohon piha-aitan ovelle ja alkoi silmitön ammunta aittaan sisälle. Velipoikaan osui kolme luotia, jotka meni rinnasta läpi. Ja kun nousin katsomaan aitan ovella makaavaa äitiä, hänen yömekkonsa rintamuksille levisi paraikaa suuri veriläikkä.”

  • Filippiiniläinen Niezel Carolino syöttää iäkästä naista palveltalossa.

    Hoitajana Suomessa uhkasakon alla

    Vanhushoitoa viiden vuoden pakkosopimuksilla

    (23.5.) Lähes viisisataa filippiiniläistä sairaanhoitajaa hoitaa Suomessa muistisairaita yksityisissä hoitokodeissa. He toimivat hoiva-avustajina, koska heidän yliopistokoulutuksensa ei kelpaa Suomessa. Moni on joutunut allekirjoittamaan laittoman sopimuksen.