"Harjoitellessa pitää aina vähän rakastua!”

Marjukka Tepponen

Lyömäsoitinopettaja Niko Ronimus on valinnut pizzastipendin saajaksi sopraano
Marjukka Tepposen.

Valintaansa hän perustelee näin: "Kun ensi kerran kuulin Marjukan laulavan, minuun teki vaikutuksen hänen kaikissa rekistereissä tasavahvana soiva äänensä. Myös hänen välitön tapansa tehdä töitä ja musisoida orkesterin kanssa oli huomiota herättävää. Konserttiohjelmisto paljasti myös hänen verrattoman taitonsa laulaa mitä vain. Hänen fraseerauksensa jazz, bossa nova tai soul-rockissa oli täysin tyylinmukaista!

Ronimus jatkaa perusteluja: "Myöhemmin kävin katsomassa Tampereen oopperan Taikahuilun ja pidin kovin taas hänen laulustaan, kuin myös näyttämötyöstään. Stipendin haluaisin olevan hänelle kannuste jatkaa muusikkomaista suhtautumista lauluun tuolla joskus tähtikultin tahraamalla alalla."

Pizzassa tärkeintä on juusto

Marjukka valitsin pizzeriaksi Aleksanterin teatteria vastapäätä sijaitsevan Denniksen. Ja pizzavalinta on nopeasti tehty, jauhelihaa ja herkkusieniä. Onko kyseessä vakiovalinta? ”Ei, nyt teki mieli tällaisia täytteitä. Pizzavalinta riippuu aina vähän tilanteesta, mutta ananas ei mielestäni kuulu pizzaan.”

Marjukka Tepposen pizzavalinta

Jos Tepponen valmistaisi pizzan itse, siihen tulisi herkkusieniä, paprikaa, jotain lihaa eli jauhelihaa, katkarapuja tai tonnikalaa ja sen lisäksi fetajuustoa, aurajuustoa ja juustoa. Pizza kahdellakin täytteellä maistuu kuitenkin hyvältä. ”Juusto on tässä todella maukasta.”

Loppukeväästä Itävaltaan, kesällä Savonlinnaan

Tällä hetkellä Tepposella on harjoituskausi meneillään. Helmikuussa hän keikkailee jo jonkin verran mm. avomiehensä pianisti Lauri Hippeläisen kanssa. Tekeillä on myös Duke Ellingtonin Sacre Concert, jossa Tepponen pääsee näyttämään Ronimuksen ihailemaa taitoa jazzin saralla.

Keikkatahti kovenee loppukevättä kohti ja kesäkuussa Marjukka Tepponen matkustaa Itävaltaan Feldkirchin musiikkifestivaaleille, missä hän esiintyy Ilkka Kuusiston Fröken Julie –oopperan tähtenä Gabriel Suovasen ja Maarit Auran kanssa. Kesällä hänet nähdään myös sata vuotta täyttävien Savonlinnan Oopperajuhlien lavalla kahdessa roolissa, Mozartin Taikahuilun Paminana ja Verdin Aidan Ylipapittarena.

Kaikkiruokainen muusikko

Minkälaista musiikkia laulat mieluiten? ”Kaikkea! Kaikessa on omat ihanuutensa ja vaikeutensa. Työstämäänsä musiikkiin pitää aina vähän rakastua, jotta sen saa haltuun. Täytyy myöntää, että barokkimusiikki on aika vierasta. Vierastin sitä aika pitkään, mutta kun sitäkin on päässyt tekemään, niin on todennut, että tämähän on kivaa!” Marjukan lempimusiikki tulee samasta paikasta kuin pizzakin, Italiasta.

Laulajaesikuvat sen sijaan tulevat kotimaasta. Erityisesti Marjukka Tepponen ihailee Jorma Hynnistä, joka on tehnyt huikean uran laulajana – ja on myös kova hiihtäjä. Marjukka tunnustautuu itsekin urheilijaksi ja toteaa, että Dario Fon ohjauksessa Matka Reimsiin Kansallisoopperassa oli laulun lisäksi tanssittava. Silloin havahtui huomaamaan, että fyysisestä kunnosta saattaa olla laulajalle etua. ”Naislaulajista on mainittava vielä Soile Isokoski ja Karita Mattila. Karitan levy kului pienenä puhki, kun kuuntelin sitä niin ahkerasti.”

Marjukka Tepponen lopettelee

Leikkivä luonnonlapsi

Laulamisessa Marjukan mielestä ihaninta on leikki ja tarinankerronta. ”Rinnastan oopperan teatteriin. Repliikit kestävät vain hieman pitempään ja ne lauletaan. Konserttitilanteessa esityksessä on käytävä sisäistä monologia, vaikkei oikeasti ryhdytäkään näyttelemään.”

Hankalinta laulamisessa on tekniikka. ”Olen aina ollut vähän luonnonlapsi ja kun puhutaan toisten laulajien kanssa tekniikasta, en välillä ymmärrä ollenkaan, mistä puhutaan. Lähestyn teknisiä haasteita aina musiikin ja ilmaisun kautta enkä juuri koskaan tee ääniharjoituksia. Toki lämmittelen ennen konserttia eli laulan jotain kappaletta ja luikautan muutaman korkean äänen, mutta pitkien ääniharjoitusten tekoa en oikein ymmärrä.”

Tulevaisuuden toiveet hyvin arkisia

Marjukka Tepponen on pärjännyt kotimaisissa laulukilpailuissa loistavasti (voitot Timo Mustakallio -kilpailusta 2008 ja Lappeenrannan laulukilpailusta 2010) ja ura on lähtenyt hyvin liikkeelle. Yleinen taloudellinen tilanne näkyy kuitenkin keikkojen määrässä. ”Kulttuuriala reagoi heti tähän hankalaan taloudelliseen tilanteeseen ja elän murroskautta keikkojen suhteen. Toivon vain, että saisin tehdä tätä rakastamaani työtä. On ollut todella hienoa huomata, miten monta ihmistä olen vuoden aikana tutustuttanut oopperan maailmaan.”

Pizza oli hyvää, mutta jonkin verran sitä jäi yli. Marjukka toteaa, että kyllä sen voimalla jaksaa taas laulaa.

Haastattelu & kuvat Sandra Saulo