Hempukka menee miehiin - Sinkkuus

Sinkku vai suhteilija? Kuva: stock.xhng

Sitä tuputetaan joka overaosta ja tuutista. Kaikki pyörii sen ympärillä. Se kirvoittaa eniten elokuvia ja ohjelmia, siitä hössötetään ja sössötetään joka puolella. Se on kuin aurinko, jonka ympärillä galaksi kiertää.  Oi, miten kuninkaallisen ylevä sana: parisuhdetilanne.

Se on lähes ensimmäinen asia, mitä ihmisestä halutaan tietää. Ollaanko sitä suhteessa vai Sinkku. Jokaiseen lomakkeenpuolikkaaseen pitää laittaa ruksia onko naimaton vai naitu (tai sen jotain sivumuotoja), oli sitten pyrkimässä kouluun tai etsimässä töitä, asunnon hakemisesta puhumattakaan. Jälkimmäisessä sen vielä ymmärtää, mutta miksi jo mielipidekyselyissäkin vaaditaan tietää samaa? Naimamuodosta käytetään myös tyypillisesti sanaa ”status”, eli asema, aivan kuin kastijako olisi edelleen voinnissaan ja hyvällä tolalla. Naitu hyvä, naimaton huono.

Sinkku on muuntunut sanonnaksi englannin kielen sanasta single. Se on suomennettuna ainut, yksi ainoa, naimaton. Sinkkuna on vain yhtenä ainoana liikenteessä, ihan yksin, ja sepäs säälittävää. Erinäisiltä keskustelupalstoilta tulee ilmi Sinkun tarkoittavan monelle sitä, että etsii aktiivisesti seuraa. Jos siis on Sinkku, niin on selvästi saalistamassa ja aikeissa hypätä pahaa-aavistamattomien parisuhteilijoiden kimppuun hetkenä minä hyvänsä. Sillä se, mitä Sinkku hakee kaikella voimalla sielunsa pohjasta, on vakituinen parisuhde!

Sinkkuus on se tila, mikä ihmisessä halutaan muuttaa.
Sinkkuus on se tila, mikä ihmisessä halutaan muuttaa. Vai onko tullut vastaan ohjelma, missä suhteessa olevasta yritettäisiin saada yksineläjä? Eipä. Kun elää kumppanin kanssa, niin silloin on hyvä ihminen. Sopii muottiin. Saadaan luokiteltua. Sitä on kelvannut jollekulle, on kykeneväinen kompromisseihin ja yhteiseloon, on rakastettava ja haluttava henkilö. Naiseutta ja naisen vapautta ylistävä moderni kulttisarja Sinkkuelämää vakuutteli Sinkkuuden olevan ihanaa ja hauskaa monella tasolla. Sarja vaan päättyi siihen, että kolme neljästä meni naimisiin ja neljäskin ikibilettäjä vakiintui. Onnellinen loppu on siis yhtä kuin parisuhde.

Tämä hieroutuu naamaan jatkuvasti; kahvia saa kahdelle yhden hinnalla, donitseja tuplat, lakanatarjoukset ovat parivuoteelle, jopa autopaketit Tukholmaan ovat alkaen kahdelle hengelle. Jos matkustat yksin, niin sen lisäksi, että sinulla ei ilmeisestikään ole kavereita, on hintakin kalliimpi. Pitääkö olla joku kukatahansa käsipuolessa, jotta minällä on merkitystä?

Ihmisen elämäntilanne voi muuttua silmänräpäyksessä. Tuleva puoliso voi yhtäkkiä olla vaikka vastapäätä, kun istahtaa palellen junanpenkille tai ainoaan ravintolassa vapaana olevaan pöytään. Ja voi se mennä toisinkin päin. Kotiin tultuaan huomaa Pekan siirtäneen tyynynsä alakerran Marjan viereen tai sitten tulee puhelu, missä kerrotaan jäisellä tiellä sattuneesta onnettomuudesta.

Mitäpä jos suhdetilanne ei ole ihan selvä itsellekään sillä hetkellä? ”Katsos kun minä ja Pekka vähän nyt pohditaan asioita, kun meillä blaa blaa blaa ja sitten blaa blaa blaa sekä vielä blaa, niin en oikein tiedä. Mutta odotas, kun soitan Pekalle ja kysäisen, niin kerron sen sinulle heti”. Kysymykseen, joka pitää sisällään niin monia eri vivahteita, voi monesti olla vaikea vastata yksioikoisesti, kun ei vastausta tiedä itsekään.

Mutta milloin sinkkuudesta tuli asia, suorastaan ominaisuus, jonka perusteella ihminen määritellään?
Antaahan se mielikuvaa ihmisestä onko suhteessa vai ei, se myönnettäköön. Mutta milloin sinkkuudesta tuli asia, suorastaan ominaisuus, jonka perusteella ihminen määritellään? Miksi siitä pidetään niin valtavasti meteliä? Jos kiinnostaa onko joku vapailla markkinoilla vai ei, niin sen kyllä nopeasti selvittää ihan itsekseen. Ennen kaikkea; miksi Sinkku-leimalle halutaan lyödä niin negatiivinen kaiku?

Taidan jatkossa kieltäytyä kertomasta universaalisti merkittävää statustani ja aiheuttaa tahallani harmaita hiuksia lokeroijille. Ei siksi, että olisi jotain peiteltävää, vaan siksi, että ihmisyys ja persoonallisuus ovat niin valtavan paljon muutakin kuin senhetkinen parisuhdetilanne.

 

Hempukka on jälleen Sinkku. Täysin omasta tahdostaan. Sillä oli oikein hauskaa Sulhon kanssa, mutta kun hommat oli hoidettu, karisi Sulhon hohto silmänräpäyksessä. Juoksuajan mentyä ohi on uros vain rasittava takertuja, jonka ei parane tulla kiimastaan toipuvan, kiukkuisen morsmaikun näköpiiriin. Romanssi oli ja meni, ja Hempukka sai jo kaiken, mitä halusi. Toisin kuin ihmisillä tuppaa olemaan, on seuraava aamu vienyt innon nartulta, ei urokselta. Itsenäisenä naisena Hempukka nauttii nyt lumesta ja olotilastaan, eikä siihen herttainen Sulho-parka mahdu.  Mutta sentään koiramaailmassa ei mennä yhtä pitkälle kuin toisaalla eläinkunnassa – parittelun jälkeen hämähäkkinaaras voi syödä kumppaninsa.

Jos Hempukka on tiine, ovat hedelmöityneet munasolut vielä vaellusvaiheessa kohdussa. Ne alkavat vasta kiinnittyä kohdunseinämiin ja vaeltelu varmistaa sen, että kiinnityskohdat ovat tasaisesti jakautuneet ympäri kohtua. Nyt eletään alkioiden kannalta sitä riskialtteinta aikaa, joten niiden turvaamiseksi on Hempukka päässyt stressittömälle mammalomalle.

Hempukka saa nauttia olostaan miten tahtoo. Kuva: Ada Pykäläniemi

Lue muut Hempukka menee miehiin -sarjan osat täällä.

Linkit:

Julkaistu . Päivitetty