Umpikujassa ollaan – vai ollaanko?

Luottoluokitus on nykyaikaisen markkinatalouden absurdeimpia ilmiöitä. Taloushistoriassa ei liene koskaan aikaisemmin ollut yrityksiä, jotka olisivat epäonnistuneet niin pahasti kuin markkinoita hallitseva luokituskolmikko – ja silti selvinneet kuin koirat veräjästä.

Suuret luokittajat antoivat 2000-luvun puolivälissä kuin automaattisesti parhaan mahdollisen luokituksen investointipankkien keksimille cdo-sijoituksille. Myöhemmin se osoittautui valtavaksi virheeksi.

Vakuudellinen velkasitoumus cdo (collateralized debt obligation) on sijoitus, johon investointipankki on voinut koota esimerkiksi valtavan määrän asuntolainoja. Talouskriisin syntyä tutkinut Yhdysvaltain senaatti arvioi, että pankit loivat 2006–2007 cdo-papereita biljoonan eli tuhannen miljardin dollarin arvosta.

Lähes 90 prosenttia asuntolainavakuudellisista cdo:ista sai luokittajilta turvallisimman eli kolmen A:n luokituksen. Suuri osa cdo:ista sisälsi lähes maksukyvyttömille yhdysvaltalaisille myönnettyjä asuntolainoja (subprime-lainoja). Kolme A:ta merkitsi, että luottoluokitusyritykset arvioivat köyhien asuntovelallisten lainojen paketoinnin synnyttäneen talousmaailman turvallisimpiin kuuluvat  sijoitustuotteet.

Kyse oli tietenkin näköharhasta. Kun tilanteen mahdottomuus paljastui, luokittajat alkoivat alentaa luokituksia samaa vauhtia kuin talous alkoi laskea alamäkeä.

Luokitusyritykset tyrivät myös Euroopassa. Luokittajat antoivat hämmästyttävän pitkään hyviä luokitusarvioita pahasti velkaantuneille euromaille. Kun sijoittajien epäluottamus euromaita kohtaan lopulta virisi, luokittajat alkoivat ripeään tahtiin heikentää arvioitaan – jopa niin ripeään, että luokittajien on väitetty ryhtyneen sotaan Eurooppaa ja euroliittoa vastaan.

Virheistään huolimatta Standard & Poor'sia tai Moody'sia ei ole suljettu tai otettu viranomaisten valvontaan. Yhtiöt voivat erinomaisesti ja takovat yhä muhkeita voittoja.

Eikä tilanteelle ilmeisesti voi tehdä mitään. Euroopan unionissa on kaavailtu oman luottoluokittajan perustamista, mutta sen tiellä on paljon esteitä. Vaikein pulma olisi uuden luokittajan itsenäisyys; miten yksikään sijoittaja voisi luottaa sellaiseen luokittajaan, jota valvottaisiin poliittisesti tai jonka tehtävänä olisi auttaa eurooppalaisia valtioita tai yrityksiä saamaan lainaa.

Luokittajien onnellinen tilanne ei ole seurausta pelkästään ylivoimaisen tehokkaasta toiminnasta markkinoilla. Päättäjät niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ovat  lakien ja asetusten voimin pultanneet luottoluokittajille vahvat asemat markkinoilla. Esimerkiksi Suomessa talletuspankit ja työeläkeyhtiöt joutuvat pitämään osan varoistaan luokittajien turvallisiksi arvioimissa sijoituksissa.

Luokitusumpikujaa kuvaa valtiovarainministeriön ylijohtajan Jukka Pekkarisen vastaus MOT-ohjelman kysymykseen "Miksi luokitukset ovat yhä edelleen vähintään puolivirallisia normeja?” – Koska muuta ei ole. Loppujen lopuksi poliittisten päätöksentekijöitten ja myöskin poliittisten päätöksentekijöitten nimittämien instituutioiden on itse asiassa vaikeaa muodostaa itselleen sitä samaa asemaa, mikä tämmöisellä ulkoisella luottoluokituslaitoksella on . . . Luottoluokittajat ovat tässä tehneet pitkän työn ja hankkineet sen, sen tuota, mystisen uskottavuuden pääoman, joka rahoitusmarkkinoilla on niin tärkeä, ja jolla ne pystyvät rahastamaan.

Vaikka tilanne vaikuttaa umpikujalta, se ei ole aivan täydellinen. Kolmella suurella luokitusyrityksellä ei ole hallussaan sellaisia salaisuuksia, algoritmejä tai kaavoja, joihin muilla ei olisi pääsyä. Maailmantalouden suurimmilla sijoittajilla on vähintään yhtä paljon taitotietoa arvioida yritysten ja valtioiden luottokelpoisuutta kuin varsinaisilla luokittajilla.

Lisäksi markkinoilla on muitakin luokittajia kuin pahamaineinen kolmikko (Standard & Poor's, Moody's ja Fitch). Kiinalla esimerkiksi on omansa (Dagong Global Credit Rating), ja internetissä toimii myös avoin luokitusyhteisö Wikirating.

Yhdysvalloissa Dodd-Frank-lakipaketti määrää poistamaan viittaukset luottoluokituksiin pankkien pääomavaatimuksista. EU:ssa tähän ei ainakaan vielä ole ollut valmiutta. Jo talouden yleisen moraalinkin vuoksi voisi toivoa, että jättimunaukset tehneen luokittajakolmikon asemaa ei jatkossa enää ehdoin tahdoin pönkitettäisi.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Kyösti Roth (ei varmistettu)

Olipa hyvä ohjelma, nyt alkaa löytyä sitä kunnon journalismia, jossa asioita puretaan hieman syvemmältä. Kiitokset toimittajalle hyvin tehdystä duunista.

Lähettänyt käyttäjä abc (ei varmistettu)

Todella hyvin ja perusteellisesti tehty talousohjelma. Tekijät voivat onnitella itseään.

Lauri Holapan kaltaisia, rakkaita näkemyksiä esittäviä asiantuntijoita suomalainen talouskeskustelu tarvitsisi enemmän.

Lähettänyt käyttäjä saj (ei varmistettu)

Ohjelma oli hyvin asenteellinen. Johtopäätös riippumattomuudesta ja huolimattomuudesta oli lähinnä pöyristyttävä. Luokitusyhtiöiden henkilökunta on alansa valiota, maailman parhaista oppilaitoksista lähtenyttä. Yhtiöt eivät ole amerikkalaisia. Ne ovat kansainvälisiä ja johto asiantuntijoineen tulee ympäri maailmaa. Eurooppalaisista reittauksista vastaavat parhaat eurooppalaiset asiantuntijat. Rehnin naurettava kommentti amarikkalaisesta finanssikapitalismista on sitä perinteistä henkistä pienuutta. Toki EU:n komissio ja EKP yrittävät omat virheensä vyöryttää syyttömien niskaan. Potilas tulee aivokirurgin operoitavaksi ison aivokasvaimen kanssa ja operaatio ei tuota toivottua tulosta ja potilas menehtyy. Onko ainoa syyllinen se aivokirurgi? Toisaalta myös luokittajille jaetaan valheellista informaatiota, jota heidän ei ole mahdollista tarkistaa. Näin kävi myös Kreikan kohdalla. Huonojen uutisten tuojat ovat aina ei-toivottuja. Niin ovat myös silloin erittäin vastuulliset luokittajat. Kukaan ei moiti heitä silloin, kun asiat ovat hyvin ja reittaukset korkealla. Vaikeuksista ei halua kuulla kukaan, mutta jonkun on ne uskallettava sanoa. Turhaan tässä pähkäillään luokittajien virheitä. He ovat erittäin asiantuntevia, vastuullisia ja riippumattomia. Ikävätkin asiat on voitava sanoa. Yhtiöt toimivat yhtenäisten, testattujen ja laajasti arvostettujen toimintatapojen mukaisesti suhdanteista riippumatta - ilman poliittista kähmintää ja ulkopuolista vaikuttamista.

Lähettänyt käyttäjä Jiihoo (ei varmistettu)

Luottoluokittajat ovat tehneet virheitä ja tulevat aina tekemaan ja muuttavat mallejaan sitä mukaa kun virheitä tulee. Kaikki rahoitusalalla olevat tietävät sen ja joka kriisissä tämä tulee esille. Valtiolainojen luokituksessa luottolaitokset on aina myöhässä, kuten usesti yritystenkin luiokituksessa. Turha heitä kuitenkaan on syyttää POLIITIKKOJEN HOLTITTOMUUDESTA, joka koskee myös Suomea (vrt VM laskelmat / Hallitusohjelma).

Tällaisissa ohjelmissa kannattaisi haastatella etenkin niitä, jotka näiden asioiden kanssa on oikeasti tekemisissä eli sijoittajia. Lisäksi tekijä, joka jää kokoajan ilman huomiota luottoluokittajia syytettäessä on, että tämän maailman velkarahoitus on pitkälle rakennettu luottoluokitusten päälle (mm. Basel I, II, III , vakavaraisuuslaskelmat, pankkien keskuspankkilainojen vakuudet jne, jne, jne). Malleja pitää muuttaa radikaalisti, jos halutaan eroon luottoluokittajien merkityksestä. Tämän Liikanen olisi voinut tuoda esiin, mutta kuin on itse järjestelmän edustaja, eivätkä ole parempaa keksineet. Konaisuudessaa tämä MOT ei ollut kovin hyvää journalismia.

Lähettänyt käyttäjä l_h (ei varmistettu)

Ohjelman näkemys riippumattomuudesta on jokseenkin ongelmallinen. Jos esimerkiksi luottoluokittaja on valtiollisessa kontrollissa, kenen etua se tällöin ajaa? Tai EU:n kontrollissa? Onko se tällöin riippumaton ja puolueeton?

Ei ole olemassa tahoa jonka hallinnassa luottoluokittajat olisivat riippumattomia. Pankit tietävät tämän ottaessaan luottoluokittajien arvioita vastaan.