Oikeus omaan kehoon – ei lapsia!

Oikeus omaan kehoon - ei lapsia! Kuva: stock.xchng

Sanna Hyvönen, 30, ei ole koskaan halunnut tulla äidiksi, ja iän myötä päätös on vain vahvistunut.

– En ole koskaan halunnut lasta, minulta on aina puuttunut tarve vanhemmuuteen. Olen kuullut varmasti jokaisen järki- ja tunneperustelun lasten hankkimisen puolesta, mutta ne eivät muuta sisäistä varmuuttani siitä, että tämä elämä, juuri tällaisena, on minulle oikea tie.

Muiden ikäistensä tavoin Sanna uskoi pitkään, että lapsia kuuluu kuitenkin jossain vaiheessa perheeseen tulla. Vasta yliopisto-opintojen loppuvaiheessa hän alkoi hiljalleen tajuta, että lapsettomaan elämään pyrkiminen on ihan mahdollinen vaihtoehto.

– Varsinaisesti kissa nostettiin pöydälle, kun nykyinen parisuhteeni alkoi osoittaa vakavoitumisen merkkejä ja oli varmistuttava siitä, että toiveet tulevaisuudesta ovat pääpiirteissään samansuuntaiset. Onneksemme olemme samaa mieltä. En usko, että näin isossa asiassa voisi tehdä kompromisseja.

Lapsivihasta tai vastuunkantamisen pelosta ei ole kyse. Sannan perhe- ja ystäväpiirissä on paljon lapsia eivätkä perheenlisäystä toivovien tuttavapariskuntien vauvauutiset lyö kiilaa ystävyyteen, vaan Sanna iloitsee niistä täydellä sydämellä.

– Oma kummityttöni täytti juuri kymmenen ja olemme opettaneet toisillemme valtavasti asioita tämän onnellisen vuosikymmenen aikana. Pidän lapsista ja tiedän kyllä, että vanhemmuus tuo riemuja mukanaan. Uskon vilpittömästi, etten voi ymmärtää, mistä jään paitsi, mutta se ei vielä saa minua haluamaan vanhemmuutta. En vain halua äidiksi.

Niina Tolonen, 25, alkoi pohtia ajatusta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jo ala-asteella, kun kaveripiiriin syntyi pikkusiskoja ja -veljiä. Myöskään omien vanhempien sisarusten lapset eivät saaneet hoivaviettejä heräämään.

– En koskaan lapsena leikkinyt vauvanukeilla, ja tätiyden kautta tiesin jo melko nuorena, että äitiys tai lapset eivät ole minun juttuni. En koe äidillistä hoivaviettiä enkä osaa tunnesitoutua edes mielikuvissani oman lihani ja vereni tuotteeseen.

Päätös on saanut Niinan myös harkitsemaan miesvalintoja tavallista tarkemmin.

– En voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka tahtoisi saada lapsia, sillä kuinka voisin riistää jonkun toisen vauvaunelmat ja pahimmillaan tuhota liittoni siinä samalla. Itse en tahdo lapsia, mutta jos seurusteluaikana olisi paljastunut, että kumppanini ajattelee toisin, olisin todennäköisesti "vapauttanut miehen markkinoille".

Nykyinen kihlattu on Niinan kanssa samaa mieltä lasten hankkimisesta. Molemmat olivat tehneet päätöksen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jo ennen toisiinsa tutustumista.

Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa – vai ajaako?

Päätökseni ohittaminen haihatteluna tai ymmärtämättömyytenä loukkaa, koska samalla tunnen, että harkintakykyäni tai älykkyyttäni pidetään jotenkin riittämättöminä.
Kun asunto vaihtuu isompaan, heräävät sukulaisten toiveet. Kun auto vaihtuu perhemalliin, ei voi olla kyse kuin tulevasta vauvasta. Ja jos vielä mahanseutu kasvaa, kyse on vuorenvarmasti iloisista uutisista. Moni uskoo, että Se oikea mies ja hormonit saavat kyllä vauvavietit heräämään.

Niinaa jatkuva kyseenalaistaminen ärsyttää. Sanna puolestaan ei ymmärrä, miksi jo elämää nähneen ja onnellisessa parisuhteessa elävän kolmekymppisen päätös ohitetaan tyhjänpäiväisenä.

– Ymmärrän kyllä, että teini-ikäinen, joka julistaa uhmakkaasti, ettei koskaan hanki lapsia, ei välttämättä ole harkinnut asiaa kovin monipuolisesti. Ja osalle mielen muuttuminen on ihan luonnollinen seuraus siitä, että aikuistuu. Itse voin kuitenkin sanoa, että lapsettomuus on harkittu päätös, jota on tosiaan punnittu kaikilta kanteilta. Päätökseni ohittaminen haihatteluna tai ymmärtämättömyytenä loukkaa, koska samalla tunnen, että harkintakykyäni tai älykkyyttäni pidetään jotenkin riittämättöminä.

Jos viettiä suvunjatkamiseen ei ole eikä sitä tule, voi nainen tai mies tehdä sterilisaation. Niinalle asia ei ole vielä ajankohtainen, sillä yhteiskunnan asenne lapsien tekemättä jättämiseen on tiukka ja toimenpide vaatii 30 vuoden ikää. Hiljattain pyöreitä täyttäneelle Sannalle päätös lapsettomuudesta on nyt konkreettisempi.

Ei lapsenlapsia?

Ystäville viesti lapsettomuudesta on mennyt helposti perille, ja Sanna on varsin avoimesti vastannut myös työpaikalla, jos joku on asiasta kysynyt. Sen sijaan omille vanhemmille lapsettomuudesta kertominen oli kova paikka. Lopulta Sanna kertoi asiasta vanhemmilleen mökillä muutaman viinilasillisen rohkaisemana.

– Vanhemmille kertominen oli vaikeaa, ja tunsin siitä musertavaa syyllisyyttä etukäteen. Vastaanotto yllätti, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sen ei olisi pitänyt: Vanhempani kehottivat minua ajattelemaan itseäni ja pyrkimään löytämään oman polkuni maailmassa, on se sitten millainen tahansa. Elämäänsä ei kuulemma pidä elää muiden toiveiden mukaan. Itkuhan siinä tuli, ja valtava helpotus myös!

Paineet perheenlisäyksestä ja isovanhemmuuden takaamisesta omille vanhemmille kaatuvat yleensä tyttärille. Vaikka Sannan vanhemmat ovat tukeneet tytärtään päätöksessä, toisinaan syyllisyys isän isovanhemmuuden riistämisestä painaa Sannaa yhä.

– Isälläni ei ole lisäkseni muita lapsia, joten hänestä ei näillä näkymin ole tulossa isoisää. Se aiheuttaa minulle edelleen jossain määrin mielipahaa ja syyllisyyttä.

Niinan perheessä siskot ovat hoitaneet isovanhemmuuden asialistalta. Perinteinen perhenäkemys aiheuttaa kuitenkin edelleen närää.

– Siskoni ovat jo tottuneet ajatukseen, että heidän lapsensa eivät saa lisää serkkuja. Mutta äitini on hankala pala. Hänellä on aina ollut perinteikäs ajatusmaailma, ja lasten hankkiminen on hänen näkemyksensä mukaan yksi tapa vahvistaa miehen ja naisen välistä liittoa. Mieheni suku puolestaan on hyvin pieni, mutta kukaan ei ole koskaan painostanut häntä lisääntymään. Tämä miesten ja naisten sanan vastakkainasettelu kummastuttaa. Miksi lapseton mies on nyky-yhteiskunnassa ok, mutta lapseton nainen on outo?

”Olet vajavainen naisena, jos et täytä luontaista rooliasi äitinä”

Vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvillä keskustelupalstoilla toistuvat teemat oikeasta naiseudesta, itsekkyydestä ja valinnan katumisesta vanhana.

Sannan mielestä väite naiseuden ja äitiyden pakollisesta yhdistämisestä on törkeä, ja se luo lisäpaineita niille, joista ei voi tulla äitiä, vaikka he sitä itse haluaisivatkin. Sannalle itselleen äitiys merkitsee vain yhtä naiselle mahdollisista rooleista.

– Pidän itseäni läpikotaisin naisena, vaikken olekaan äiti. Ymmärrän kyllä, miten voimaannuttava ajatus äitiyden ihmeestä ja naisen yhteiskuntaa ylläpitävästä voimasta on, mutta en kuitenkaan osaa nähdä itseäni mitenkään vajavaisena tämän vuoksi. Äitiys on yksi mahdollinen rooli, jonka nainen voi elämässään saada, mutta muitakin tärkeitä rooleja on. Itseltäni puuttuu monta naisen roolia, mutta toisaalta minulla on monia, joita muilla taas ei ole. En näe mielekkäänä laittaa eri rooleja arvojärjestykseen muiden kuin oman elämäni kohdalla.

Mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnan itsekkyyteen tulee, Sanna ja Niina pitävät näkökulmaa täysin absurdina.

– Kaikki perhepoliittiset päätökset ovat itsekkäitä ja niin pitääkin olla. En ole kuullut vielä yhtäkään epäitsekästä syytä hankkia lapsi. Miksi siis lapsettomuuteen pyrkimisen pitäisi olla sen vähemmän itsekästä?, Sanna kysyy.

– Itsekkääksihän väitetään sekä niitä, jotka hankkivat tai jättävät hankkimatta lapsen. Mutta perustelut ovat aina samat. Ovatko geenisi muitten geenejä parempia ja siksi hankit lapsia jatkaaksesi sukuasi? Olet itsekäs, kun et jatka sukuasi. Mitä jos äitisi olisi tehnyt samoin? Kuka hoitaa sinua vanhana? Miksi et anna yhteiskunnalle panostasi? Entä kuka tekee työsi, kun olet hoitamassa lastasi? Niina listaa.

Äitiyskeskustelu kuumentaa verkossa tunteikkaita purkauksia puolesta ja vastaan.

Itsekin Vapaaehtoisesti lapsettomien sivuilla bloggaavan Sannan mukaan maailmassa on enemmän kuin riittävästi lapsia eikä ihmiskunta jää hänen geenejään kaipaamaan. Oman päätöksen takana on tällä hetkellä helppo seisoa. Katuuko Sanna sitä joskus, sitä hänen on vaikea sanoa.

–Voin katua tai olla katumatta. Jos joskus kadun, käsittelen asiaa sitten. En arvostele kenenkään pyrkimystä vanhemmuuteen, mutta minulle lapsettomuus on ihan yhtä arvokas ja ihan yhtä sisäsyntyinen tarve. Se on olennainen osa minuutta. Ja mitä vaihtoehtoja minulla on? Yrittää saada lapsi ihan kaiken varalta, vaikken nyt sellaista halua?

Linkit:

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Virpi (ei varmistettu)

Oma, suhteellisen tuore kokemus äitiydestä on herättänyt myös runsaasti pohdintaa omasta naiseudesta. Omalla kohdallani en koe, että synnyttäminen olisi tehnyt minusta enemmän naisen. Äitiys on minulle vain yksi rooleistani palapelissä, josta minä koostun.

Lähettänyt käyttäjä Dark side of th... (ei varmistettu)

Kyllä se lapsettomuus on monella ihan talouden sanelema juttu, tätä puolta pitäisi tuoda enemmän esille. Fakta on, että rikkailla on varaa lisääntyä ja vähävaraisille se jää monesti etäiseksi unelmaksi, kun ei ole rahaa omaankaan elämiseen.
Suomalaisten syntyvyyden lisäämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää olisi kyllä se kunnollinen perusturva ja toimeentulo jokaiselle. Sekin on totta, ettei raha tee kenestäkään hyvää vanhempaa, mutta köyhyys kyllä tuhoaa sen vähänkin voiman ja mahdollisuuden olla onnellinen äiti, tai isä.
Suomi on siis vääryyksien maa tässäkin suhteessa. Ne joille on annettu enemmän, kuin tarvitsevatkaan, pitää saada mukaan edes veronmaksuun. Kurjasta, synkästä, eriarvoisesta maasta saadaan kyllä toimiva, iloinen ja ihmisrakas paikka, jos sitä tahtoa löytyy. Olisi ihana nähdä tasa-arvoinen hyvinvointivaltio, jossa kaikilla on mahdollisuus oikeasti valita, tässäkin asiassa.

Lähettänyt käyttäjä Pirkko V. (ei varmistettu)

Hallitus suunnittelee kotihoidon tuen leikkaamista, ihan kuin lapsiperheet eivät jo muutenkin olisi tarpeeksi ahtaalla. Lapsettomuus on viisas valinta tilanteessa, jossa nuorilla ei ole mitään takeita työpaikasta eikä tarjolla ole kohtuuhintaisia asuntoja.

On vastuullista olla lisääntymättä, kun ei ole toivoa saati varmuutta siitä, että voi tarjota syntyvälle lapselleen kodin, terveellisen ravinnon ja muut minimivaatimukset.

Lähettänyt käyttäjä Jompsukka (ei varmistettu)

Moi!

Itselläni on lapsi, joka on hankittu siis todellakin "työllä", eli ei ollut ihan yksinkertainen juttu... Niitä ei vaan aina ihan tuosta vain tule, vaikka kuinka haluaisi...

Siltikään minulla ei ole mitään syytä arvostella ihmistä/ihmisiä, jotka eivät lapsia halua... Kyllä tämä yhteiskuntä pysyy pystyssä ilman, että kaikki niitä lapsia tekee... On väärin jo sitä lastakin kohtaan, että hänet tehdään ihan vaan sen takia, koska yhteiskunta/toiset ihmiset on sitä mieltä... Jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna tähän maailmaan... Eivätkä ne toiset ihmiset ole sitä sinun lastasi hoitamassa, vaikka ovat kyllä vaatimassa/ihmettelemässä, että miksi et lapsia tee??? Millä oikeudella kukaan arvostelee aikuisen täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevan ihmisen atkaisuja...

Ontuva on myöskin se selitys, että on vanhuudenturva... Ei kai niitä lapsia vanhuudenturvaksi kuitenkaan tehdä??? Hyvässä lykyssä ne laittaa sinut vanhainkotiin, ja käy katsomassa, jos muistavat/ehtivät omilta kiireiltään... Ei takaa yhtään mitään, vaikka niitä lapsia olisi kuinka monta hyvänsä, että ne sinusta huolehtivat vanhana, tai käyvät edes katsomassa... Ihan kokemusta on koska olen hoitoalalla, ja siellä tämä näkyy ihan käytännössä...

T.Jompsukka

Lähettänyt käyttäjä Juhani (ei varmistettu)

Niin, toivottavasti lapsettomat ehtivät luoda hyvän uran ja sen myötä mittavan omaisuuden. Tulevaisuus näyttää siltä, että yhteiskunta ei vanhuksista huolehdi. Jos ei ole lapsia keihin turvautua jo pienissä arjen askareissa kun askel alkaa painaa, toivottavasti on sitten varaa ostaa apu ja huolenpito. Eli saattaa olla myös lyhytnäköistä -ei itsekästä.

Lähettänyt käyttäjä kevätkeiju (ei varmistettu)

Tässä ylikansoitetussa maailmassa on kerrassaan hienoa, että jotkut jäävät tahallaan lapsettomiksi tai rajoittavat lapsilukunsa yhteen tai kahteen. Itse olin niitä, jotka eivät ikinä halunneet lapsia. Kohtalon oikusta sain kuitenkin yhden, ja olen tästä kokemuksesta ikikiitollinen. Tuntui, kuin luonto olisi puolestani päättänyt, mikä on minulle hyväksi, sillä mikään ei koskaan ole tehnyt minua onnellisemmaksi kuin rakas poikani, joka ainoa päivä jo kuudentoista vuoden ajan. Uskon silti täysin, että olisin elänyt elämäni täysin onnellisena ilman äitiyttäkin, kun en olisi sen rikkaudesta mitään tiennyt. Nyt kun tiedän mitä se on, en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Toivon toki, että saan joskus edes yhden lapsenlapsen, mutta jos poikani toisin päättää, se on hänen asiansa. Lapsettomuus - tahallinen tai tahaton - ei todellakaan kuulu kenellekään muulle. Ei sukulaisille, ystäville, kylänmiehille tai yhteiskunnalle. Ei muuta kuin tsemppejä kaikille ihka omaan elämäänsä!

Lähettänyt käyttäjä masavaa (ei varmistettu)

Nyt viimeistään kannattais tukee suomalaista omaatuotantoa.
Lapsilisät, kodinhoitotuet, isyysrahat ym. viimein todellisuuden tasalle!
Onko unohtunut noissa omissa eläke-huumissa että matka jatkuu????
Nuoret kunnon ihmiset ei uskalla riskeerata tulevaisuuttaan, normaalin lisääntymisen malliin!
Monet nuoret tekis lapsia jos se ei ois niin taloudellisesti tappavaa! Käsittämätöntä?!
Eli, sikiään vaan!????

Lähettänyt käyttäjä raindog (ei varmistettu)

En ymmärrä miten vapaaehtoinen lapsettomuus voisi olla itsekkyyttä? Mikä velvollisuus ihmisellä on jakaa sukua?

Mielestäni lasten tekeminen on sitävastoin itsekästä. Tässä ylikansoitetussa ja vähenevien resurssien maailmassa lapsettomuudesta pitäisi palkita.

Mutta tässä niin kuin monessa muussakin asiassa ajatellaan vain omaa napaa ja lähitulevaisuutta, ei tulevien sukupolvien etua.

Lähettänyt käyttäjä vastuu eläkkeistä? (ei varmistettu)

Harkitusti lapsettomat pitää vapauttaa myös eläkejärjestelmämme eduista ja heille pitää maksaa eläkettä ainoastaan oman säästöosuutensa verran. Muutenhan (kuten nyt on tilanne) he maksattavat jälkipolville asetetun osuuden omasta eläkkeestään muiden lapsilla. Nykyisessä eläkejärjestelmässämme työssä käyvät lapset ja lapsenlapset maksavat eläkkeellä olevien eläkkeestä osan, ei suoraan, vaan työeläkejärjestelmämme kautta. Jokainen työssäkäyvä maksaa omaa eläkettään mutta tuo maksu ei yksin riitä aikanaan saatavaan eläkkeeseen, vaan osa siitä on säädetty jälkipolvien maksettavaksi.

Tahtomattaan lapsettomia ei pidä rangaista, he olisivat halunneet lapsia ja olisivat halunneet kantaa osansa yhteisestä vastuusta. Harkitusti lapsettomat eivät tältä osin halua osallistua yhteisen järjestelmän rahoittamiseen, joten ei heille tarvitse etujakaan yhteisesti kustantaa. Vakuutusyhtiökin maksaa vakuutuskorvauksia vain niille, jotka ovat vakuutusmaksunsa heille maksaneet. Vapaamatkustajat jäävät korvauksia vaille ja se lienee ihan oikein.

Tämä ei ole kannanotto siihen, että lapsia pitäisi jokaisen tehdä. Sen sijaan jokaisen tulisi kantaa vastuunsa päätöksensä seurauksista sen suhteen, etteivät muut joudu kärsimään. Tältä osin harkittu lapsettomuus nyky-Suomessa selkeästi on itsekkyyttä.

Lähettänyt käyttäjä Jompsukka (ei varmistettu)

Moi!!!

Millähän se todennettaisiin, että onko vapaaehtoisesti lapseton, vai eikö vaan muuten saa lapsia, vaikka haluaisi??? Kysyn vaan... Tarvisiko siihen sitten tuoda mahdollisesti lääkärintodistus, että ei saa lapsia, vaikka haluaisi...

Entäs sitten, jos lapsettomuus johtuukin siitä miehestä, jonka kanssa seurustelee??? Pitääkö sen miehen sitten tuoda lääkärintodistus siitä, että ei pysty vaimoaan/kihlatuaan raskaaksi saattamaan??? Entäs jos tämä vaimo/kihlattu haluaa kuitenkin tämän kyseisen miehen kanssa jatkaa siitä huolimatta, että niitä lapsia ei tule... Voiko Yhteiskunta/muut ihmiset sitten puuttua siihen kenen kanssa haluaa elämänsä jakaa??? Pakottaa mahdollisesti tämän vaimon/kihlatun vaihtamaan miestä, että yhteiskunta/muut ihmiset on tyytyväisiä, kun niitä lapsia alkaa tulemaan... Miettikää nyt ihan oikeesti...

Onhan se ihminen kuitenkin ollut töissä sen ajan mitä työssä nyt yleensä ihmiset käy... Eiköhän hän sitten ole jo maksanut oman eläkkeensä... Ei tämän maan pystyssä pysyminen voi olla uhattuna siitä, että jotkut jättää lapset vapaaehtoisesti tekemättä, tai sitten tällä maalla menee todella huonosti...

Edelleenkin sanon myös sen, että ette kai te ihmiset oikeesti tee niitä lapsia pelkästään vanhuudenturvaksi itsellenne... Se ei todellakaan ole reilua sitä lasta kohtaan... Ajatelkaa nyt mikä taakka heti jo syntymästä asti??? Täytyy niitä lapsia kai muutenkin haluta, kuin vaan vanhuuudenturvaksi... Uskokaa nyt se asia, että ne teidän lapsenne ei välttämättä tule teitä hoitamaan vanhana, vaikka niitä olisi kymmenen...

Lisään siis tähän vielä, että minulla itselläni on yksi lapsi... Enkä päivääkään vaihtaisi pois... En silti kuitenkaan luo hänelle sellaisia paineita, että hänen täytyy minut vanhana hoitaa... Hänellä on varmasti siinä vaiheessa oma aikuisen ihmisen elämänsä hoidettavana...

T.Jompsukka

Lähettänyt käyttäjä Niitta (ei varmistettu)

"Harkitusti lapsettomat pitää vapauttaa myös eläkejärjestelmämme eduista ja heille pitää maksaa eläkettä ainoastaan oman säästöosuutensa verran. Muutenhan (kuten nyt on tilanne) he maksattavat jälkipolville asetetun osuuden omasta eläkkeestään muiden lapsilla."

Samalla periaatteella vapaaehtoisesti lapsettomat tulisi vapauttaa osasta veroista, sillä tällä hetkellähän ne maksavat myös muiden lasten päiväkotia ja koulutusta!

Entäs sitten kun yhessä perheessä on 1 lapsi, ja toisessa perheessä 4 lasta, eikös siinäkin nyt kuuluisi jonkinlainen kompensaatio, kuka maksaa kenenkin eläkettä?

Lähettänyt käyttäjä Julle (ei varmistettu)

Niin ja entäs ne vanhemmat joitten lapset ovat vaikka niin vakavasti vammaisia etteivät koskaan kykene työhön? Tai lapsista kasvaa juoppoja sosiaalipummeja? Vähissä on valtion verotulot, päinvastoin.
Voisin väittää että tuottavampi minä vapaaehtoislapseton olen yhteiskunnalle, maksan palkastani reippaasti veroja, käyn työnantajan maksamalla yksityislääkärillä, en jää äitiys-, hoito- ym vapaille enkä lintsaa töistä aina kun kersalla on nokka tukossa. Ei tule koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltokuluja minun pennuista, itseasiassa siinä vaiheessa kun jään eläkkeelle olen sen ehtinyt maksaa jo moneen kertaan.

Mutta kiitos nimimerkille "vastuu eläkkeistä" päivän nauruista :)

Lähettänyt käyttäjä Suffi (ei varmistettu)

"Harkitusti lapsettomat pitää vapauttaa myös eläkejärjestelmämme eduista ja heille pitää maksaa eläkettä ainoastaan oman säästöosuutensa verran. Muutenhan (kuten nyt on tilanne) he maksattavat jälkipolville asetetun osuuden omasta eläkkeestään muiden lapsilla."

Jos tämmöinen toteutuisi, siinä tapauksessa pitäisi myös poistaa eläkkeet niiltä vanhemmilta, joiden lapsista ei kasvanutkaan tuottavia veronmaksajia vaan pitkäaikaistyöttömiä, rikollisia tai muuten vaan lusmuja ja pummeja. Ehkä joku sakkokin olis aiheellinen, kun ovat kuitenkin maksattaneet neuvolat ja lapsilisät yhteiskunnalla ;)

Muistaakseni laskelmien mukaan lapsen kasvattaminen maksaa useita kymmeniä (vai oliko se satoja?) euroja, voisin alkaa pistämään hypoteettisen "pikku-Villen" säästöpossuun säännöllisesti rahaa, kertyisi aika pitkä penni vaikka muuttaa vanhuudenpäiviksi Karibialle :)

Lähettänyt käyttäjä Ruut (ei varmistettu)

Näin on, Niitta, veit sanat suustani. Maksan veroja (ja ihan mielelläni, mikäli sillä hoidetaan lapsia, koulutusta, vanhuksia..)

Tunnen joitakin, jotka kuuluvat Muvava-ryhmään. Muuten vaan vanhemmiksi, ja kun oishan se söpöä olla vatsa pystyssä ja saada tää mies jäämään.
Valitettavaa on, kun lapsia ei niin kovasti haluta ja sitten kumminkin hankitaan. Eron sattuessa ei menekään niinkuin elokuvissa, jossa vanhemmat riitelevät huoltajuudesta, vaan riidellään enemmän siitä kumpi joutuu nyt pitämään lapset tänä viikonloppuna.. Miten aikuiset ihmiset voivat olla niin itsekkäitä?
Itse olen harkitusti lapseton nelikymppinen ja nyt eroilevat ikätoverit työntävät lapsiaan pois luotaan. Itse pidän lapsista, toimin lapsenvahtina jos kysytään, ja aikanaan vaa´assani painoi se, miten lapseni tulisi kohdelluksi tässä maailmassa. Minua kiusattiin, syytä en tiedä. En voi tajuta näitä mukavuus-nautinto-uraohjuksia, jotka kiitävät laput silmillä ylitöistä sivusuhteeseen ja haaveilevat etelänlomasta uuden "rakkaan" kanssa ilman lapsiaan. Ps., mulla on mies, en ole katkera miehettömyydestä. Itkettää nuo lähipiirin kouluikäiset lapset, joista ei oikeasti välitetä. Rakkauden puute on pahin.
Ehkä mitä raha-asioihin tulee, näitten nuorten ihmisten pahoinvointia ja syrjäytymistä vielä maksetaan yhteisestä kukkarosta. Ei-halutut lapset eivät välttämättä ole tulevaisuuden veronmaksajia. Minunko, lapsettoman on vastuu? - On osaltaan. Kannatan vanhanaikaista "koko kylä kasvattaa"-ajattelua. Voin olla se naapurin täti, jonka luona voi poiketa muuten vaan, syödä voileivän ja jutella kaikenlaista. Voin olla monellekin lapselle vastuullinen, mukava aikuinen.
Ja hatunnosto niille isille ja äideille, jotka tykkää lapsistaan.

Lähettänyt käyttäjä Suffi (ei varmistettu)

"Jos ei ole lapsia keihin turvautua jo pienissä arjen askareissa kun askel alkaa painaa, toivottavasti on sitten varaa ostaa apu ja huolenpito. Eli saattaa olla myös lyhytnäköistä -ei itsekästä."

Lapset eivät mitenkään itsestäänselvästi ole vanhempiaan hoitamassa sitten iän karttuessa. Mahdollisuus se toki on, mutta ei mikään takuu.

Lähettänyt käyttäjä Oma valinta (ei varmistettu)

Sama naurattaa, kuin Julleakin. Kyllä tuo järjen loisto on hienoa joillain. Oma valintani on, etten ole halunnut lapsia tähän hmm, hiukan sekavaan ympäristöön. Uusioperheet ja aikuisten kauniit ja rohkeat meininki, vanhemmat tekevät mielummin kaikkea muuta, kuin ovat perheensä ja lastensa kanssa. Yhteiskunta ei tue henkisesti sitä, mitä normaali perhe-elämä on.
Ja, itse olen varmaankin eläkkeelle jäädessäni, työeläkemaksuja ja veroja maksanut sen verran, että oma eläkkeeni on maksettu.
Olen 42-vuotias ja olen töitä tehnyt 23-vuotta - joskus useampaa työtä vielä samaan aikaankin, iltaisin ja viikonloppuisin.
Ja vielä täytyy sanoa, etten siis ole yhtään lasta tehnyt, eli ei ole minun jälkeläisiä ne, jotka yhteiskunnan varoilla hoidettuina ja koulutettuina - tulevat televisioon viisastelemaan, että ovat liian hyviä tekemään paskatöitä tms.

Lähettänyt käyttäjä Adro (ei varmistettu)

En minäkään ole lapsi-ihmisiä, enkä kuvitellut niitä hankkivani mutta onneksi kävi "vahinko" ja olen nyt onnellinen isä ja ne vietit heräsi sitten minullakin! Mutta en usko tekeväni enempää kuin yhden.

Lähettänyt käyttäjä Old55 (ei varmistettu)

Minä olin 2o vuotiaana ällikällä lyöty näistä tuttavapiirin ihmisistä joilla oli lapsen saanti viisvuotissuunnitelmassa vaikka ei ollut edes vakituista tyttöystävää.
Eikä minulla itsellä ollut mitään hinkua saada lapsia. Lapset tulivat kuitenkin sitten aikanaan kun oltiin seurusteltu viisi vuotta.
Minua ei painostettu muodostamaan perhettä missään vaiheessa, mutta vaimoni sai kyllä aika usein kuulla siitä ettei meille ihan heti tullut lapsia eteenkin isältään.
Minusta naisella on hyvin ratkaiseva asema siinä haluaako hän lapsia vai ei, eikä ole mitään asiaa mennä syyttelemään "vitkastelusta" jos päätös on ettei hankita heti lapsia, tai ettei ollenkaan hankita lapsia.
Jos ei itse tunne tarvetta lapseen, jos eivät kaikki asiat ympäristössä ole OK tai jos ei luota kumppaniinsa ovat jokainen varteenotettavia seikkoja miksi ei siihen tilanteeseen vielä hanki lapsia.
Meille syntyi kolme lasta ja elämä oli välillä aika hankalaa, mutta me kasvatimme lapsiamme ja saatettiin heidät onnistuneesti aikuiselämään. Toivottavasti he muodostavat perheen aikoinaan omasta tahdostaan eivätkä tunne olevansa pakotettuja siihen.

Lähettänyt käyttäjä Epäreilu elämä (ei varmistettu)

Niin se vaan on: elämä on epäreilua peliä.

Olen pian 30 vuotta täyttävä nainen, jolla on takanaan vain pari lyhyttä, pettymykseen päättynyttä parisuhdetta. En ole koskaan erityisen painokkaasti tuonut esille, että haluan äidiksi, mutta niinpä vaan miehet ovat minua vältelleet...

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku on omasta tahdostaan lapseton. Enemmän minuun sattuu se, että suvun vanhimpana lapsenlapsena saan suolaa haavoihin joka ikinen kerta, kun tapaan sukulaisiani. Heille olen liian ronkeli, "jo parhaan lapsentekoiän ohittanut", liian itsekäs, liian hankala kelvatakseen kenellekään ja mitä nyt on tullut kuultua...

Pointtini on varmaankin se, että tuntuu pahalta lukea ihmisistä, jotka ovat vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa ja heillä olisi käytännössä mahdollisuus hankkia lapsia, jos näin haluaisivat. Minulla kun ei ole koskaan ollut vakaata parisuhdetta, johon niitä lapsia olisi voinut syntyä.

Olisin ikionnellinen pelkästä parisuhteesta, mutta vielä onnellinen, jos joku joskus haluaisi lapsia kanssani.

Lähettänyt käyttäjä Lapsellinen (ei varmistettu)

Nykyinen eläkejärjestelmä perustuu siihen, että on seuraava sukupolvi maksamassa eläkkeet. Velat tietysti ajattelevat, että ovat eläkkeensä maksaneet kun ovat työtä tehneet. He vaan eivät ole tehneet lainkaan sitä lastenkasvavatustyötä, mitä lapselliset tekevät. Pikkulapsiperheessä arki on kovin erilainen mitä citysinkkuvelalla.

Lähettänyt käyttäjä Vastuu myös mui... (ei varmistettu)

Samaa logiikkaa noudattaen siis varmaan kaikki lapsin liittyvät kulut (neuvolat, koulut yms) siirretään vain lapsia hankkineiden kustannettavaksi? Esittämäsi logiikan mukaanhan ei ole oikein, että lapsista kieltäytyneet joutuisivat maksamaan muiden lapsien aiheuttamia kustannuksia... :-D

Kyseessä on kuitenkin kokonaisuus eikä noin yksioikoinen ajattelu varmasti ole kenenkään etu!

Lähettänyt käyttäjä Suffi (ei varmistettu)

"He vaan eivät ole tehneet lainkaan sitä lastenkasvavatustyötä, mitä lapselliset tekevät. Pikkulapsiperheessä arki on kovin erilainen mitä citysinkkuvelalla."

Totta kai se on erilaista, muutenhan olisi ihan yksi lysti tekeekö lapsia vai ei. Miksi tuolla TYÖLLÄ pitää ratsastaa, kun lapsia tehneet samaan aikaan joka puolella jeesustelevat mistä lapseton jää PAITSI (ikään kuin olisi menetys jäädä paitsi jostain, mitä ei edes halua)? Eikö lasten tekeminen olekaan maailman parasta, palkinto itsessään ja "kaiken sen arvoista"? Eikö lapsia kuitenkin tehdä siksi että niitä itse halutaan, ihan kuten lapsettomuuskin on omiin elämäntoiveisiin perustuva valinta?

Lähettänyt käyttäjä Susse (ei varmistettu)

Maailmassa 9 miljardia ihmistä. Etelä-Aasiassa tulvii ja Intiasta loppuu Nasan mukaan pohjavesi. Eiköhän tulevaisuuden kansainvaellukset pidä huolta siitä, että Suomessa on jatkossa riittävästi työikäisiä ihmisiä. Lapsettomuus on jokaisen niin haluavan oikeus aivan kuten naimattomuuskin. Itselläni on yksi lapsi, mutta en ole koskaan olettanut, että hän hoitaisi minua sitten kun olen vanha. Elän itse toisessa maassa kuin omat vanhempani, enkä siis ole heistä huolehtimassa vaikka ovat jo vanhoja. Olen kartuttanut omaisuutta sen verran, että pärjään joten kuten vaikka koko eläkejärjestelmä kaatuisi.

Lähettänyt käyttäjä jepjep (ei varmistettu)

Pahinta elämässä on tehdä jotain mitä ei oikeastaan halua. Se on hyvä jos tietää mitä haluaa tai ei halua, eikä siihen ole muilla mitään sanottavaa. Vaikka lapset tuovat iloa ja rakkautta, elämä lasten kanssa myös vaatii paljon, eikä siihen pidä lähteä mistään ulkoisista syistä. Itse odotan toista lasta ja mitä tulee raskauteen, tässä olotilassa ei ainakaan ole mitään kadehdittavaa. Sanonpahan vain teille jotka ette halua tätä kokea, että itsekkin lisääntyisin mielelläni niin että lapsi kasvaisi jossain tekokohdussa laboratoriossa. Olo on surkea jo alussa ja kokemuksen mukaan vain pahenee loppua kohti. Tähän kun lisää jatkuvat ravaamiset lääkärillä ja neuvolassa ja synnärin neuvostoliitosta perityn "ihmisystävällisyyden", niin ou jee. Lapsettomuudessa on puolensa.

Lähettänyt käyttäjä Lapsellinen (ei varmistettu)

Ratsastamisen en tiedä mitään. Käsittelin vaan lapsellisuutta eläkejärjestelmän kautta. Ts. ovatko citysinkkubailailuvelat oikeutettuja samaan eläkkeeseen kuin veronmaksajia kasvattaneet lapselliset?

Lähettänyt käyttäjä Suffi (ei varmistettu)

"Käsittelin vaan lapsellisuutta eläkejärjestelmän kautta."

Minun nähdäkseni käsittelit sitä vanhempien tekemän lastenhoidon kautta. Jos haluaa lapsia ja tekee niitä -> itsestäänselvä seuraus on se, että lapsista pitää myös huolehtia.
Kumma juttu että jos vela kertoo nauttivansa lapsettomasta elämästä, vanhemmat kiireesti julistavat miten IHANAA elämä lasten kanssa on, paljon IHANAMPAA kuin oli lapseton elämä, mutta tällaisten asioiden yhteydessä se lapsiperhe-elämä onkin RANKKAA TYÖTÄ jota pitäisi monin tavoin muiden taholta palkita.

Keskiverto citysinkkuvela maksaa todennäköisesti veroja elämänsä aikana enemmän kuin keskiverto perheenäiti, käyttää todennäköisesti vähemmän erilaisia julkisia palveluja kuin keskiverto lapsiperhe, eikä pelkkä lapsen tekeminen vielä riitä takaamaan että lapsi todella tulevaisuudessa osallistuu Suomen eläkejärjestelmän ylläpitoon. Joten kyllä - citysinkkuvela on aivan yhtä oikeutettu eläkkeeseensä kuin lapsia tehnyt ihminen.

Lähettänyt käyttäjä Noku (ei varmistettu)

Itse olen nyt 35 nainen ja olen jo 16-vuotiaasta lähtien tiennyt etten halua lapsia. Itseäni tässä lapsettomuuskeskustelussa noin yleensä hmmästyttää yksi kommentti hyvin paljon. "Mitä jos kadut myöhemmin päätöstäsi?" saa kuulla usein. MIksei samaa kysytä lapsia hankkivalta? Taitaa olla tabu myöntää tai edes keskustella asiasta että oliko sittenkään lapsen tai lasten hankkiminen se paras ratkaisu. Usein lapsia haluamattomat miettivät päätöstään perinpohjaisesti eikä se ole todellakaan kepeästi tehty päätös, vaikka alunperin asian tajuaminen että minä en lapsia halua olisikin itsestäänselvä. Sen sijaan aika harva lapsia hankkinut taasen tuntuu juurikaan asiaa pohdiskelevan, vaikka välillä ylirasittuneita eikä kovinkaan onnellisia vanhempia kuunnellessaan ei voi olla ajattelematta että olisiko ehkä kannattanut.

Lähettänyt käyttäjä Sohvi (ei varmistettu)

Hallitus ei ole leikkaamassa kotihoidontukea vaan harkitsee lyhentävänsä sen kestoa kolmesta vuodesta kahteen. Keneltäkään ei siis olla viemässä tämän asian tiimoilta euroakaan ja itseasiassa perheiden toimeentulon kannalta tuo olisi enemmän kuin viisas ratkaisu. Perheet ovat ahtaalla nimenomaan siksi, että tehdään tietoinen valinta jäädä lapsen kanssa kolmeksi vuodeksi kotiin sillä pienellä tuella. Elintaso ja toimeentulo nousee huomattavasti kun molemmat vanhemmat menevät töihin ja alkavat saada palkkaa. Ei yhteiskunnan tarvitse ihmisten vapaaehtoista kotiinjäämispäätöstä tuon enempää tukeakaan. Eri asia perheillä joissa on esim. työttömyyytä. Kotihoidontuki on mitä suurimmassa määrin kannustinloukku ja on sietämätöntä kuunnella perheiden valittavan tulojen pienuutta kun on itse ensin vapaaehtoisesti valittu kotiinjääminen työnteon sijasta.

Lähettänyt käyttäjä Sohvi (ei varmistettu)

Lapsen tekeminen ei ole "taloudellisesti tappavaa" vaan lapsen kanssa kotiinjääminen on. Kaksi työssäkäyvää aikuista kyllä elättää parikin lasta ilman sen suurempia ongelmia mikäli minkäänlaista realiteettia on rahan suhteen. Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa kun päätetään, että lapsen kanssa jäädään kotiin vaikka yhden ihmisen tulot eivät riitä koko perhettä elättämään. Elämä on valintoja. Jos ei voi vapaaehtoisesti jääda pois töistä niin ei pitäisi tulla yllätyksenä, että tulot ja elintaso ovat myös sen mukaiset.

Lähettänyt käyttäjä A.H. (ei varmistettu)

Ne perinteiset syyt hankkia lapsia sekä tietoista lapsettomuutta vastaan tuntuvat absurdeilta ja kliseiltä, kun on itse nuori eikä ole vielä valmis perheellistymiseen. Nyt keski-ikäisenä perheenäitinä ne ovat mielestäni yhä enemmän asiaa.

Mielestäni 25-30 -vuotias on aivan liian nuori lyömään lukkoon, ettei koskaan halua lapsia. Tunnen useampia, joiden mieli on muuttunut 35 ikävuoden jälkeen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu vanhemmiksi, eikä heita siihen pidä painostaa. Monessa tapauksessa kuitenkin ne syyt, joita esitetään lapsettomuuden puolesta, vaikuttavat lähinnä tilapäisiltä: kuka haluaisi vielä viisikymppisenä tanssia joka viikko aamuun asti kaksikymppisten joukossa? Nuoruus elämänvaiheena jatkuu entistä kauemmin, mutta koska hedelmällisyydellä on rajansa, on kuitenkin ajoissa osattava nähdä tämän hetken ohi ja tehtävä harkittu päätös.

Eläkkeiden maksaminen ihmisen jälkikasvun tuottavuuden mukaan tuskin on mahdollista tai järkevää. Lähinnä tuolla eläkekysymyksellä kai viitattiin siihen, että yhteiskunnan jäsenet ovat riippuvaisia toisistaan, eivätka lapsettomat ole pelkkiä muitten kulujen maksajia, niin kuin he usein uskovat.

Vaikka maailmassa on liikakansoitusta on kuitenkin jokaisen yhteiskunnan edun mukaista, ettei väestössä tule kovin jyrkkiä romahduksia. On mielestäni reilumpaa, että jokainen perhe kasvattaa pari lasta suhteellisessa hyvinvoinnissa, kuin että vähänkään paremmissa töissä olevat naiset jäävät lapsettomiksi (vrt. esim. Saksan "Generation kinderlos") ja yhä suurempi osa lapsista syntyy kaikkein köyhimpien ja vähiten koulutettujen (maahanmuuttaja)naisten suurperheisiin.

Suomessa asiat ovat varsin hyvin ja koska tällaista kahtiajakoa ei vielä ole, työnantajienkin on otettava perheellisten tilanne huomioon ja otettava töihin myös äitejä. Muualla naisten on selvemmin valittava: työ vai lapset.

Lähettänyt käyttäjä Suffi (ei varmistettu)

"Mielestäni 25-30 -vuotias on aivan liian nuori lyömään lukkoon, ettei koskaan halua lapsia."

Mutta pari-kolmekymppinen on riittävän vanha lyömään lukkoon sen peruuttamattoman päätöksen, että haluaa olla vanhempi?

Lähettänyt käyttäjä Gan (ei varmistettu)

Voin sanoa, etten edes kaksikymppisenä viihtynyt yökerhoissa bailaamassa, joten se tai muukaan humputtelu ei todellakaan vaikuta valintaani. Elän ihan tavallista, tylsää arkea, johon kuuluu työ, kotielämä ja kulttuuri. Sitä imurointia, bussissaistumista ja pohjaanpalaneita kattiloita se arki meillä lapsettomillakin usein on, ei suinkaan discohilettä ja ulkomaanmatkoja.

Lähettänyt käyttäjä Aira (ei varmistettu)

Minä ainakaan en ole citysinkkubailuvela, enkä päättänyt jättää lapset hankkimatta koska haluan bailata ikuisesti ja juosta joka viikko tanssimassa. Ihan tavallista koulu-työ-arkielämää mullakin on. Turhan usein veloista ajatellaan että me ollaan hurjia sinkkuja, ja joka ilta juoksennellaan ympäriinsä hurvittelemassa. Kaipa niitäkin on, mutta ei vapaaehtoinen lapsettomuus sitä tarkoita.

Minä olen vela, se tarkoittaa: Minä En Halua Omaa Lasta. Se ei tarkoita mitään muuta. Se ei määrittele elämäni tavoitteita tai perimmäisiä ajatuksia millään muulla alueella. Moni vela haluaa ihan tavallisen pysyvän parisuhteen, omakotitalon, puutarhan, kesämökin, eli muuten sitä ihan samanlaista elämää kuin muillakin, ainoa ero on lasten puuttuminen kuvasta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Lähettänyt käyttäjä Velaksi moitittu (ei varmistettu)

Samassa tilanteessa mutta vain 10 vuotta vanhempana. Olen saanut vela-leiman. Niinkuin en lasta olisi halunnut, mutta sopivaa miestä ei ole tullut. Siis sellaista,joka kanssani lapsen olisi halunnut.

Kummankin kanssa oli pitkä vuosia kestävä suhde, hyviä suhteita kumpikin. Eivät halunneet naimisiin (ei niin tärkeääkään) eikä lapsiakaan - minun kanssa. Vähitellen alkoi tuntua tyhjältä ja erottiin. Mutta kas, kumpikin on sittemmin saanut lapsia seuraavan naisensa kanssa ja naimisiinkin päätyneet. Sukuni ja ystävieni silmissä minä vain en osaa suhteissa olla ja karkoitan miehet.

Jotenkin nää velat on niin trendikkäitä kun ne kovaan ääneen paasaa mä en halua ikinä lapsia ja niitä ihaillaan kuinka ne on rohkeita. Epäilempä että jonkun perussyynä on ihan vaan pelko. Pelko raskaudesta, äitiydestä, sitoutumisesta, lapseen tai mieheen, yksinjäämisen pelko... mutta sitä nyt ei tietysti tarvitse myöntää tai mainita edes, jos ei kovaan ääneen tarvitsisi muutakaan valehdella.

Lähettänyt käyttäjä Lapseton (ei varmistettu)

Lapselliselle:
Niin kauan kuin lapsettomat veronmaksajat maksavat myös lapsiperheiden kuluja, ei kannata jeesustella eläkejärjestelmästä.

Lähettänyt käyttäjä pyörijä (ei varmistettu)

Omasta näkökulmastani olen katsonut miten vanhuksia hoidetaan sairaaloissa, siis valtion ja veronmaksajien rahoituksella, ja hirvittää ajatella että itse saattaisin lojua viimeiset hetkeni samaan malliin. Ovatko nykyiset veronmaksajat pystyneet turvaamaan heidän vanhuutensa?
Ja missä ovat näiden vanhuksien omaiset? Lapset ja muut lähisukulaiset. Eivät ainakaan halummeet mummoa eivätkä pappaa omiin nurkkiin viereksimään. Voimmeko siis luottaa jälkeläistemme hoivaan?

Tässäpä siis itsekäs kommenttini jota kaikki saavat kauhistella. Varminta on vaan vetää uraa ja hankkia eläkerahansa itse ja näin säästöillään ja sijoittmisella turvata oma vanhuutensa. Kyllä sitä rahaa kertyy, jos ei ole turhia suita ruokittavana. Ja valtio saa siitä veroina oman osansa yhteiseen hyvinvointiin.

Nykyään on niin paljon ihmisiä työttömänä, että jos yksikin tyyppi pystyy pitämään itsensä pois sossun luukulta joko työttömyystuen tai vanhempainpäivärahan/lapsilisien/kotihoidontuen perästä, on se voitto yhteiskunnalle. Siis myös heille, jotka noita lapsilisiä tarvitsevat.

Lähettänyt käyttäjä nappula (ei varmistettu)

Minusta tämä kiteytti melko hyvin koko asian. Mitäpä se loppujen lopuksi kenellekkään toiselle kuuluu miten kukakin elämänsä varrella valintoja tekee ja mistä syistä. Lapsien hankinta kysymys varsinkin kun on ainakin minusta kovin henkilökohtainen asia jokaisen ihmisen parisuhteessa.
Ei valintojaan kuuluisi joutua perustelemaan kenellekään.
Itse sitä ihminen on oman elämänsä herra.
Minä komppaan hyvin pitkälti Airaa ja ymmärrän asian ytimen.
Itse elän parisuhteessa, miehelläni on alle kouluikäinen poika joka viettää meillä viikonloppuja ja kesäisin viikkoja.
Minä olen opetellut tulemaan sinuiksi asian kanssa.
On päiviä ja viikkoja jolloin on kovin vaikeaa edes elää saman katon alla, mutta tiedän mitä sain kun tähän parisuhteeseen ryhdyin.
Rakastan miestäni enemmän kuin mitään ja hän tietää suhtautumiseni lapsiin. Lapset ei vaan ole minun juttuni.
Olen ajatellut asian niin että niin kauan kuin koen ettei minulla ole aikaa/ halua viettää vapaa aikaani lapsen/lapsien kanssa, en niitä hanki.
Nykypäivänä valitettavasti päädytään mielestäni hankkimaan lapsia kovin heppoisin syin. Hankitaan vaan koska ajatus on kaunis ja jompikumpi tai molemmat niin kovasti sitä haluaa. Sitten nähdään vanhempia kaupan jonossa ärisemässä pienelle. Ei ihmiset näin.
Myönnän itsekkyyteni siinä kohtaa että voin ääneen todeta etten hanki lapsia nyt koska haluan pitää vapauteni.

Lähettänyt käyttäjä nappula (ei varmistettu)

Minusta tämä kiteytti melko hyvin koko asian. Mitäpä se loppujen lopuksi kenellekkään toiselle kuuluu miten kukakin elämänsä varrella valintoja tekee ja mistä syistä. Lapsien hankinta kysymys varsinkin kun on ainakin minusta kovin henkilökohtainen asia jokaisen ihmisen parisuhteessa.
Ei valintojaan kuuluisi joutua perustelemaan kenellekään.
Itse sitä ihminen on oman elämänsä herra.
Minä komppaan hyvin pitkälti Airaa ja ymmärrän asian ytimen.
Itse elän parisuhteessa, miehelläni on alle kouluikäinen poika joka viettää meillä viikonloppuja ja kesäisin viikkoja.
Minä olen opetellut tulemaan sinuiksi asian kanssa.
On päiviä ja viikkoja jolloin on kovin vaikeaa edes elää saman katon alla, mutta tiedän mitä sain kun tähän parisuhteeseen ryhdyin.
Rakastan miestäni enemmän kuin mitään ja hän tietää suhtautumiseni lapsiin. Lapset ei vaan ole minun juttuni.
Olen ajatellut asian niin että niin kauan kuin koen ettei minulla ole aikaa/ halua viettää vapaa aikaani lapsen/lapsien kanssa, en niitä hanki.
Nykypäivänä valitettavasti päädytään mielestäni hankkimaan lapsia kovin heppoisin syin. Hankitaan vaan koska ajatus on kaunis ja jompikumpi tai molemmat niin kovasti sitä haluaa. Sitten nähdään vanhempia kaupan jonossa ärisemässä pienelle. Ei ihmiset näin.
Myönnän itsekkyyteni siinä kohtaa että voin ääneen todeta etten hanki lapsia nyt koska haluan pitää vapauteni.

Lähettänyt käyttäjä Michael Perukangas (ei varmistettu)

Ihmiset aikuistuvat eri tahtia. Joillekin vanhemmaksi tuleminen kaksikymppisenä voi olla sekä luonnollista, haluttavaa ja siitä myös selvitään erinomaisesti. Kuten omilla vanhemmillani, olenko itse tästä mitenkään erinomainen esimerkki, on makuasia. Mitenkään vähättelemättä kenenkään ihmisen omaa, parasta ymmärrystä ja tulkintaa omista elämänvalinnoistaan, niin kyllä 25- tai 30-vuotiaskin on vielä kovin nuori tietämään varmuudella että ei koskaan, varsinkin kun naisten hedelmällisyys kestää yleensä noin viisikymppiseksi. Ylipäätään varmin esimerkki siitä, että ihminen on vielä nuori, on se, että hän ylipäätään luulee olevansa ehdottoman varma mistään.

Minulle ei isyys ollut mikään reaalinen, läsnä omassa elämässäni oleva, realistisesti valittavissa tai ei-valittavissa oleva asia kolmekymppisenä niin että siihen olisi voinut jotenkin ottaa kantaa. Olin kolmekymppisenä täysi kakara, vaikka olinkin asunut itsenäisesti jo miltei kymmenen vuotta, maksanut oman koulunkäyntini 16-vuotiaasta, ulkoiluttanut koirani 11-vuotiaasta ja huolehtinut aamurutiineistani jo 6-vuotiaasta. Minun elämääni mahtui vain minä, sen lisäksi mahdollisesti vielä oma itse.

Tulin isäksi vajaat 37-vuotiaana, ja kaikille ei tätä onnea ole suotu, eikä kaikista tarvitsekaan tulla isejä tai vanhempia. Ei ole mitään yleispätevää reseptiä siitä miten ihmisen tulee järjestää perhesuhteensa eikä sen paremmin siitäkään miten ja milloin aikuistutaan. Haluaisin nyt kuitenkin setämäisellä varmuudella muistuttaa jokaista minua nuorempaa, joka luulee olevansa varma omaehtoisesta lapsettomuudestaan: älä ole. Sinä voit muuttua. Elämässäsi voi tapahtua asioita, jotka saattavat muuttaa käsitystäsi omasta itsestäsi, omasta elämästäsi ja omista olosuhteistasi. Kannattaa suhtautua omaan elämäänsä yleensäkin avoimin mielin ja silmin.

Lähettänyt käyttäjä Itsekas (ei varmistettu)

Kun luin kritiikkia itsestani ja joku sanoi FB sivulla etta han oli jo luullut etta "Pakkoperhe" idea olisi jo jaanyt keskustelusta Suomessa. Paatin hakea GOOGLElla ja samat kommentit loytyy kuin minulle sanottiin 30-40 v sitten. Ja naita keskusteluja nayttaa olevan paljon vielakin. Onneksi veljentytto ei koe painetta hankkia lapsia!Ja tuskin sita 60-70 luvun keskustelua etta pitaisiko ehkaisy kieltaa jotta kansa lisaantyisi nopeammin.....