Hyppää pääsisältöön

Tappajasepelin terapiaa

Mitä enemmän olen satulassa, sitä vähemmän sijaistodellisuuksilla on merkitystä. Jopa intoiluni Napolin jalkapallojoukkueen puolesta on hieman laantunut, ja varsinkin viime kesän Islannin-matkan vahvojen kokemuksien vuoksi. Mutta yllätys, yllätys, kun Napoli pelaa tärkeintä otteluaan eurokentillä sitten Maradonan vuosien, eli 20 vuoteen, ja homma menee sitten kuitenkin penkin alle, niin akuutti ahdistus nostaa jostain syvältä päätään. Synkkyys vyöryy hallitsemattomasti päälle. Aivan kuin ajoneuvo olisi karannut liukkailla käsistä.

Kerään voimani, ja lähden polkemaan yön selkään 40 kilometrin terapiapolkaisua jäisille Keskuspuiston metsäteille. Nastat laulaen lentokelin hullussa vauhdissa ahdistus alkaa hellittää, ja pahin synkkyys jää metsään. Seuraavana päivänä jaksan reuhtoa pidempää reittiä metsän kautta töihin. Ja ankaran tappion varjo alkaa kutistua jo pieneksi. Mutta siellä se vielä roikkuu hentona mukana, kunnes paluumatkalla jo lähellä kotia havahdun eturenkaan pehmenemiseen.

V-käyrä ponnahtaa ylös, kun tajuan, että heti asfaltin tultua vähän enemmän esiin pyöräteillä, myös tappajasepeli kaivautuu horroksestaan ja iskee saman tien, jo kolmannen kerran tänä talvena. Jalkapalloharmitus Napolin vuoksi vaihtuu akuuttiin rajuun tunteeseen. Mutta vasta seuraavana päivänä tajuan, että Helsingin kaupungin rakennusviraston sepeliterapiahan on haihduttanut Napoli-ahdistuksen. En voi kuin olla kiitollinen kaupungin virkamiesten inhimillisen elämän syvälle ymmärtämiselle.

Ps. Rakennusviraston tukiterapia on sen verran rajua, että vältän seuraavat viikot pyöräteitä niin paljon kuin vain voin ja sinnittelen suosiolla ajoradalla kuuntelemassa autoilijoiden kuittailua, mieluummin siedän myös riskin tahallisista läheltä piti -ohituksista. Niitäkin sattuu silloin tällöin, kun häirikköautoilijat haluavat antaa "opetuksen" yhteisen tilan käytöstä.

Ps2. Fillarimessut olivat jälleen kerran hieno viikonloppu. Jaettuja kokemuksia ja innostavaa palautetta. Juuri niin runsaasti, että jaksan ryhtyä seuraavaan kirjaprojektiin, kunhan vain saan aikatauluni johonkin ojennukseen. Tai itse asiassa ensin on vuorossa Rengasrikkoja Saharassa -kirjan luku äänikirjaksi Elävään arkistoon ja Yle Areenaan.

PS3. Olli ja Amie aikovat polkaista kahdessa vuodessa Espanjasta Japaniin. Heidän tarinaansa Ylen Teksti-TV-sivulla 839.

Kuva: Markku Huoponen