Havaintoja ja arveluja miesten ja naisten eroista

Naisten kuutiotilavuus on pienempi kuin miesten. Jos kuivilleen jätetty uimahallin allas olisi täynnä miehiä, altaan täyttämiseen tarvittaisiin vähemmän vettä kuin jos ne olisivatkin naisia.

Naisilla on myös pienemmät päät, eli siinä kohtaa on naiset edullikkaampia, kuin menee vähemmän huopaa hattuun.

(Tosin naiset monesti mielivät kalleita, kirkkaan värisiä huopia, kun taas miehille musta tai harmaa huopahattu menee täydestä, eikä siinä tartte olla edes erikoisempaa nauhaa, paitsi jos mies on mainostoimistossa töissä tai sillä on keski-iän kriisi ja pieni harmaa poninhäntä joka on sidottu kuminauhalla.)

Miehet lihovat etupuolesta, naiset takapuolesta.

Naisissa on luonnon heihin asentama jonkinlainen perustuoksu, mutta miehissä perushaju.

Naiset ovat notkeampia kuin miehet, mutta myös puheliaampia!

Miehet eivät kysy ”eikö lähe käyntiin” kun toinen kiskoo perämoottorin narusta sadatta kertaa, tihkusateessa. (Sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi.)

Naiset eivät osta kulmarautaa usein; ei pitkää eikä edes palasta. Eikä ne katkaise sitä kulmarautaa, eikä käytä apuna painavan kiinnittämisessä tai tukemisessa. Naiset käyttää rälläkkääkin harvoin, mutta vatkaimea usein. Syy lienee symbolinen; vatkain yhdistää ja luo uutta, kun taas rälläkkä tuhoaa ja irrottaa.

Naisille voi tulla osteoporoosi useammin jos ne ei ole varovaiset, miehille kankkunen.

Jotkut miehet puhuvat äänialaansa matalammalla äänellä, mikä kuulostaa teennäiseltä. Jotkut naiset taas puhuvat äänialaansa korkeammalta kimittäen, mikä rasittaa samalla tavalla kuin musiikissa riitasointu tai taulu joka on vinossa tai tiskialtaassa astiaan tippuvan hanan toistuva plip, joka juuri ja juuri kuuluu makuuhuoneeseen, kun olet jo sängyssä.

Joidenkin naisten parfyymi on nenälle samaa kuin Hitchcockin Psycho-filmissä Bates-motellin suihkukohtauksen kimakanräikeä krii-krii-krii-krii tehosteääni on korvalle.

Joidenkin miesten ammatti on tenori. Mikä se semmoinen ammatti voi olla! Laulelija!

Naisten tuulipuvuissa on imelät värit. Miesten tuulipuvuissa on asiallisemmat värit.

Naisten silmälaseissa on yksityiskohtia ja koristeita. Miesten silmälasit näyttävät Stalinin suunnittelemilta.

Naiset hankkivat kummallisia tavaroita kuten eri verhot kesäksi tai sohvatyynyjä, joita ei voi käyttää istumisessa tukena, ei nukkumisessa, ei lukemisessa pään alla eikä polvien päällä läppärieristeenä, koska ne ovat jotain sähköistä, liukasta keinomateriaalia eivätkä pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan menevät aina sinne missä ovat eniten tiellä.

Jos miehellä on peruukki, niin sillä yleensä on myös joko musta viitta tai virkakaapu tai vanhanaikaiset vaatteet, naisella ei välttämättä niitä ole, vaikka olisi peruukki.

Naiset tekevät kaivoja harvemmin kuin miehet, mutta ostavat useammin kengät joissa on ohut remmi.

Miesten jutuissa on yleensä aina pointti. Naisten jutuissa ei tarvitse olla välttämättä mitään pointtia, vaan itse se puhumis on se oleellinen siinä. (Semmoisen kuuntelemisesta voi tulla hulluksi jos on mies ja kuuntelee ja kuuntelee eikä muista, että pointtia ei jutussa ehkä tule ollenkaan, ikinä!)

Miehiä on enempi yksitellen, mutta naisia voi monesti olla parvissa tai ryväksinä.

Rumpuja voi soittaa joko niin, että kapulat ovat suorina kädessä, niin että kumpikin kapula kulkee vinosti kämmenpohjan yli peukalon ja taivutetun etusormen välistä – tai joidenkin jazz-rumpalien tapan niin, että vasen kapula on jännästi ”poikittain” ja ranne tekee eräänlaista vispaavaa kiertoliikettä. Se näyttää täysin älyttömältä (se jazzaritapa) mutta hyvin ne silti osaavat soittaa vaikka kapula on ”väärin”. Naiset lähestyvät elämää vähän sen jazzrumpalin tapaan, jotenkin kummallisesti ja ”väärin” – mutta silti ne selviävät päivästä toiseen uskomattoman hyvin! Täysin ihme homma.

Siinä joitakin, nyt aluksi. Lisää sitte toisena päivänä.

Kuunteletko mieluummin? Tässä juttu:

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Seppo (ei varmistettu)

Naisväellä on vaatteissaan jos jonkinlaisia kuoseja ja värejä, pitsejä ja koristeita toisin kuin miehillä ei ole, paitsi reilut parisataa vuotta sitten vielä oli, ainakin paremmissa piireissä.

Silloin jos olisi mennyt siisti tumma puku päällä kunniallisiin paikkoihin, niin olisi sanskulotiksi pilkattu ja naureskeltu.

Nyt jos pukee mies ylleen polvihousut ja -sukat ja värikkään somisteilla kirjaillun liivipuvun pitseineen ja röyhelöineen, niin jopa taas osoitellaan sormella ja naureskellaan. Harmaiksi varpusiksi on miehet lannistettu, epäreilua on se.

Erityisen kummallista naisväen hepeneissä on se, että ne ovat sitä kalliimpia kuta vähemmän niissä on kangasta. Sitä ei ymmärrä mies, ei millään (vaikka tykkää kyllä kovasti).

Lähettänyt käyttäjä Nelli (ei varmistettu)

Varsin suurella joukolla keski-ikäisiä miehiä on suuremmat rinnat kuin samanikäisillä ja/tai jopa merkittävästi nuoremmilla naisilla. Evoluutiolla ei kuitenkaan ole toistaiseksi mitään käyttötarkoitusta näille hyllyville "mänbuubseille", eivätkä naiset, jos kohta toiset miehetkään, pidä niitä seksikkäinä. Miksi miehet siis kasvattavat itselleen isot tissit.

Miehillä keskenään on täysin luontevana tapana se, että jos johonkin ryhdytään, vaikkapa ihan pieneenkin korjaustoimeen tai remonttiin, asiaa suunnitellaan ensin pitkään ja hartaasti ja jahkaillen. Usein itse jaamailu ja tuumailu sekä jälkipuinti kestävät pidempään kuin itse toimitus. Naiset olisivat samassa ajassa jo tehneet sen moneen kertaan.

Lähettänyt käyttäjä tommi (ei varmistettu)

Se jaamailu ja tuumailu tehdään pitemmän kautta yhdestä yksinkertaisesta syystä. Mies tietää että naisen maailma ei ole koskaan valmis. Kohta kun on yksi paikka saatu hyvää kuntoon, huomaa puoliso siinä vieressä heti uuden korjattavan. Siinä kun suunnittelee saa edes hetken olla ihan rauhassa ja sovussa olemisensa kanssa.

Ja ne pienet sohvatyynyt voivat olla joskus kätevät. Mökillä vetää verannan oven alta talvella melkoisesti. Kun laitoin kynnykselle ensin lampaantaljan alle ja ne pienet sohvatyynyt päälle, niin ei käy viima niin ätäkästi enää.

Lähettänyt käyttäjä kajomar

Nelli,

Kuten sanottu, miehet lihovat etupuolelta. Syy on varmaankin se, että edestä lihava ei juovuksissa kaadu niin helposti selälleen kuin rähmälleen, ja rähmälleen kaatuvan miehen prefrontaalicortex on kivasti paksun umpiluun suojassa.

(Tai, ilmeisesti hieman toisin sanoin: Males overall have a thicker diploe, albeit this difference is statistically significant only in the frontal region. We could not discern any trends as pertains to diploeic thickness versus age, height or weight. Since the thickness of the diploe may be an important parameter in biomechanical modelling of the cranial vault, this means that the diploe can be built into such models based on the total cranial thickness, except for the frontal region where the sexual dimorphism must be taken into account.)

Etupainoisuus siis helpottaa juopottelevien miesten eloonjäämistä, koska eteenpäin, silmälleen hatelikkoon tuiskahtaminen suosii maan syöksymistä kohti paremmin valmistautuneita kallonosia, esim. haavoittuvampien ohimoiden tai takaraivon asemesta - nimenomaan miehillä.

Sitten asia 2: hauska sana tuo jaamailu.

Ja - tietenkin, olet oikeassa, Nelli: usein jaamailu, tuumailu ja jälkipuinti kestävät pidempään kuin itse homma. Aivan erityisesti tämä pitää paikkansa miesten suosikkupuuhassa, eli siinä, kun halutaan räjäyttää jotain palasiksi kovan pamauksen tai valtavan leimahduksen taikka sankan savupilven, tahi mieluummin niiden kaikkien kera.

(Kierrätyskeinoista miehiä eniten kiinnostava onkin kaman räjäyttäminen, ja jos prosessiin voi vaikuttaa jotenkin niin, että siihen saa yhdistettyä vaikka nestetypen tai rakettipolttoaineen tai -moottorin käyttämistä, ledejä, jotakin laser-valoon tai paineistettuun räjähdysherkkään kaasuun liittyvää ja jotakin minkä käynnistymistä tai toimintaa voi ohjata tietokoneen, releiden, solenoidien tai servomottorien avulla, niin aina vain paranee!)

terv.

mk