Paholainen ja nudistit

Kävelipä paholainen käsiään heilutellen rannalla ja mietti mitä tekisi. Näki silloin joukon nudisteja, ja ajatteli, että vot, mikäpäs ettei vaikka niitä kiusaisi.

Vierähti tovi, kun sielunvihollinen mietti suunnitelmaa, ja sillä välin nudistit heittelivät lentopalloa rannalla, motivoituneina ja mielekkäinä ja ihan hiessä.

Töristeli siihen sitten paholainen hetken perästä jäätelökioskiautolla, soitti torvea ja asetteli jäätelöauton eteen virvoitusjuoma- ja olutkoreja, joita piti kylmänä hiilihappojään avulla.

Innokkaina kipittivät nudistit kioskille, tutkivat jäätelövalikoimaa, joka oli monipuolinen ja kiinnostava. Ja moni jo istui toiveikkaana paholaisen jäätelöauton eteen asettelemalle penkille tai  puutarhatuolille, retkipöytien eteen, ja veti kertakäyttömukiautomaatista jo valmiiksi mukin virvoitusjuoman tai oluen nauttimista varten.

Mutta voi!

Kelläänpä ei ollutkaan rahaa, kun nudisteilla ei ollut vaatteita minkä taskussa olisi voinut olla lompakko.

Ja vaikka miten janotti ja teki mieli jäätelöä, niin silti oli hikisten nudistien vain lähdettävä tyhjin toimin paholaisen kioskilta pois, alahuuli pettymyksestä töröllään, kun ei voinutkaan kioskista yksikään nudistiparka mitään ostaa, lompakotonna.

Maireasti ja tekoystävällisesti hymyillen paholainen teki teatraalisen hovikumarruksen, käsi miltei maata pyyhkäisten hienoimpaan hovityyliin, kokosi retkipenkit, -tuolit ja -pöydät pois, nakkeli hiilihappojäät veteen missä ne savusivat ja porisivat houkuttelevan näköisesti pihisten ja pohisten tyhjiin, nudistien toivotonta jäätelönhimoa ja janoa vain entisestään yllyttäen, ja nudistien kuivien suiden massutus ja silmien haikea katse saatteli paholaisen jäätelökioskiautoa, kun se ajoi pois, niin että paholaisen ilkikurinen hihitys hävisi diminuendona kioskiauton dieselin pörinään ja etääntyvään pölyyn.

Vannoivat silloin nudistit miltei itku silmässä, että huomenna ei kyllä jäädä ilman juomia ja jäätelöitä, ja pitkälle iltahämäriin nudistit supisivat keskenään, että miten ihmeessä tehtäisiin kun ei ole vaatteita, ja siksi lompakolle taskuakaan, ja jos rahojaan levittelee, niin jokuhan ne voi viedä.

Koitti sitten seuraava päivä.

 Jo kukonlaulun aikaan nähtiin rannalla nudisteja pelaamassa lentopallon pelaamista, eikä aikaakaan, niin olivat nudistit yltiöhikisiä ja janoisia. Satunnainen ohikulkija olisi huomannut, että silloin tällöin kävi aina joku nudisti rantahiekassa jotakin kohtaa – usein kiven läheltä – katsomassa, tarkistamassa jotain, ja sitten palasi.

Nudistit olivat nimittäin ottaneet tällä kertaa rahansa mukaan, kolikoina, kätkeneet ne hiekkaan, jokainen itse valitsemaansa paikkaan, ja laittaneet pienen kiven, kävyn tai oksanpätkän merkiksi jonka jokainen vain itse tunnisti aarrekätkönsä merkiksi.

Kuuluipa sitten jo paholaisen auton iloinen pörinä, ja tämä hurauttihe rannalle kioskikotterossaan.

Mutta voi!

Eipä ollutkaan kioskissa nyt myytävänä jäätelöä, virvoitusjuomia ja olutta, vaan kaaressa hyppäsi vihainen hengentappokoira kioskista, kun paholainen aukaisi luukun -  ja hädissään juoksivat nudistit kaulaansa myöten keväthyiseen veteen ja hytisivät siellä, paholaisen susikoiran äristessä vesirajassa verenhimoisena kuin Turusen pyssy –  ja nudistien vollottaessa ja kollottaessa ja ähkiessä ja voivotellessa  veden kylmyyttä rannalta kuului vain hilpeää piipitystä ja paholaisen ilonhuutoja, kun paholainen sillä aikaa tutki rannan metallinpaljastimella ja keräsi hiekan seasta nudistien kalja-, limonaati- ja jäätelörahat viimeistä penniä myöten.

Lopun viimeksi paholainen vielä tuli metallinpaljastimensa ja muoviämpärin kanssa vesirajaan, kumarsi taas teatraalisen kohteliaasti hyvästeiksi, maireasti hymyillen, ja lähtiäisiksi heitti rantaveteen ämpäristä ison, sähäkän sähköankeriaan.

Jättäen sitten koiransa rannalle vedessä paleleville nudisteille ärisemään ja rähisemään paholainen huristeli kioskiautollaan pois, ja hänen poistumistaan säesti tärskähtely, napsahtelu ja ulahtelu ja veden lätinä ja kohina, kun sähköankerias tärskäytti nudisteja persauksille, niin että nämä hädissään juoksivat rannalle, missä paholaisen susikoira yritti välittömästi purra nudisteja kankkuun – ja näin joutuivat nudistit taas säntäämään veteen sähköankeriaan tärskäytettäviksi. Edestakaisin veden ja rannan väliä sähläsivät nudistit niin hirmuisessa temmellyksessä, että vesi koko ajan aivan valkoisena vaahtosi.

Ypi-yömyöhään joutuivat nudistit tällä lailla hyppäämään Skyllan ja Karybdiin välissä, ennen kuin sielunvihollisen susikoiralta vähitellen loppui into ja sähköankeriaalta puhti, ja nudistit viimein pääsivät rätti-uupuneina, naarmuilla ja tuhannesti sähkö-tärskäytettyinä  koteihinsa.

Tästä opimme, että on sitä kaikenmoista maailmassa jumaliste kyllä. Että, ei kyllä kateeksi käy, eihän.

Sen pituinen se.


Kuunneltavaksesi sama, ole hyvä:

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Seppo (ei varmistettu)

Nudistiparkojen olisi pitänyt älytä heti ensimmäisnä iltana lähettää kodeistansa sähköpostit poliisin, veroviranomaisen ja elintarvikeviranomaisen vihjeosoitteisiin, että täällä yksi ajaa autolla yleisellä rannalla ja myyskentelee sieltä elintarvikkeita.

Seuraavana päivänä olisi ollut viranomainen rantatöyrään takana vahdissa, ja vähintään yhyttänyt Pelsepuupin koiran pitämisestä irrallaan, kun sehän on järjestyssäännössä kielletty, ja sähköankeriaksen rääkkäämisestä, kun eihän sellaista potraa elukkaa saa ämpärissä pitää - varmaan sähköturvallisuusmääräyksiäkin rikkoo se. Eikä saa elukoita muutenkaan pitää elintarvikkeiden myyntitiloissa.

Ajokortti, kioskiauton rekisteriote ja myyntiluvat olisi vaadittu syyniin, alkometri olisi tungettu Pelsepuupille suuhun, ja eläinsuojelu- ja järjestyssääntösanktioiden ohella olisi samalla pantu todistajanlausuntojen perusteella vireille myyntitoiminnan verotarkastus ja tarkempi elintarvikeviranomaisen laadunvalvontaprosessi.

Kyllä olisi Pelsepuuppi katunut katkerasti tajutessaan, että nytpä tuli hankituksi niskoilleen iankaikkinen riesa, itku ja hammasten kiristys. Mennyttä olisivat nyt huolettomat vuosituhannet sieluja piinaamassa ja luomakuntaa kiusaamassa.

Ja nudistit olisivat iloisna lähteneet lentopalloilemaan, paitsi että konstaapelit olisivat pidättäneet koko konkkaronkan siveettömyydestä julkisella paikalla, kun yleinenhän oli se ranta eikä nudisti-.

Lähettänyt käyttäjä Seppo (ei varmistettu)

Mustan maijan lähdettyä kioskiauto jäisi autiolle rantahietikolle odottamaan hinausta kaupungin varikolle. Siinä se keinahtelisi jousillaan mereltä käyvissä tuulenpuuskissa, ja hiljaisuuden rikkoisivat vain lokkien kirkaisut.

Rankkuri veisi tiuskean Helvetin hurtan kenneliin, josta se sittemmin päätyisi espoolaiseen pientalolähiöön lapsiperheen lemmikiksi. Sähköankeriasparka kiikutettaisiin lähimpään trooppiseen akvaarioon lämmittelemään, ja sille tarjottaisiin pikkusäynäviä ja akkulaturi.

Niin että loppu hyvin, kaikki hyvin.