Hyppää pääsisältöön

Sähköyliherkkyys ei ole sairaus Suomessa

Kasvojen kuumotus ja pistely, raajojen puutuminen, sydämen tykytykset ja huimaus ovat kaikki oireita, joita sähkölle herkistyneet tuntevat. Osalta sähköyliherkkyys on vienyt työkyvyn kokonaan, mutta tukirahoja ei tässä tilanteessa tipu, koska sähköyliherkkyyttä ei ole luokiteltu viralliseksi sairaudeksi.

Sähköyliherkkyys on hankala tilanne oireilevalle, sillä suuri osa lääkäreistä uskoo sähköyliherkkyyden olevan korvien välissä. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan sähköyliherkkien oireet ovat varmasti todellisia, mutta niiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa.

Tautia on tutkittu jonkin verran esimerkiksi altistamalla oireilijoita sokkona sähkö- ja magneettikentille sekä kännyköille ja niiden aiheuttamalle säteilylle. Tutkimuksessa he eivät erottaneet, milloin heidät altistettiin sähkömagneettiselle säteilylle.

Sähköyliherkkien on katsottu olevan psyykkisesti muita ihmisiä herkempiä. Terveyskirjasto Duodecimin sivulla kirjoitetaankin, että paras keino ehkäistä sähköyliherkkyyttä on psyykkinen hyvinvointi.

Jotkut ovat ottaneet käyttöön suojavälineitä, jotka auttavat selviytymään arjen sähkökuormituksesta. Helsinkiläinen Jussi Hirvi esittelee Silminnäkijässä kännykkäsäteilyltä suojaavaa paitaa sekä kaappia, joka ympäröi hänen tietokonettaan.

Suomessa sähköyliherkkyysoireita on ainakin viidelläsadalla, jotka ovat Suomen Sähköyliherkät ry:n jäseniä. Hyvin usein oireina ovat esimerkiksi ihon punoitus ja huimaus.

Osalle oireet ovat tuoneet täydellisen elämänmuutoksen: poisjäänti töistä ja muutto muualle, sähköttömään ympäristöön. Oireet vaikuttavat myös läheisiin. Ekoistissa vuonna 1999 haastatellun Helinä Kujanpään perheessä lapset katsovat televisiota saunassa eivätkä käytä tietokoneita ollenkaan äidin ollessa kotona.

Ruotsissa sähköyliherkkyys on tunnustettu työkykyä alentavaksi vammaksi, vaikka sairautena sitä ei pidetäkään. Suomessa näin ei ole, joten oireiden takia työkykynsä menettäneet jäävät vaille tukia. Vuoden 2012 Silminnäkijä osoittaa, ettei muutosta asiaan ole tapahtunut viimeisen yli kymmenen vuoden aikana.

Pieni askel parempaan on kuitenkin tapahtunut. Helsingin yliopiston uusi Kaisa-talo on ensimmäinen julkinen tila Suomessa, joka on suunniteltu myös sähköyliherkkiä ajatellen. Kirjastossa ei ole lainkaan pistorasioita ja valaistus on toteutettu värinättömällä, tasavirta valaistuksella.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Mitä on tehdä juttua ilman mitään tieteellistä näyttöä.
Jos toimittaja haluaa kuulla tieteestä voi soittaa

Lähettänyt käyttäjä

Heipä hei! 90-luvun alussa oli tosi sairas ja tunsin voimakkaita sähkötuntemuksia, olin totaalisesti sairas . Psykiatri totesi, että elämäni on veitsen terällä. Olin sairaalassa pitkään ja tunsin olevani turvassa ...kotona taas kierre alkoi ... tapahtui kummia asioita ... mieheni osaa sähköhommat ...hän on sadisti ja narsisti. Miettikääpä sitä... Monikohan on sairas vain siksi, että potilaita riittää psykiatreille... HUH, huh, niitä tapahtumia

Lähettänyt käyttäjä

Hei,

Rakkaalla Ystävättärelläni (ollut aikaisemmin terve kuin pukki) on sähköyliherkkyys oireita (..pahanlaisia niin että vaikuttaa sydämen rytmiin). Tiedän sen koska olen itse ollut näkemässä tilanteita, silloinkin kun hänen oireet ovat kovimmillaan. Olihan se aika kokemus kun alussa ei tiennyt miten suhtautua ja toimia kun on tilanne päällä. Harmittaa ettei tässä yhteiskunnassa tahdota hyväksyä sitä sairaudeksi (seinät tullut vastaan kun yrittää hakea apua!)..

Jos on LUULOT MUKA " korvien välissä " niin on mahdotonta ajatella/uskoa että sellainen ihminen jolla on (OIKEASTI!) näitä oireita muuttaisivat elämänsä niin dramaattisesti kuin ystävättäreni. Hän joutui jättämään työpaikkanssa. Myi asunnon, auton ja kaiken mitä hän miehensä kanssa omisti silloin.. ja muuttivat hirsitaloon missä ei ole sähköä eikä sähkön säteilyä (esim.lentokone/lentoreitti) ollenkaan siis "korpeen (erakoksi)".
Siellä ne on jo asunut n. 8 vuotta eikä oireet tunnu helpottavan niin että voisi ajatella palavan takaisin vanhaan elämän tyyliin.

KUKA TÄLLÄISTÄ ELÄMÄÄ HALUAISI ELÄÄ VAPAAEHTOISESTI?!!! HALOO..
Järki käteen!! On se sääli että näihin oireisiin ei uskota!

Haluatko SINÄ jota ajattelet et syy on "korvien välissä" Vapaa Ehtoisesti jättää kaiken ja aloittaa askeettisen elämäntyylin niin että ainoa mikä antaa sisältöä elämääsi on kommunikointi ihmisiin (läheisiin) on KIRJEEN KIRJOITTAMINEN ja ehkä hyvällä lykyllä kylässäsi käyvät lähiomaiset ja ehkä niin sanotut ystävät (jotka ystävän velvoitteena yrittää ymmärtää vaikka ajattelevat mielessä/pitävät sua sekona kun muutat korpeen oireesi takia), jos sekään!! Ja lie josko vastaavat kirjeeseesi koska elämä on niin kiireistä ettei millään ehdi mitään kirjeitä kirjoittelemaan sinulle vaikkakin se on sinulle elämisen syy toisin sanoen kosketus vanhaan elämääsi mitä olet jättänyt taaksesi.. "Kulta aikaasi!"
Jota olet nyt menettänyt oireesi myötä "Kaiken!"
Ei lähiomaiset eikä kukaan paras ystäväsi voi poistaa pahaoloasi, mutta voivat kyllä lieventää olemalla henkisesti läsnä mikäli saat heiltä sitä tukea!! Jota epäilen vahvasti!

Joten en usko että sähköyliherkkyys oire ei ole mikään keksitty juttu!

Oireet ovat niin suuria, moninaisia ja vaikutusvaltaisia kun pääsee tiettyyn pisteeseen et on jo henki melkein veitsen terällä.
Ystävättärelläni kävi jo pari kertaa niin.. ettei ihan heppoisesta asiasta ole kyse.

Joten hyvät ihmiset asettakaa itseänne hetkeksi niihin joilla on näitä oireita ja kuviteltaa miltä tuntuisi kun ihmiset ja yhteiskunta ei tule vastaan. Pitävät sua psyykkisesti sekona/vainoharhaisena ihmisenä jota pitää pikku hiljaa kiertää kaukaa.

Ennen kuin sanot/lavertelet mielipiteitäsi, ajattele tarkkaan mitä päästät suusta!

Lähettänyt käyttäjä

Tosiasiassa sähköyliherkkyyden todenperäisyydestä on saatu vahvaa näyttöä useissa tutkimuksissa. Varmasti joillain oireilu voi olla psyykkistäkin, mutta ei läheskään kaikilla. Terveisin aiheeseen perehtynyt lääketiedetoimittaja.

Lähettänyt käyttäjä

Jos oireita ei kyetä koeolosuhteissa aiheuttamaan tai aistimaan, on melkoisen todennäköistä, että kyse on jostain korvien välisestä. Esim. uudenlainen tapa reagoida ahdistuneisuuteen.

Heinänuha ja keliakia voidaan tutkimuksin todeta, ne ovat siis todellisia sairauksia. Sähköyliherkkyyttä toistaiseksi ei voida millään todeta, joten on turha vetää hernettä nenään. Kehitys kehittyy ja jonain päivänä joku keksii, mistä on kysymys. Siihen saakka otetaan iisisiti eikä heittäydytä fanaattisiksi puoleen tai toiseen.

Lähettänyt käyttäjä

Mitään fysiologista selitystä sähköyliherkkyydelle ei ole keksitty. On myös kokeellisesti osoitettu, että oireet tulevat ja menevät riippumatta siitä onko koetilanteessa käytetty laite päällä vai suljettu. On siis aiheellista etsiä syitä myös "korvien välistä", mutta myös korvienväliä ympäröivästä todellisuudesta.

Onko sähköyliherkkyys psykosomaattinen stressireaktio modernin elämän teknologisoitumiseen? Sähkölaitteet edustavat elämän teknologisoitumista, joten ne laukaisevat ahdistusta, joka sitten kääntyy fyysisiksi oireiksi?

Ei ole mitenkään tavatonta ajatella, että henkinen ahdistus kääntyy ruumiin oireiksi, kun henkilö ei kykene jäsentämään kokemuksiaan ajatuksellisesti. Teknologiaa on nimenomaan vaikea paikantaa ahdistuksen lähteeksi, koska se on niin kyseenalaistamaton osa modernia elämää.

Lähettänyt käyttäjä

Itse en ole sähköyliherkkä, mutta todella kurjaa kuunnella tuollaisia kommentteja, kuten Wendla Paile. Se, ettei ilmiötä vielä pysty varmentamaan, ei tarkoita, että se olisi psyykkistä kuvittelua. Astmakin oli "psyykkinen sairaus" ja keliakiaakaan ei ole ollut olemassa... ja heinänuhaiset heinäpellolla vain laiskimuksia ennen vanhaaan. Kyllä yleensä itse tietää missä tilanteessa joku vaiva tulee, koskeeko jalkaa kävellessä vai istuessa ja kihelmöikö naama tietokoneella vai ulkona.

Itse sisäilmaherkistyneenä tiedän tuon tilanteen, kun ihmiset epäilevät kaikenlaista, vaikka onneksi sisäilma-asia on tullut nyt esiin ja jopa todistettu ja todettu homeiden ja toksiineiden aiheuttavan oireilua, vaikka diagnoosi puuttuukin ja edelleen tapaa näitä, jotka eivät millään usko. Kun olen oireeton jossain tiloissa, en edes muista vaivojani (KOSKA NIITÄ EI OLE), mutta sitten kun jossain rakennuksessa ongelmaa on ja oireet iskevät päälle, ei kertakaikkiaan niiden kanssa selviä tai pysty kuittaamaan olankohautuksella.

Tsemppiä ihan hirveästi meille kaikille, jotka joudumme todistelemaan muille sen LISÄKSI, että yrittää itse selvitä selväjärkisenä tilanteesta. Voi todeta, että vaikka ei päässä mitään vikaa alunperin olisi, niin sitä kyllä ihan varmasti tulee, kun näihin elämäntilanteisiin joutuu.

Lähettänyt käyttäjä

Nimim. Maija ei ole tiedetoimittajaa nähnytkään tai ei ole ammattitaitoinen

Asiaa on tutkittu useasta ja yhdessäkään vertaisarvioidussa sokko tai kaksoissokkotutkimuksessa ei ole kyetty todentamaan todellista sähköyliherkkyyttä. Muutamassa tutkimuksessa on ollut yksittäisiä tapauksia, joissa sähkökentän olemassaolon havaitsemistaajuus on ylittänyt satunnaisuuden, mutta tätäkään tulosta ei ole pystytty toistamaan. Lisäksi asiasta on tehty myös metatutkimuksia (Maijalle tiedoksi, että nämä koostetutkimukset antavat yksittäisiä tutkimuksia luotettavamman tuloksen) ja samaan lopputulokseen on päädytty.

Lisättäköön vielä, että toki on olemassa tutkimuksia ja "tutkimuksia". Todelliset tutkimukset julkaistaan vertaisarvioituina alan arvostetuissa lehdissä. Vertaisarvioimattomat tutkimukset ovat luotettavuudeltaan yhtä tyhjän kanssa.

Ohessa vielä esimerkki metatutkimuksesta, jonka johtopäätös on:

"This systematic review could find no robust evidence to
support the existence of a biophysical hypersensitivity to
EMF"

http://simonwessely.com/Downloads/Publications/Other_p/103.pdf

  • Suomalaisia sotavankeja Viipurissa (1944).

    Palkittu dokumentti kokosi suomalaisten ja venäläisten sotavankien kohtalot

    Reijo Nikkilän dokumentti vuodelta 2000

    Reijo Nikkilän vuonna 2000 ohjaama kaksiosainen dokumentti esitti ensimmäisen kerran kokonaiskuvan viime sodissamme puolin ja toisin otettujen vankien kohtaloista. Ensimmäisessä osassa Suomalaiset sotavankileirien saaristossa suomalaisvangit kertovat ankarista oloistaan neuvostoleireillä. Ohjelman toisessa osassa Ryssä perkele – sotavankina Suomessa venäläisvangit muistelevat aikaansa Suomessa ja syitä eloonjäämiseensä. Joka kolmas jatkosodassa vangittu mies kuoli vieraassa maassa.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Kevyen musiikin ohjelmaklassikko Iltatähti palasi pitkän tauon jälkeen ruutuun vuoden 1980 lopussa. Viimeisinä vuosinaan se tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm.

  • Ortodoksisen kirkon kupoli

    Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

    Sadarmohiin on haudattu Stalinin uhreja

    Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Siivoton juttu

Matka Pelastusarmeijan leipäjonosta Mersun takapenkille on pitkä. Kaverukset Rane ja Kokki päättävät kuitenkin yrittää.

  • Kunnallishallinto on iloinen asia

    Suomalainen demokratia rakentuu olennaiselta osaltaan kunnalliselle itsehallinnolle, ja sen kanssa on jokainen suomalainen päivittäin tekemisissä, tahtoi hän sitten sitä tai ei.

  • Kunnan palvelua

    Kuntien palvelujen esittelyä vuodelta 1948.

    "Aamuvarhaisesta kaupunki, kunta on valmistautunut palvelemaan asukkaitaan." Esittelyfilmi vuodelta 1948 tuo esiin kunnan ja sen työntekijöiden merkityksen toimivan yhteiskunnan kannalta.

  • Monien palvelujen Helsinki

    Matti Kassilan ohjaamassa Fennada-Filmi Juniorin värikkäässä lyhytelokuvassa vuodelta 1971 kerrotaan Helsingin kaupungin hallinnosta ja palvelujen laajasta tarjonnasta.

  • Kohti kuntavaaleja

    Kuntavaaleihin valmistautuminen alkaa ruohonjuuritasolta.

    Kuntavaaleihin valmistautuminen alkaa ruohonjuuritasolla hyvissä ajoin ennen syksyn vaaleja. Millaiset aiheet äänestäjiä ovat puhuttaneet, entä mistä ehdokkaat ovat puhuneet?

  • Kansanterveyslaki toi terveyskeskuksen joka kuntaan

    Vuoden 1972 laki määritteli kunnille paljon uusia tehtäviä.

    Uusi kansanterveyslaki määritteli kunnille paljon uusia tehtäviä vuonna 1972. Joka kuntaan tuli terveyskeskus. Samoin sairaankuljetus, hammashoito ja kouluterveydenhoito oli järjestettävä kunnallisesti.

  • Mies tiilikärryjen kanssa

    Tartu ohjaksiin – äänestä vaaleissa!

    Valistusfilmi kampanjoi äänestämisen puolesta.

    ”Meillähän on veronmaksajien rahoja käytetty alempien kansanluokkien suoranaiseen hemmotteluun. Kaikki saadaan ilmaiseksi ja yhteiskunta kylvää surutta varojaan. Tällä tavalla yllytetään työväenluokassa vain laiskuutta!”

  • Keskustan edustaja kertoo vaalimenestyksestä

    Vaalivoiton ja -tappion hetket

    Kuntavaalit ennakoivat eduskuntavaalitulosta?

    Puolueiden valtasuhteet ovat pitkään olleet kolmen suurimman välistä kauppaa. Menestys kuntavaaleissa on usein merkinnyt onnistunutta alkusoittoa eduskuntavaaleihin.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Viimeisinä vuosinaan Iltatähti tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm. mörköilevät Sliipparit, Kimmo Kuusniemen tulikitara, popin SM-kandidaatit Yö ja 22-Pistepirkko, uusiaaltoileva Taiska, funkblondiini Kaija Koo ja uraansa aloitteleva J. Karjalainen.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1978 esiintyjistä.

    Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, ja koko Iltatähtikin himmeni – joskin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-keikat.

  • Juontaja Sinikka Hein ja Iltatähti-sarjan grafiikkaa ja artisteja.

    Iltatähti 1977: Punk tuli, Alatalo meni

    Sinikka Hein seurasi Mikko Alataloa juontajana.

    Mikko Alatalo jätti Iltatähdelle jäähyväiset ja teki tilaa Sinikka Heinille. Katsojat saivat tutustua kummalliseen erikoisuuteen nimeltä punk-rock. Vuoden 1977 harvinaisuuksiin kuuluvat mm. Jukka Tolosen, Hectorin ja H.E.C.-yhtyeen, Wasama-kvartetin, Jimi Sumén & Dreamsin ja Madame Georgen livetaltiot.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1976 artisteista.

    Proge ja fuusiomusa tahdittivat Iltatähden ennätysvuotta 1976

    Suosikkisarja tarjosi vastapainoa "kauppamiesten tavaralle".

    Tiheimpänä lähetysvuonnaan Iltatähti nosti esiin kunnianhimoisia kokeiluja vastapainoksi "kauppamiesten tavaralle". Vuoden 1976 arkistoaarteita ovat mm. Sorvali–Hurmerinta Band, Nono Söderberg, Royals, Piirpauke, Steeleye Span, Chicago Overcoat ja Kontravirtanen.

  • Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1975.

    Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle

    Harvinaisuuksia vuoden 1975 Iltatähtien työnauhoilta.

    Vuonna 1975 folk ja country raikasivat runsaasti, ja Suomen eri kolkkien rock-elämää esiteltiin. Jäljelle jääneiden nauhojen herkkuja ovat mm. Hurriganes, Wigwam, Maarit, Vanha Isäntä, Virtanen, Dr. Feelgood, Loudon Wainwright III, Professor Longhair.

  • Johan Lind (Heikki Silvennoinen) esittelee suklaamonninsa (Timo Kahilainen).

    Johan Lindin suklaamonni sai silmätulehduksen

    Sketsi nähtiin kautta aikain ensimmäisessä Kummelissa 1991.

    Suomen nuhaisin eläinharrastaja Johan Lind kertoo aloittaneensa akvaariokalojen hoitamisen jo 1960-luvun loppupuolella. Akvaarioharrastus sai täyttymyksensä, kun Olkiluodon tietämillä verkkoon tarttui suklaamonni. Sketsi nähtiin maailmanhistorian ensimmäisessä onnistuneessa Kummeli-lähetyksessä vuoden 1991 kesäkuussa.

  • Esko Mörkö (Timo Kahilainen) lukee vanhoja Jalluja.

    Esko Mörkö luki radiossa Jalluja ja palkkasi säämiehen

    Monitoimimies ehti moneen sketsiin mukaan.

    Erotiikka on jännittävä, mutta luonteva osa lähes kaikkien ihmisten elämää. Vallankumouksellisesti tätä herkkua tarjoiltiin vuonna 1994 myös radioaalloilla. Vuorossa Kummelin Radio Yömyöhä. Äänessä monitoimimies Esko Mörkö.

  • Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957,

    Ensimmäiset tv-ohjelmat tehtiin pioneerihengessä

    Yle aloitti koelähetykset 1957.

    Kun Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957, oli käytössä vain kaksi kameraa ja 15 neliön studiokoppero. Vaatimattoman alun jälkeen kehitys oli ripeää.

  • Television virityskuvia

    Aikakautensa katsotuinta ohjelmaa.

    Testikuva eli television virityskuva sai kunnian olla Suomen ensimmäisen virallisen televisiolähetyksen ensimmäinen kuva. Vuosien varrella virityskuva on muuttunut, mutta sen perusperiaate on pysynyt samana.

  • Kuvia Ylen vuosikymmeniltä.

    Yhteinen taival – Ylen vuosikymmenet

    Yle on on kulkenut mukana suomalaisten elämässä jo 90 vuotta

    Yle on kulkenut suomalaisten mukana arjessa ja juhlassa jo 90 vuotta. Lähde kanssamme matkalle halki vuosikymmenten.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Anni Polva veneessä

    Anni Polva kertoo Tiina-kirjoista

    Kirjailija Anni Polva

    "Mä kirjotan vallattomista tytöistä, koska olen valitettavasti ollu niin mahrottoman vallaton", kertoo Tiina-kirjojen äiti Anni Polva.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Pekka Valkeejärvi ja Minttu Mustakallio tv-draamassa Pesärikko (2000).

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.