Vihkisormuksen hinta

Yle Olotila: Vihkisormuksen hinta. Kuva stock.xchng, Jeremy Sharp

Onko vasemmassa nimettömässäsi koreileva metallinen renkula arvoltaan puolisosi puolen vuoden palkka vai kaksi keskioluttuoppia? 

Kun ihastelen tuoreen morsiamen nimetöntä, saanko kysyä myös sormuksen hintaa? Kertooko sormuksen hinta rakkauden määrästä, palkkatasosta vai käytännöllisyydestä? 

Olen ymmärtänyt, että sormuksen valinnassa vallitsee kaksi koulukuntaa. On morsiamia, joille sormus on vain pakollinen paha. Joku on pakko valita ja hyvä, jos mieleisen saa mahdollisimman halvalla. Jos sormus maksaa alle 100 €, voi huokeasta löydöstään rehvastella piheille ystäville. Säästinpäs, nyt voin ostaa sen ihanan laukun. Toisille kallis sormus aiheuttaa omantunnon tuskia; minulleko jotain näin kallista?

Yle Olotila: Vihkisormuksen hinta. Kuva stock.xchng, Herb Collingridge IV

Vihkisormus saattaa löytyä myös ilmaiseksi vaikkapa perintönä tai kierrättämällä, ja se on tunnearvoltaan suurempi kuin rahalliselta arvoltaan. Ehkäpä näille morsiamille elämänpituinen liitto kumppanin kanssa on tärkeämpi kuin tietyn hintainen metallirengas nimettömässä. Vaikka sormus ei kestäisi niin liitto sitäkin kauemmin? 

Näin tärkeässä asiassa hintalappuihin ei tuijoteta!
Valtaviin timantteihin ja isoihin karaattilukuihin satsaavat ne, joille puolisoiden välinen kunnioitus mitataan sormuksen hinnassa. Yhteinen taival alkaa hankinnalla, joka tuntuu suurelta uhraukselta ja näkyy mahdollisimman pitkälle. Sormus voi olla myös status; mitä kalliimpi, sitä parempi on pariskunnan mahdollisuus selvitä avioliittovuosista yhdessä. Näin tärkeässä asiassa hintalappuihin ei tuijoteta! Vai onko kallis sormus tapa pönkittää itsetuntoa ystäväpiirissä, jossa jokaisen naisen nimettömässä painaa kulta ja timantit? 

Vihkisormuksen hinta. Kuva: stock.xchng, Lockstocb.

Naiset ovat usein valinneet sormuksensa jo kauan ennen kuin ovat valinneet puolison.
Äkkiä tulee ajatelleeksi, että oikean elämänkumppanin valinta olisi vaikeaa. Mitä syvemmälle ajaudun netin vihkisormuskeskusteluiden syövereihin, ymmärrän, että oikean puolison valinta on ihan lapsen leikkiä oikean sormuksen valintaan verrattuna. Naiset ovat usein valinneet sormuksensa jo kauan ennen kuin ovat valinneet puolison.

Jos morsian kuuluttaa avoimesti sormuksensa hinnan, tulee väistämättä mieleen, että hän haluaa vain kehuskella rahoillaan (tai puolisonsa rahoilla). Me suomalaiset ei tykätä kehuskelijoista, eihän? Ehkäpä morsian haluaa viestittää siitä uhrautumisen määrästä, jonka hänen puolisonsa on valmis yhteiseen loppuelämään satsaamaan. Toiset kokevat, että vihkisormus on ainoa pysyvä asia, joka puolison lisäksi hääpäivästä jää käteen. Toisille toki riittää pelkkä puoliso. 

Kuka tunnustaa ennen häitä miettineensä sormuksen myymistä jonain päivänä?
Mietitkö, mikä sormuksesi takaisinmyyntiarvo on tulevaisuudessa? Kuka tunnustaa ennen häitä miettineensä sormuksen myymistä jonain päivänä?

Mikä on vihkisormukselle sopiva hinta? Ja onko hinnalla oikeasti väliä? 

Ja hinnan jälkeen morsiamen edessä ovat tietenkin kysymykset timanttien määrästä, valko- tai keltakullan paremmuudesta, yksilöllisyydestä, kaiverruksista…

Puoli Seitsemän -ohjelmassa 23.1.2013 Seija ja Leena valmistavat toisilleen vihkisormukset kultaseppä Anneli Aaltosen opastamana.

">http://areena.yle.fi/tv/1774372?start=20m34s]

Linkit:

Julkaistu . Päivitetty

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä jyrki (ei varmistettu)

Vihkisormuksen hinta ei mittaa todellista rakkauden määrää.
Paremminkin se mittaa rakkauden määrää rahaan ja mammonaan.
Jokainen ostaa resurssiensa mukaan.

Lähettänyt käyttäjä tärkeät asiat ensin (ei varmistettu)

Hinta ympäristölle on se tärkein hinta. Kultaa on maaperässä aina vähän. Kaivuun hinta on mm syanidi vesistöissä ja moni tuhatkertaiset määrät sivukiveä. Voisin harkita kultasormusta vain mikäli kummallekin tulisi perintösormukset.

Tatuoitu sormus vasta kestäväon. Itse en sellaista kyllä haluaisi, mutta olen tavannut siihen tyytyväisiä ihmisiä.

Lähettänyt käyttäjä jokapäivä (ei varmistettu)

Vihkisormusta käytetään periaatteessa joka päivä. Ehkä jopa vuosikymmenien ajan !
Siksi on tärkeää että se on kantajastaan kaunis ja mieluinen eikä ala ärsyttää seuraavalla viikolla.

Samaa periaatetta olemme myöhemmin soveltaneet potan hankinnassa. KOska lapset käyttävät pottaa vähintäänkin pari vuotta, tyhjennyksiä tulee joitain tuhansia lasta kohti.
Tästä syystä potan on tärkeä olla sellainen jota on näppärä ja kiva käyttää, tyhjentää ja pestä. Laatupottaan sijoitetut rahat eivät mene hukkaan !

Lähettänyt käyttäjä tt234 (ei varmistettu)

Hinnalla ei ole mitään väliä, vaan sormuksen tarinalla. Jos tällaista pystyy hyödyntämään, ei rahallisella arvolla ole merkitystä - tosin käsityöstä kun puhutaan, niin hintaa tulee näinkin. Uutta, koruliikkeestä ostettua rinkulaa en arvostaisi niin paljoa, että siitä kovin paljoa olisin valmis maksamaan.

Lähettänyt käyttäjä valejuristi (ei varmistettu)

Noh.

Taas lokeroidaan ihmisiä uskonnon tai syntyperän mukaan. Suomessa on paljon ihmisiä joiden perinteisiiin ja uskontoon kuuluu vihkisormus, mutta se on jossain muualla kuin vasemmassa nimettömässä.

Tyypillistä Ylen ........

Lähettänyt käyttäjä Ara (ei varmistettu)

Teetimme sormuksemme vanhempiemme romukullasta ja saimme itseasiassa takaisin rahaa, kun haimme sormukset. Koimme tämän vaihtoehdon eettisemmäksi ja ympäristön kannalta paremmaksi kuin uusien sormuksien ostamisen.

Lähettänyt käyttäjä hukkapätkä (ei varmistettu)

Tärkein kriteeri oli eettisyys. Pienen kultapalan takia en halua kenenkään kärsivän. Halusin mahdollisimman helpon sormuksen juuri tuon jokapäiväisen käytön takia: se ei saa olla tiellä eikä tarttuilla koko ajan jonnekin. Tilaa jäi timanttien lisäämiselle sitten kun vuosia tulee täyteen, mielestäni se on ajatuksena hienompi kuin että heti on timantteja täynnä sormi. Kumpikin maksoi korunsa itse, itsellä ei käynyt mielessäkään että mies olisi sormukseni maksanu, kun kerran molemmat ollaan työssäkäyviä.

Lähettänyt käyttäjä Rinsessa (ei varmistettu)

Meillä ei ole puolisoni kanssa sormuksia ollenkaan. Itse en muutenkaan pidä koruja, ja koen että sormus ei tuo mitään lisäarvoa suhteeseemme. Sellaista sormusta, mitä haluaisin pitää lopun ikääni, ei vain ole olemassakaan. Se kerää pöpöjä, menee hukkaan, on epäkäytännöllinen. Itselle on tärkeintä se tunne ja luottamus, haluan suhteeni kestävän ja kehittyvän, pala metallia ei siihen pysty.

Jos joku taas kokee että sormus on tärkeä rakkauden symboli tai kokee tärkeäksi että muut näkevät ulospäin parisuhdestatuksen, ymmärrän sen kyllä, enkä heitä siitä arvostele.