Yes sir — kun Suomi-iskelmistä tuli Finnhitsejä

Iskelmällä meni 1970-luvulla lujaa, kun kansainväliset virtaukset solahtivat kevyesti kotimaiseen makuun sopiviksi. Elävän arkiston tukipaketti Iskelmä-Suomi-sarjaan on soundtrack Finnhitsien, purkan ja diskon aikakauteen.

Tietolaatikko

Oheinen kooste on bonusmateriaalia Ylen Iskelmä-Suomi-sarjan (2013) osaan 5 Yes sir, alkaa polttaa.

Edellisen vuosikymmenen suuri myllerrys oli nostanut esiin uudet solistitähdet ja uudet soundit kaukana Pohjolassakin. 1970-luvulla maailman pop ja viihdehitit vyöryivät Suomeen kiihtyvällä vauhdilla.

Lukuisat sittemmin iskelmätähdiksi leimautuneet hahmot miellettiin alkuun pikemminkin poplaulajiksi: Markku Aro paahtoi keikoilla soulia ja Kisu rockia, Lea Laven lauloi suomeksi Cheriä, ja Frederik Jeesus Kristus Supertähti -oopperan materiaalia.

Musiikkielämän realiteetit pakottivat kuitenkin yhden toisensa jälkeen siirtymään englannin kielestä suomeen ja popista iskelmään. Edullinen uusi tekninen innovaatio, c-kasetti, mullisti musiikkimarkkinat. Kansa janosi viihdykettä, ja hurjassa nousukiidossa viilettävä suomalainen musiikkiteollisuus ruokki armotonta kysyntää käännösiskelmiin perustuvalla tarjonnalla. Alun perin levysarjan nimeksi kehitetystä Finnhits-termistä tuli symboli koko 1970-luvun iskelmäbuumille.

Fredi oli esimerkki suurieleisen, ”sliipatun” viihdeiskelmän suomalaisesta sovellutuksesta. Toisesta laidasta löytyi vaikkapa teini-ikäinen voimapakkaus Vicky Rosti. Pop, purkka ja disco sekoittuivat kotimaan turpeeseen ja loivat uuden klangin, joka soi osana 2010-luvunkin iskelmää.

Tuontitavaran rinnalla nousi esiin myös uusi iskelmäntekijöiden polvi, joka ymmärsi niin uusien rytmien kuin vanhojen konstien päälle. Monet sanoittaja Chrisse Johanssonin suosituista teksteistä puhuivat erosta tai viittasivat jopa toismaailmallisiin tunnelmiin, kuten Niin, Malaila tai Syysunelma (ks. erillinen artikkeli).

Syysunelman säveltäjä Veikko Samuli oli myös mukana synnyttämässä omaleimaista kotimaista discomusaa, jossa varpaat kurotettiin uuden tanssimusiikin puolelle mutta kantapäät juntattiin tukevasti molli-iskelmän maaperään. Hänen sävellyksiään ovat mm. Ninja, Tahdon olla sulla hellä (ks. erillinen artikkeli) sekä Kesä ja yö (ks. erillinen artikkeli).

Tanssinopettaja Åke Blomqvist opasti myös aikuisia ”diskofiilingiin” opetusvideollaan ja tunneillaan. Suomessa omaksuttiin eurodiskon 1/8-poljento, jota oli helppo tanssia myös humpan ja tangon askelin. Aikaa kuvastaa hyvin Toivo Kärjen vanhasta Liljankukasta tehty ”discohumppa”sovitus. Suomalaiseksi käännösdiscoleidiksi nousi 17-vuotias Eini Orajärvi Baccara-hitillä Yes sir, alkaa polttaa.

1970-luvun iskelmätulvaa oli vielä tehtailtu muhkein orkesteritaustoin, mutta 1980-luvulla isot yhtyeet korvautuivat rumpukoneilla ja syntetisoijilla. Rohkein konemusiikin kokeilija oli Jori Sivonen, joka kuitenkin samalla osasi läpikotaisin Suomi-iskelmän perinteen. Uudella riisutulla soundilla tehtiin mm. Kake Randelinin ja Meiju Suvaksen tanssibiisejä (jotka oheisissa näytteissä kuitenkin tekijänoikeussyistä kuullaan bändisovituksina).

Sivosen läheinen yhteistyökumppani oli sanoittaja Raul Reiman, jonka kanssa ovat syntyneet mm. Kake Randelinin maataloushenkinen Avaa hakas, Einin Jossakin jos haluat ja Frederikin Titanic (ks. erillinen artikkeli). 36-vuotiaana itsemurhan tehnyt Reiman ehti nousta sukupolvensa keskeiseksi iskelmäsanoittajaksi, jonka teksteissä ajatukset tuonpuoleisesta olivat usein läsnä. Hänen kynästään ovat lähtöisin mm. Meiju Suvaksen new age -henkinen Muukalainen, Lea Lavenin morbidi Aamulla rakkaani näin (ks. erillinen artikkeli) ja Taiskan ydintuhoaiheinen Hiroshima (ks. erillinen artikkeli).

Finnhitsien ja suomidiscon nousukiitoa kesti seuraavan vuosikymmenen puoliväliin saakka, jolloin alettiin puhua iskelmän kriisistä. Einin 1985 levyttämä Madonna-käännös Olen neitsyt yhdistyi seuraavana vuonna kuvatussa hittipotpurissa suoranaiseen humppaan. Uudeksi tanssilattioiden valtiaaksi nousi rautalangan kanssa liittoutunut perinneiskelmä Agentsin ja Topi Sorsakosken johdatuksella.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

ONKO TOSSA TAKANA PASI KAUNISTO

Lähettänyt käyttäjä omenapuun alla (ei varmistettu)

Lämpimät kiitokset tästä! Meille seitkytluvun lapsille nämä Jamppa Tuomiset, Päivi Kautto-Niemet, Einit ja Taiskat on ihan oleellinen osa sen ajan äänimaailmaa ja muistoja. Hauholle ajeltiin mökille vanhempien kanssa, ja näitä kasetteja kuunneltiin Volkkarissa. Isäni oli Volkkari-fani ja kyllä ne sympaattisia autoja olikin.

Lähettänyt käyttäjä Tyttönen (ei varmistettu)

Meillä on kaksi levyllistä Finhitsejä autolevyinä. Pienenä en saanut Chigacon kuolemasta mitään selvää (esim. luulin, että Rosti lauloi: ja näin kuolleen Jafarin :D) ja muistan huomanneeni kurkkukivun Tumman naisen aikana.