Modernit klassikot

Einojuhani Rautavaara. KUVA Yle.

Kevät 2013 on omistettu mieskuorolaululle. Julkaisemme yhdessä Suomen Mieskuoroliiton kanssa blogin, jossa miehet eripuolilla Suomea kertovat intohimostaan kuorolauluun. Kuoronjohtaja, professori Matti Hyökki esittelee seuraavaksi mieskuorokirjallisuuden moderneja klassikkoja.

Moderni. Moderni on tietysti omaa aikaamme, nykyaikaa. Tekniikka modernisoituu kaiken aikaa. Mikä vuosituhannen vaihteessa oli uutta on tänään auttamattoman vanhanaikaista, kaukana modernista.

Taiteessa mennään maltillisemmin. Onkohan vieläkään toivuttu figuratiivisuuden ja tonaalisuuden murtumisesta kuvataiteissa ja musiikissa. Sekin tapahtui suunnilleen vuosisadan vaihteessa - mutta yli sata vuotta sitten. Se, mitä yleisesti kuvataan käsitteellä moderni eurooppalaisessa taidemusiikissa, on alkanut siis jo ajat sitten - Suomessa tietysti taas hieman myöhemmin, vasta maailmansotien jälkeen.

Ensimmäisten joukossa Erik Bergman säikytteli merkillisillä mieskuorolauluillaan 1940-luvun puolivälissä. Liekö uutuuden kankeus vieläkään hävinnyt sellaisista lauluista kuin Gammalt porslin tai Tanssit, myöhemmin syntyneistä puhumattakaan. Päätettäköön moderniksi - tässä artikkelissa - siis 1945 tai sen jälkeen syntynyt mieskuoromusiikki.

Klassikko. Mikä on klassikko muuta kuin antiikin esikuvallisuutta ihaileva tai 1700-luvun tyylisuunta? Tässä yhteydessä tarkoitettakoon klassikko-sanalla asemaltaan vakaata, laajalti tunnettua, rakastettua ja vertailukohteeksi kelpaavaa.

Miten modernista voi saada klassikon? Vaikka ymmärränkin, mitä ollaan hakemassa, tuntuu kuin harppoisi samassa aitauksessa niiden kanssa, jotka jahtaavat viimeisintä ”legendaarista” sitä taikka tätä.

Otetaan avuksi statistiikka. Jo sata vuotta monentasoista mieskuorojen yhteistoimintaa ajaneet mieskuorojärjestöt, joista suurimpana vuonna 1945 perustettu Mieskuoroliitto, ovat olemassaoloaikanaan päivittäneet kymmeniä laululuetteloita. Merkkilaululuettelot ovatkin mainio lähde ohjelmistojen arvioinnissa. Näkyyhän niissä eri aikakausien mieslaulajien valtakunnan laajuinen tahto ja valinta. Merkkilaululistojen tarkoitus on ollut paitsi luoda yhtenäistä kansallista laulustoa myös rakentaa vaativuustasoltaan kasvava järjestelmä.

Perus-, Taito- ja Mestarimerkkitasoisiksi luokitellut kuorolaulut ovat edelleenkin houkutteleva selätyksen kohde innokkaimmille asianharrastajille. Lujatekoisimmat sävellykset ovat kestäneet vuosikymmeniä, toiset taas kerran pari listoilla pyörähdettyään ovat huuhtoutuneet pois valikoimia tarkistettaessa. Sitkeimmin ovat pintansa pitäneet hannikaiset, genetzit, sibeliukset, kuulat, madetojat ja muut 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansalliset ikonit. Merkkilaululistoilla pisimpään pysyneet ovat ilman muuta asemansa vakiinnuttaneita kaikkien aikojen klassikoita, suomalaisen kuorolaulutaiteen kulmakiviä.

Tällä hetkellä käytössä oleva Mieskuoroliiton merkkilaululista on tullut voimaan yhdeksän vuotta sitten 2004. Moderneja, siis vuoden 1945 jälkeen sävellettyjä Perusmerkkilauluja löytyy listalta 3 kpl: Taneli Kuusiston September teoksesta Kalendarium, Erkki Salmenhaaran Onpa tietty tietyssäni ja Juha Holman Löylyloitsu.

Moderneja Taitomerkkilauluja löytyy 12 kpl: Jaakko Mäntyjärven Hauen laulu, Teppo Salakan Hiprakassa, Einojuhani Rautavaaran Joulun virsi, elämän virsi, Juha Holman Kaksi laulua kuolemasta, Ossi Elokkaan Kuutamolla, Taneli Kuusiston Käy isänmaataan kohti ain’, Nils-Eric Fougstedtin Nattlig madonna ja Tre sånger om kärleken, Pekka Kostiaisen Hiien hiilien sekahan, Alo Ritsingin Santa Maria, Erik Bergmanin Tanssit ja Tauno Marttisen Veljesten paluu Jukolaan.

Moderneja Mestarimerkkilauluja löytyy 9 kpl: Jaakko Mäntyjärven Come Away, Death, Nils-Eric Fougstedtin Gårdstango, Einojuhani Rautavaaran Hope is the Thing with Feathers teoksesta Elämän kirja ja Serenadi vaimolleni - Es lacht in dem steigenden Jahr dir teoksesta Serenadisarja, Pekka Kostiaisen

Kolm' on miehellä pahoa

, Paavo Heinisen Liljankukka kullankeltainen, Erik Bergmanin Paradisdag, Kaj-Erik Gustafssonin Salve Regina ja Arnold Schönbergin Verbundenheit.

Viimeinen, wieniläissyntyinen Schönberg on listalla vuosilukurajauksen ulkopuolelta vain siksi, ettei häntä mitenkään voi ohittaa merkityksensä vuoksi. Atonaalisuuden perustajana saamme kiittää häntä suurin piirtein kaikesta mikä musiikissa modernina kuullaan. Tämäkin Verbundenheit-merkkilaulu on vuodelta 1930 - tippaakaan moderniudestaan kadottaneena. Sovitukset poisluettuna voidaan 102 merkkilaulusta moderneiksi lukea 24 - lähes neljäsosa! Listan laatijoiden kunniaksi tulos ei ole huono. Jokainen näistä on ainakin klassikkoehdokas.

Entä mitkä voisi hyväksyä moderneiksi klassikoiksi tässä ja nyt? Koska ajan hampaan kuluttavan vaikutuksen kestäminen on yksi välttämätön nimeämisen peruste, putoavat luettelon nuorimmat sävellykset auttamatta ulos. Kappaleella tulee siis olla vähintään miehen ikä, murrosikäisiä - 15-16 vuotiaita - ei lasketa. Lisäksi käsialalta vaaditaan persoonallisuutta, menneiden vuosikymmenten malleilla ei pärjää. Osa putoaa pois myös subjektiivisin perustein - sellaiset, joiden klassikkokunnosta en itse ole aivan vakuuttunut.

Hall of fame -portinvartijana nimeän Mieskuoroliiton Merkkilaululistojen moderneiksi klassikoiksi nämä kymmenen (10):
Taneli Kuusisto September (teoksesta Kalendarium) (1970-luku)
Einojuhani Rautavaara Joulun virsi, elämän virsi (1950-luku)
Nils-Eric Fougstedt Nattlig madonna, Gårdstango, Tre sånger om kärleken (1950-luku)
Erik Bergman Tanssit, Paradisdag (1940-luku)
Pekka Kostiainen Kolm' on miehellä pahoa (1980-luku)
Tauno Marttinen Veljesten paluu Jukolaan (1970-luku)
Alo Ritsing Santa Maria (1970-luku)

Merkkilaululistojen ulkopuolelta nimeän moderneiksi klassikoiksi lisäksi nämä kuusitoista (16):
Erik Bergman Eteläpohjalainen kansanlaulu, Svanbild (1950-luku), Das Grosse Lalula (1960-luku), Fisches Nachtgesang (sarjasta BimBamBum, 1970-luku)
Einojuhani Rautavaara Ave Maria (1950-luku), Serenadisarja (Oluelle/Kuolemalle/Vaimolleni/ Serenadien serenadi, 1970-luku), Legenda (1980-luku), Le Bain (teoksesta Elämän kirja, 1970-luku)
Jouko Linjama Kotomaamme koko kuva (1970-luku)
Folke Rabe Rondes (1970-luku)
Arvo Pärt De Profundis (1980-luku)

Matti Hyökki. KUVA Tiina-Maija Lehtonen / Yle.

Ja vielä kuopukset:
Baron von Klumpenfrau Dálvi duoddar luohti -Talvitunturin joihka (1990-luku)
Veljo Tormis Incantatio maris aestuosi - Myrskyisän meren loitsu (1990-luku)

Matti Hyökki

Kirjoittaja on Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ja Laulu-Miehet, kuoronjohtaja ja professori.

Julkaistu 6.3.2013