Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Himasen ja Castellsin ekologinen puhallus – rahat takaisin?

Tutkijat Manuel Castells ja Pekka Himanen väittävät kohukirjassaan kehittäneensä maailman taloudelle ekologisesti kestävän kasvun mallin. Todellisuudessa heidän ”mallinsa” – jos sellaista ylipäänsä voi sanoa olevan – ei pohdi ekologista kestävyyttä edes alkeellisella tasolla. Osaa tutkimukselle myönnetystä 700 000 euron rahoituksesta on vaadittava takaisin.

Tämän blogitutkimukseni rakenne on – Castellsin ja Himasen innoittamana – seuraavankaltainen: johdantoa seuraa teoriaosa, jonka jälkeen kattavien empiiristen havaintojen jälkeen päädytään johtopäätöksiin. Käyttämissäni sitaateissa esiintyvät kursivoinnit ovat minun tekemiäni.

Johdanto: Tavoitteena ekologisesti kestävän kasvun kehitysmalli

Luin eilen sosiologian professori Manuel Castellsin ja filosofi Pekka Himasen 383-sivuisen kirjan Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma. Erityisesti minua kiinnosti teoksen ekologinen anti, sillä kirjailijat lupailivat luoneensa uudenlaisen, ekologisesti kestävän talouskasvun mallin.

Heti johdantonsa aluksi Castells ja Himanen kertovat, että heidän tarkastelunsa ”ydinkysymyksenä on … informationaalisen ja inhimillisen kehityksen välinen ekologisesti kestävä suhde”. Vastaavasti, heidän työnsä lopulliseksi tavoitteeksi määrittyy ”kehitysmalli, joka yhdistää informationaalisen ja inhimillisen kehityksen ekologisesti kestävällä tavalla”. (s. 15, 17)

Tarkastelen seuraavassa kuinka hanke onnistui.

Ekologisen teorian alennusmyynti

Johdannon jälkeen seuraa tutkimuksen Teoreettinen kehys. Siinä ekologista viitekehystä analysoidaan näin: ”Koska inhimilliseen kehitykseen kuuluu nykyaikana ekologinen kestävyys, ympäristöpoliittisten ohjelmien heikkous johtaa ympäristön tilan huononemiseen.” (s. 34)

Toisin sanoen ympäristöpoliittisten ohjelmien heikkous johtaa ympäristön tilan huononemiseen siksi, että ekologinen kestävyys kuuluu nykyään inhimilliseen kehitykseen!

Ovatko kirjoittajat miettineet yhtään mitä näppäimistöstään suoltavat? Eihän tuollainen mitään tarkoittamaton liirumlaarumi menisi läpi edes opiskelijatyössä.

Joka tapauksessa, jo samassa kappaleessa kirjoittajat tarjoavat tähän havaitsemaansa maailman ympäristöongelmaan ratkaisun: ”Kun … informationaalisen kehityksen ja kestävyyden välille luodaan suora yhdysside, aukeaa uusia markkinoita ympäristöystävälliseen tuotantoon, muun muassa kaikista perinteisimmällä alalla eli maataloudessa, kun tietopohjainen, korkean jalostusarvon luomutuotanto tukee tasapainoista talouskasvua.” (s. 34)

Ongelma hoidettu. Tosin aika helppoheikkimäisesti. Kerrottakoon, että kyseinen heitto luomutuotannosta keskeisenä ratkaisuna tipahtaa tekstiin taivaasta. Se on ainoa kerta, kun koko raportissa puhutaan luomusta. Sitä ei perustella millään. Sitä ei taustoiteta mitenkään. Samaa pätee kaikkeen muuhunkin kirjan ekosisältöön. Jota ei de facto ole.

Edellä mainitun lisäksi kirjan teoriaosuus tarjoaa ekologisesta kestävyydestä vain tällaisen taivastelun:

“Voimme hyvin olla lähestymässä itsetuhoa, kun tavoittelemme yksiulotteisesti materiaalisen vaurauden lisäämistä ja sen seurauksena sotilaallista ja tiedollista valtaa samalla kun tuhoamme olemassaolomme ekologisia ja sosiaalisia perusteita. Toivomme, että kehityksen mekanismien ja vaihtoehtojen ymmärtäminen voi helpottaa sen ei-toivottujen seurausten hallintaa niin kauan kuin meillä vielä on aikaa niiden korjaamiseen.” (s. 25)

Mitään edes konkretiaan viittaavaakaan tutkimushankkeen loppuraportti ei kuitenkaan sano sen paremmin itsetuhon asteesta kuin mekanismeistakaan. Eikä luonnollisesti siitäkään, kuinka paljon meillä mahtaa aikaa ”ei-toivottujen seurausten” korjaamiseen olla.

Suomen ekologisesti kestävä kehitysmalli

Mutta, annetaan tutkijoille vielä mahdollisuus. Kenties asiaan päästään paremmin kirjan kuudessa tapaustutkimuksessa.

Himanen ottaakin kirjoittamassaan Suomea koskevassa luvussa lupaavan asenteen. Hän painottaa, että perinteisten yhteiskunnallisten haasteiden lisäksi heidän uuteen malliinsa ”yhdistyy vielä kaikkein perustavimmanlaatuinen kestävyyden haaste, nimittäin koko teollisen talouden ja hyvinvointivaltion välisen liiton ekologinen kestävyys.” (s. 90)

Sitten hän analysoi tämän haasteen näpäkästi: ”Ekologisen kestävyyden rajojen ylittäminen merkitsisi yhä niukkenevia aineellisia resursseja.” Ja koska analyysi on näin näpäkkä, saadaan ongelman ratkaisukin – taas – jo heti samassa kappaleessa: ”Uudessa kestävässä hyvinvointiyhteiskunnassa tarvitaan panostuksia siis myös aineettomaan henkisen hyvinvoinnin tasoon, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.” (s. 90)

Noin. Ongelma määritelty. Ja ratkaistu. Oikeastaan jo toistamiseen.

Suomen ekologinen talous – käytännön johtopäätöksiä

Entä mitä kirjoittajien kaipaama uudenlainen aineeton kestävä talous sitten Suomelle tarkoittaa? Vastaus tähän löytyy kirjan lopusta, Himasen kirjoittamasta luvusta Informaatioajan ekologinen talous:

“Suomi on vaarassa menettää sen aiemmin poikkeuksellisen vahvan informationaalisen kehityksen, jota symboloi Nokian menestystarina. Suomen on onnistuttava merkittävästi uudistamaan ja laajentamaan informationaalista kehitystä. Silloin erityinen ‘Suomen malli’ eli hyvän kehä kestävän talouden ja hyvinvoinnin välillä voi jatkua ekologisesti kestävällä tavalla”. (s. 334)

Himasen ”analyysin” mukaan Suomi on siis itse asiassa jo ollut ekologisesti kestävällä polulla pidempäänkin, ja tämän kehityksen lippulaivana toimi Nokia. Nyt siis tarvitaan jokin vastaava informationaalisen alan kansainvälinen menestys tilalle.

Mallia haetaankin Kaliforniasta: ”Piilaaksolle ominaista on vahva yrittäjähenkisyys. Sitä tukevat luovuuden kulttuuri sekä riskirahoituksen, markkinoinnin jne. kaltaiset rakenteet, jotka auttavat muuntamaan idealuovuuden nopeasti globaaliksi kasvubisnekseksi.” (s. 334)

Tätä kautta ekologisesti kestävälle taloudelle onnistutaan – vihdoin – saamaan yksi konkreettinen kriteerikin: ”Onnistumisen kriteerinä olisi se, kuinka monta uutta onnistunutta rahastotoimijaa on saatu aikaan.” (s. 337)

Hip hei.

Kasvava yksimielisyys sinisellä planeetalla

Koska olen niin reilu kaveri, annan Castellsin ja Himasen tutkijaryhmälle vielä kolmannenkin sauman. Katsotaan saako ekologisen kestävyyden ulottuvuuteen mitään lisävalaistusta niistä luvuista, joissa näkyy muiden ryhmän jäsenten kädenjälki.

Eurooppalaista hyvinvaltiota koskevassa tapaustutkimuksessa kolmantena kirjoittajana on ollut informaatiotieteiden professori Isidora Chacón. Tästä osiosta löytyy jopa erityinen luku nimeltä Ekologinen kestävyys. Se alkaa näin:

”Kasvava yksimielisyys vallitsee siitä, että aikamme hyvinvointivaltioon kuuluu myös ympäristöpolitiikka. Inhimillinen kehitys on moniulotteista: se käsittää kaikki ihmisen toiminnan alat ja sosiaaliset tarpeet.” (s. 134)

Anteeksi, mutta tämä voisi olla ote jostain 70-lukulaisesta koulukirjasta. Eikä edes kovin hyvästä sellaisesta. Samoin se miten samainen, luvun ensimmäinen kappale jatkuu:

”Vesi joka on elämän lähde, ilma jota hengitämme ja ympäristö jossa elämme ovat inhimillisen kehityksen elintärkeitä osia. Siksi ne kuuluvat hyvinvointiyhteiskunnan toiminta-alueeseen, kun hyvinvointi ymmärretään kokonaisvaltaisesti.”

Ja vielä:

”modernin hyvinvointivaltion on varmistettava sukupolvien välinen solidaarisuus luonnonsuojelussa ja luonnonympäristön uudistumisessa. Se edellyttää aktiivista ympäristönsuojelupolitiikkaa, joka auttaa lastenlastemme lastenlapsia hoitamaan elinkelpoisuuteen liittyviä kysymyksiä tässä ainoassa kodissamme, sinisellä planeetallamme.”

Muuta mainittavaa tämä vain runsaan sivun mittainen (!) luku, Ekologinen kestävyys, ei sitten tarjonnutkaan.

Kansainvälistä huippututkimusta, jolla määritellään ekologisesti kestävän kasvun malli?

Lopputuloksena arvokkuusindeksi eli Dignity index

Jonkinlaisena uurastuksensa huipentumana tutkijat tarjoavat maailman maiden käyttöön kehittämänsä uuden ekologisesti kestävän kehityksen mittarin, ”arvokkuusindeksin”. Sen luvataan mittaavan edistystä kolmessa ulottuvuudessa, jotka ovat informationaalinen, inhimillinen ja kulttuurinen kehitys. Näiden pohjalta voidaan sitten laskea yleinen arvokkuusindeksi mittaamaan “minkä tahansa maan kestävää kehitystä eli ’arvokkaan elämän’ kestävien edellytysten toteutumista”. (s. 304)

Se, miten ja miltä pohjalta indeksiin valitut suureet on valittu, ja miten ne kuvaavat ekologisesti kestävälle kehitykselle määriteltyjä kriteereitä, jää kylläkin selittämättä. Tämä johtunee paljolti siitä, että edes ekologista kestävyyttä ei saatu koko teoksessa mitenkään määriteltyä. Saati tälle kriteereitä.

Nyt lopputulos on sattumanvarainen kokoelma erilaisia mittareita aina maassa toimivien yritysten vastaanottamista rojalteista maan bruttokansantuotteeseen ja sukupuolisesta terveystasa-arvosta startup-yritysten määrään.

Erityisen kummallista luodussa mittaristossa on, että kaiken ekologisesta kestävyydestä kohkaamisen jälkeen tämä perustavimmanlaatuinen ulottuvuus on redusoitu yhteen vanhaan ja tuttuun mittariin: ekologiseen jalanjälkeen. Lisäksi, tutkijoiden matematiikan mukaan, ekologisen jalanjäljen painoarvo on 1/9 kulttuurisesta kehityksestä ja 1/27 koko kestävästä kehityksestä – jonka siis kuitenkin tulisi määritelmällisesti olla myös ekologisesti kestävää.

No, takaporttinaan kirjoittajat toteavatkin, että ”Dignity-indeksin muotoilu on luonnollisesti … tarkoitettu luonteeltaan vasta alustavaksi”. (s. 305)

Arvioni johtopäätökset – rahat vai arvokkuus?

Kun vuosi sitten, marraskuussa 2012, julkaistiin kyseisen tutkimushankkeen väliraportti Sininen kirja, käynnistyi mittava keskustelu, paitsi hankkeen rahoituksen oudoista piirteistä, myös itse tutkimuksen laadusta. Tuolloin tutkimusryhmän vetäjät Himanen ja Castells lupasivat työnsä edustavan huipputason kansainvälistä tutkimusta. Syytä olikin, sillä sen 700 000 euron budjettia pidettiin yleisesti suomalaisittain hulppeana. Esimerkiksi valtiopolitiikan professori Jan Sundberg luonnehti hanketta ”pöyristyttävän kalliiksi”.

Tuossa vaiheessa kuitenkin todettiin, että lopullinen selvyys siihen vastaako hanke luvattua, saadaan loppuraportin – eli nyt käsillä olevan kirjan – ilmestyttyä. Vastaavasti hankkeen rahoittajien taholta kommentoitiin, että vasta sitten voidaan arvioida täyttyvätkö hankkeelle asetetut tieteelliset vaatimukset. Ilmaan jäi mahdollisuus, että jos ehdot eivät täyty, osa rahoituksesta voitaisiin – tai pitäisi – perua.

Joten, miten hanke onnistui?

Ainakin minun journalistis-empiiristen havaintojeni perusteella Castells ja Himanen ryhmineen eivät onnistuneet tehtävässään millään mittareilla mitattuna. He eivät pystyneet uskottavasti luomaan lupaamaansa kehitysmallia, ”joka yhdistää informationaalisen ja inhimillisen kehityksen ekologisesti kestävällä tavalla”. Mielestäni he eivät päässeet tehtävässään kunnolla edes alkuun.

He pohtivat ja kirjoittavat kyllä paljon kaikenlaista – osin mielenkiintoistakin – asiaa, mutta aiheensa ytimeen heidän teoksensa ei pääse. He ovat yrittäneet haukata aivan liian ison palan, jonka pureskeluun heidän kompetenssinsa ei yksinkertaisesti riitä.

Niinpä minulla olisi muutama kysymys hankkeen rahoittaneille Sitralle, Tekesille ja Suomen Akatemialle:
1. Täyttääkö filosofi Himasen johtama tulevaisuushanke sen rahoitukselle asetetut tieteelliset vaatimukset?
2. Jos ei täytä, tuleeko osa rahoituksesta perua?
3. Jos ei tule perua, millä perusteella?
4. Jos perusteena olisi vaikka se, että hanke on kuitenkin tuottanut arvokkaan vision Suomen tulevaisuuden kestävästä suunnasta, tyydymmekö siis visioon, joka on vailla pohjaa?

Ja olisi minulla yksi kysymys myös Pekka Himaselle:
1. Onko oikein, jos tyhjänpäiväisen lööperin esittämisestä huippututkimuksena pääsee kuin koira veräjästä?

Miten kirjassa sanottiinkaan: "Etiikka ei ole pelkkiä sanoja. Etiikka on tekoja." (s. 287)

Korjattu kirjoitusvirheitä 9.11.2013 klo 10.21.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Itsehän nuo väittivät, että koskapa Oxford University Press julkaisee kirjan englanninkielisen version, niin siltä taholta olisi vertaisarviointi hoidettu. Toisaalta kuitenkin ainakin minun käsittääkseni OUP julkaisee hyvin laajalla skaalalla kirjoja aina lasten kirjoihin asti, eikä siis ole mitenkään rajoittunut vain vertaisarvioituihin tutkimusjulkaisuihin.

Eli väite: "koska OUP julkaisee, niin on vertaisarvioitu" ei suoranaisesti pidä paikkaansa.

Lähettänyt käyttäjä

Himasen tekeleen sisältö näyttääkin olevan tyhjempää kuin osasin pelätä.

Käy jo sääliksi Kataista. Etenkin kun Katainen itsekin taisi käsittää mihin kuoppaan lankesi, vastailessaan oppositiopuolueiden kritiikkiin.

Ehkä pitäisi vapaaehtoisvoimin laatia joku kelvollisempi kooste toimivampia näkemyksiä ja pohdintoja. Kun Suomesta jo löytyy hyviä esimerkkejä toiminnasta johon pyrkiä...

Lähettänyt käyttäjä

Toistaalta - se on kai tarkoitettu myös globaaliksi keskustelun avaukseksi? Katsotaan keväällä 2014 mitä kansainvälinen tiedeyleisö tästä sanoo. TOsin olisi kannattanut julkaista saman aikaisesti. Keskustelun taso olisi ollut moninaisempaa - toki eri aikaisella julkaisulla saadaan mehevät vertailu päälle kun kansainväliset kommentit tulee. Joko suomen kommentit saa uutta ajateltavaa tai sitten pääsemme sanomaan, että mehän sanoimme. Ympyrä sitten sulkeutuu tai avautuu. To be continued.

Lähettänyt käyttäjä

Veikkaanpa, että Oxford University Pressin tuleva kansainvälinen julkaisu tuskin saa laajaa huomiota, kun ei tuossa kirjassa nyt oikein ole mitään. Ja kuten todettua, minua kiinnostaa erityisesti ko. kirjan ekologinen ulottuvuus, jonka pitäisi olla keskeinen, mutta on käytännössä olematon. Toivottavasti joku maailmalla arvioi kirjan englanninkielisenkin version tästä samasta vinkkelistä...

Lähettänyt käyttäjä

Se mistä minä, monen muun kanssa, emme pidä Himasen tekstiteoksessa, on se, että lähes kaikki pointtinsa ovat common knowledgea,yleistietoutta, kopioituna eri paikoista netistä ja muualta: "hei. Me kaikki tiesimme tämän jo. Kuinka voitte esittäätätä uutena erityistietona jonka vain korkeasti koulutettu ja palkattu tutkijaryhmä voi löytää ? Ajan- ja rahan-hukkaa kertoa meille jo mitä tiesimme, ja outoa sen jälkeen kätkeytyä 'tavisten väärinymmärtämä diplomifilosofijoukko' kulissin taakse".

Jos kaikki informaatio ja suositukset olisi vain siististi ja tiiviisti, asiallisesti, kerätty yhteen, lähteineen, saattaisimme jopa pitää tekstiä asiallisena selvityksenä, tai sellaisen yrityksenä, mutta kun selkeytyksen sijaan, niitä on väännelty mahdollisimman epäselkeiksi ja monisanaisiksi, kiemuraisiksi sanamuodoiksi. Ammattijargoni saattoi tehdä pelonsekaista kunnioitusta herättävän vaikutuksen keskiajalla munkkilatinaksi, mutta nyt kun olemme keskimäärin kaikki kyvykkäitä lukemaan, ymmärtämään, ja selvittäään myös netin sanakirjojen avustuksella näiden lausekokonaisuuksien merkitykset selkokielellä... Se näyttää olevan turhamaista päälle lisättyä pseudoälyllistä puppua (täynnä oman älyllisen huikeuden tunteen innostamia huutomerkkejä !).

Miksi epäselkeyttää yksinkertainen, ja sen jälkeen vaatia siitä hämmästyttävän fiinejä palkkioita, kuin mistäkin tärkeästä Yhteiskunnallista yllpitävästä saavutuksesta ?

Miksei satojen sekavien sivujen sijaan, vaikka 40 selkeää sivua ?

Tämä taas herättää monissa assosiaation siihen, että jos sopimuksissa tai politiikassa yritetään tehdä jotakin ilman että kukaan huomaa mitä, mutta säilyttäen avoimuuden ja julkisuuden kulissi, asiakirjat on usein tehtailtu mahdollisimman monisataasivuisiksi, mahdollisimman epäselkeällä kielellä, ja tästä taas tulee poliittinen kritiikki: onko Himanen ollut ministerin palkkaama, tarkoituksella viattoman hömppänä, puppusanailija, jonka annetaan uskoa visusti että hän tekee hienoa tulevaisuusstrategiaa kansakunnan selviämiseksi, vaikka tilaaja ministeri olisi vain tilannut massiivisen möykyn pupputekstiä piilottaakseen todelliset tekemisensä ohjelman puitteissa: tämä näyttäisi mahdolliselta koska ministeri oli ilmeisesti rahoitusta kontrolloimalla taivutellut luotetun, kunnialliseksi julkisuudessa uskotun, akateemisen instituution, julkaisemaan tämän teoksen omissa nimissään.

Mitä ministeri sitten oikeasti oli/on tekemässä ? Ei mitään tietoa, Himanen ja rahoitusjupakkansa toimivat julkisen huomion ukkosenjohdattimena ? Jos tietäisin, olisin ottanut selvää, tämänkin kommentin kirjoittamisen sijaan tästä kirjallisesta tuotteesta, niin voisin edes tietää olenko samaa mieltä tekemisten tarkoituksenmukaisuuden kanssa.

Lähettänyt käyttäjä

Onhan tässä se pelottava mahdollisuus, että Katainen tiesi täsmälleen mitä on tekemässä. Nyt tiede, varsinkin filosofia, näyttäytyy tavalliselle kansalle naurettavan kalliina liirumlaarumina mistä seuraa se, että yliopistot voidaankin sitten oikeastaan lakkauttaa kun ei ne himaset tee siellä mitään muuta kuin käännä itsestäänselviä mielipiteitä kapulakielelle.

Lähettänyt käyttäjä

Ai mitä Katainen oikeasti teki? No sehän seisoo nenän edessä. Oikeiden tutkimuksien lopputuloksista ei tiedä, eivät ne välttämättä ole ollenkaan itselle edullisia, kuten se kuuluisa englantilainen valtiojohdon teettämä tutkimus päihteistä. Lopputuloshan siinä oli täysin eri kuin valtion linja. Joten ainoa keino manipuloida lopputulosta on palkata asialle joku täysi helppo heikki, joka ei tiedä tutkimuksista tuon taivaallista. Eli juuri Himasen kaltaiset

Lähettänyt käyttäjä

Mietin tätä "Kestävää kasvua" suhteessa "Kestävään kehitykseen" ja "Jatkuvaan kasvuun" ja sitten törmäsinkin prof. Hukkisen ajatukseen vuoristorata-mallista, joka ilmeisesti taas perustuu Crawford Stanley Hollingin sopeutuvan kehän teoriaan. Hukkinen mainitaan vain esitelmään viitaten nyt julkaistussa teoksessa, CSH:ta ei ollenkaan, mutta jotenkin joku avaruuksiin sinkoilevan nousun vaihtoehto tuntuisi tervetulleelta. Joten taidan perehtyä Hukkiseen ja CSH:hon mieluummin. #Kosmos_koettelee

Lähettänyt käyttäjä

On todella myötähäpeän aihe, että meillä on hallituksen päämies joka ei ymmärrä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä, vaan puolustaa rahan syytämistä tuotteeseen joka vaikuttaa enemmänkin filosofiselta esseeltä. Tutkija toki saa esittää näkemyksensä johtopäätelmistään joita on tutkimustulosten nojalla vahvistettu. Se mitä todella on tutkittu vaikuttaa kovin epäselvältä. Nk. kestävästä kehityksestä ja jatkuvasta talouskasvusta esiintyvät kirjoittelut ovat valtaosaltaan pelkkää potaskaa. Essee on essee ja tieteellinen tutkimus ovat harvemmin vertailukelpoisia keskenään.

Lähettänyt käyttäjä

Erinomaista, että julkisuudessa on myös taho, joka ymmärtää, mistä tällaisissa laajoissa selonteoissa on filosofisesti kyse ja käytännön kannalta, koska "Himasen raportti" on käytännön elämään vaikutusta luova, erittäin luova ja lahjakas selonteko. Raportin kriitikot ovat enimmäkseen yksisilmäisiä ja katsovat sitä lyhytnäköisesti ja epäkäytännöllisesti. Anti-käytännöllisesti. "Taho", joka ymmärtää, on yksi maamme valtamedioista, nimeä mainitsematta, sen yksi laajakatseinen toimittaja, samoin nimeä mainitsematta. (Anonyymius siksi, ettei runsas kielteinen ja aiheeton palaute aiheutuisi ainakaan tästä omasta kommentistani.)

Lähettänyt käyttäjä

Alkaa toivo loppua, että nykypäättäjillä olisi riittävästi älyä saada Suomi nousuun. Tämän tutkimuksen tilaaminen ja tapa millä se tehtiin on siitä vain näyttävä esimerkki. Suomalaiset julistettiin heti tilaisuudessa kateellisiksi - tapa syyllistää kansaa ja nimitellä on todella huonoa politiikkaa. Tarkoitus lienee oli hillitä kritiikkiä, minkä hyvin tiesivät olevan tulossa kirjoitettuuaan tuollaista liirum laarumia.

Lähettänyt käyttäjä

Yliopistolla on aika tavallista, ottaa joku huippusumma valtiolta tai kunnalta, palkata siihen joku harjoittelija tekemään raportin surkealla palkalla, laittaa oma nimi kanteen ja lopulta julkaista suhtkoht surkea raportti. Siis ei tämä ole mikään kavereiden oma keksintö.

Lähettänyt käyttäjä

Olisi hauska tietää millähän perusteella joku on ilmoittanut Harri Muttilaisen yllä olevan kommentin asiattomaksi? Kommenttihan on aivan asiallinen ja käsittääkseni myös todenmukainen sen suhteen, ettei OUP:n kaikkia julkaisuja ole vertaisarvioitu. Eikö joku kestä totuutta?

Ja raportin puolustajille; ongelma ei ole se, etteikö raportissa ole lainkaan sisältöä tai kiinnostavia ajatuksia, vaan se, että tekijät ovat väittäneet raportin olevan tieteellistä tutkimusta, mitä se ei ole. Näin ollen esimerkiksi Suomen akatemia on joutunut rikkomaan omia käytäntöjään pahan kerran myöntäessään projektille rahoitusta.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä nyt rönsyilee ihan minne sattuu, tarkoitushakuisuutena Kataisenkin kampittaminen. Ymmärtääkseni:
1)
Kataiselle joku oli kuiskutellut, että poliittisen johdon on muodikasta flirttailla filosofien kanssa ja että tällainen Himanen olisi jotenkin ansioitunut. (Tosin alan harrastajana ainakin minulle paljastui jo HimEros-kirjassa tuon keisarin uudet vaatteet...) Kuka vielä muistaa, että kaksikymmentä vuotta sitten tämä olisi tilattu Esa Saariselta, joka tuolloin riekkui kaikkien alojen asiantuntijana antamassa lausuntoja milloin mistäkin asiasta. No, ei kun tutkimusta tilaamaan!
2)
Seuraavaksi epäpätevältä kaverilta tilataan "tutkimus", jonka tekemiseen ei vain kompetenssi riitä.
3)
Sitten kaikki vahingoniloiset henkilöt pahoittavat mielensä -kuten nykytapoihin kuuluu- ja ryhtyvät uutterasti rakentelemaan salaliittoteorioita.
4)
Todellinen kysymys on: miksi filosofilta tilataan tutkimus? Lopputulemahan oli ennalta-arvattavissa: puppugeneraattori käyntiin, löyhää käsitepyörittelyä, kausaalisuhteet ja logiikka roskiin ja voilá!
5)
Jos olisi tutkimusta haluttu, olisi Suomessa ollut vallan ansioituneita tuleveisuudentutkijoitakin... nimiä nyt mainitsematta.
5)

Lähettänyt käyttäjä

Heli, tarkoitatko tämän näkökulman kirjoittajaa? Sehän lukee isolla jutun lopussa, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen.

Lähettänyt käyttäjä

Kirjoitustaitoinen filosofi pystyy kirjoittamaan 100 sivua vaikka aidanseipäästä ja saada se kuulostamaan hienolta ja tärkeältä. Kun putsataan ns liirum laarum pois, mitä jää jäljelle, mikä on informaation määrä ? vähäinen, olematon, ennen jo tiedetyt asiat ?

Lähettänyt käyttäjä

Käytännössä siis äärioikeisto tilasi itselleen kohua ja palstatilaa medioissa, onnistui tavoitteessaan, mutta sen maksattaminen valtion varoista, on selkeä rikos perustuslakia vastaan. 700 000€ takaisinperintään, tai vähintään puolet summasta.

Lähettänyt käyttäjä

Johdannon jälkeen seuraa tutkimuksen Teoreettinen kehys. Siinä ekologista viitekehystä analysoidaan näin: ”Koska inhimilliseen kehitykseen kuuluu nykyaikana ekologinen kestävyys, ympäristöpoliittisten ohjelmien heikkous johtaa ympäristön tilan huononemiseen.” (s. 34)

Toisin sanoen ympäristöpoliittisten ohjelmien heikkous johtaa ympäristön tilan huononemiseen siksi, että ekologinen kestävyys kuuluu nykyään inhimilliseen kehitykseen!

ylläoleva kertoo kaiken olennaisen. ei voi vaatia ihmistä lukemaan tällaista tekstiä. tulee kamala olo kun ees yrittää.

Lähettänyt käyttäjä

Jos on seurannut jatkuvasti tiedoitusvälineitä ja itsekin osaa ajatella niin huomaa, että on kysymyksessä " Keisarin uudet vaatteet". Todellakin täytyy ihmetellä mistä maksetaan.

Lähettänyt käyttäjä

Ehkäpä tämä ns. "tutkimus" on tarkoitettu kilpailijamaille, ja varsinainen kestävän kehityksen malli on varattu päättäjille salaisena aseena varmistamaan Suomen tulevaisuus ja uudet Nokiat.

Lähettänyt käyttäjä

Kun on useita lama-aikoja nähnyt niin yhteisiä asioita on ollut aina:
1. Moraalikato
2. Rahan ja ekonomian uusjako. Rikkaat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.
3. Tyhjänpäiväiset Konsultit tulevat kuin aikoinaan sotien jälkeen maailman lopun ja tuomiopäivien julistajat. Nekin ennustivat tyhjänpäiväisyyttä ja uskon asioita joista ei ole kukaan vastuussa. Moni saarnaaja on lähtenyt aina rahapussi täynnä kun on aikansa puhunut hölynpölyä.
4. se mikä ihmetyttää. Tilaajan on osapuoli jonka olisi pitänyt edes vähen enemmän miettiä mitä tilaa ja miten.

Lähettänyt käyttäjä

Mitä Katainen sellaisella tutkimuksella tekee jota hän ei omien sanojen mukaan
pysty arvioimaan???

Lähettänyt käyttäjä

Hieno kommentti taas Pasilta!!! Olen todellakin AIVAN samaa mieltä kanssasi.
Onhan kivaa, että jotkut tekee omasta mielestään aivan jotain tavatonta, minkä me muut olemme jo suurimmaksi osaksi aina tienneet, niin julkaisee sen oikeen superhkalliina tutkimuksena.
Muistan joskus yli 30v. sitten joku haki -ja sai apurahoja johonkin Egyptiä koskevaan tutkimukseen, siihen aikaan kymmeniä tuhansia,markkoja kylläkin,mutta kuitenkin ja tulos oli suurinpiirtein, että "Pyramidit ovat vanhoja". Eipä ole
tutkimukset ja niiden "vaikeasti saatava" rahoitus paljon näköjään muuttunut.

Lähettänyt käyttäjä

En ole kirjaa lukenut enkä siitä mitään varmaan ymmärtäisikään. Kuitenkin tälläisen, niinkuin asiantuntijat sanovat: hälynpölyn kirjoittaminen ja varsinkin siitä maksaminen ovat tässä taloudellisessa tilanteessa sekä virhearviointi että pöyristyttävää. On paljon tähdellisempiä asioita kuten Lasten sairaalan rakentamien johon tuon 700.000: lahjoittaminen olisi ollut paljon järkevämpää. Tämän kirjan Himanen on voinut hyvinkin kirjoittaa, pyytää siitä Kataiselta veronamaksajien maksaman palkkion: ei se joka pyytää ole hölmö vaan se joka maksaa. Persujen kansanedustaja Oinonen? oli mielestäni täysin oikeassa kun hän vaati rahojen palauttamista ja käyttämistä parempaan tarkoitukseen. Tuntuvin rangaistus Kataiselle olisi jos hän joutuisi maksamaan tuon 700.000 omistaan. No sehän on täysin tuulesta temmattua mutta eipähän, Katainen, enää tekisi vastaavanalaisia hölmöyksiä.

Lähettänyt käyttäjä

Pasi Toiviainen on Vihreitten aktiivi. On varsin kohtuutonta, että "toimittaja" ei laita poliittisia kytkyjään mukaan tämänkaltaisiin juttuihin.

Onko "toimittaja" laitettu puolue-eliitin toimesta kirjoittamaan sen haluamia tekstejä? Varsin selkeää on, että Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat olleet puolueina asiassa varsin aktiivisia.

On häpeällistä, kuinka heikkotasoista suomalaiset toimittajat ovat. Aivan kuin iltapäivälehdistä voi koko ajan lukea ei mitään ammattiosaamista.

Lähettänyt käyttäjä

Himanen et co tekivät virheen kun väittävät työtään tieteelliseksi. Nyt kaikki positiivisuus jota käsittelevät kirjoitelmassaan valuu pesuveden mukana hukkaan. Asiaa ei auta Himasen ja eristyisesti Castellsin ylimielinen asenne suomalaisia kohtaan ylipäätään.
Katainen ei ole tässä oikeastaan tehnyt mitään muuta väärää kuin ollut asiakkaana asiassa johon ei osaaminen riitä. Toivon kuitenkin vilpittömästi että kirjoitelma johtaa johonkin positiiviseen.

Lähettänyt käyttäjä

Miksi yle uutisoi Himasen jne. arvokkaan selvityksen "ekologiseksi puhallukseksi"? "Rahat takaisin" - ylellekö? Onko ylellä riittävä asiantuntemus arvioida selvitystä vai juokseeko YLE vain sekalaisten yleisönosastomielipiteiden perässä.

Olen "yleläinen" katsoja ja kuuntelija. Siksi odotan yleltä enemmän.

Lähettänyt käyttäjä

Missä on paljon sanoja, siellä on paljon hämäystä. Himasen tekeleessä on sanoja yli 400 sivun verran, joten kohtuullisen paljon kusetusta on. Yhdentekevää lässyä vailla mitään substanssia, josta saatu palkkio ihan kohtuullisen kova. Se, että OUP julkaisee kirjan, ei tee siitä yhtään sen parempaa. Himaselta epätoivoinen yritys retostella tuolla OUP:lla. Naurua on kuulunut jo Englannista asti. Tässä suhteessa hävettää olla suomalainen...

Lähettänyt käyttäjä

"He ovat yrittäneet haukata aivan liian ison palan, jonka pureskeluun heidän kompetenssinsa ei yksinkertaisesti riitä."

Mielestäni aihe on liian iso pala kenelle tahansa. Koko kysymyksenasettelu on virheellinen. Helpompi ja hedelmällisempi tutkimuskysymys olisi ollut: Voiko kehitys olla kestävää, vai sulkevatko ne toisensa pois?

Lähettänyt käyttäjä

Ne, jotka ovat nähneet tarpeeksi akateemista ja konsulttimaailmaa, tietävät varmaankin aika hyvin, mistä tässä kaikessa on viime kädessä kysymys. Toiviaisen arvio Castellsin ja Himasen työstä on tyrmäävä, mutta silti asiallinen.

Sen verran Kataisen puolustukseksi voidaan toki sanoa, että "tuloksia" ei voi tilata, ja ajatus lienee ollut luottaa siihen, että tekijät takaavat laadun. Tämä on itse asiassa tavanomainen lähtökohta kun tilataan yhteiskuntapolitiikkaa tukevia selvityksiä ja tutkimuksia. Tällöin keskustelussa esitetty "vertaisarviointi" on sinänsä ihan turha nyanssi: vertaisarvioinnilla ei ole mitään merkitystä tässä asiassa (eikä julkaiseminen OUP:n kautta tietenkään tuota automaattisesti vertaisarviota; nämä ovat kustantaja- ja tapauskohtaisesti määrittyviä menettelyjä varsinkin tällaisissa kirjahankkeissa); olennaisempaa on arvioida raportin sisältöjä ja kantavuutta nimenomaan yhteiskuntapolitiikan viitekehyksessä. No, julkisen keskustelun valossa vaikuttaa siltä, ettei raportti tyydyttänyt juuri ketään tältäkään kannalta.

Kyseistä raporttia pitää varmaan lukea ennen muuta pyrkimyksenä avata portteja yhteiskunnalliselle uudistumiselle tarjoamalla sellaisia ideoita, joihin uudistumisprosessit ja niihin liittyvät yhteiskuntapolitiikan linjaukset voisi ankkuroida. Voi olla, että jo prosessiin liittyvä negatiivinen julkisuus vähensi raportin käytännöllistä arvoa. Olisi joka tapauksessa mielenkiintoista tietää, onko ko. raportti antanut tavalla tai toisella merkittäviä sysäyksiä viime vuosien yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun ja toimenpiteisiin.

  • kolme hymyilevää sormea puistossa

    Me ollaan kaikki mutantteja - toiset enemmän kuin toiset

    Kaikilla on jotain anatomisia tai fysiologisia poikkeamia.

    Meillä kaikilla on jonkinlaisia anatomisia tai fysiologisia poikkeamia. Joskus ne ovat hyvin ilmeisiä ja joskus niitä ei huomaa. Kuvantamisteknologioiden ja perimän sekvensoinnin kehittyessä mutantit kuitenkin huomataan yhä useammin. Rajanvedosta normaalin ja poikkeavan välillä tulee kokoajan hankalampaa. Millainen mutantti sinä olet, kysyy Lauri Reuter blogissaan.

  • mies VR-laseissa

    Estääkö pahoinvointi virtuaalitodellisuuden yleistymisen?

    VR-maailma ei ehkä sovi ihmisille, joita oksettaa bussissa.

    Olipa teknologia kuinka hieno tahansa, kukaan ei halua käyttää laitetta, jota pitää käyttää oksennuspussin kanssa, kirjoittaa Jukka Häkkinen blogissaan. Kävin jokin aika sitten virtuaalitodellisuuteen liittyvässä tilaisuudessa, jossa yritykset esittelivät sovelluksia ja pelejä. Vaeltelin innostuneena yritysten pöytien ääressä ja uppouduin virtuaalimaailmoihin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Tiede

  • Sombrero-galaksi M 104

    Huhtikuun tähtitaivaalla luikertelee käärme

    Huhtikuun tähtitaivaalla luikertelee käärme

    Huhtikuussa etelätaivaalla on laajahko Neitsyen tähdistö, jonka kirkkaimman tähden Spican lähellä on kirkas Jupiter. Spican lähellä on myös kaunis Sombrero-galaksi, jota kannattaa tavoitella kaukoputkella. Idän suunnasta kiertävät etelään harvinaisemmat kuviot Käärmeenkantaja, Käärmeenpää ja Käärmeenhäntä, jotka himmeätähtisinä ovat melkoinen haaste tarkkailijalle.

  • kolme hymyilevää sormea puistossa

    Me ollaan kaikki mutantteja - toiset enemmän kuin toiset

    Kaikilla on jotain anatomisia tai fysiologisia poikkeamia.

    Meillä kaikilla on jonkinlaisia anatomisia tai fysiologisia poikkeamia. Joskus ne ovat hyvin ilmeisiä ja joskus niitä ei huomaa. Kuvantamisteknologioiden ja perimän sekvensoinnin kehittyessä mutantit kuitenkin huomataan yhä useammin. Rajanvedosta normaalin ja poikkeavan välillä tulee kokoajan hankalampaa. Millainen mutantti sinä olet, kysyy Lauri Reuter blogissaan.

  • Grafiikka suhtautumisesta hoivarobotiikkaan

    Kyselymme: hoivarobotteihin suhtautuminen epäilevää - miehet suopeampia

    Ylen Hoivorobottikyselyn tulokset

    Suomi kuuluu maailman nopeimmin ikääntyvien maiden joukkoon. Ikääntyvä väestö tarvitsee jatkuvasti lisää tukipalveluja itsenäiseen asumiseen ja hoivaan samaan aikaan kun ikäluokat pienenevät. Hoivarobotit ovat yksi vastaus tähän ongelmaan. Mutta ovatko ihmiset kypsiä ottamaan hoivarobotit vastaan? Me teimme asiasta kyselyn ja tässä esittelemme sen keskeiset tulokset.