Hyppää pääsisältöön

Eero ja Kerttu –äiti saa lapsensa takaisin

Kerttu: "Petyin siihen, että olin luullut tuntevani oman lapseni, mutta en tuntenutkaan häntä. Pettyy toiseen, pettyy itseen, pettyy omiin odotuksiinsa. Mitä sitten on odottanut, sitä ei edes pysty sanomaan. Voihan olla, että me olisimme ajautuneet välirikkoon tai me puhuttaisi enää vain pinnallisia asioita pinnallisella tasolla.

Tunnetasolla sellainen iso uutinen vastaa sitä, että joutuu käymään läpi uudestaan sen siihenastisen ihmissuhteen. Aletaan nollapisteestä aloittamaan uutta suhdetta. Mikä on ollut ennen, ei ole enää voimassa. Lähedetään hapuilemaan tuntemattomaan maastoon."

Haaksirikkoutunut saa armon

Haaksirikkoutunut. Kerttu:"Onhan se ollut suuri kipu. Jos Eero olisi ollut vielä ainut lapsi, se olisi ollut aika musertavaa. Ihmisellä, jolla on useampia lapsia, lapset muodostavat yhteisön, jossa välillä joku on etäämpänä ja joku lähempänä. Nyt on ollut Eeron vuoro päästä lähelle." eero ja kerttu

Eero:"Koin ylpeyttä siitä, miten rohkeasti äiti meni ihmisten katseiden alle, vaikka monet katsovat vieroksuen ja kummeksuen. Murrosiässä on hävennyt vanhempiaan, miten ne on ja käyttäytyy. Tunnistin samaa: silloin nuorena ei halunnut nähdä vanhempaa keskipisteenä. Siitä tuli ylpeys: me uskalletaan olla tässä ja kohdata teidän asenteet ja ennakkoluulot. Me uskalletaan olla tässä tulilinjalla."

Erilainen äiti ja poika – erilaiset tarpeet

Vahvempana tyrskyihin. Vapaudenpatsas. eero ja kerttu
Kerttu: "Ylitin omia rajojani. En olisi uskonut etukäteen, että tulen tekemään sellaisia asioita. Tilanne tavallaan johdatti siihen. Kun oli lähtenyt tällaseen juttuun, jossa joutuu joka tapauksessa arvostelun kohteeksi, niin se ei yhtäkkiä tuntunutkaan niin pahalta. Retken aikana karsiutui liikaa itsekritiikkiä, suurin pelkohan on yleensä, että mitä muut ajattelee. eero&kerttu

Eeroa ja Kerttu-äitiä yhdistää herkkyys, luovuus ja syvällisyys, mutta erottaa täysin erilainen kontrollin ja turvallisuuden tarve. Erottavat asiat muuttuvat yhtäkkiä valtaviksi, kun Eeron luottamus äidin ehdotonta hyväksyntää kohtaan kokee vakavan kolauksen äidin kömmähdyksen myötä. Eeron kaipuu äidin lähelle muuttuu kriittiseksi katseeksi ja arjen ankaruudeksi. Eeron on vaikea nähdä äitiä enää hyväksyvästi. Äiti reagoi Eeron turvallisuuden tarpeen kannalta väärin moniin arkisiin asioihin. Äiti herättää Eerossa niin paljon vaikeita tunteita, että Eero joutuu miettimään, onko parempi luopua koko suhteesta? Onko mahdollista, että he voivat enää olla läheisiä? Samaan aikaan Kerttu suree lapseen muodostunutta etäisyyttä.

Äidin suru ja huoli. Kerttu: "Se oli tärkeetä että vaikka me ollaan äiti ja poika, että me ollaan myöskin kaksi tasa-arvoista ihmistä. Minusta tuntuu, että tämä oli hienoin asia, mitä minulle on tapahtunut tänä vuonna – taakka putosi harteiltani. Ei tarvitse olla ylihuolehtiva äiti. Lapsi aikuistuu ja kasvaa ja elää omaa elämäänsä ja myös minä elän omaa elämääni. Ne elämät ovat siinä rinnakkain, minun ei tarvitse häntä kannatella, eikä toisaalta hänen minua. Meidän ei tarvitse pelätä toistemme puolesta." Kuva: Valokuvan voimaa eero ja kerttu
Tunnenko todella sinut? eero ja kerttu
Kerttu:"Onkin mielenkiintoista, miten meille, Eerolle ja minulle on avautunut tässä ikkuna siihen toisen näkökulmaan, toisen maailmaan. Että hänelle on toiset asiat vaikeita, jotka voi olla minulle helppoja ja sitten taas toisin päin. Jos me ollaan katsottu toisiamme ankarasti tai tuomitsevasti, niin se on opittu tapa ja nyt me ollaan opiskeltu uutta tapaa tämä kesä. Ehkä juuri sen saavuttaminen, että me voidaan olla erilaisia ja tehdä silti yhteistyötä – se oli tärkein anti." eero&kerttu
Eero: "Ei se ole vain minun ja äidin välinen asia, vaan miten tässä maailmassa ja ihmisten kanssa ollaan." eero&kerttu
Eero ja Kerttu
Eero ja Kerttu korjaavat rikkoutunutta luottamusta sekä jumiutunutta, äidin ja aikuistuvan pojan suhdettaan. Eero ja Kerttu valokuvan voimaa

Kuvausprosessin aikana Eeron oma katsomisen tapa mullistuu. Miten hän katsoo itseään? Miten hän katsoo äitiä? Hyväksyvän katseen löytäminen ei ole Eerolle helppoa, vaan hän joutuu aluksi pakottamaan itsensä sietämään äidin herättämiä tunteita ja löytämään itsestään kannustavat sanat. Lempeä Kerttu ei tuomitse Eeroa, vaan rakentaa pojalleen valokuvien avulla viisaan vertauskuvan toisen ihmisen perimmäisen erilaisuuden kohtaamisesta. Hän antaa Eeron nähdä hänet vieraissa rooleissa: haavoittuneena enkelinä ja halveksuttuna kerjäläisenä, rikottuna ja inhimillisenä ihmisenä, jonka elämä tulee jonain päivänä päättymään. Äiti ja poika puhaltavat kuvausretkellään henkiin tunnettuja taideteoksia: Lemminkäisen äidin, Haavoittuneen enkelin, Vapaudenpatsaan. Olisiko edes mahdollista, että äiti, joka suhtautuu maailmaan ja sen ihmisten moninaisuuteen näin avarasti, ei hyväksyisi lastaan sellaisena, kuin tämä on? Eero saa nähdä äidissä olevaa rohkeutta, kauneutta ja menetystä. Kuvaajana hän lumoutuu ja innostuu siitä uudesta, mitä on saanut nähdä äidissään.

Eerolle on mullistavaa päästä takaisin äidin puolelle ja löytää oma tuomitsevuus ja samalla oma hellä katse äitiä kohtaan. Kun äiti alentaa itsensä ohikulkevien, vieraiden ihmisten kummeksuville katseille, Eerossä herää ylpeys ja suojaamisen halu. Hän haluaa olla äidin kanssa samassa rintamassa toisten ennakkoluuloja vastaan. Lopulta prosessin voimakkaimmiksi kuviksi osoittautuvat äidin haurauden ja kuoleman kuvat, joissa Eero ja Kerttu kohtaavat toistensa menettämisen mahdollisuuden. Kuvausprosessin näkyväksi tekemä kärsimys tekee myös rakkaudesta selvempää. Prosessin tuloksena Eero haluaa keskittyä siihen, mikä on todella tärkeää omassa elämässä ja suhteessa äitiin. Hän tunnistaa itsessään voimavarana pienen Eeron, joka on herkkä ja tarvitseva. Eero haluaa huolehtia tästä aarteesta niin, ettei se ole enää vanhempien vastuulla. Myös Kerttu päästää irti äidin pelosta ja oppii kohtaamaan lapsensa tasavertaisena ihmisenä, kannustavalla tavalla, ei huolella latistaen.

Kerttu: "Eerolle siinä vaiheessa, kun hän kertoi minulle homoudestaan, lankesi liian suuri taakka, joka minun olisi kuulunut kantaa. Ihan selkeästi Eero on alkanut katsoa minua lempeämmillä silmillä. Että hänen ei tarvitse pelätä minua. Eero on minun esikoislapseni. Sain luottavaisen lapsen takaisin."

Eero: "Mulla on ollut paljon esteitä rakkauden tiellä. Tulin pari vuotta sitten kaapista ulos ja sen jälkeen mä en ole voinut luottaa. Olen epäillyt ehdotonta rakkautta. Olen ajatellut, että jonkun pitää muuttua – minun pitää muuttua – tulla normaaliksi. Olen vaatinut, että voisin tehdä sinut ylpeäksi itsestäni."

Kerttu: "Missään ei valmenneta siihen rooliin, mitä on olla homopojan äiti. Ei neuvolasta siihen tullut mitään valmennusta. Olen miettinyt, minkälaisia ennakkoluuloja joutuu kohtaamaan vaikkapa miespari – minkälaisia katseita. Kun olin oudosti pukeutuneena kuvausretkellä, huomasin ihmisten tuomitsevia katseita. Sitä ajattelee, että omalla lapsella saisi olla helpompaa, kuin itsellä on ollut. Että hän ei joutuisi samoja kamppailuja käymään."

Eero: "Katseen voima ja miten asennoituu toiseen ihmiseen, on isointa, mitä olen löytänyt. Mun täytyy myöntää, että on uusi havainto, että se mitä itse annan, se oikeasti vaikuttaa siihen toiseen. Että se ymmärretyksi tuleminen ei tapahdu voiman kautta.”

Äidin ja pojan vuoropuhelu voimauttavin kuvin

Eeron oma prosessi

Omassa prosessissaan Eero tutki omia erilaisia puoliaan; sitä, miten hän katsoo itseään ja näyttäytyy toisille. Hän toteutti harjoituksen antamalla äidin kuvata itseään sekä tekemällä diakollaaseja, joissa hän asettui itse osaksi lapsuuskuvaa – katsomaan hellästi ja kypsemmällä perspektiivillä omaa itseä ja nuorta äitiään.

Eeron omat erilaiset puoleni -työ

Siemenkuvaketju 2

Eeron ja Kertun jakson teema liittyy siihen, tunnemmeko todella läheisintäkään ihmistämme? Hänen maailmansa on meille salattu ja vieras. Tähän liittyy myös ihmisenä olemisen kipua: tulenko itsekään nähdyksi ja ymmärretyksi niin kuin kaipaisin? Mitä sinussa ja elämässäsi on sellaista, jota läheisesi eivät tunnista, mutta joka olisi sinulle tärkeää tehdä näkyväksi? Liitä kuvaketjuun oma merkityksellinen kuvasi, jossa tunnistat sinussa piilossa olevia asioita, joita haluaisit tehdä näkyvämmiksi? Kuvat voivat olla herkkiä, vakavia, ronskeja ja riemastuttavia – ihan tavallisia. Oleellista on, että kuva on sinun persoonallesi uskollinen. Liitä kuvan yhteyteen pieni teksti tai muutama sana, jotka aukaisevat kuvan merkitystä.
Kuvasi ja tarinasi tulee näkymään oheiseen, Miinan siemenkuvasta rakentuvaan kuvaketjuun!

EERON JA KERTUN Jakso
Areenasta katsottavissa 10.2. klo. 21.00 alkaen

Tutustu muiden perheiden tarinaan ja valokuvaprosesseihin:

NINNI & TIINA
EERO & KERTTU
FRANZ & KIM
MARIANNA & GRETA
ROOSA & VILMA
JOHANNA & HANNU

Valokuvan voimaa -sarja

Osallistu siemenkuva-harjoitukseen
Valokuvan voimaa menetelmä

  • Valokuvan voimaa ja Maailman ihanin tyttö -näyttelyt Vantaan taidemuseossa

    Valokuvan voimaa -sarja, -verkkoyhteisö ja -näyttely ovat osa voimauttavan valokuvan menetelmän viisitoistavuotisjuhlavuotta. Valokuvan voimaa -sarjan perheiden upeimmat kuvat ovat esillä yhdessä kotimaahan kiertueelta palaavan, Maailman ihanin tyttö -näyttelyn kanssa. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi! Tervetuloa näyttelyn ilmaisiin konsertteihin, yleisöluennoille, opastuksiin ja seminaareihin. Vantaan taidemuseo 29.1. alkaen.

  • Siemenkuva – yhteisten merkityksellisten kuvien kudelma

    Miina laittaa jokaisena -Valokuvan voimaa esitysviikkona liikkeelle sarjan teemoihin liittyvän henkilökohtaisen siemenkuvan ja tarinan. Viimeisen siemenkuvaketjun teema on tulevaisuus. Sarjan perheiden tarinat ja läheisten kaipaus toistensa liikautti ehkä myös jotain sinussa? Millaisia korjaavia ja iloa tuovia asioita toivot elämääsi? Seitsemännen siemenkuvaketjun aihe on: Mitä haluan vahvistaa elämässäni?