Hyppää pääsisältöön

Franz ja Kim – näe minut, veljeni!

Veli – elämän pisin ihmissuhde

"Tää projekti liittyi itseksi tulemiseen. Joskus mulla oli herkkä lapsi-vaihe, että kaipasin isää, äitiä, juuri niitä asioita, joita ei oikeastaan ole koskaan ollutkaan, niitä turvallisia rakenteita. Tässä oli samaa, että kaipasin niitä veljestä ja samalla unohdin, että me ollaan vuosia jo oltu ihan erilaisessa elämässä, että mun mielikuvaa vastaavaa tilannetta lapsuuteen palaamisesta ei voi saada aikaan, kun mukana on arki ja Kimin roolit perheen kanssa. Mutta löysin, että voin saada kuitenkin ehjyyden toista kautta."

KATSO MIESTEN VUOROPUHELU:
Franzin ja Kimin veljesvuoropuhelu merkityksellisten kuvien äärellä

KATSO FRANZIN MENNEISYYSMATKA:
Franzin menneisyysmatka omaan lapsuuteen ja nuoruuteen

Erillään olevien kuvien ja muistojen yhdistäminen: lapsuuspalapeli

Lapsena erotetut veljekset Franz ja Kim päivittävät aikuisena suhdettaan toisiinsa.Kim: "Me oltiin sellainen erottamaton parivaljakko. Mä en muista, että meillä olisi lapsena ollut ketään muuta kaveria." franz ja kim
Ensimmäinen kuvausretki vie heidät molempien toipumishistorian yhteiseen, käänteentekevään paikkaan, joissa molemmat ovat löytäneet raittiutta eri aikoina. franz ja kim
Huone, jossa molemmat veljekset asuivat toipuessaan. Ensin pikkuveli Franz, myöhemmin isoveli Kim. Yhteinen pala veljesten selviytymistarinoita. franz ja kim
Kim: "Ransu oli mulle aina se pikkuveli. En ymmärtänyt, mikä isoveli on, muuten kuin että Ransu on pikkuveli." franz ja kim

Franz ja Kim-veli olivat pikkupoikina läheiset kuin kaksoset, ihastuttavat, kekseliäät veijarit, jotka pitivät huolta toinen toisistaan. Lapsuuteen liittyi turvattomuutta – herkkä, luova äiti oli voimakastahtoisen, oman äitinsä painama. Äidin alkoholisoitui, eikä pärjännyt vilkkaiden pikkupoikien ja isovanhempien välissä. Isä ei pojille näyttäytynyt juurikaan isänä. Rahtarina hän oli paljon poissa. Hän opetti lapsilleen isojen poikien jutut vähän aikaisemmin, kuin olisi ollut kasvatuksellisessa mielessä tarpeen. Vaikka aikuisten elämä oli kuin nousevan auringon talosta, veljesten keskinäinen lapsuusmaailma oli läheinen ja turvallinen – täynnä hyviä muistoja lapsuuden tempauksista.

Taivasalla. Ruutupaitainen poika palaa nuoruuteen. Franz toteuttaa vaimonsa kanssa menneisyysmatkan, jonka olisi halunnut tehdä Kimin kanssa. franz ja kim
Puu, jonka istutin lapsena. Franz menneisyysmatkalla lapsuuteen. Tie Peltolammin koululle oli keveämpi, kuin paluu kotiin, muorin ankaran kurin alle. Kim: Faijan ottovanhemmat hemmotteli ensin pilalle faijan ja sitten mut. Mä sain kaiken minkä halusin. Fransun piti ottaa, minkä se halusi. Ransu oli karaistuneempi jotenkin. Hänet kasvatettiin niin eri lailla kuin minut." franz ja kim

Lähellä kouluikää äidin mielen murtuessa, pojat otettiin huostaan ja sijoitettiin isovanhemmille – Franz äidin, Kim isän sukuun. Lapsuuden olosuhteet olivat täysin päinvastaiset, eri tavoilla turvattomat; kun muori kasvatti Franzin liioitellun ankarasti, ilman oikeutta omaan tilaan ja tahtoon, Kimiä hemmoteltiin vailla rajoja. Franzista tuli prepattu teatterimaailman ihmelapsi, joka joutui olemaan kotona kaiken aikaa varuillaan. Kim, joka sai kasvaa isän lähellä, ihaillen isoja autoja ja rouheaa elämänasennetta, oppi luovimaan ja saamaan tahtonsa läpi huolehtivaisilta isän sijaisvanhemmilta. Veljeyden kannalta kohtalokasta oli se, että isovanhemmat eivät olleet keskenään väleissä. Eri kaupungeissa asuvat pojat eivät olleet juurikaan tekemisissä lapsuus- ja nuoruusaikana – isovanhemmille toinen lapsi oli hyvä ja toinen paha. Äidin kuoleman jälkeen yhteydet vähenivät entisestään.

Vaikka poikien erilaiset kasvuympäristöt olivat rikkoneet heitä eri tavalla - he kumpikin omilla tahoillaan ajautuivat nuoruudessaan samankaltaisille poluille. Päihteissä oli onnellisuuden avaimia: Franzin ensimmäiset kokeilut kovempiin aineisiin antoivat ylimaallisen rauhan ja hyvänolon, josta hän sai hyvää palautetta muilta. ”Lääke” ei kuitenkaan toiminut kauaa. Turrutettuaan lapsuuden kipua, lähes muistikuvattomaksi jääneiden vuosien ja laitoskierteen jälkeen, Franz ja Kim auttoivat toinen toisensa vuoroin uuteen alkuun. Kun pikkuveli Franz alkoi seistä uusilla jaloilla, piti Kimin nähdä, onko se mahdollista. Elämän aikana keskinäinen veljesasetelma oli monesti vaihdellut: jompikumpi oli mennyt edellä ja vetänyt toista mukaansa.

Kim:"Sitten kun tulin murrosikään, niin mussa ilmeisesti alkoi jo näkymään semmosia merkkejä, että meidän famu sano meidän faijalle, että nyt tuut tänne, hän ei enää pärjää mun kanssa. Faija muutti sitten meidän luokse Kirkkonummelle asumaan. Ja se oli onnenpotku mulle, että yhtäkkiä mulla onkin isä, ja semmonen isä, mitä mun kaikki kaverit hyväksyy ja ihailee." franz ja kim
Franz:"Koskettavimpia hetkiä oli Espanjassa isän ja Kimin kanssa otetut yhteiset kuvat. Niissä aisti sen halun ja jännitteen välisen ristiriidan, että me halutaan olla siinä, mutta kaikilla on vähäsen se tunne, että ”tämä ei ole tuttua eikä normaalia”, se pehmeä oleminen. franz ja kim
Isä täydentää lapsuuskuvapalapelin aukkokohtia: "Kyllä hän, poikien äiti, oli oikeastaan aika arka ihminen. Hän oli ollut oman äitinsä kovassa kuristuksessa. Hän oli ihan erilainen ihminen silloin kun mentiin naimisiin. Vuosien varrella hän jäi kovin yksinäiseksi. Sitten siinä astui hänen kohdaltaan alkoholi peliin ja siitä se alamäki ja sitä jatkui sitten vuosikaupalla. Minä en oikein tajunnut sitä tilannetta, kun olin aina poissa työn takia. Hän, vaimoni, jäi yksin lasten kanssa." franz ja kim
Ensimmäinen kuva, jossa on isä ja molemmat pojat. Kim haluaa viedä pikkuveli Franzin rakentamaan omaa, isoveljestä riippumatonta suhdetta isään. franz ja kim

Näkyvämmäksi veljelle

Päihteistä selviytyminen toi veljet aikuisina uudelleen yhteen, mutta valokuvaprosessin alkaessa, miesten maailmat ovat etääntyneet uudelleen erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Kimistä on tullut kahden, pienen, pellavapäisen veljeksen, rakastava isä. Molempien veljien mielissä vanha elämänhistoria väijyy hankaluutena luottaa elämässä olevan hyvän pysyvyyteen. Franz kaipaa tulla osaksi Kimin elämää, jota täyttävät kiireisen perheenisän velvollisuudet ja perheenjäsenten toiveet ja tarpeet. Hän toivoo valokuvien palauttavan lapsuusaikojen kaltaista yhteyttä Kimiin, elämän turvallisimpaan ja pisimpään ihmissuhteeseen.

Kimin ajatukset projektista ovat kuitenkin toiset. Hän käyttää pikkuveljen tarjoaman mahdollisuuden huojentaakseen syyllisyyden tunteita, jotka liittyvät Kimin etuoikeuteen saada kasvaa isän lähellä ja olla tärkeä isälle. Kim haluaa viedä Franzin luomaan omaa, erillistä suhdetta Espanjassa asuvaan isään. Samalla hän saa karistaa taakan, joka on aiheutunut siitä, että hän on saanut jotain sellaista, mistä Franz on jäänyt paitsi.

Franzille yhteismatka isän luo, on kuitenkin juuri se, mitä hän on pelännyt. Kim vie hänet tilanteeseen, jossa Kimin huomio jakautuu kaikille muille, paitsi Franzille: isälle ja perheelle. Vanhastaan isän ja Kimin tiivis suhde ja keskinäinen ihailu on jättänyt Franzin ulkopuoliseksi. Franzin kaavailemat yhteiset veljesmatkat lapsuuden tärkeisiin paikkoihin kariutuvat ajan ja Kimin kiinnostuksen puutteeseen. Vaikka Franz on taipuvainen odottamaan retkeltä pettymyksiä, hän näkee vaivaa ollakseen veljelleen innostava peili. Vanhojen kuvien äärellä syntyy yhteinen idea: rakentaa kummankin erillisistä kuvista ja erillisistä muistoista, yhteinen lapsuuspalapeli. Ehkäpä veljesten välille syntynyt pehmeys ja uudet keskustelunavaukset voitaisiin tuoda sen avulla myös isälle, joka voisi kenties täydentää lapsuustarinan aukkokohtia? Miksi äiti murtui? Miksi veljekset erotettiin toisistaan? Millaisia asetelmia Franzin ja Kimin kasvattiperheinä toimineisiin isovanhempiin liittyi?

Ennen retkeä isän luo Espanjaan, veljekset palaavat molempien toipumishistoriaan kuuluvaan kuntoutuspaikkaan, jossa he ovat olleet eri aikoina. Vanha yhteinen huone ja tutut kahdentoista askeleen huoneentaulut saavat Franzin ja Kimin hiljentymään molemmille arvokkaiden asioiden äärelle. He ideoivat asuntolassa tulevaa retkeä ja jakavat retkeen liittyvän huolenaiheen: kunpa isän kanssa syntyisi uudenlainen pehmeys.

Mukaan matkalle seuraavat molempien miesten perheet. Franzin kamppailu oman kaipuun syrjään laittamisesta ja veljen muuttuneiden tärkeysjärjestysten hyväksymisestä, seuraa mukaan matkalle, jossa hän joutuu raivaamaan tilaa kahdenkeskiselle olemiselle, sekä omalle itselleen isän ja Kimin välissä. Kim taas kokee roolipaineita taiteillessaan veljen tarpeiden ja perheen tarpeiden välimaastossa.

Isä: "Toivon, että pojille jää hieno muisto näistä kuvista ja lapsuudesta, heidänkin lapsuudesta kun voisi sanoa, että on ollut aika kirjavaa menoa. Ovat saaneet taistella läpi elämän. Tämä on fantastinen idea! Tuntui niin kivalta, kun Franz soitti, että sydäntä koskee." franz ja kim
Pienet veljekset. Kimin vaimo: "Tuntui tärkeältä, että miehet kohtasivat tällä tavalla, aidommin. Lapsuustarinoita on aina kerrottu hauskoina juttuina, vaikka ne eivät oikeasti ole hauskoja." franz ja kim

Uusin silmin

Franz löytää kuitenkin omia korjaavia keinoja palata lapsuudessa olevaan hyvään tekemällä omaa menneisyysmatkailua Katja-vaimon kanssa – tutkimalla valokuvin juuri niitä asioita, joita hän toivoi pääsevänsä veljen kanssa muistamaan ja työstämään. Hän pukeutuu pieneksi, ruutupaitaiseksi pojaksi, palaa lapsena istuttamansa puun juurelle ja yöpyy taivasalla, kuten uhmakkaana nuorena, muorin luota lähdettyään. Mielessään Franz työstää Kimin muuttunutta elämäntilannetta ja myös surua siitä, ettei vanhan lapsuuden veljesyhteys sellaisenaan voi enää palata. Kim kaipaa eri asioita ja elää erilaisessa todellisuudessa. Franz löytää omia pienen pojan tunteitaan ja kykyä katsoa niistä ulos. Samalla hän saa tilalle jotain muuta, sillä Kim lahjoittaa hänelle henkilökohtaisen suhteesta isään sekä kokemuksen perheeseen kuulumisesta. Matkalla Franz näkee isän muuttuneena, pehmeämpänä ja vastuullisempana miehenä, joka ottaa hänet vastaan, eikä sulje ulos. Yhteyttä kaivannut, ikääntyvä isä, osaa antaa poijilleen tärkeitä vastauksia.

Molemmille veljille prosessin tärkeimmäksi anniksi nousevat yhteyden kuvat: Kimille koko perheen kuva, jossa Franz on tärkeänä osana. Franz saa elämänsä ensimmäisen isä-poika-kuvan, kaksin isän kanssa sekä kolmisin isän ja Kimin kanssa. Kimille prosessi tuo näkyväksi Franzin merkitystä. Haava lapsuuden eroon joutumisesta on suurempi, kuin hän on ajatellut. Veljen menettämisen pelko on yhä hänessä. Voimauttavan prosessin aikana veljekset antavat isälleen mahdollisuuden tulla nähdyksi uudenlaisena miehenä, joka on enemmän, jo aikuisten poikiensa, isä. Kuvien äärellä on ensimmäistä kertaa kosketettu menneisyyden kipua, joista aiemmin ei voitu puhua, kuin leikkiä laskien.

Kim:"Tärkeintä mulle retkessä oli saada Ransu ja faija yhteen. Että niillä on oma juttu, joka ei tule mun kautta. Se on helpottavaa, ettei mun tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä, että mä sain lapsena jotain sellaista, mitä broidi ei saanut. Isä sai näyttää, että se rakastaa meitä ja se välittyi Fransulle."

Kim: "Nyttemmin aikuisena arjen pyörityksen keskellä on myös minulla ilmennyt tarve jakaa kokemuksiani ihmisen kanssa, joka tuntee minut parhaiten, ja se ihminen olet sinä. Haluaisin kertoa, että olet mielessäni päivittäin."

Siemenkuvaketju 3.– Lapsuuskuva, jota haluan katsoa hellästi ja korjaavasti

Ohje:

Kolmannen siemenkuvaketjun teema liittyy Franzin ja Kimin veljestarinaan. Pienenä toisistaan eroon joutuneet veljekset Franz ja Kim päättävät yhdistää erilliset muistonsa ja lapsuusvalokuvansa yhteiseksi lapsuuspalapeliksi, jossa he voivat täydentää yhdessä isän kanssa toistensa muistiaukkoja ja tulkintoja. He auttavat toisiaan katsomaan korjaavasti omaa lapsuutta ja niitä pieniä poikia, jotka he kerran olivat. Missä lapsuuskuvassasi näet sen pienen ihmisen itsessäsi, jota haluat katsoa hellästi ja korjaavasti? Mitä haluaisit sanoa tuolle lapselle? Miten hän ansaitsisi tulla katsotuksi? Liitä oma kuvasi ja siihen liittyvä pieni tarina tai perustelu oheiseen siemenkuvaketjuun.
Kuvasi ja tarinasi tulee näkymään oheiseen, Miinan siemenkuvasta rakentuvaan kuvaketjuun!

FRANZIN JA KIMIN Jakso Yle Teemalla
maanantaina 17.2. klo 21.
uusinta sunnuntaina 23.2. klo 20.15
Areenasta katsottavissa 17.2. klo. 21.00 alkaen

Tutustu muiden perheiden tarinoihin ja valokuvaprosesseihin:

NINNI & TIINA
EERO & KERTTU
FRANZ & KIM
MARIANNA & GRETA
ROOSA & VILMA
JOHANNA & HANNU

Valokuvan voimaa -sarja
osallistu siemenkuva-harjoitukseen

Voimauttavan valokuvan menetelmä
Miinan viikkokolumni

  • Valokuvan voimaa ja Maailman ihanin tyttö -näyttelyt Vantaan taidemuseossa

    Valokuvan voimaa -sarja, -verkkoyhteisö ja -näyttely ovat osa voimauttavan valokuvan menetelmän viisitoistavuotisjuhlavuotta. Valokuvan voimaa -sarjan perheiden upeimmat kuvat ovat esillä yhdessä kotimaahan kiertueelta palaavan, Maailman ihanin tyttö -näyttelyn kanssa. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi! Tervetuloa näyttelyn ilmaisiin konsertteihin, yleisöluennoille, opastuksiin ja seminaareihin. Vantaan taidemuseo 29.1. alkaen.

  • Siemenkuva – yhteisten merkityksellisten kuvien kudelma

    Miina laittaa jokaisena -Valokuvan voimaa esitysviikkona liikkeelle sarjan teemoihin liittyvän henkilökohtaisen siemenkuvan ja tarinan. Viimeisen siemenkuvaketjun teema on tulevaisuus. Sarjan perheiden tarinat ja läheisten kaipaus toistensa liikautti ehkä myös jotain sinussa? Millaisia korjaavia ja iloa tuovia asioita toivot elämääsi? Seitsemännen siemenkuvaketjun aihe on: Mitä haluan vahvistaa elämässäni?