Hyppää pääsisältöön

Siemenkuva – yhteisten merkityksellisten kuvien kudelma

Siemenkuvaketju

Miina laittaa jokaisena Valokuvan voimaa -sarjan esitysviikkona liikkeelle sarjan teemoihin liittyvän siemenkuvan. Siemenkuva on Miinan henkilökohtainen ja merkityksellinen kuva, jolle hän pyytää sinua lähettämään oman kuvaparin. Miten kuvan tarina ja teema koskettavat sinua? Liity yhteiseen kuvakudelmaan omalla kuvallasi ja sen merkitystä avaavalla, pienellä tekstillä.

Kaikki aiemmat ketjut ovat auki ja niihin voi edelleen osallistua yhdessä tai porukalla! Sivun lopussa on vinkkejä myös siemenkuvaketjun käyttöideoista.

Vanhat ketjut löytyvät järjestyksessä Valokuvan voimaa -jaksojen/perheiden omilta sivuilta. Jos et osaa käyttää ketjua, voit lähettää myös mihin vaan ketjuun kuuluvan kuvan tarinoineen sähköpostitse siemenkuvaketju@gmail.com.

Ensimmäinen siemenkuva:

1. Lapsuuskuva, jossa näkyy se ydin, joka on minussa edelleen

Miinan tarina

Näin tämän, kesäsaaren pihakeinussa itsestäni otetun kuvan muutama vuosi sitten, kummieni minua varten pitämässä diakatselmuksessa. Olen kuvassa kolme vuotta – saman ikäinen, kuin oma, rakas kummilapseni oli kuvan löytymisen aikaan. Olemme syntyneet samana päivänä. Lapsuusperheessäni valokuvissa oli tapana hymyillä ja siksi minusta on paljon hymyileviä lapsuuskuvia – jotka ovat omalla tavallaan hellyttäviä, mutta ne näyttävät minusta vain yhden puolen. Tämä kuva todella tavoitti minut. Minua kosketti lapsen vakava, sielukas ja antautuva tapa tulla lähelle ja ottaa katseella voimakas yhteys kuvaa ottavaan kummiin. Kuva oli minulle pari vuotta erityisen lohduttava ja näytti sellaista puhtautta ja luottamusta, jota minussa on joskus ollut. Näen kuvassa jotain oleellista siitä, millainen olen. Minulle katseeseen perustuva yhteys on luonteva ja turvallinen kieli – ehkä juuri siksi, että minua on katsottu lapsena tällä tavalla. Näen kuvassa myös, miten olen lapsena katsonut kummejani – ja miten he ovat katsoneet minua. Lapsuudessani he olivat eräitä tärkeimpiä niistä ihmisistä, jotka saivat minut tuntemaan itseni erityiseksi ja rakastetuksi. Luulen, että tällainen tapa katsoa ihmisiä on vaikuttanut todella paljon elämääni, ihmissuhteisiini, jopa siihen, miten olen päätynyt ammattiini. Monet ihmiset kiintyvät minuun helposti, koska he kokevat tulevansa nähdyiksi ja huomatuiksi.

Ohje:

Liitä kuvaketjuun oma merkityksellinen lapsuuskuvasi, jossa tunnistat omaa ydintäsi, jotain sellaista oleellista ominaislaatuasi, joka tekee sinusta sinut. Löydätkö lapsuus- tai nuoruuskuvistasi ilmeitä, tunnelmia tai kiinnostuksenkohteita, jotka ovat sinulle edelleen ominaisia? Kuvat voivat olla herkkiä, vakavia, ronskeja ja riemastuttavia – ihan tavallisia. Oleellista on, että kuva on sinun persoonallesi uskollinen. Liitä kuvan yhteyteen pieni teksti tai muutama sana, joka aukaisee kuvan merkitystä.

Ensimmäiseen siemenkuvaan pääset liittymään Ninnin ja Tiinan sivulla.

Toinen siemenkuva:

2. Kuva, jossa näkyy se puoli minusta, jota toiset eivät tunne

Miinan tarina:

Tämä kuva on otettu reilu viitisen vuotta sitten. Sylissäni on pikkusisikoni väärin ymmärretty kissa, äreä ja mielenterveyslääkitty, virtsavaivoja poteva vanhus. Aikanaan Rölli oli pienen tytön rakastettu kissa, joka nukkui yhdessä lapsen kanssa ja saattoi hänet kouluun. Sitten taloon tuli toinen kissa, jonka luonteesta monet pitivät enemmän, ja jota vanha kissa pelkäsi. Vanha kissa muuttui vaativammaksi ja meluisammaksi, se käyttäytyi, kuin sen elämä olisi mennyt pilalle. Se olisi muunmuassa kaivannut, että se nukutetaan kuten pentuna ja että joku katsoo sitä sen aikaa, kun se syö. Jostain syystä epäreilu kohtelu liikuttaa minua eniten maailmassa. Röllin "pahan kissan" rooli satutti minua tavalla, joka ei ehkä ihan suoraan ollut yhteydessä pelkästään kissan osakseen saamaan väärinkäsitysten ja kommunikointiongelmien sumaan. Me Röllin kanssa ymmärsimme toisiamme puolesta katseesta. Kerran vuodessa - muutaman viikon ajan, järjestin sille kesäparatiisin. Kun loma alkoi, se katsoi minua regressiivisen onnellisella "nyt me ollaan yhdessä ikuisesti" ilmeellä. Pois lähtiessäni virittelin sille itsestään toimivat leikit ja jätin sen murheellisin mielin vuodeksi. Röllin surullinen elämä satutti minua, sillä en voinut muuttaa sen olosuhteita pysyvästi, enkä osannut ja enkä voinutkaan kommunikoida sen takana olevaa oikeaa suruani perheelleni. Itsellenikin se oli osaksi hahmoton. Pari kesää tämän kuvan ottamisen jälkeen pidimme pikkusiskoni kanssa kahdestaan Röllin hautajaiset. Uurna oli ollut purkissa pitkän tovin, sillä meille oli tärkeää, että oikeaa suruamme ei häpäisty vähättelevillä kommenteilla. Rölli meni hautaan hänelle tekemieni "itsestään toimivien" lelujen kanssa. Uusi kissa, se , joka pilasi Röllin elämän, kusi veljensä haudalle... Minussa on paljon surua, jota en osaa jakaa monillekaan.

Ohje
Eeron ja Kerton jakson teema liittyy siihen, tunnemmeko todella läheisintäkään ihmistämme? Hänen maailmansa on meille salattu ja vieras. Tähän liittyy myös ihmisenä olemisen kipua: tulenko itsekään nähdyksi ja ymmärretyksi niin kuin kaipaisin? Mitä sinussa ja elämässäsi on sellaista, jota läheisesi eivät tunnista, mutta joka olisi sinulle tärkeää tehdä näkyväksi? Liitä kuvaketjuun oma merkityksellinen kuvasi, jossa tunnistat sinussa piilossa olevia asioita, joita haluaisit tehdä näkyvämmiksi? Liitä oma kuvasi ja siihen liittyvä pieni tarina tai perustelu oheiseen siemenkuvaketjuun.

Toiseen siemenkuvaketjuun pääset Eeron ja Kertun tarinan sivulta

Kolmas siemenkuva:

Kuva: Valokuvan voimaa siemenkuva3 valokuvan voimaa

3. Lapsuuskuva, jota haluan katsoa hellästi ja korjaavasti

Miinan tarina:

Tämä on kuva, jonka ottaminen oli lapsuudessani minulle loukkaavaa, mutta josta tuli tärkeä ja merkityksellinen ollessani parikymppinen, nuori aikuinen. Olen kuvassa kolmevuotias, ja olen pahoittanut mieleni syystä, jota en enää muista. Olen mennyt potemaan murhetta koripöydän alle, rottinkisen lehtitason päälle. Äidin virkkaama nyppyläinen sängynpeitto on pöydän yllä. Olen halunnut olla piilossa. Isäni on huomannut tilanteen ja ehkä ajatellut, että onpa hellyttävää. Hän on nostanut peittoa ja ottanut kuvan salamalla. Koska meidän perheessä kuvissa oli tapana hymyillä, ja valokuvan ottaminen oli jollakin tapaa aina hauskaa, koin lapsena, että isän mielestä oli huvittavaa, että minulla on paha mieli. Se tuntui loukkaavalta ja tilanne jäi ehkä siksi mieleeni vuosikymmeniksi, koska en usko, että isäni yleensä olisi toiminut minua kohtaan tuolla tavalla. Parikymppisen identiteettityössäni kuvasta tuli kuitenkin minulle tärkeä: se oli ainoa kuva söpöjen, hymyilevien lapsuuskuvien joukossa, jossa näin haavoittuneen ja loukatun puolen itsestäni. Tunnistin tuon saman, vetäytyvän reagointitavan tietyissä ihmissuhdetilanteissa ja löysin sille siinä elämänvaiheessa jopa uusia kuvapareja, joissa oli täsmälleen sama tunnelma ja ilme. Tänä päivänä haluan katsoa tuota pientä, piiloon mennyttä lasta ja sanoa hänelle, että sinulla on oikeus olla siellä piilossa ja tuntea noin. Mutta silti: entä, jos tulisit esiin sitten, kun olet siihen valmis?

Ohje
Kolmannen siemenkuvaketjun teema liittyy Franzin ja Kimin veljestarinaan. Pienenä toisistaan eroon joutuneet veljekset Franz ja Kim päättävät yhdistää erilliset muistonsa ja lapsuusvalokuvansa yhteiseksi lapsuuspalapeliksi, jossa he voivat täydentää yhdessä isän kanssa toistensa muistiaukkoja ja tulkintoja. He auttavat toisiaan katsomaan korjaavasti omaa lapsuutta ja niitä pieniä poikia, jotka he kerran olivat. Missä lapsuuskuvassasi näet sen pienen ihmisen itsessäsi, jota haluat katsoa hellästi ja korjaavasti? Mitä haluaisit sanoa tuolle lapselle? Miten hän ansaitsisi tulla katsotuksi? Liitä oma kuvasi ja siihen liittyvä pieni tarina tai perustelu oheiseen siemenkuvaketjuun.

Kolmanteen siemenkuvaan pääset liittymään Franzin ja Kimin sivulla.

Neljäs siemenkuva

4. Miten läheiseni näkevät minut?

Miinan tarina:

Tämä kuva kertoo luonteestani ja erityisesti siitä, millainen olen työntekijänä. Toteutin viimeksi muutama vuosi sitten saman ”Omat erilaiset puoleni” harjoituksen, kuin neljännen jakson päähenkilö Marianna. Olin kerännyt kokoon satamäärin kuvia elämäni merkityksellisistä teemoista, tunnelmista, ilmeistä ja annoin perheenjäsenteni valita niistä vapaasti sellaisen pinkan, joka kunkin mielestä kertoi kattavasti erilaisista puolistani. Jokainen pinkka oli merkityksellinen ja sisälsi paljon tärkeitä asioita ja avauksia. Tämän rospuuttoraivauskuvan valitsi yhdeksi monista, juuri se läheiseni, jonka kanssa olemme tehneet paljon töitä yhdessä. Olen itse ottanut kuvan elpymislomalla, joita harrastin männävuosina rospuuttoaikaan saaressa. Kaava oli aina sama: pitkä rupeama valvomista sekä kropan ja mielen piiskaamista vaatii veronsa: kirjoitusloman koittaessa meni pitkän aikaa, ennen kuin uutta ajattelutyötä kykeni aloittamaan. Ensin oli vain nukuttava ja tehtävä loputon määrä fyysistä työtä. Ja mikäpä olisi sopinut siihen paremmin kuin painavan veden, loskan ja lumen kolaaminen ja lapioiminen käsipelillä, saaresta mantereelle. Ja joka aamu uudestaan, sillä tie menee usein umpeen. Tien auraamisessa oli hivenen järkeä – jäätyneen reitin avulla oli turvallisempaa päästä aamupimeässä mantereelle, ja työ oli tyhjentävää ja siten elvyttävää. Homman syvin luonne oli kuitenkin järjettömyydessä: itsessään palkitsevassa lapioduunissa, uppoutumisessa työn syövereihin vailla alkua ja loppua. Palaute, joka minulle kerrottiin kuvan avulla, oli vähemmän mairitteleva ja monella tavalla jännitteinen. Mutta samalla silkkaa totta: kuva kertoo siitä, että olen se tyyppi, joka tekee järjettömän kokoisia projekteja, järjettömällä tahdolla ja työmäärällä, ja joista on vain vähän hyötyä☺

Ohje:

Jokaiselle meistä se, miten itse näyttäydymme toisille, on osittain sokea piste. Neljännen siemenkuvaketjun teema liittyy Mariannan ja Gretan hienoon jaksoon, jossa Marianna-äiti uskaltautuu kysymään lapsiltaan ja puolisoltaan, miten he näkevät hänet ja Mariannan sekä Greta-tyttären välisen suhteen. Palautteet ovat järkyttäviä, mutta myös syvästi voimauttavia. Läheiset näkevät meidät joskus paljon tarkemmin, ja monesti paljon armollisemmin, kuin itse näemme. Palaute voi antaa tärkeää tietoa ihmissuhteesta. Olenko ymmärtänyt, millainen olen läheisilleni?

Toteuta tämän viikon siemenkuva antamalla läheisesi valita kuva, joka kertoo siitä, millaisena hän näkee sinut ja erilaiset puolesi. Jos haluat varmistaa, että palaute on positiivinen, voit asettaa kysymyksesi: ”millaisena sinä rakastat/arvostat minua?” Voit pyytää koko lähipiiriäsi lähettämään sinulle kuvan perusteluineen vaikkapa sähköpostilla, tai järjestää pienet juhlat, jossa jaatte toisillenne arvostavaa palautetta. Valitse mukaan siemenkuvaketjuun sinulle kiinnostavimmat ja voimauttavimmat palautteet!

Neljänteen siemenkuvaan pääset liittymään Mariannan ja Gretan sivulla.

Viides siemenkuva:

5. Nuoruuteni kasvukohta

Miinan tarina:

Tämä omakuva on pysynyt minulle merkityksellisenä jo melkein viisitoista vuotta. Se on otettu elokuun helteisenä aamuna Itä-Euroopan maaseudulla, huvipuiston menopeliä muistuttavassa kotteroisessa dieseljunassa, keskellä korkeita, loputtomia maissipeltoja, pari päivää ennen kuin täytän 25-vuotta ja otan omaa elämää haltuuni. Takana ovat ulkohuussin avajaiset, joita on vietetty samettisessa yössä, kokon äärellä, omenamehulla blandatun halvan viinin siivittämänä. Muistan kuvaa katsoessani läkähdyttävän kuumuuden, janon ja heikotuksen, jotka herättävät lyhykäisten unien jälkeen, ihmisiä täyteen ahdetussa, pikkuruisessa teltassa. Kuvassa minulla on kauhea krapula ja olen sekä onnellinen että surullinen samaan aikaan. Olen vähän vihainen, mutta vain lempeästi ja väsyneesti. Asiat asettuvat mittakaavaan. Kuvassa on se ihminen, joka olen. Minulle kuvassa tärkeältä tuntuvaa selittämättömyyttä, umpinaisuutta. Kuvan merkitys liittyy jollain tavalla siihen, että lakkaan olemasta uhri omassa elämässäni ja näen oman vastuuni kokonaisuudessa. Otan ratkaisun itselleni. Suostun näkemään itsestäni asioita, joita en voi kääntää parhain päin. Minusta on aina tuntunut, että kuvaan on tallennettu hetki, jolloin näen elämässäni pidemmälle – ikään kuin tuntisin sen läpikotaisin etukäteen, vaikka en voi tietää sen mukanaan tuomia asioita tietoisesti. Hetki edusti minulle pitkän ajanjakson päättymistä. Elämässäni tarvitsen edelleen tätä kuvaa ja tiedän, että tulee vielä myöhemminkin aikoja, jolloin voin tukeutua sen minulle kertomiin asioihin. Kuva vahvistaa minua uskomaan, että minussa on voima tehdä se, mikä on vaikeaa, mutta väistämätöntä. Erityiseksi kuvan tekee myös se, että sille on olemassa identtinen kuvapari, jossa pieni kummipoikani nojaa peilautuen heijastuksena vanhan pikajunan ikkunaan. Kodissani nämä kuvat ovat peilikuvina vastakkain seinällä. Molempien tunnelma on sama: raukea, täydellinen.

Ohje:

Viidennen siemenkuvaketjun aihe liittyy Roosan ja Vilman jaksoon, jonka teemana on nuoren aikuisen kasvaminen. Siskokset löytävät aikuista vastuuta keskinäisestä suhteestaan ja uskaltavat avata yhdessä nuoruuden kipeitä kasvamisen ja sisaruuden vaiheita. Olenko hyväksytty omana itsenäni? Kuulunko perheeseeni? Millainen minä olen? Miten haluan elää? Missä asioissa voin ottaa jo oman elämäni itse kannettavakseni? Valitse oman nuoruusaikasi kuvista jokin omaan kasvamiseesi liittyvä käännekohta, jolloin otit askeleen kohti omaa elämänpolkuasi. Mitä löysit omasta itsestäsi? Millaisia askeleita uskalsit ottaa? Liitä oma kuvasi sekä siihen liittyvä pieni teksti oheiseen siemenkuvaketjuun.

Viidenteen siemenkuvaan pääset liittymään Roosan ja Vilman sivulla.

Kuudes siemenkuva:

6. Hyväksytty omana itsenäni

Miinan tarina:

Tämä on vaarini ottama diakuva 70-luvulta. On juhannusjuhlat ja jokainen perheenjäsen on saanut tulla nähdyksi itse määrittelemällään tavalla. Kyseessä on nimittäin naamiaiset. Paikalla juhlassa ovat muunmuassa mustalaisruhtinatar, intiaanipäällikkö, Lipton-teepussi, kummitus ja joukko erilaisia kerjäläisiä. Minä olen halunnut tulla nähdyksi deekuna, jolla on molemmat silmät mustina ja viinapullo lähes kokonaan tyhjäksi juotuna. Iloinen "hiprakka" ja riemukas itsetyytyväisyys välittyy kuvasta, jossa meillä taitaa olla meneillään esiintymisvuoro kummituksen kanssa. Minulle vaarin ottamat naamiaskuvat kertovat perheeni avarasta ja huumorintajuisesta puolesta, jossa jokaisen kummallisuuksia katsotaan kutakuinkin armeliaasti. Jossain pisteessä samaan perheeseen kuuluvat ihmiset voivat olla kiinnostuksenkohteiltaan ja olemisen tavoiltaan niin erilaisia, ettemme tajua toisiamme ollenkaan. Mutta tässä kuvassa sillä ei ole ollut mitään väliä. On hetki, jolloin olemme yhdessä halunneet juhlia sitä, miten huvittavaa ja täysin epäuskottavaa porukkaa me olemmekaan. Jokainen esiintyjä vuorollaan vetää yhtä isolla sykkeellä ja itseluottamuksella. Omasta olemuksestani näen, että minulla on ollut lapsena kannustava yleisö. Tänäkin päivänä se on suuri voimavara. En pelkää häpäisyä tai torjuntaa silloinkaan, kun on vaikeaa olla rohkea.

Ohje:

Kuudennen siemenkuvaketjun teema käsittelee hyväksytyksi tulemista Johannan ja Hannun isä-tytär-jakson hengessä. Johanna kaipaa isän rakastavaa katsetta, eikä ole varma siitä, onko hän isälleen riittävän hyvä tytär. Myös Hannu-isä kokee tyttärensä kovana ja kriittisenä. Johannan halu anteeksiantoon ja vastaan tulemiseen, tekee isällekin suhteen tyttäreen uudelleen turvalliseksi, jolloin molempien tunne hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta lisääntyy. Millaisissa tilanteissa elämässäsi sinä olet kokenut itsesi hyväksytyksi sellaisena, kuin olet? Valitse kuva, jonka koet kertovan siitä, että olet saanut olla oma hassu, erikoislaatuinen tai ihan tavallinen itsesi. Vaikka elämässäsi olisi ollut vain vähän tilanteita ja ihmissuhteita, joissa sinua on katsottu ymmärtäväisesti, etsi tarkoituksella se kuva, joka vahvistaa sinulle kokemusta siitä, että olet rakastettava!

Kuudenteen siemenkuvaan pääset liittymään Johannan ja Hannun sivulla.

Seitsemäs siemenkuva:

7. Puoli, jota haluan vahvistaa elämässäni

Miinan tarina:

Olen ottanut tämän kuvan viime kesänä – sen ihanimpana viikkona. Raahasin patjat ja valkokankaan omenapuun alle ja elimme siellä koko viikon kahden, minulle rakkaan, pienen pojan kanssa. Elokuva on sammunut ja lapset nukkuvat jo. Ilma ei ollut lämmin, mutta vällyjen välissä Peppi seitsemällä merellä ei olisi voinut olla enää ihanampi kesäelämys. Iltaisin nukahdimme lyhtyjen alle, aamuisin heräsimme lukemaan Tinttejä aamun häikäisevään valoon. Lapset nukkuivat niin sikeästi, etteivät hievahtaneetkaan yön aikana. Suurimman osan viikkoa he olivat merirosvoprinsessoja, jotka miekkailivat toisiaan vuoroin lankulta mereen. Siinä sivussa ompelimme muutamat barbinvaatteet ja matoperheet ja selvittelimme veljeskateuksia. Vapaata lapsuutta, jossa saa temmeltää ja rakentaa ikuisuuksiin jatkuvia leikkimaailmoja keskeytyksettä. Jokaisen ihmisen lapsuuteen pitäisi minusta kuulua sellaisia asioita. Minulle mikään ei voita omenapuun ja lyhtyjen alla nukuttuja öitä, illan viileyttä, kuutamoita ja auringonnousuja omenapuun tumman lehvästön lomassa. Puu kaareutuu ylle, kuin katto. Se on vanha ja jo omassa lapsuudessani kuolleiden sukulaisten istuttama. Tärkeintä kuitenkin oli saada jakaa tämä kaikki näiden pienten henkilöiden kanssa. Toivoisin, että he muistaisivat sen vielä aikuisena. Nyt, kun Valokuvan voimaa -sarja päättyy, päättyy myös yli vuoden kestänyt tiivis prosessi sarjan perheiden ja ohjelman teon kanssa. Tänään päätösjaksossa nähtiin, että kaikki perheet ovat löytäneet juuri niitä asioita, joita syvästi kaipasivat. He pärjäävät omilla siivillään ja osaavat kannatella tekemiään tärkeitä löytöjä suhteen arjessa. Se tuntuu ihanalta, sillä olen sydän sykkyrällä toivonut, että he löytävät ja saavat ansaitsemansa hyvän. Kaikki he jättivät minuunkin hyvä jälkiä ja jaetun prosessin tuoma yhteys välillämme säilyy. Nyt on kuitenkin mahdollisuus vahvistaa jotain uutta. Pienten kesävieraitteni perheessä ei voitu katsoa Valokuvan voimaa -sarjaa, koska lapsille tuli liian kova ikävä minua. Kuusivuotias kummipoikani alkoi itkeä, "Miksi Mimmitäti on aina töissä?". Pikkuveli ymmärsi Ninnin ja Tiinan jakson: "Ne melkein erosi, mutta sä autoit niitä. Pikkusisko kuvasi isosiskoa". Minullakin on ikävä erikoispoikiani ja monia muitakin tärkeitä ihmisiäni. Haluan vahvistaa elämässäni raukeita aamuja, suloista joutilaisuutta ja liikuttavia kohtaamisia.

Ohje:

Vihoviimeinen Valokuvan voimaa -siemenkuvaketju suuntaa tietysti tulevaisuuteen. Sarjan teemoista ja tarinoista saatoit löytää omiakin kipukohtiasi, mutta myös lohtua ja korjaantumista? Mitä puolia itsessäsi ja elämässäsi haluaisit vahvistaa toteutuaksesi paremmin, ollaksesi onnellisempi, rakastetumpi, rakastavampi? Liitä siemenkuvaketjuun valokuva ja tarina, joka kertoo siitä puolesta, jolle haluat antaa elämässäsi enemmän tilaa!

VINKKEJÄ SIEMENKUVAKETJUN KÄYTTÄMISEEN

Siemenkuvaketjun avulla voi kokeilla pienimuotoisesti, millaisia merkityksellisiä asioita oman elämän pohtiminen valokuvien avulla voi herättää. Ketjuun voi myös osallistua yhdessä ryhmän kanssa, jolloin kuvan ja tarinan jakamistilanne voi olla erityisen liikuttava ja palkitseva. Kuvien katsomiselle on kaksi perussääntöä. 1. Omista ja toisten kuvista saa puhua vain hyviä asioita. Myös piilokritiikki ja huumorin viljely on kielletty, sillä ne rikkovat arvostavasta jakamistilanteesta syntyvän pehmeyden. 2. Jokaisella on itsemäärittelyoikeus kuviin, joissa hän itse on. Toisen kuvia ei saa käyttää ilman lupaa.

1. Toteuta siemenkuva yhdessä perheenjäsentesi tai ystäviesi kanssa: jokainen saa jakaa vuorollaan oman kuvansa. Toiset keskittyvät siihen, kuin aarteeseen. Omista ja toisen kuvista saa sanoa vain hyviä asioita. Kuvan päähenkilöllä on oikeus itsemäärittelyyn: hänen kuvalle antama merkitys on se oikea!

2. Toteuta siemenkuva yhdessä työtovereittesi kanssa: Jokainen tuo yhteiseen teemaan liittyvän kuvan, (esim. siemenkuvaketju 2: kuva, jossa näkyy "se puoli minussa, jota työtoverini eivät vielä tunne, mutta jota haluaisin vahvistaa ammatillisessa roolissani"). Kuvia katsotaan keskittyneesti, pehmeästi, muut huomiota rikkovat asiat tilanteesta poistaen. Jokaisen kuvasta kerätään toisilta arvostava palaute: mikä kuvassa ja tarinassa liikuttaa, vaikuttaa ja puhuttelee toisia? Omista ja toisen kuvista saa sanoa vain hyviä asioita.

3. Toteuta siemenkuva yhdessä esim koululuokan tai vertaisryhmän kanssa: Jokainen saa jakaa vuorollaan oman kuvan toisten ehdottoman keskittymisen ja ystävällisen läsnäolon ympäröimänä. Keskitytään siihen, että kertojaa katsotaan ystävällisesti. (Esim. Siemenkuvaketju 2: "Olen myös tällainen! Tämä on se puoli, jonka toivoisin, että te toiset minussa näkisitte".) Muut saavat kertoa, mitä hienoa ja kivaa olisi siinä, jos kuvan päähenkilö uskaltaisi näyttää tätä puolta enemmän heille! Kuvista ja mukana olevista ihmisistä saa sanoa vain hyviä asioita.

(Lapsuuden paperikuvan saat helposti digitaaliseen muotoon ilman skanneria ottamalla siitä uuden kuvan puhelimella tai digikameralla ikkunan äärellä, luonnon valossa.)

VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN TOIMINTATAPOJA:

OMAKUVA
Omakuva tarkoittaa voimauttavan valokuvan menetelmässä mitä tahansa itsestä otettua valokuvaa, jossa ihminen tunnistaa jotain merkityksellistä itsestään, ja jolle hän haluaa antaa omakuvan merkityksen.

KYSY LUPA KUVASSA OLEVILTA:
Koska voimauttavassa valokuvassa valokuvaamisen dynamiikka käännetään päälaelleen, myös tekijänoikeudet menevät kuvassa olevan ihmisen, eivät kuvaajan ehdoilla. Jos lataat siemenkuvaketjuun kuvia, joissa on toisia ihmisiä, muista kysyä heiltä lupa! Täysin harmittomalta vaikuttavassa valokuvassa voi olla toisen ihmisen suurin suru tai ilo – etkä voi tietää sitä ilman, että kysyt.

OIKEUS ITSEMÄÄRITTELYYN:
Voimauttavan valokuvan menetelmässä kaikki kuvat perustuvat itsemäärittelyn oikeuteen. Vain sinä tiedät, mitä kuvasi tarkoittavat ja myös toisella ihmisellä on oikeus kokea ne täysin omalla tavallaan, vaikka hänen kokemansa merkitys olisi päinvastainen kuin se, mitä kuvat sinulle tarkoittavat. Valokuva ei ole koskaan objektiivisesti totta, mutta ne kuvat olla subjektiivisesti tosia, jos niille haluaa antaa sen painoarvon. Kuvilla ei siis voi todistaa mitään eletystä elämästä, esimerkiksi sitä, että meidän perhe on ollut onnellinen. Sama kuva voi olla toiselle perheenjäsenelle tärkeä ja korjaava ja toiselle näkymättömyyttä ja kipua sisältävä. Kummankin kokemus on yhtä totta!

Valokuvan voimaa
Miinan siemenkuvaharjoitusta taustoittava viikkokolumni
Voimauttavan valokuvan menetelmä

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Joitakin vuosia sitten lähetin sukulaisperheeseen Miinan Maailman ihanin tyttö- kirjan. Sain myöhemmin kuvan perheen tyttäristä, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Kommentoin lyhyesti "Maailman ihanimmat tytöt", jolloin tyttöjen äiti -sisarentyttäreni- vastasi, että olin tsempannut häntä valtavasti.
Tämä Valokuvanvoimaa - sarja on tuonut tunteita pintaan. Olen elänyt mukana, ihmetellyt ja itkenyt. Olen kerran pyytänyt sisartani kuvaamaan minut koivun oksalla istumassa, kun aina harmitti etten ollut päässyt huonona kiipijänä koskaan puuhun. Nyt menin tikkailla, tikkaat pois ja kuva. Harmittavasti en vielä ole löytänyt sitä kuvaa, kun muistin väärin albumin enkä ole järjestyksen ihminen.
Kiitos sarjasta!

Juuri noin: Koskaan ei ole liian myöhäistä kiivetä puuhun ja ottaa sitä kuvaa, joka aikanaan jäi ottamatta! Sarjan hienot menneisyysmatkat, joita Ninni ja Tiina, Franz, sekä tavallaan myös Johanna ja Hannu toteuttavat, ovat siitä kannustavia esimerkkejä. Valokuvassa voi tehdä sellaisia asioita, jotka oikeasti eivät olisi mahdollisia. Kuvissa on kuitenkin emotionaalista todistusvoimaa: se, mikä tulee kuvassa näkyväksi, tulee tunnetasolla todeksi ja jaettavaksi toisten kanssa. Kannattaa kokeilla:)

  • Valokuvan voimaa ja Maailman ihanin tyttö -näyttelyt Vantaan taidemuseossa

    Valokuvan voimaa -sarja, -verkkoyhteisö ja -näyttely ovat osa voimauttavan valokuvan menetelmän viisitoistavuotisjuhlavuotta. Valokuvan voimaa -sarjan perheiden upeimmat kuvat ovat esillä yhdessä kotimaahan kiertueelta palaavan, Maailman ihanin tyttö -näyttelyn kanssa. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi! Tervetuloa näyttelyn ilmaisiin konsertteihin, yleisöluennoille, opastuksiin ja seminaareihin. Vantaan taidemuseo 29.1. alkaen.

  • Siemenkuva – yhteisten merkityksellisten kuvien kudelma

    Miina laittaa jokaisena -Valokuvan voimaa esitysviikkona liikkeelle sarjan teemoihin liittyvän henkilökohtaisen siemenkuvan ja tarinan. Viimeisen siemenkuvaketjun teema on tulevaisuus. Sarjan perheiden tarinat ja läheisten kaipaus toistensa liikautti ehkä myös jotain sinussa? Millaisia korjaavia ja iloa tuovia asioita toivot elämääsi? Seitsemännen siemenkuvaketjun aihe on: Mitä haluan vahvistaa elämässäni?