Hyppää pääsisältöön

Bach - Leipzigin lahja maailmalle

Bach-patsas Leipzigissa. KUVA Jonas Rannila.

Orkesterin- ja kuoronjohtoa Leipzigissa opiskeleva Jonas Rannila kirjoittaa Leipzigin suurmiehestä, joka herätti hänen rakkautensa musiikkiin.

Vuonna 2000 olin kymmenvuotias. Bachin kuolemasta oli kulunut 250 vuotta. Lauloin itseni alkuvuodesta sisään, Titanicin tunnarilla, Cantores Minores -poikakuoron koraalikuoroon. Kova tahto ja pyrkimys veivät eteenpäin kohti suurteoksia esittävää A-kuoroa.

Bachin patsas. KUVA Jonas Rannila.

Nauhoitin isäni kanssa Bachin juhlavuoden kunniaksi Suomessakin televisiossa nähdyn juhlakonsertin Leipzigista ja Bachin h-molli-messun, teoksen, jolla Bach näytti maailmalle mitä osaa. Videolta opettelin kappale kappaleelta melkein ulkoa ykkössopraanostemmat ennen viikon pituista harjoitusleiriä. Niistä hetkistä lähtien tiesin, mikä itseäni eniten elämässäni inspiroi. Jos voisin sen tässä huutaa, niin huutaisin: musiikki!

Leipzigin Tuomas-kirkko, sen Thomanerchor-poikakuoro ja Gewandhausin muusikot jäivät televisioinnista ikuisesti mieleeni. Bachin suurteokset tulivat Helsingin Tuomiokirkon holveissa kahdentoista Cantis-kuorovuoteni aikana hyvinkin tutuiksi ja rakkaiksi.

Bachin nimikirjoitus. KUVA Jonas Rannila.

Vuosittain esitettiin ainakin Bachin Jouluoratorio sekä Johannes- tai Matteus-passio. Itselleni ne eivät koskaan olleet kärsimysnäytelmiä, pikemminkin päinvastoin. Mikään ei voi kuvata kuolemaa yhtä lohdullisesti kuin musiikki. Kymmenvuotiaalle ykkössopraanolle h-molli messun Cum sancto spiritu, Gratias ja Sanctus olivat kerrassaan huikeita kokemuksia. Aivoissa tapahtui noina aikoina jotain mullistavaa. ”Musiikkia harjoitettaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys” Martti Luther saarnasi Leipzigin naapurikaupungissa Wittenbergissä. Luther tunsi musiikin vahvan emotionaalisen voiman: ”Se ilahduttaa mielen ja luo viatonta iloa”.

Nyt 13 vuotta ensimmäisiä requiemejä, passioita, oratorioita ja jouluaaton sairaalahartauksia myöhemmin nämä muusikon taipaleeni alkumetrit palasivat ajatuksiini. Yli 800 vuotta on Tuomas-kuoro laulanut Leipzigin Tuomas-kirkossa ihmisten ja Jumalan iloksi ja kunniaksi.

Leipzigin adventin ajan traditioon kuuluvat Tuomas-kuoron vuosittaiset Jouluoratorion esitykset, joista yhteen onnistuin saamaan lipun Bachin haudan ääreltä. Viereisessä kastemaljassa on Richard Wagnerin lisäksi kastettu mm. Bachin kahdestakymmenestä lapsesta 11 nuorinta.

Istuin Tuomas-kirkossa odottamassa Leipzigin joulutradition ehdottoman helmen alkua ja tunnelma oli huikea. Kuorin vastapuolella olevien ihmisten ilmeet vaihtelivat konsertin aikana nöyrästä kuuntelijasta nautiskelijoihin sekä Bach-tuntijoihin, jotka kuullessaan uusia tulkintoja havahtuivat hetkeksi sävelhorroksestaan.

Tuomas-kuoron ja Gewandhausin yhteisiä konsertteja on vuodesta 1992 johtanut maestro Kurt Masurin oppilas, Tuomas-kanttori Georg Christoph Biller, hänkin entinen Tuomas-kuorolainen. Nykykuorolaiset, vaikkakin saavat kuulemma joskus kuulla kunniansa, arvostavat Billeriä suuresti. Musikaalisesti Biller on Bach-tulkkina kunniamaininnan arvoinen. Hänen johdollaan kaikki kuulemani esitykset ovat olleet finessintarkkaa musisointia kuitenkin säilyttäen aina tekemisen ilon ja riemun. Tasapaksuja akateemisia hetkiä ei ole päässyt syntymään. Nytkin Jouluoratorion riemulliset rytmit ja kuvioinnit saivat sekä kuoron että orkesterin tanssimaan.

Bachin hauta. KUVA Jonas Rannila.

Tasapoljentoa on Jouluoratoriossa harvoin. Juhlavan tunnelman avaa rumpujen patinoitunut kumina ja trumpettien fanfaarit. Patarumpaliltakin Biller vaati erityisen rytmisesti keinuvaa ja barokkimaisen pompöösejä tehokeinoja sisältäviä lyöntejä, shokkiefektejä. Gewandhausin trumpettien fanfaarit kelluivat fantastisissa yläsävelsarjojen kimmellyksessä. Lyyrisen väririkkaasti soittanut oboekvartetti kuvitti paimenten inhimillisen ihmettelyn tallin seimen ihmeen ääressä. Mutta ennen kaikkea suurin gloria kuuluu Tuomas-kuoron täydellisille poika-äänille.
Kuudennen kantaatin alkukuoron fuugateemoissa eri stemmat pääsivät oikeuksiinsa ja kirkon täytti jumalaisen vahva ja kaunis sointi.

Tuomas-kirkko. KUVA Tuomas Rannila.

Tuomas-kuoro voi siis tänä päivänä hyvin eikä Bachin haudassakaan tuntunut kyljenkäännöille olevan mitään tarvetta. - Jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Ehkä se tunne ja kaipaus niihin lapsuuden yhteisiin musisoinnin hetkiin, joita sain kuoron riveissä kokea Bachia laulaen. On ihan eri asia pelkästään istua katsomon puolella hiljaa.

Minulle Bach on rakkaampi kuin kukaan muu säveltäjä. Se ilahduttaa mielen ja luo viatonta iloa juhlaan kuin arkeenkin.

Jonas Rannila


Jonas Rannila on Sibelius-Akatemian opiskelija, joka opiskelee syksyn 2013 ja kevään 2014 Leipzigissa orkesterin- ja kuoronjohtoa. Nuori musiikin sekatyömies kuvaa itseään kriittiseksi wagneriaaniksi ja Bach-maanikoksi. Jonas lupaa kertoa kaikesta mielenkiintoisesta näkemästään ja kuulemastaan Berliinin, Dresdenin ja Leipzigin klassisesta kolmiosta.

Jonas Rannila. KUVA Jonas Rannilan kokoelmat.

Julkaistu 22.1.2014

  • cd-levyn kansi

    Kuningasvallan nostalgisointia

    Levyarvio

    Ranskan uudistettu monarkia palautti vallankumouksen uhreiksi joutuneiden kuninkaallisten esivanhempiensa, Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten arvon 1800-luvun alkupuolella näyttävin ja loistokkain menoin – kunhan oli päässyt Napoleon Bonapartesta eroon. Uudelleenhautaukset ja seremoniat seurasivat toisiaan, ja marttyyreille sävellettiin kuolinmessut sopivasti vanhaa hallintoa, Ancien régimeä muistelevaan jälkiklassiseen tyyliin. Luigi Cherubinin ja Charles-Henri Plantaden Requiem-messut nostavat kuoron etualalle, ja niiden soivan majesteettinen, lyyrinenkin kuoro-orkesteri-ilmaisu pääsee hienosti oikeuksiinsa Concert Spirituelin periodisoitinesityksenä.

  • cd-levyn kansi

    Bachia kuin kahvia – kuumana, tuoksuvana ja klassisen tasapainoisena

    Levyarvio

    Kiinnostun aina, kun näen Carl Philipp Emanuel Bachin musiikkia esitettävän tai levytettävän. Omaan isäänsä ja ihailijoihinsa, wieniläisklassikoihin verrattuna näkymättömäksi jäänyt Emanuel Bach kirjoitti tunteikasta, väreilevää, spontaania ja taidokasta musiikkia. Sitä esittelee nyt Café Zimmermann, 1700-luvun Leipzigin amatöörimusisointi-iltamien isännältä nimensä lainannut yhtye, levyllisellä Bachin saksankielisiä kantaatteja ja kamarimusiikkia.

  • cd-levyn kansi

    Shostakovitshin ehdoton selittämättömyys

    Levyarvio

    Pianisti-säveltäjä Lera Auerbach on löytänyt alttoviulussa oivallisen soittimen ilmaisemaan Shostakovitshin varhaisten Preludien vaihtelevia ja syvälle käyviä tunnelmia. Ja vieläkin enemmän: alttoviulun mystisen sointimaailman läpikotaisin hallitsevalle Kim Kashkashianille Auerbachin sovitukset sopivat kuin hanska käteen. Auerbach teki Preludit-sovituksensa kumppaniksi Shostakovitshin Sonaatille alttoviululle ja pianolle; tällä levyllä Preludeja kuitenkin seuraa Auerbachin oma sonaatti, Arcanum, joka ei aivan yllä Shostakovitshin tasolle tietystä sukulaisuudesta huolimatta.

  • cd-levyn kansi

    Tunnelmallisen pehmeää kumpuilua

    Levyarvio

    Vuonna 1969 syntynyt virolainen Tõnu Kõrvits on yksi Pohjois-Euroopan tuotteliaimpia ja menestyneimpiä säveltäjiä. Kõrvits tuottaa vaivattomasti jokseenkin mielikuvituksellisia ja kiehtovia teoksia, joiden sopuisia sointeja hän sopivasti maustaa jazzahtavilla tai elokuvamusiikista tutuilla dissonansseilla ja efekteillä. Niin myös uutuusteoksessa Moorland Elegies sekakuorolle ja jousiorkesterille, jonka tekstinä Kõrvits käyttää tarkoin valittuja Emily Brontën runoja.