Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tyhmyreille pääkuva

Mistä tiedät kuuntelevasi rap-musiikkia? Miten suomalainen tango on syntynyt? Musiikin asiantuntijat esittelevät musiikkigenret niin, että tyhmyrikin tajuaa.

Suomalainen tango tyhmyreille: rakkautta ja kaukokaipuuta

Tangotanssijoita
Tangotanssijoita Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen lavatanssit,tango,tanssi,tanssija

Mitä on suomalainen tango? Miksi suomalainen tango pitää erotella muusta tangosta? Näihin kysymyksiin vastaa Tangomarkkinoiden orkesterin kapellimestari Mika Toivanen.

Mika Toivanen on Tangomarkkinoiden kapellimestari
Mika Toivanen Tangomarkkinat 2014 Finaalin karsinnassa Mika Toivanen on Tangomarkkinoiden kapellimestari Kuva: Yle / Salla Mäkipelto finaalin karsinta,mika toivanen,tangomarkkinat 2014

Lyhyt historia

Tango on syntyjään Argentiinasta ja kulkeutui 1900-luvun alussa Eurooppaan. Suomessa siitä syntyi omanlaisensa musiikin muoto. ”Ainakin 100 vuotta sitten asiat piti lokalisoida, eli tehdä paikalliselle kulttuurille sopivaksi. Täällä on osattu ottaa suomalainen mielenlaatu ja kulttuurihistoria mukaan siihen muunnokseen”, Tangomarkkinoiden orkesterin kapellimestari Toivanen selventää. Tango siis kuulostaa eriltä pohjolassa, Pariisissa ja Etelä-Amerikassa.

1913 nähtiin Suomessa ensimmäinen tangotanssiesitys, josta alkoi ensimmäinen tangovillitys. Askeleet otettiin foxista. 1930-luvulle saakka valtaosa tangomusiikista oli käännöskappaleita varsinkin Saksasta. Laulujen teemat olivat eksoottisia. 30-luvun loppua kohden alettiin säveltää omaa tuotantoa ja suomitango alkoi hahmottua. Lopullinen käänne kohti melankolista pohjavirettä tapahtui Toisen maailmansodan myötä, joka toi menetyksen, surun ja kaipuun tematiikan tangoon.

Sodan aikana ja sitä seuranneella vuosikymmenellä merkittävin säveltäjä oli Toivo Kärki (mm. Siks’ oon mä suruinen), jonka rinnalle nousi 1950-60-luvuilla Unto Mononen (mm. Satumaa).

Toivo Kärki vuonna 1964
Toivo Kärki vuonna 1964 Toivo Kärki vuonna 1964 Kuva: Yleisradion toiminnassa / Kerttu Forsman toivo kärki

”Kärki ja Mononen sävelsivät ne suomalaiset standarditangot, jotka kaikki tuntevat ja mieltävät tangomusiikiksi. Pitää muistaa, että vuosikymmenet ovat luoneet näille kappaleille sen merkityksen ja kulttuurihistoriallisen latauksen, joka niillä nyt on. Uskon, että he tekivät siksi tangoa, että se oli tuolloin suosittua musaa ja sillä pystyi elättämään itsensä säveltäjänä. Esimerkiksi Satumaan levytti jo 1955 Henry Theel eikä siitä tullut hittiä. Ei se ollut laakista selvä. Tarvitsee oikean kontekstin ja hetken. Jos nyt yrittäisi tehdä uutta Satumaata, niin ei onnistuisi”.

Taisto Tammi 1964
Taisto Tammi Taisto Tammi 1964 Kuva: Yle taisto tammi

Oikea hetki tangolle Suomessa oli 1960-luku, jolloin maan valtasi ennennäkemätön tangohuuma. Satumaasta tuli hitti Reijo Taipaleen levyttämänä 1962 ja romanilaulajien esiinmarssi alkoi Taisto Tammen johdolla. Tähän kauteen liittyy vastakkainasettelu maaseudun ja kaupungin välillä. Se näkyi suoraan levymyyntilistoilla, joita hallitsivat tango ja rautalankamusiikki. Toivanen tarkentaa: ”Tango edusti agraariyhteiskuntaa ja sitten olivat kaupunkilaiset, jotka tekivät The Beatlesin jalanjäljissä rockia. Nykyäänhän on muodikasta tehdä hyppyjä kulttuurien välillä, mutta siihen aikaan ei ollut. Olit valinnut puolesi osittain siitä johtuen, missä asuit.”

60-70-lukujen taitteen ajan henki näyttäytyi myös tangossa. Kappaleiden teemat alkoivat käsitellä muutakin kuin rakkautta tai ainakin näkökulma laajeni kaipauksesta ja menettämisestä yhteiskunnalliseen suuntaan. ”Sieltä on tullut loistavia kappaleita, kuten Nuoruustango ja Chydeniuksen monet muut hienot sävellykset”, Mika Toivanen hehkuttaa.

Vuosikymmenen ajan tango oli laskusuhdanteessa ja Toivanen täydentää näkemystä: ”Uskon, että 80-luvulle tultaessa oli tangossa jonkunlainen taiteellinen aallonpohja”. Vuosikymmenen kuluessa tangosta tuli massojen keskuudessa jälleen suosittua. Ilmaantui uusia tekijöitä. Iskelmä ja rock alkoivat vierailla toistensa reviirillä. Ironisesti esimerkiksi Topi Sorsakoski & Agents naitti levyillään yhteen tangoa ja beat-musiikkia – 60-luvun kilpakumppaneita – ja toi perinteisen tanssimusiikin uusien sukupolvien kuultavaksi.

1985 järjestettiin ensimmäiset Tangomarkkinat Seinäjoella. ”Se, miten Tangomarkkinat on näiden formaattilaulukilpailujen rinnalla säilynyt, on aika hieno juttu. Jossain vaiheessa olen ajatellut, että tämä ei varmaan jatku loputtomiin, mutta nyt alkaa tuntua, että suomalainen tango on niin vahvana jossain äidinmaidossa kaikilla meillä ja tulevilla sukupolvilla, että kyllä siellä varmaan 60-vuotisjuhlatkin pidetään”, Toivanen kommentoi.

Tangomarkkinoista on muodostunut suomalaisen tangon suurin kuva, ensimmäinen mielleyhtymä siitä mitä tango on. Festivaali on vakiinnuttanut tangokulttuurin aseman, mutta asialla on kääntöpuoli, josta Toivanen huomauttaa: ”Viemättä yhtään Tangomarkkinoiden arvoa pois, se määrittää joskus liikaakin suomalaista tangoa. Mutta se kertoo siitä, kuinka iso merkitys tapahtumalla on.”

Jari Sillanpää 1999
Jari Sillanpää vuonna 1999 Jari Sillanpää 1999 Kuva: Yle / Antero Tenhunen jari sillanpää

1990-luku oli nostalgian aikaa. Yksi vuosikymmenen merkkipaalu on Jari Sillanpään kruunaaminen tangokuninkaaksi 1995. ”Jarin tapa tehdä asioita on pikkuisen erilainen kuin muilla koskaan ennen. Häneen ei päde se perus-suomalainen jurnuttaja. Sen Jari on tuonut suomalaiseen tangoon, että asioita voi tehdä omalla tavalla - voin tehdä näin ja noin ja voin tempaista parit piruetit välissä”, Toivanen analysoi.

2000-luvulla tangokulttuuri on jälleen piristynyt, kun uusi tango ja tango nuevo ovat saavuttaneet myös suuren yleisön korvat. ”Uusi tango on lähinnä sitä, jota ei ole tehty 60-luvulla. Tehdään tangoa omista lähtökohdista, että on laatikon ulkopuolinen ajattelu ja kyky kyseenalaistaa. Minun historia on 80-luvun syntikkapopissa ja totta kai se vaikuttaa”, Toivanen selventää. Tango nuevo yhdistää argentiinalaiseen tangoon elementtejä mm. jazzista ja klassisesta musiikista. ”Se on sitä Piazzollan jälkihöyryissä tehtyä tangoa.”

Suomalaisen tangon erityispiirteet

Tango on ennen kaikkea rakkauden musiikkia. ”Siinä on sisäänrakennettu eroottinen lataus. Tanssilavalla tangon sanojen myötä ikään kuin puhuu sille tanssipartnerilleen. Jos itse ei uskalla sanoa, että ’rakastan ihan mahdottomasti sua’, niin se tulee tangon sanojen siivillä”, Toivanen filosofoi. ”Rakkaus on keskeinen aihe ja mieluummin vielä mennyt rakkaus. Ja hyvässä tekstissä on kaipuu. Rakkaus on siirtynyt tuonpuoleiseen tai sitten siinä on ihmissuhde, joka ei saanut jatkua. Nämä ovat tangon tietynlaiset päälinjat.”

Siinä on sisäänrakennettu eroottinen lataus.

Toivanen tarkentaa, että tangon kulta-aika sodanjälkeisessä Suomessa oli kumminkin jonkunlaista todellisuuspakoa. "Esimerkiksi argentiinalainen tango on paljon konkreettisempaa ja siinä esiintyy paljon kaupunkien nimiä, mutta ei Helsinki- ja Turku-tangoja kovin montaa ole. Suomessa on aina sellainen unenomainen satu-ulottuvuus ja se näkyy ihan kappaleiden nimissä. Se on kaukokaipuuta johonkin – tähtien taa tai aavan meren tuolle puolen, ihan mihin vaan”.

Toivanen hehkuttaa, kuinka tekstien sanomaa korostetaan musiikin keinoin: ”Isoilla melodiahypyillä saadaan tiettyä draamaa ja dramaattisuutta - isoja kaaria, pitkiä ääniä. Siihen kun lataa oikein sydäntä riipivän tekstin, niin kyllä mä uskon, että se viesti menee siinä perille.” Olennainen osa on myös slaavilainen perinne: molli. ”Onhan niitä duuritangojakin, eikä tämä ole mikään sääntöihin kirjoitettu juttu, mutta minun mielenmaisemassa molli ilmaisee suomalaisessa tangossa asioita hienommin.”

Suomalaista tangoa on luonnehdittu rytmiikaltaan marssitangoksi, jossa iskut osuvat tahdin vahvoille osille. ”Tuleeko se sitten lavatanssiperinteestä? Sitä rytmiä on helppo seurata”, Toivanen pohtii ja jatkaa: ”Tango on paljon enemmän kuin rytminen osa tai komppi. Mulle sovittajana habanera-rytmikuvio on erittäin käytetty. Ja onhan tangoja, joissa on pelkkä beguine-osa. Sen ei aina tarvi olla sitä ’ran-tan-tan-tan’-rynkytystä. Tango on mun mielestä myös tunnetila, melodiassa oleva tietynlainen jännite tai teksti. Isot tunteet ja isot melodiat ovat sellaisia juttuja, joista tietää kuuntelevansa tangoa.”

”Argentiinalaisessa tangossa temponvaihteluja saattaa tapahtua paljon. Suomalaisessa tangossa se on aika harvinaista. Mononen/Kärki-akselilla pysytään aloitustempossa. Rytmiikka pitää nähdä suomalaisen sielunmaiseman ja luonteenlaadun kautta.”

Olavi Virta Kannaksen radiossa 1944
Olavi Virta Kannaksen radiossa 1944 Olavi Virta Kannaksen radiossa 1944 Kuva: Yle / Pentti Nikulainen jatkosota,olavi virta

Tangomarkkinoiden kapellimestari toteaa, että Suomessa tangolaulun perinne on vahvasti kiinni klassisessa laulutekniikassa: ”Se tulee varmasti Olavi Virrasta. Olahan on kaikkien aikojen suomalainen laulaja, siitä ei pääse mihinkään. Sen kertoo jo tapa lausua r-kirjain. Se on suoraan Virralta ja puhutaankin tango-ärrästä. Esimerkiksi nykyisessä argentiinalaisessa tangossa laulaa voidaan vaikka minkälaisella mörinällä ja kähinällä. Mun mielestä silloin teksti herää paremmin henkiin - klassinen äänenmuodostus pitää sanoman vähän etäisenä. Siksi kaipaisin suomalaiseen tangoon vähän erilaisia soundeja.”

Kontrabasso, kitara, piano ja bandoneon ovat olennaisia soittimia. ”Meidän bändin Petri Ikkelälle joskus valitetaan, että miksi sä tuollaista kituhaitaria (bandoneonia) soitat. Monelle iso haitari on se oikea tangosoitin. 60-luvun suomimeininkiin kuuluu tietty jouset, isommat tai pienemmät. Isolla kattauksella on tehty aika usein.”

Kolme merkittävää suomalaista tangoa

Listan kärkeen Toivanen nimeää kappaleen alta aikayksikön - Reijo Taipaleen ensimmäisen levytyksen Satumaasta vuodelta 1962. ”Tätä ei tartte selittää. Se on just se peruste tälle kappaleelle, että ei tartte selittää.”

Listan seuraavien sijojen pohdinta kestää pidempään. Paperilla käy esittäjistä mm. Pedro's Heavy Gentlemen, tangoyhtye Unto, Arja Koriseva ja Eino Grön sekä kappaleista mm. Tähdet meren yllä ja Kuoleman paikka. Lopulta Toivanen päätyy Arja Sipolan tulkintaan tangosta Taas lasken tiiltenpäät. ”Tässä on pilkahdus sitä, että on hyvällä tavalla tekstillä rikottu temaattisia kaavoja, menty vieraille vesille ja saatu aikaan jotain uutta. Hyvä melodia, hyvä teksti ja hyvä tulkinta.”

Kolmannen paikan vie lopulta Olavi Virran Täysikuu vuodelta 1953. "Täysikuu – tekstissä kiteytyy suomalaisen tangon tematiikka. Laulajana on kuningas itse: kaikkien kuninkaiden kruunaamaton kuningas. Ja sävellys on loistava. Sen on tehnyt Toivo Kärki."

Tango Suomessa tänään

Mika Toivasen tuntuma on, että tällä hetkellä tango on tulossa taas takaisin - osittain nostalgiasyistä. Hän painottaakin, että tango ei voi jäädä vain nostalgiatripiksi. Musiikin pitää kehittyä. ”Täällä tehdään todella monipuolisia juttuja. Olen omista lähtökohdistani yrittänyt tuoda tangoon sitä, että huomatkaa, tällaiset pop-biisitkin voisivat ihan hyvin olla suomalaista tangoa tänä päivänä. Minusta tuntuisi hullulta lähteä tekemään koko ajan uudestaan sitä samaa rahisevan gramofonin hommaa. Kun joka kesä on pyydetty Tangomarkkinoille töihin, niin olen ajatellut, että ehkä minun linja kumminkin on hyvä: Ei lähdetä nostalgiahommaa tuomaan esiin, vaan kokeilemaan rohkeasti.”

Sillä tavalla kulttuurihistoriaa ei ainakaan tehdä, että kaivetaan ne monoset ja kärjet aina naftaliinista. Siihen suomalaisella tangolla ei minun mielestä ole varaa.

”Kun tulin Tangomarkkinoille mukaan, hieno ja jalo ajatukseni oli, että tehdään tangosta tämän päivän käyttömusiikkia, mitä se ei silloin ollut. Muutaman vuoden jälkeen olen huomannut, kuinka vahvana nostalgia tangokulttuurissa on. Tulee sellainen olo, että jos suomalainen haluaa tangoa, se ottaa Monosen. Me ollaan liian lähellä sitä juttua nyt.”

”Minusta pitää tutkia, mitä tango voisi olla. Esimerkiksi sellainen hieno suomalainen tangobändi kuin Unto venyttää toisella puolella tangon käsitettä ja kokeilee omissa ympyröissään. Mä kokeilen täällä omissa ympyröissäni. Sillä tavalla kulttuurihistoriaa ei ainakaan tehdä, että kaivetaan ne monoset ja kärjet aina naftaliinista. Siihen suomalaisella tangolla ei minun mielestä ole varaa. Ei ole keneltäkään suurmieheltä pois, jos näytetään vähän toistakin kulmaa.”

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Mikäli minä mitään muistan, ja kyllähän minä muistan, niin 60-luvulla ei ollut mitään maalais/kaupunkilaisakselia mitä musiikkiin tulee. Ihan sulassa sovussa kuunneltiin Beatlesia ja Taipaletta. Molemmat oli nuorisomusiikkia. Reijo Taipale oli syötävän söpö ja kelpasi idoliksi siinä missä Ringokin. Toivanen vetää mutkia suoriksi.
Ja Tango Nuevoa on yritetty tunkea kurkusta jo useamman vuoden ajan, ei se silti vaan maistu. Suomalainen sielu kaipaa oikeaa tangoa. Sen tahtiin ollaan synnytty ja sen tahtiin kuollaan.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä ns. Uusi tango kuulostaa aivan hirveältä. Vaikea siihen on laulajienkaan saada tunnetta mukaan. Suomalainen tango on pyhä, eikä sitä pidä mennä sovituksilla pilaamaan. Eikä iskelmästä pidä sovittaa tangoa, eikä tangosta iskelmää. Vikaan on mennyt siinäkin, ettei tangomarkkinoilla enää soiteta vanhoja ikivihreitä oikeita tangoja.

Lähettänyt käyttäjä

Buenos Aires, 17.09.2014

Itse olen jo yli 35 vuotta mieltänyt Suomen (siis teidän suomalaisen) tangon VAIN osaksi Tangon HISTORIAA. T♪2ältä se vietiin 5000 painettuna nuottina koululaiva "Fragata sarmienton" mukana Brasilian ja Euroopan satamiin, jossa laiva pysähtyi v. 1905, ja jätti pinon "La MNorocha - Tyttö tummatukka"- tangoja joka satamaan. Eikä tuo "Morocha" ollut niin kovin erilainen kuin meidän Anna-Liisamme.

Pariisista vanha venäläinen aristokratia vei tangon mukanaan Pietariin ja Marskimme kirjoittaa muistelmissaan, että Nikolai II:n hovissa oli jopa argentiinalainen tangonopettaja. Marski ei uskonut, että hänen maanmiehensä (siis suomalaiset) koskaan oppisi noin monimutkaista joroa.

Suomeen TANGO sitten sukelsi Telle Virtasen dokumenttilöydön mukaan Pietarista Viipuriin v. 1911, kenties Espilään, jossa isä-Uki kävi nuorena miehenä.

Kun eroja on välttämättä haettava, niin minun mielestäni suurin ero on sovituksissa ja laulutyylissä. Ja syypäitä suomalaisen tangon marssimiseen ja sovitusten yksitoikkoisuuteen löytyy meistä 1960-tangoporukoista. Koko maa jorasi ja bändit vähät välittivät sotiuksista. Argentiinassa ja Uruguayssa, tango-orkestereiden piti kilpailla asiakkaista suurkaupungeissa, ja kilpailu tapahtui sovituksilla, orkestereiden soittotyylillä ja solisteilaulajilla.

Sanoissa lãytyy myös suuria yhtymäkohti, kyllä argentiinalainenkin tango tuntee "Hiljaisen kylätien", esi. venäjänjuutalaisen Luis Rubisteinin tangossa "Carnaval de mi barrio - Kotikorttelin karnevaalit", joissa muistellaa haikeasti vanhoja kulmia, kun porukka on lähtenyt. Ja monia muita. On vain osattava lukea espanjan- lunfardoslangin sanoja.

Siis, hyvä maanmiehet, tangoa on tangoa, suiomalainenkin, vaikka sen voissa paistaisi. Argentiinalaiset muusikot joilkle olen jakanut suomalaisen tangon pianonutteja ovat aivan innokkaasti sovittaneet niistä omia "tangoversioitaan". Sexteto Tango on Suomea varten yhdessä sovittanut "Satumaan", Pugliese sovitti Kärjen "Argentiinalaisen tangon" ja Rinaldi laulaa suyomeksi "Punaisia lehtiä".
Terveisin / Saludos, Pertti MUSTONEN - perttimustonen@uolsinectis.com.ar

  • Toivo Susi, Minna Joenniemi ja Kalevi Pollari Levylautakunnassa

    Paljon kitaroita ja kantria ja hyvää tulee, sanoi Toivo Susi

    Käsikarvat pystyssä Beth Ditton megaluokan hitistä

    Mielikuvia ja muistumia, arjen tuntua ja teen juontia löytyi levyuutuuksista. Ja jopa käsikarvat nousivat pystyyn Beth Ditton megahitin äärellä. Uutuslevyjä kuuntelemassa laulunkirjoittaja ja kulkuri Toivo Susi, kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi ja musiikkitoimittaja Kalevi Pollari. Pisteet ja kommentteja 1.

  • Modulaarinen Moog -syntesoija, käsitelty kuva

    Ja kone sanoi: moooooog! Avaruusromua 30.4.2017

    Hupaisia, villejä ja epäkorrekteja Moog-hittejä!

    “Silloin meille tuli hieman kiire”, muisteli Robert Moog 1960-luvun loppuhetkiä. Hän oli keksinyt omaa nimeään kantavan ihmeellisen elektronisen soittimen, Moog-syntesoijan. Yhtäkkiä kaikki halusivat sellaisen. Laitteita rakennettiin lähes yötä päivää ja Amerikan studioissa tehtiin uusia levyjä upouusilla Moog-syntesoijilla melkein kuin liukuhihnalla. Syntyi outoa ja hullua musiikkia. Levykaupalla hupaisia, villejä, epäkorrekteja ja yleensä enemmän tai vähemmän onnistuneita elektronisia tulkintoja lähes kaikkien tuntemista hittikappaleista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Levylautakunnassa 22.4.2017 Juha-Pekka Sillanpää, Pete Parkkonen, Sami Pitkämö ja pj. Hanna Pakarinen

    Shakira Shokeerasi Pete Parkkosen ja Sami Pitkämön, John McGregor elvytti.

    Pitkän tauon pitänyt John McGregor palasi huipulle.

    Uutuuslevyjä ihmettelemässä olivat Pete Parkkonen, Sami Pitkämö ja Juha-Pekka Sillanpää. Pisteet ja kommentteja 1. John McGregor: Ajatukset juoksevat 29 pistettä (John McGregor - Pekka Kuusisto) Pete: En ole tällaista musiikkia kuullut pitkään aikaan, soundimaailma toimi todella hienosti.

  • sähkötolppa, öinen taivas, käsitelty kuva

    Kaukana väijyy ääniä! Avaruusromua 23.4.2017

    Radikaaleissa äänimaisemissa ja äänitaiteen äärillä.

    Millaisella musiikilla tyhjennettiin Sofian suuren sirkuksen katsomo Bulgariassa vuonna 1968? Miksi radikaali elektroninen esitys keskeytettiin? M.A.Nummisen luotsaama Sähkökvartetti herättää edelleen intohimoja. Vuonna 2017 haasteeseen ovat tarttuneet nuoremmat suomalaiset musiikin tekijät. Entä miltä kuulostavat suurkaupunkien maanalaiset radioasemat? Avaruusromussa seikkaillaan myös spirituaalisissa pohjoisen äänimaisemissa ja äänitaiteen äärillä. Toimittajana Jukka Mikkola.