Hyppää pääsisältöön

Vain tämä hetki. Ei tulevaisuutta.

Täynnä elämää - balladi Jyri Honkavaarasta. Rooleissa Tomi Alatalo ja Antti Laukkarinen.
Täynnä elämää - balladi Jyri Honkavaarasta. Rooleissa Tomi Alatalo ja Antti Laukkarinen. Kuva: © Mitro Härkönen täynnä elämää. circus maximus.

Koko-teatterin täpötäydessä katsomossa on hilpeä, odottava fiilis. Tuntuu, kuin olisi rokkiklubilla eikä teatterissa ensinkään. Yleisön joukossa näkyy irokeeseja, tatuointeja, mustaa nahkaa, vahvoja meikkejä. Lavalla on kaksi miestä farkuissa ja kulahtaneissa t-paidoissa. Lisäksi tarvitaan vain rummut, kitara ja mikrofoniteline, jossa roikkuu nahkarotsi. Ja keikalta tuntuu itse esityskin, nimeltään Täynnä elämää. Jyrki Pylväksen kirjoittama ja Perttu Leinosen ohjaama show kertoo Jyri Honkavaarasta (1960-1997), joka nousi 1970-luvun lopussa hetkeksi maineeseen Ratsia-yhtyeensä kanssa.

Tomi Alatalo. Kuvat Mitro Härkönen.

Sorina salissa hiljenee, kun miehet tarttuvat soittimiin, ja vetäisevät ensimmäisen biisin: ”Ne sanoo sä oot toivoton, mut sullon jotain mitä niil ei oo: tämä hetki ja tulevaisuus!”  Noissa sanoissa kiteytyy esityksen aihe ja sen herättämä päällimmäinen tunne: nuoruuden riemukas uho - jota leikkaa haikeus tuhlatusta elämästä, liian lyhyestä lennosta. Tulevaisuudesta, jota ei tullutkaan.

Tarina alkaa vuodesta 1976, Pihtiputaalta. Honkavaara on pikkykylän 16-vuotias Johnny Rotten, joka kulkee sonnustautuneena mustaan nahkatakkiin ja rautakaupasta ostettuun kettinkiin. Biisit nauhoitetaan kasetille kaverin iskän kelanauhurilla, kannet rustataan tussilla. Lehtijuttujen pohjalta kirjoitettu esitys kertoo Ratsian ja Honkavaaran tarinan niin kuin bändi- ja koulukaverit sekä muut läheiset sen näkivät. Näyttelijä-muusikot Tomi Alatalo ja Antti Laukkarinen esittävät kaikkia näitä vaihtuvia puhujia, ja tekevät sen rouheasti, vilpittömästi, konstailemattomalla punk-asenteella.

Käänne tapahtuu vuonna 1979, kun Ratsia voittaa Rockin SM-kisojen uuden aallon sarjan. Tehokkaassa sikermässä bändi kiitää Tavastialta Provinssirockiin ja Saapasjalkarockiin ja ties mihin pikku kinkereille. 185 keikkaa vuodessa. Yllätyn kun tajuan, että tunnen melkein kaikki kuultavat laulut: Lontoon skidit. Täältä tulee yö. Täynnä elämää. Yleisöstä aistii ilon, joka syntyy vanhojen biisien kuulemisesta. Tekee mieli kuulla lisää.

Antti Laukkarinen ja Tomi Alatalo. Kuva Mitro Härkönen.

Jo vuonna 1981 Ratsia hajoaa. Stoori jatkuu katkelmina, väläyksinä, sillä ne ovat ainoa mitä tiedetään. Jyri Honkavaara juuttuu versioimaan Kirkan Leijat-hittiä. Kukaan ei ymmärrä miksi. Hän perustaa uusia bändejä, mutta Ratsia-ajan suosioon ei ole paluuta. Esitys on täynnä musiikkia, joka vie sinne, missä päähenkilön mieli liikkuu. Honkavaara käyttää viinaa, huumeita ja lääkkeitä, hän katoaa maailmasta. Hän putoaa parvekkeelta sekavissa oloissa, sairastuu, lihoo, ei tunnista ystäviään. Soittokaverit ovat päässeet elämässään eteenpäin: yksi kerrallaan he kertovat, missä näkivät Honkavaaran viimeisen kerran. Halikossa huoltoasemalla, metrossa, baarin nurkassa. Katsoja saa kuvitella, mitä apeitten väläysten välillä tapahtuu.

Kerronnan keinoja on tässä esityksessä tasan kaksi: suora puhe, ja vielä suorempi soitto. Hetkittäin esitys pysähtyy jutusteluksi. Mutta esiintyjien innostus ja energia on vastustamatonta. Ja rosoinen kotikutoisuus on yhtä aiheen kanssa. Tämä on oli ensimmäinen teatteriesitys, jonka tahdissa olisin halunnut tanssia.


Circus Maximus: Täynnä elämää. Balladi Jyri Honkavaarasta.  Käsikirjoitus Jyrki Pylväs, ohjaus Perttu Leinonen. Valo- ja äänisuunnittelu Jere Kolehmainen. Rooleissa Tomi Alatalo ja Antti Laukkarinen. Ensi-ilta oli Koko-teatterissa Helsingissä 2.5.2014.

Esitys on kiertueella lokakuussa 2014. Aikataulut löytyvät osoitteesta http://taynnaelamaa.tumblr.com.

 

 

Penkkitaiteilija

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Lomamatka 80-luvulle reunion kokouksessa Laila ja Jane pitelevät korviaan.

    Juntti, Hörhö ja Pöljä

    Erikoisen paikannimen takana on tarina

    Asutko paikkakunnalla, jonka nimeä et kehtaa kertoa? Vai oletko erityisen ylpeä persoonallisesta ja mieleen jäävästä kotipaikkakuntasi nimestä?

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri