Hyppää pääsisältöön

Tuottajan blogi

Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa
Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa operaatio mannerheim,suomen marsalkka

Operaatio Mannerheimin aikana tuottaja Erkko Lyytinen piti blogia, jossa hän kertoi ajatuksiaan ja kuvaili elokuvahankkeen etenemistä.

6.11.2011

Tästä se lähtee!

Vihdoinkin sain kertoa kauan salaa valmistelemastani hankkeesta edes hieman työyhteisölleni. Lokakuussa hanke sai varovaista vihreää valoa Yleisradion tilausjärjestelmässä. Näen ensi kerran valoa myös pitkän tunnelin päässä, sillä lopultakin suuri unelmani kansainvälisestä elokuvahankkeesta on lähellä onnistua: hanke tilataan!

Tiedän, että elokuva Suomen marsalkka Mannerheimista on valtava haaste. Mannerheimin asema kansakuntamme sydämessä on yhä merkittävä. Mutta kuka meidän nuorempien ikäpolvesta edes muistaa, mitä kaikkea Marski oli ja sai elämänsä aikana tehtyä? Hän oli mm. sotilasopissa Venäjällä, tsaarin upseeri, tutkimusmatkailija-vakoilija ja siihen vielä päälle mittava ura itsenäisen Suomen armeijassa, ylennys Suomen marsalkaksi ja lopuksi asema tasavaltamme presidenttinä, aina siihen asti kunnes henkiset voimat alkoivat uupua. Voiko yksi ihminen enempään pystyä?

Mutta kuka meidän nuorempien ikäpolvesta edes muistaa, mitä kaikkea Marski oli ja sai elämänsä aikana tehtyä?

Mannerheim uhrasi koko elämänsä aatteelleen, itsenäiselle Suomelle. Tai näin ainakin on helppo uskoa; me nyky-ihmiset emme voi täysin käsittää sen ajan ihmisen maailmankatsomusta, vakaumusta ja vaikuttimia. Ehkä myös yksilökeskeisyytemme ja oman edun tavoittelumme sokaisemina meidän on vaikea samastua hänen motiiveihinsa. Jälkipolvet ovat tahtoneet täyttää Mannerheimin rintapanssarin erilaisilla täytteillä, usein tietoisesti provosoimalla. Marskia on aina käytetty lyömäaseena lähes joka puolelta jokaista vastaan. Uskon kuitenkin, että tätä elokuvaa ei tulla käyttämään aseena: se on omistettu kaikille suomalaisille, vakaumuksesta ja maailmankatsomuksesta riippumatta.

Moni asia on vielä auki, kuten neuvottelut kansainvälisten yhteistuotantotahojemme kanssa. Tuulinen vuosi lähenee loppua, ja nyt tärkeää on varjella tätä hentoa liekkiä.

T. Erkko, Suomen Yleisradio

Suomen marsalkka -elokuvan tuottaja Erkko Lyytinen 2012
Suomen marsalkka -elokuvan tuottaja Erkko Lyytinen 2012 Kuva: Jenni Laine / Yle 2012,Erkko Lyytinen,operaatio mannerheim,suomen marsalkka,Suomen marsalkka

20.12.2011

Mutkainen on kylätie

Työryhmä on valittu! Vasta nyt, kun elokuvaprojekti on löytänyt näitä ensimmäisiä konkreettisia ilmenemismuotojaan alan käsittää, kuinka valtavasta hankkeesta on kyse. Vaikka meidän suomalalaisen työryhmän tehtävä on vain koordinoida hanketta, työmäärämme on massiivinen: puvusto, kuvauspaikat, aikataulut ja logistiikka… Samalla lukuisat muut keskeneräiset projektit vaikeuttavat yksinkertaistenkin asioiden hoitoa.

Meillä pitää olla paketti kasassa vuoden alkuun mennessä mahdollisille kv-yhteistyökumppaneille, muuten koko homma kaatuu heti alkuunsa. Vaikka suomalaisten maine järjestelmällisenä ja luotettavana kansakuntana on itsestäänselvyys, elokuvamaana olemme vielä aika huteralla pohjalla. Tietysti myös oma suhteellisen lyhyt tuottajaura asettuu kyseenalaiseksi, jos hanke kaatuu. Paineensietokykyä tämä ainakin kehittää. Toisaalta hankaluudet kuuluvat alan normaaliin työpäivään. Kun oikein yritetään, eikä jäädä tuleen makaamaan, kyllä näistä selvitään.

Toistaiseksi Marskista on onnistunut kertomaan pitkässä teatterielokuvassa vain Matti Kassila elokuvassaan Päämaja. Se onkin mainio, jotenkin rohkea ja erittäin voimakkaalla latauksella varustettu elokuva! Toki sekin oli aikansa kuva: se henki tiettyä katkeruutta järjestelmää kohtaan ja yleistä tekoaikansa pasifismia. Mutta se oli elokuva isolla näkemyksellä, onnistunut ja ehyt teos. Hieman Päämajan Marski-kuva kyllä jäi mietityttämään; elokuvassa Marsalkka on seniili vanha herra, joka on kiinnostunut lähinnä ”kardiineista” ja päivällis-menusta. Tämä ei kyllä voi pitää paikkaansa. Toivottavasti pääsen myös Mattia jututtamaan tämän hankkeen tiimoilta.

Oma tiimimme on kuin legendaarinen päämajan porukka, kuin joukko parhaita valioluokan sotilaita. Eikun vaan tulta päin!

Toistaiseksi Marskista on onnistunut kertomaan pitkässä teatterielokuvassa vain Matti Kassila elokuvassaan Päämaja.

16.1.2012

Mannerheim-linja

Tervetuloa tuottaja-blogin pariin! Tällä sivustolla voit seurata Mannerheim-elokuvahankkeen kehittymistä ja käänteitä koko tuotannon ajan.

Kauan salassa valmisteltu unelmani on nyt julkinen, ja toivottavasti se saa suomalaiselta yleisöltä tukea. Haluan vastata elokuvalla yleisön tarpeeseen: kansakuntamme on ansainnut elokuvan itsenäisyytemme historian merkittävimmästä persoonasta C.G.E. Mannerheimista. Tuleva elokuva on ennen kaikkea henkilökuva, inhimillinen tarina historiamme suurmiehestä parhaimpia taistelukohtauksia unohtamatta. Toivottavasti elokuva löytää yleisönsä ja on tämän ajan ihmistä kiinnostava tulkinta Mannerheimin persoonasta.

Tuleva elokuva on ennen kaikkea henkilökuva, inhimillinen tarina historiamme suurmiehestä parhaimpia taistelukohtauksia unohtamatta.

Oma rooli tuottajana ja hankkeen takuumiehenä jännittää. Mutta mitä enemmän aiheeseen, erityisesti Marskin elämäntarinaan ja hänen ratkaisuihinsa tutustuu, sitä voimakkaammin myös suhde oman elämän pieniin vastoinkäymisiin muuttuu. Pienetkin asiat vaikuttavat joskus omassa elämässä suhteettoman suurilta, mutta miltä onkaan tuntunut johtaa Suomea kohtalon vuosina, silloin kun kansakuntamme oli vielä nuori, tuntematon ja heikko? Kansoja lähinaapurista pyyhkäistiin juniin ja kokonaisten ihmisrotujen olemassaolon oikeutus kyseenalaistettiin. Miltä tuntui, kun kaikki oli hiuskarvan varassa, jopa oma henki - päivittäinen stressi oli varmasti toista kuin minun auto-ongelmani.

Kuinka muuten silloin torjuttiin stressiä, tunnistettiinko sitä? Suomen armeija taisteli vähillä resursseilla hyvän kakkostilan. Mannerheim käsittääkseni poti heikkoa vatsaa. Eikä ihme, voi vain kuvitella mitä vuosikymmenten stressi tekee rohkeankin miehen mahalaukulle.

Minulle tuli tänään viesti, että teen liikaa työtä! Oma tuntikehykseni on tälle vuodelle täynnä, olen ylittänyt Yle-normit reilusti. Kysyttiinkö Marskilta, tekeekö hän liikaa työtä? Hän varmasti teki liikaa, ja hänestä varmasti oltiin huolissaan (toki kiva että minustakin huolehditaan), mutta ajatteliko Mannerheim tekevänsä ylitöitä? Hän oli kuitenkin unelma-ammatissaan, niin minäkin. Sitä paitsi hänen maailmankuvansa oli selkeä: ihmisen tuli ponnistella tullakseen onnelliseksi. Vähensikö Mannerheim työtaakkaa? Ei vähentänyt, päinvastoin. Hän kyllä useasti yritti vetäytyä pois aktiivipalveluksesta, mutta aina hänet vedettiin takaisin. Viimein Sveitsissä parantolassa hän sai ansaitun levon.

Elokuva-ala on unelma-ala. Meillä jokainen yrittää jokaisena päivänä ja jokaisessa projektissa kaikkensa. Siihen eivät pakota pelkästään taloudelliset syyt, vaan sokea kunnianhimo ja halu tehdä parastaan, vaikka vähillä resursseilla. Meidän työryhmämme ja minä olemme tämän elokuvan laadun tae, me pystymme venymään. Me emme tingi taiteellisesta, laadullisesta tai sisällöllisestä tasosta, vaikka olosuhteet niin vaatisivatkin, sillä haluamme tarjota suomalaisille ikimuistoisen elämyksen Suomen Marsalkka-elokuvan parissa. Mannerheim-linja pitää.

Pyrin pitämään tätä blogia säännöllisesti koko hankkeen ajan. Ensi-illassa tavataan!
T. Erkko, Suomen Yleisradio

C.G.E. Mannerheim
C.G.E. Mannerheim Kuva: Yle operaatio mannerheim,suomen marsalkka

18.1.2012

Mediakeskitys

Kiitos teille kaikille erittäin positiivisesta palautteesta. On ollut ilo huomata, että kansakuntaamme yhdistää vielä voimakas suhde Marskiin ja hänen perintöönsä. Maassamme on paljon Marski-tuntemusta ja tarinoita, jotka varmasti auttavat meitä hankkeessamme eteenpäin.

Kiitos myös paljon kaikista yhteydenotoista liittyen castingiin ja muihin elokuvatuotannon asioihin! Saimme eilisen aikana valtavasti yhteydenottoja eri tahoilta eri puolilta Suomea. Panssarivaunuja, tykkejä yms. rekvisiittaa löytyy vielä runsaasti ympäri maata; onneksi kaikkea historiallista kalustoa ei vielä ole hävitetty. Yksityisten keräilijöiden holveissa ja pihavarastoissa on nähtävästi valtavan paljon mielenkiintoista tavaraa. Onkin hieno huomata, että sotiemme perinne elää voimakkaana. Valitettavasti Suomen Marsalkka tullaan toteuttamaan lähes kokonaan ulkomailla, joten raskaan kaluston siirtäminen kuvauspaikalle voi olla liian suuri haaste.

Eilisestä mediakeskityksestä voi päätellä, että hankkeen ympärillä kuohuu valtavasti ja suomalaisten odotukset elokuvamme suhteen ovat suuria, onhan Marski-elokuvaa odotettu kauan. Työryhmä käärii nyt hihansa ja keskittyy tärkeimpään: saattamaan elokuvan valmiiksi. Pidämme teidät ajan tasalla tässä blogissa ja tällä sivustolla.

24.1.2012

Marski-kirjallisuuden klassikot

Paljon on kirjoja kirjoitettu Marskista, voi herran jestas!

Kukaan kirjoittaja ei halua kirjansa alkumetreillä sanoa: En minä tästä tyypistä mitään tiedä, tämä on kaikki vain päätelmää ja mielikuvituksen tuotetta. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä, kirjoittajat ovat halunneet tehdä tulkintoja Marsalkasta ja meille on syntynyt yksi merkittävä suomalaisen kirjallisuuden laji, Marski-kirjat. Tämän kirjallisuudenhaaran kiinnostava alalaji on Marski-elokuvakirjallisuus, josta tässä nostan esiin kaksi teosta.

Hannu Raittila: Marsalkka

Kirja kietoutuu kuuluisan elokuvahankkeen ympärille. Fiktiivisten henkilöiden tuttuus film noir-elokuvasta luo hieman oudon vaikutelman, ja lukijalle herää epäilys käsikirjoituksesta, joka on jäänyt tekemättä elokuvaksi. Siinä missä Raittilan teoksen Marski-kuvaukset ovat selvästi kohdillaan, kirjan rakenne tuottaa paljon outoja lukuhetkiä. Kirja on oivaltava ja samalla se ehkä paljastaa Rennyn elokuvahankkeen kannalta keskeisiä kohtauksia. Mene ja tiedä, mielenkiintoinen paljastuskirja ja omintakeinen tekotapa. Kannattaa lukea, jos haluaa tietää edes jotain kariutuneesta elokuvahankkeesta.

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu

Tämä kirja on tyystin erilainen luonteeltaan kuin edellinen. En tunnista kirjailijan tavasta kirjoittaa Mannerheimia ja sitä kokemusta, jonka itse olen hänestä saanut, mutta kirjan tapa katsoa läheltä yksityiskohtien kautta on erittäin oivaltava! Tarkat kuvaelmat taloudenpidosta ja asioiden yksityiskohtien tärkeydestä itse asiassa yhdistävät sekä Arosen että Raittilan niin kovin erilaisia teoksia. Ja tämäkin kirja rakentuu elokuvanteon ympärille - nyt ei tehdä suurelokuvaa suomen suurimmasta henkilöstä vaan, henkilökuvaa vanhenevasta miehestä, jolla on tietty etäisyys kansaan.

Mutta yhtä en vaihda!

C.G.E. Mannerheim: Muistelmat

Päähenkilömme huikea henkilötarina on kirjattu yksiin kansiin hänen omilla sanoillaan. Tämä tiiliskivi on lukukokemus vertaansa vailla, ja Marsalkan elämän uskomattomat käänteet tulevat hyvin esille. Hänen heittäytymisensä annettuun tehtävään, looginen ongelmaratkaisukykynsä ja suuren tehtävän pyyteetön suorittaminen ovat edelleen ihailtavia asioita. Yllätyin eniten Mannerheimin virallisten muistelmien tarkoista yksityiskohtaisista rintamalinjakuvauksista niin Talvi- kuin Jatkosodasta ja sotataktiikasta. Muistelmia oli tietysti mukana kirjoittamassa tiedustelu-upseeri Aladàr Paasonen, mutta silti kirja tuo Mannerheimin lähelle.

Välillä herää epäilys siitä, millaisessa henkisessä ilmastossa tämä kirja tehtiin ja julkaistiin. Hävityn Suomen itsetutkiskelun välineeksi ja syyllisyyden tunteen hälventämiseksi? Me kuitenkin taistelimme oikean asian puolesta, Marsalkka Mannerheim oli meidän kansamme johtaja jokaisessa vaikeassa tilanteessa.

31.1.2012

Tiedustelutoimintaa

Koska Suomen Marsalkka -elokuvan toteuttaa kansainvälinen työryhmä, vaaditaan meiltä suomalaisilta nyt erityistä panostusta ulkomaisten ryhmänjäsenten opastamiseksi Marskin jalanjäljille. Tilanne on haastava: kirjallista materiaalia Mannerheimista löytyy runsaasti, mutta miten puhaltaa eloa, tuoda esiin henkilön karismaa ja tuoda mukaan inhimillisyyttä päähenkilöön, joka elää enää muistoissamme?

miten puhaltaa eloa, tuoda esiin henkilön karismaa ja tuoda mukaan inhimillisyyttä päähenkilöön, joka elää enää muistoissamme?

Meidän ratkaisumme on monimediallinen taustamateriaali. Aiommekin koota käsikirjoitustiimille mediakansion, joka sisältää asiantuntijahaastatteluja, arkistomateriaalia ja tarinoita kaikkien kirjallisten lähteiden lisäksi. Mediakansioon tulee syventäviä haastatteluita ja kertomuksia Marsalkan elämästä ja teoista. Kohteinamme ovat tietysti maan mainiot museot, muistopaikat ja asiantuntijat. Vaikka kirjallinen lähdemateriaali toimii hyvänä pohjajana käsikirjoitustyössä, on monimediallinen kansio hyvä työkalu käsikirjoituksen tueksi ja neuvoiksi hädän hetkellä.

Työ alkaa viipymättä, niin että jo ensi viikolla kuvaamme haastatteluita ympäri Suomea. Tarkoituksenamme on tallentaa kattava kuvaus päähenkilöstämme, hänen sielustaan ja ajatusmaailmastaan. Haluamme, että myös te lukijat voitte ottaa osaa tähän taustoittavaan tarinankerrontaan. Kirjoittakaa meille tarinoita, joita teidän perheessänne Marskista kulkee; pieniä kaskuja, tarinoita kohtaamisista ja tapahtumista, joista olette kuulleet kerrottavan. Osuvimmat ja kuvaavimmat päätyvät lähdeaineistoon käsikirjoitusryhmällemme ja kenties jopa lopulliseen elokuvaan.

Edit (1.2.2012):

Parhaat Marski-elokuvan seuraajat,

Ensimmäisen käsikirjoitusversion jälkeen työryhmämme suomalaisjäsenet kokivat aiheellista huolta käsikirjoituksen ulkokohtaisuudesta. Meistä ja ainakin minusta tuottajana tuntui, että käsikirjoituksesta puuttuivat kokemuksellisuus, inhimillisyys ja oikea tunnetaso.

Suurin positiivisin yllätys hankkeen julkistamisen jälkeen ovat olleet tavallisten kansalaisten reaktiot. Tarinat Marskista elävät voimakkaina ihmisten kertomuksissa. Nämä pienet sattumukset, tokaisut ja muistot kuvaavat hyvin voimakasta persoonaa, joka sai osakseen huomiota missä ikinä hän liikkuikaan.
Eli minun tuottajana on otettava lusikka kauniiseen käteen: Uusi täydennetty ja korjattu käsikirjoitusversio pitää saada mahdollisimman pian työryhmän käyttöön.

Tuottaja Lyytinen
Tuottaja Lyytinen operaatio mannerheim,suomen marsalkka

7.2.2012

Tulta päin!

Parasta elokuvan tekemisessä on päästä suunnittelupöytien äärestä konkreettisten asioiden pariin. Tänään olemme tutustuneet toisen maailmansodan kalustoon ja sodankäynnin konkretiaan Camp Degerössä. Sieltä löysimme upean maailman, jossa yksi ihminen, Sten Johansson, on omistautunut keräämään sota-ajan kalustoa panssarivaunuineen ja maastoautoineen.

Moni varmasti unelmoi omasta panssarivaunusta, mutta harva pystyy unelman toteuttamaan: tilaa omalle tykille ei pihalla usein ole, eikä resursseja sellaisen hankintaan. Vaimo tai siippa ei muutenkaan aina välttämättä ymmärrä tällaista harrastusta.
Itselleni vierailu herätti valtavan innostuksen: voi kun saisimme Degerön kaltaisen maiseman tallennettua filmille vielä näillä hangilla ja hyödynnettyä kaiken ainutlaatuisen kaluston ja materiaalin. Tämä on valtava ristiriita, koska todennäköisimmin elokuva kuitenkin kuvataan ulkomailla. Tiedon lisääntyessä olemme törmänneet haasteisiin käsikirjoituksen kanssa: kaikkea, mitä haluaisimme, emme saa tarinaan mukaan.

Lisäksi haasteita tietysti tuo se, että elokuva kuvataan ulkomailla emmekä saa kaikkea raskasta kalustoa mukaamme. Kuinka siis kuvata Talvisota mahdollisimman taloudellisesti näin tiukassa aikataulussa, että saisimme edes pienessä mittakaavassa talteen sen mitä Mannerheim ja muut suomalaiset tuolloin kokivat?

Huomenna luvassa on lisää kalustoa, lisää uskomattomia tarinoita ja Mannerheimin hengen etsimistä.

13.2.2012

Mannerheim-museossa inspiroitumassa

Vera von Fersen ja Erkko Lyytinen
Vera von Fersen ja Erkko Lyytinen operaatio mannerheim,suomen marsalkka

Suomen Marsalkka-työryhmä vieraili kahtena päivänä Mannerheim-museossa Helsingin Kaivopuistossa. Ensin pikavisiitiksi ajateltu tutustumiskäynti venyikin kaksipäiväiseksi, kun museon ylitsepursuavat pienten esineiden tarinat ja muut yksityiskohdat huumasivat meidät kaikki. Samalla kriisiytynyt käsikirjoituksemme sai uutta puhtia, kun tarinankertojan solut sysättiin mielikuvituksen valtatielle.

Mannerheim-museo on hienosti rakennettu, ja aito kodin tunnelma on onnistuttu säilyttämään. Tunnen ja melkein näen illanistujaiset sikarisalissa, tai Mannerheimin kirjoittamassa tyttärelleen kirjettä Lontooseen kirjoituspöytänsä äärellä. Tämä talo pitää sisällään huikeita hetkiä Mannerheimin elämästä, mutta myös yksityisyyden ja hiljaisuuden.

Kaikki tiivistyy Mannerheimin makuukammariin. Siellä on vain yksinkertainen tuoli, pöytä ja retkisänky. Ei mitään ylimääräistä. Huoneesta on riisuttu kaikki: Ei seurustelua, ei kunniamerkkejä vain ihminen itsensä kanssa. Epäilen Marskin kaivanneen juuri tätä: pientä hetkeä päivässä, jolloin mieleen jää tilaa hieman omille ajatuksille.

Epäilen Marskin kaivanneen juuri tätä: pientä hetkeä päivässä, jolloin mieleen jää tilaa hieman omille ajatuksille.

Kiertokäynnin viimeinen näyttelysali on omistettu kunniamerkeille. Venäjän suuriruhtinas lahjoitti Pyhän Yrjön ristin, Englanti ja Ranska korkeimmat kunnianosoituksensa, samoin lukemattomat muut Euroopan valtiot. Suomi, lahjoitettuaan kaikki mahdolliset kunnianosoitukset, oli hetken ymmällään. Mitä lahjoittaa miehelle, jolla on jo kaikki mahdolliset kunnianosoitukset?

Vapaudenmitali! Se annetaan ihmiselle, jolla on jo kaikki kunnianosoitukset mitä suomalainen voi saada. Mitali on hyvin vaatimaton. Sinivalkoraitainen nauha kiinnittyy rautaiseen leijonafiguuriin, jota ympäröivät sanat: Urheudesta, För tapperhet. Voisiko asiaa enää paremmin tiivistää.

Kiitos museon isännille kärsivällisyydestä ja huikeasta ammattitaidosta! Tästä kansainvälinen työryhmämme sai valtavasti tietoa ja tunteita, joista ammentaa elokuvaan.

Vieressäni Mannerheim-museon intendentti FM Vera von Fersen.

1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa on myönnetty vain kerran – Talvisodan päättymisen jäkeen Mannerheimille. Kaikki Vapaudenristin ritarikunnan ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit on suunnitellut taiteilija Akseli Gallen-Kallela.

17.2.2012

Gustafin modernin elämän haasteet

Tämän projektin haastavimpia puolia on löytää yhtymäkohtia meidän aikamme ja Marskin maailman välillä. Vaikka maailma, johon Mannerheim syntyi, oli tyystin toinen, jotain yhteistä maailmoissamme kuitenkin on. Tarkoituksenamme on löytää katsojalle samastumisen kohteita ja lisätä ymmärrystämme Marskin kohtaamista suurista elämänkysymyksistä. Näin elokuva voi puhutella paremmin nykyihmistä.

Raha
Nuoren Mannerheimin isä joutui pakenemaan sitä häpeää, joka suvulle aiheutui hänen epäonnistuneiden liiketoimiensa vuoksi. 14-vuotiaan Gustafin huoltajaksi, koulun ja harrastusten rahoittajaksi ryhtyi eno Albert von Julin. Ja rahaa paloi, kun Gustaf etsi paikkaansa maailmassa. – Eno valitti, ettei poika ymmärtänyt rahan merkitystä; kuulostaa aika tutulta. Kun nuoret tänäkin päivänä haluavat ostaa merkkivaatteita tai hyväksyntää muiden nuorten keskuudesta, nuorella Gustavilla oli samoja taipumuksia. Hänellä oli kallis maku ja ylisosiaalinen luonne. Kun nykynuoret tavoittelevat näyttävää elämää, otetaan helposti pikavippejä. Yli varojen elämisen kierre päättyy yleensä johonkin kriisiin, josta järkiinnytään tai sitten ei - Mannerheimin järkiinnyttivät lopulta vastuun taakka perheestä, lupaukset tsaariperheelle ja itsenäisen Suomen asia.

Ajelehtiminen
Mannerheimin sotilasura alkoi erittäin huonosti ja miltei katkesi alkuunsa sopimattoman käytöksen vuoksi, mutta lopulta hän löysi itsestään taitavan upseerin ja tajusi olevansa kutsumusammatissaan. Kaikista hunsvoteista ei tule sotapäälliköitä ja johtajia, mutta tällä yhdellä nuorella löyhäkätisellä rahankäyttäjällä on paljon kohtalotovereita. Tulee mieleen Björn Wahlroos tai Steven Jobs: kummankin nuoruus oli täynnä itsensä etsimistä. Oman perheen traditioiden kyseenalaistamista ja kovaa kapinaa kuvastavat vaikkapa Jobsin LSD- kokeilut ja Wahlroosin kiihkovasemmistolaisuus. Nämä ja monet muut superlahjakkaat nuoret miehet aiheuttivat läheisilleen paljon huolta, mutta lopulta he tekevät huikean hienon uran omalla alallaan. Onneksi näin kävi myös nuoren Gustafin, ainakin Suomen historian kannalta.

Rakkaus ja perhe-elämä
Vasta kummitädin junailema avioliitto Anastasia Arapovan kanssa vuonna 1892 poisti Mannerheimin rahahuolet. Anastasia oli varakkaan pietarilaissuvun jäsen, joka etsi rinnalleen miestä omien vanhempien kuoltua. Mannerheim tsaariperheen luottoupseerina sopi hyvin Anastasian elämäntilanteeseen.
Avio-onnea ei pitkään jatkunut. Ehkä molemmat huomasivat hyvin lyhyen seurustelun ja nopea avioliiton olleen lian pikainen ja harkitsematon. Vaikka avioliittoon syntyi kaksi tyttölasta, näiden välissä toinen lapsi, poika, oli syntynyt kuolleena kesällä 1894. Pojan kuolema oli avioliittoa vaurioittava tekijä; äiti sulkeutui suruunsa ja isä pakeni työhön. Avioliittoa ei pelastanut edes lohtulapsi Sophie. Jo ennen toisen tyttären syntymää Anastasia syytti ensimmäisen kerran miestään uskottomuudesta.

Epäilyt uskottomuudesta saivat parisuhteen luottamuksen rakoilemaan. Jäljellä olivat velvollisuudet ja ura, joka jakoi perheen. Anastasia lähti pitkälle matkalle ja Gustav uppoutui työhön. Vuosisadan vaihtuessa pariskunta ajautui erilleen, samalla Venäjällä kuohui, tsaariperheen asema horjui ja uusi valtiosääntö, kapinat ja veriset selkkaukset asettivat maailman tämän avioparin ympärillä uuteen tilanteeseen. Vaimon rahoilla elely loppui asumus- ja lopulta avioeroon, ja Venäjän vallankumouksen jäljiltä Mannerheimistä olisi hyvinkin voinut tulla taas monen kollegansa tavoin pennitön.

Kirjoitan aiheesta lisää ensi viikolla.

22.2.2012

Ikuinen onnen ja rakkauden etsintä

Meidän maailmaamme riivaa tunne-elämän ja elämysten täyttymyksen tavoittelu. Onnellisuutemme riippuu tunteiden täyttämästä elämästä. Niin myös viriiliä Gustafia tunne-elämä heitteli, sodassa ja rauhassa.

Magnus Linder pääsi todistamaan edesmenneen tätinsä Catharina "Kitty" Linderin ja suomalaisen suurmiehen, marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin rakkaustarinaa.

Mannerheimin avioliitto Anastasia Arapovan kanssa päätyi vuonna 1919 eroon. Anastasia asui tuolloin Ranskassa. Eron taustalla piili kuitenkin Mannerheimia 20 vuotta nuorempi nainen, jota marsalkka ei voinut vastustaa.

Kuulostaako tutulta? Vanhan miehen tunteet heräsivät varmasti yllättävänkin voimakkaana. Nykymaailma tuntee viidenkymmenen villityksen, 40 vuoden iässä avioliitot päättyvät todennäköisesti eroon. Kolmenkympin kriisi vaivasi Marskia ja avioliiton seitsemän vuoden kutina vei lopulta pohjan tylsältä järkiliitolta. Tämän vallassa varmaan Mannerheimkin oli irtautuessaan vakaasta avioliittosäädystä. Oman elämän taloudellinen turvaaminen oli sivuseikka, kun Gustavia vietiin lemmenleikkeihin.

− Hän oli todennäköisesti aivan hulluna Kittyyn. Kitty oli fantastisen kaunis nainen, ja Mannerheimilla oli tunnetusti silmää naiskauneudelle, Linder sanoo MTV3:n haastattelussa.

Linder muistaa, että kaksikko tapasi toisiaan muun muassa Suomessa, Ruotsissa ja muualla Euroopassa. Voimakkaista tunteista huolimatta Mannerheimin ja Kittyn rakkaustarina ei silti johtanut avioliittoon.

− Kysyin aikoinaan tädiltäni, että miksi hän ei mennyt Mannerheimin kanssa naimisiin. "Hänhän on vanha ukko", Kitty tokaisi.

Niinpä.

Linkki lähteeseen: http://www.studio55.fi/mennaanmatkalle/artikkeli.shtml/1162276/mannerheimin-salattu-rakkaus

15.3.2012

Tuottaja suuren haasteen edessä

Olen rakentamassa unelmaani, elokuvaa Mannerheimista. Elokuvan tekeminen vaatii aina pitkää mieltä, mutta nyt näin suuren aiheen ollessa kyseessä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä on oltava aimo annos pelissä. Samalla on kuitenkin kyettävä tekemään nopeita päätöksiä. Tässä ollaan siis todella suuren mutta sitäkin mielenkiintoisemman haasteen edessä!

Heti hankkeen julkistamisesta lähtien mielenkiinto on kohdistunut kansainväliseen työryhmäämme. Miksi teimme moisen ratkaisun?

Suomessa elokuvan tekeminen vaatii pitkää mieltä. Jokainen projekti lähtee nollasta. Täällä ei ole elokuvateollisuutta, jonka rulla pyörii jatkuvasti. Uuden käynnistäminen tuottaa jumalattoman vaivan. Usein elokuvaprojektin vieminen maaliinsa on älyttömän tuskallista. On otettava huomioon, rahoitus, ryhmä, tuotantoaikataulu ja vieläpä levitys. On siinä yhdelle tuottajalle työnsarkaa!

Aikataulumme on sen verran kunnianhimoinen, että viivyttelylle ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Siksi, kun kyseessä on näinkin suuri aihe ja hanke, halusin suunnata katseemme heti ulkomaille. Olemmekin neuvottelemassa ennen kuulumatonta kokonaispakettia. Ja kaikki tämä tehdään tehokkaalla aikataululla.

Haluan korostaa, että tietysti kotimainen elokuvatuotanto on äärettömän tärkeää. Kansallisesti tärkeitä tarinoita voi lähtökohtaisesti kertoa vain me suomalaiset. Voidaan kuitenkin ajatella myös niin, että kansallisesti tärkeät historialliset tapahtumat asettuvat uuteen valoon, kun työryhmänä on kansainvälinen elokuvakoneisto. Parhaimmillaan voimme saada Mannerheimista tuoreita näkökulmia ilman turhia poliittisesti värittyneitä arvolatauksia.

kansallisesti tärkeät historialliset tapahtumat asettuvat uuteen valoon, kun työryhmänä on kansainvälinen elokuvakoneisto.

Mannerheimin tarina on lopulta universaali sankaritarina, jollaisen voimme löytyy monista kulttuureista. Tehtäväni tuottajana on kuitenkin pitää huolta siitä, että historiallisista faktoista ja yksityiskohdista ei lipsuta. Aihetta on kunnioitettava.

Olen matkalla kohti unelmaani. Tästä on hyvä jatkaa.

Erkko

29.3.2012

Ammattilaisten seurassa

Vieläkin hykerryttää ja väsyttää eilisten kuvausten jäljiltä. Oli huikeaa saada kaikki kuvat halutulla tavalla purkkiin. Alkutekstijakso ”Talvisota” on nyt kuvattu, ja taatusti uudella tavalla. Laitamme maistiaisia heti sivuille, kun niiden värimäärittely on valmis.

Kiitän suuresti kuvausryhmää erittäin kovasta ammatillisesta tasosta. Hienoa työtä erityisesti erikoisefektiryhmältä! Suuri kiitos myös ihan kaikille, jotka laittoivat oman osaamisensa satasella mukaan projektiin. Ilman teitä elokuva-alan ammattilaisia ja avustajia emme olisi saavuttaneet näin hienoa lopputulosta. Tästä on hienoa jatkaa.

Mutta miten jatketaan?

Ihmissuhdedraama ja suuri rakkaustarina odottavat vielä kuvaamista. Samalla kun kuparinen on rikki, tiedän suuremman haasteen olevan jo aivan kulman takana. Edessä on valtava urakka, ennen kun pääsemme hankkeemme kanssa maaliin. Mutta kun pitää kiinni unelmastaan, niin lopulta vielä uurastus varmasti palkitaan.

Lopulta jokainen elokuva on kuitenkin työryhmän yhteen saattama konstruktio, jossa jokaisen taiteellinen panos on merkittävä. Luomme illuusiota, joka on täyttä valetta. Elokuva on aina illuusiota, tulkintaa tapahtuneista ja voimakasta taiteellista näkemystä siitä, miten tarinaa kuljetetaan eteenpäin. Kyse onkin uskottavuudesta; siitä kuinka onnistumme luomaan maailman, joka on uskottava elokuvallisessa todellisuudessa.

Ymmärrän entistäkin paremmin aikaisempia yrittäjiä, jotka ovat koettaneet kuvata Mannerheimin elämää elokuvan keinoin. Huomasimme, miten aika kuluu nopeasti kuvauspäivän puitteissa, ja miten vähän saamme kerrallaan aikaiseksi. Kaikki on hidasta, mutta tämä on toisaalta taiteen lajeista vaativin ja vaikein, siksi olemme tällä tiellä. Toivottavasti työryhmämme kantti kestää. Lupauksesta haluamme pitää kiinni, eli kohti uusia taisteluita!

T: Erkko Lyytinen

4.4.2012

Kirous

Se on taikasana, joka saa ovet aukenemaan, se on nimi joka saa ihmiset kuuntelemaan. Tästä aiheesta kaikilla on mielipide ja kaikilla on tarve sanoa jotain. Elokuvamme siis on odotettu ja toivottu, joten paineet tuotantomme ympärillä ovat ennennäkemättömät. Mutta Mannerheim on osoittanut myös pimeämmät voimansa. Meillä ei vieläkään ole sopimusta, budjetti on ylittymässä ja tuotanto tuntuu juuri nyt todella vaikealta. Mekin olemme lähentyneet tilannetta, jossa innostus on vaihtunut kiroukseksi.

Mannerheim on osoittanut myös pimeämmät voimansa.

Luettuani Markus Selinin haastattelun Kuukausiliitteessä, tajusin millaisissa paineissa myös muut Mannerheim-elokuvan tekijät ovat olleet. Millaista on, kun kaikki elokuvan tekemisen riemu katoaa ja jäljelle jäävät vain yrittäminen ja väkisin vääntäminen. Tämä on luovalle prosessille kaikkein vaarallisinta. Kun positiivinen aura hankkeen ympäriltä katoaa, jäljelle jää vain suorittamista ja selviytymistä.

Ainoa pieni valonpilkahdus on usko työryhmään. Lyhyt alkutekstijakson kuvaussessio osoitti, että koneemme on rasvattu ja toimii varmasti. Työn jälki on murhaavan hienoa ja se vakuutti myös yhteistyökumppanimme. Me suomalaiset osaamme elokuvan teon, ja voimme olla ylpeitä taiteellisteknisestä osaamisestamme. Ehkä myös kuvattu materiaali saa loputkin yhteistyökumppanimme uskomaan hankkeeseen ja rintamalinjat ovat jälleen yhtä.

Kirous poistukoon päältämme lumipeitteen myötä.

T. Erkko

17.4.2012

On hengenvedon paikka

Suomen Marsalkka -elokuvaprojekti on viime viikkoina saanut paljon mediahuomiota osakseen. Ymmärrän sen hyvin, sillä olemme suuren ja tärkeän aiheen kanssa tekemisissä. Mutta jollain kummalla tavalla tämä kaikki myös hämmentää. Tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Mediaihmisiä kiinnosti erityisesti esiin nostamani teoria mahdollisesta Mannerheim-elokuvien kirouksesta. Niinhän se on, vaikeudet vetävät mediaa magneetin lailla puoleensa.

Tiimiämme on kuitenkin myös kannustettu. Mieltäni lämmitti erityisesti Vappu Pimiän ja Jenni Pääskysaaren positiiviset toivotukset Korkojen kera -ohjelmassa projektimme maaliin saattamisesta. Kiitos!

Kaiken tämän keskellä on alkanut tuntua siltä, että nyt on hengenvedon paikka. On tullut aika kysyä, miksi teemme tätä? Onko meillä kaikki, mitä me tarvitsemme? Mitkä ovat vahvuutemme ja mitkä heikkoutemme?

No ainakin meillä on sisältöä, tai ainakin sisällöllisiä aineksia.

Sisältö ratkaisee

Elokuvan tekemisen ytimessä on aina sisältö. Sen täytyy olla täyttä rautaa. Tuottajana en halua olla tekemässä ratkaisuja sisällön kustannuksella. Onneksi meillä on paljon hyvää sisältöä, jonka takaa poikkeuksellisen huolellisesti tehty taustatyö. Keräämme muuten jatkossakin näille sivuille mielenkiintoisia tarinoita liittyen Marskiin. Ne ovat aitoa sisällöllistä polttoainetta. Hyvän sisällön kanssa elää pitkään, ja (pahimmillaan) elokuvaprojektiimme voidaan palata vuosien päästä.

Sisällön kannalta ehdottoman tärkeää on lisäksi miettiä, mitä Mannerheim pohjimmiltaan rakasti ja mitä hän vihasi? Mitkä olivat Mannerheimin henkiset kipupisteet?

Kaikki on lopulta vain tulkintaa.

Kaikki on lopulta vain tulkintaa.

Paljon kysymyksiä. Niin vähän aikaa. Maailma ei ole koskaan valmis.

Erkko

p.s. Pikapuolin osallistun elokuvamme alkutekstijakson ensikatseluun. Raportoin tunnelmiani mahdollisimman pian.

25.4.2012

Uudelleenarvioinnin äärellä

Voin jo nyt sanoa, että tähänastinen matka Suomen Marsalkka -elokuvaprojektin parissa on ollut tuottajaurani ikimuistoisimpia. Olen oppinut paljon itsestäni, työkavereistani, Suomen historiasta ja kansainvälisen elokuvateollisuuden koukeroista.

Tärkein oppini on kuitenkin ollut se, että kaikkea ei voi saada. On ennakoitava, mitä haluat saada ja mikä kannattaa hyvissä ajoin jättää sikseen. Aina on silti pyrittävä niin korkeisiin tavoitteisiin kuin mahdollista, ja niin olemmekin tässä tuotannossa tehneet.
Nyt tuntuu kuin olisin tienristeyksessä, josta avautuvat tiet johdattavat kaikki hyvään paikkaan, mutta vain yksi teistä on se tie, joka on lopulta kuljettava. Jostain on säästettävä. Olemme uudelleenarvioinnin äärellä.

Sota ja elokuva

Sodan kuvaaminen elokuvaan on yllättävän kallista. Varsinkin silloin, jos sen haluaa tehdä erityisellä pieteetillä, kuten me ehdottomasti haluamme. Olenkin pohtinut, mistä elokuvassamme on syvemmällä tasolla kyse.

Niin, kysehän on ennen kaikkea romanttisesta tarinasta. Haluamme edes jollakin tasolla raottaa sitä, minkälainen Mannerheim oikeasti oli. En usko sodan kuvaamisen kertovan sitä, mitä Mannerheim sydämessään tunsi. Kaipasiko hän palavasti jotain ihmistä? Mistä hän haaveili? Missä hänen oli hyvä olla?
Jos saamme edes ripauksen raotettua Mannerheimin sielua, olemme onnistuneet.

En usko sodan kuvaamisen kertovan sitä, mitä Mannerheim sydämessään tunsi.

Tästä syystä aiomme vähentää sotakohtausten määrää. Siirrämme panoksia toisenlaisten sisältöjen pariin. Sisältöjen, joilla on oman vaistoni mukaan pidempää kantavuutta, kuin sotakohtauksilla, joita kuitenkin on nähty jos jonkinlaisia läpi elokuvahistorian. Tämä tuo meille myös tarpeellisia kustannussäästöjä.

Tässä alassa on ennen kaikkea kyse epävarmuuden sietämistä. Epävarmuus, tervehdin sinua!

Erkko

Tuottaja Erkko Lyytinen ja taiteilija Solo7
Tuottaja Erkko Lyytinen ja taiteilija Solo7 operaatio mannerheim,suomen marsalkka

3.5.2012

Stanislavskilainen metodi

Elokuvaprojektin tiimellyksessä on koko ajan monta rautaa tulessa. Välillä on voimakas tunne siitä, että jokin tietty asia on aivan liian keskeneräinen tullakseen joskus valmiiksi. Heräsin keskellä viime yötä mielessäni pyöriviin kysymyksiin: ”Onko käsikirjoituksemme tarpeeksi hyvä?” Miten saisimme käsikirjoituksestamme vielä paremman?” Löytyisikö vastaus Stanislavskista, huomasin ajattelevani.

Tutustuin Stanislavskiiin jo opiskellessani Taideteollisessa korkeakoulussa. Silloin en vielä häneen merkittävästi keskittynyt, mutta nyt tuntui siltä, että Stanislavskista saattaisi olla apua.

Ja niinhän hänestä olikin.

Konstantin Stanislavski oli mies, joka vaikutti lähtemättömällä tavalla näyttelijäntyöhön ympäri maailman. Stanislavski toi paljon erilaista käsitteistöä ja metodeja osaksi näyttelijäntyötä. Erityisesti Stanislavskin ajatus siitä, että näyttelijä käyttää omaa tunnemuistiaan roolin rakentamisessa, on todella merkittävää. Stanislavskilaisuus on vallalla esimerkiksi maailmankuulussa New Yorkin The Actors Studiossa.

Olenkin päätynyt käsikirjoitusryhmämme kanssa siihen, että työstämme käsikirjoitusta Stanislavskin metodi-hengessä ryhmätyömetodilla. Tällöin saamme tuotettua kohtuullisen nopealla tahdilla sisältöä, jota voimme suoraan hyödyntää käsikirjoituksessa. Aiomme myös osaksi metodia ottaa niin sanotun rakentavan kommentoinnin, jonka avulla kannustamme toisiamme entistä parempiin teksteihin.

Parhaimmillaan käsikirjoitus voidaan unohtaa ja näyttelijät pääsevät ikään kuin roolihahmonsa sisään. Tällöin voi olla mahdollista löytää ja saavuttaa jotain, jonka olemassaoloa ei etukäteen osattu ajatellakaan. Se on juuri sitä luovaa eläytymistä, josta Stanislavski aikoinaan paljon kirjoitti.

Näillä ajatuksillä eteenpäin.

Erkko

11.5.2012

Vaikeuksien kautta…

Minut on viime viikkoina pitänyt kiireisenä kansainvälisen työryhmämme monenlaisten käytännön asioiden koordinointi. Tällaista savottaa en ole oman tuottajan urani aikana vielä kokenut, mutta työ tekijäänsä opettaa.

Nyt tuntuu siltä, että olemme menossa vaikeuksien kautta voiton tielle. Palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen. Pystyn jo nyt sanomaan, että tästä tulee elokuva, jonka takana voin seistä. Tuottajana vastaan elokuvasta ensi-iltaan asti ja siitä eteenpäinkin.

Olen nyt löytänyt sopivan tarinan, saanut kasaan tiimillisen hienoja käsikirjoittajia, hoitanut rahoituskuvioita niin pitkälle kuin mahdollista jne. Työ alkaa tuottaa tulosta. Elokuvan ensi-iltajuhlat pidetään vielä tämän vuoden puolella.

Raha on ainainen elokuvabisneksen ongelma. Tuotantokustannukset ovat jo jonkin aikaa olleet tuotannossamme huolestuttavasti nousussa arvioidusta. Kustannuslaskelmien pohjalla oli käsikirjoitusrunko, josta olemme pyrkineet pitämään tiukasti kiinni. Kun kyseessä on epookki, yllättäviä kustannuksia tulee aina satavarmasti. Niin on käynyt myös meille.

Raha on ainainen elokuvabisneksen ongelma.

Moni kysyy, miksi olen lähtenyt moiseen urakkaan? No, ennen kaikkea siksi, että elokuva Mannerheimista on ainutkertainen haaste. Ja toiseksi siksi, että minua aidosti kiinnostaa tietää, minkälainen Mannerheim saattoi olla oikeasti. Käsikirjoitustiimimme tulkinnan mukaan Mannerheim lohdutti itseään sotimalla. Se on kyllä sanalla sanoen aika äärimmäinen tapa hakea lohtua.

Kuka esittää Mannerheimia?

Minua lähestytään melkein päivittäin kysymyksellä: ”Kuka esittää Mannerheimia?”. Aivan vielä ei ole aika vastata tähän kysymykseen. Kuten joissakin haastatteluissa olen todennut, Peter Franzén ei esitä Mannerheimia. Katkaiskoon siis viimeistään tämä blogikirjoitus moiselta huhulta siivet.

Sen verran voin kuitenkin raottaa salaisuuden verhoa, että kyseessä on yksi oman alansa huippuammattilainen. Näyttelijä, joka on arvostettu tekijä.

Tästä on hyvä jatkaa.

Erkko

24.5.2012

Vetäytyminen

Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Koko tuotantoamme on alusta lähtien vaivannut liiallinen tarve selittää tapahtumien kulkua ja tehdä projekti tunnetuksi.

Kuitenkin taiteen tekeminen on prosessi, joka vaatii suurta keskittymistä. Tuntuu, että omat kansalliset tarpeemme, halumme ja intohimomme ovat koko ajan vieneet meitä väärään suuntaan. Koska loppujen lopuksi olennaista on se, millainen ihminen Mannerheim oli. Kuinka hän ihmisenä kohtasi läheisensä ja eli elämänsä. Meidän on irtaannuttava rohkeasti omasta kapeasta näkökulmasta ja nähtävä elokuvan suuri tarina. Se on tarina ihmisestä, joka palveli maataan tehden valtavia uhrauksia omassa henkilökohtaisessa elämässään. Vain tästä tarinasta voi tulla kansainvälisesti ymmärrettävä elokuva.

Tämän oivalluksen innoittamana kuvasimmekin uuden spotin, jonka myötä haluamme tavoittaa täydellisen työrauhan, jotta pystyisimme keskittymään olennaiseen: ensimmäisen Mannerheimin elämää käsittelevän elokuvan saamiseksi valkokankaalle.

Nyt vetäydymme. Kun seuraavan kerran tulemme esille, meillä on jotain suurta kerrottavaa.

Meillä on edelleen kaikki mahdollisuudet onnistua tässä vaativassa hankkeessa.

Erkko

Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa
Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa operaatio mannerheim,suomen marsalkka

7.8.2012

Rakkautta ja Anarkiaa

Nyt se on virallista: elokuvamme saa maailman ensi-iltansa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Onkin suuri kunnia, että Skandinavian suurin elokuvafestivaali on ottanut elokuvamme ohjelmistoonsa. En osaisi kuvitella juhlavampaa paikkaa julkistaa tämä teos.

Rauhassa ja huolellisesti eteenpäin

Into elokuvan näyttämiseen on koko työryhmällä suuri. Itsekin kirjoitan tätä blogia sormet vapisten. Mutta nyt on vain keskityttävä olennaiseen.
En haluaisi tässä vaiheessa enää mokata mitään. Tekisi mieli jo kertoa kaikki asiat julki, mutta nyt kannattaa keskittyä siihen, että teemme asiat loppuun kunnolla. Kun elokuvamme on vielä vaiheessa, jokainen käytettävissä oleva minuutti kannattaa pyhittää tämän elokuvan parhaaksi.

Uskon vakaasti, että elokuvamme valmistuu ajoissa. Vaikka aika käy vähiin, pienimuotoinen julkitulo ensi-ilta-asiassa on perusteltua. Julkinen lupaaminen elokuvan ensi-illasta pakottaa päättämään auki olevat asiat mahdollisimman pian.

Tiedotamme kaikesta tarkemmin torstaina 16.8. Nyt, jos vain pystyisin, välttäisin kaikenlaisen mediahärdellin ennen sitä.

Peace.

Erkko

14.8.2012

Kuva kiinni!

Elokuvan kuva lyötiin kiinni eilen illalla. Se tarkoittaa sitä, että elokuvan tarina on valmis. Jälkityöt vaikuttavat rullaavan erittäin hyvin. Olemme jälleen yhden ison askeleen lähempänä ensi-iltaa.

Tässä vaiheessa uskaltaa tuottajakin jo hengähtää, ja aikaisemmat vaikeudet ja ongelmatilanteet melkein naurattavat. Elokuvanteko on vakavaa puuhaa, jossa kaikki työryhmän jäsenet antavat kaikkensa, ja kaikki tiimistämme ovat antaneet sydämensä tällekin elokuvalle.

Vaikka työryhmämme on suhtautunut työhönsä äärimmäisellä ammattitaidolla, emme ole halunneet urakoida jatkuvasti rypyt otsalla. Asettaahan jokainen elokuvantekijä itsensä tahtomattaankin vähän naurettavaksi heittäytyessään tosissaan työhön, joka ulkopuolisen silmin voi näyttää joskus jopa koomiselle. Kun kaksikymmentä ihmistä häärii todella tosissaan pienen kameran ympärillä monta tuntia päivässä ja puhuu käsittämättömiä, vähempikin hymyilyttää.

Uskon, että kaiken taiteen tekemisessä täytyy olla mukana aito tunne ja tekemisen ilo. Kun tekeminen on hauskaa ja nautittavaa, se näkyy heti itse elokuvassa. Ilo ja onnistumiset tuottavat yleensä hienoa kuvaa, koskettavan tarinan ja viimeistellyn vaikutelman. Näin on tässäkin tapauksessa.

Tätä elokuvaa on kaikesta vaiheista huolimatta ollut äärimmäisen hauska tehdä, ja puhun varmasti koko ryhmäni puolesta. Toivottavasti tekemisen riemu näkyy myös itse lopputuloksessa. Ja uskallan sanoa, ettö ainakin onnistuimme löytämään Mannerheimista lämpimän ja inhimillisen puolen.

ainakin onnistuimme löytämään Mannerheimista lämpimän ja inhimillisen puolen.

Ensi-illassa se nähdään!

Erkko

Suomen Marsalkka-elokuvan tiedotustilaisuus
Suomen Marsalkka-elokuvan tiedotustilaisuus Kuva: operaatio mannerheim,suomen marsalkka

15.8.2012

Päivitämme sankaruutta

Kerran eräs kurdimies sanoi minulle: - Nationalismi ja patriotismi ovat saman kolikon kaksi puolta. Tämä yrittäjä oli paennut Irakin kurdialueelta 20 vuotta sitten Saddam Husseinin vainoja ja eksynyt Suomeen. Saddam päätyi hirteen, mutta pitseriayrittäjänä mies oli useasti kohdannut Suomessa nämä kolikon kaksi puolta. Patriotismi ei pääse nationalismin kahleestaan eroon, niin kuin kolikkokaan ei toisesta puolestaan.

Nationalismi ja patriotismi ovat saman kolikon kaksi puolta.

Minusta oli lapsena erityistä olla suomalainen; koulu onnistui luomaan meille sellaisen kuvan, että suomalaisuus on erityistä onnea. Minun käsitykseni isänmaallisuudesta on varmasti sama kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Uskon siihen, että Suomessa ja suomaisuudessa on paljon hyvää. Olen aina pitänyt tärkeänä omia arvojamme ja perinteitä, maata on kannattanut puolustaa aseellisesti silloin kuin sen itsemääräämisoikeus ja tulevaisuus on ollut uhattuna. Mutta vaikka haluamme elää rauhassa omaa verkkaista elämäämme, ei suomalaisuus koskaan ole ollut poissulkevaa, vaan erilaisuuden hyväksyvää.

Suomen leijona symbolisoi rohkeutta, itsemääräämisoikeutta ja vapaata sielua. Mutta leijona ja siniristi, meille tärkeät symbolit jotka ennen merkitsivät: ”olen ylpeä siitä, että olen suomalainen”, ovat nyt muuttuneet pelon, vieroksunnan ja vihan symboleiksi. Ne on ikään kuin varastettu johonkin sellaiseen käyttöön, jota en itse allekirjoita; tuskin moni muukaan.

Miksi leijonariipuksella on tänään paha kaiku? Miksi isänmaalliset symbolit ovat saaneet päälleen tällaisen leiman, joka ei niistä hevillä irtoa? Miksi isänmaaliset symbolit ovat muuttuneet rasismin symboleiksi? Eihän näillä asioilla pitäisi olla mitään tekemistä keskenään - paitsi että ne ovat kolikon kaksi puolta.

Suomen Marsalkka -elokuvaprojektin yhtenä tavoitteena on ollut päivittää käsitystämme isänmaallisuudesta. Tarkoituksemme on ollut päivittää suomalaiset symbolit paremmin tähän päivään sopiviksi. Haluan kaapata symbolit takaisin kaikkien käyttöön. Haluan olla jälleen ylpeä lipustamme ja leijonastamme!

Suomalaisille tekee todella hyvää katsoa asioita vähän toisesta näkökulmasta. Siksi kokosimme viime kevään aikana Suomesta erilaista sodan aikaista rautaromua ja sulatimme sen nairobilaisessa Kiberan slummissa leijonariipuksiksi. (Leijona on myös Kenian kansalliseläin. Heillä on oikeita leijonia koko maa pullollaan!) Seppä Stephen Kine suunnitteli ja toteutti meille tämän uuden ajan leijonariipuksen, jota haluamme jakaa urheille tämän päivän sankareille.

Ehdota meille lisää ihmisiä, jotka voisivat ansaita tämän riipuksen. Me toimitamme sen perille.

15.8.2012

Vielä yksi päivä h-hetkeen!

Huomenna kaikki on julkista. Yllättävä vellonta ja kuohunta ehkä päättyisi siihen. Kerromme, kuinka elokuvahanke sai alkunsa, miten se toteutettiin ja millainen kuva Mannerheimista elokuvassa välittyy.

Voimme vihdoin näyttää, millainen tämä kansallisesti merkittävä teos on. Voitte seurata julkistamistilaisuutta klo 10 alkavassa Yle Areenan live streamissa.

Jo nyt on tullut selväksi, että elokuva tulee poikkeamaan joiltain osin niistä ennakko-odotuksista. Tärkeintä meille on ollut keskittyä elokuvassa ihmiseen ja tarinaan ihmisyydestä. Uskon vakaasti, että kun huomenna hanke kaikessa monipuolisuudessaan julkistetaan, myös ne vihaa lietsovat, pelonsekaisesti hankkeeseen suhtautuvat ymmärtävät, että se on juuri tähän aikaan sopiva.

Tärkeintä meille on ollut keskittyä elokuvassa ihmiseen ja tarinaan ihmisyydestä.

Toivoisin, että elokuvantekijänä saisin toteuttaa projektin rauhassa ilman että meihin tekijöihin kohdistuisi suoranaista väkivallan uhkaa ja herjausta. Toivottavasti hankkeen ympärillä syntynyt kuohunta ei johda ylireagointeihin.

Palataan huomenna lisäinformaation kanssa.

Erkko

15.8.2012

Miksi elokuva tehtiin?

Elokuvamme Suomen Marsalkka (The Marshal of Finland) on moderni tulkinta Gustaf Mannerheimin elämästä. Se kertoo menestyneestä sotilaasta, kansakunnan sankarista, joka jää myyttinsä vangiksi eikä onnistu yhdistämään uraansa ja perhe-elämäänsä, vaan jää lopulta vaille rakkautta.

Elokuva rakentuu afrikkalaisen tarinan kerronnan muotoon. Työryhmämme matkusti kauas ihmiskunnan alkulähteille löytääkseen suomalaisyleisölle jotain uutta ja ennen kokematonta. Tiedän, että tarinan viitekehys saattaa tuntua joistakin katsojista vaikealta, jopa käsittämättömältä, mutta elokuva on saanut alkunsa aikana, jolloin nyky-Suomi elää valtavassa murroksessa. Meidän täytyy asemoida itsemme uudella tavalla muuttuneessa maailmassa. Samalla haluamme tukeutua vanhaan ja turvalliseen, ja isänmaallisuus perinteisessä muodossa tuntuu tärkeältä ankkurilta. Tässä tilanteessa tuntui mahdottomalta tehdä elokuvaa perinteisin yli-isänmaallisin nostatuksin.

Rohkea elokuva sai alkunsa päähenkilön oman elämänasenteen innoittamana: uskon, että Mannerheimille isänmaallisuus ei ollut pelokasta suhtautumista vieraisiin kulttuureihin ja vaikutteisiin; hänhän itse oli monien eri kulttuurien tutkija ja tuntija. Hän myös eli elämänsä monikulttuurisessa maailmassa, löytäen ystäviä ja liittolaisia isänmaan edun nimissä. Me emme nykyäänkään ole saareke tai metsätupa, joka voi välttyä ulkopuolisilta vaikutuksilta.

Tämä aika tarvitsee uudenlaisia tapoja ilmaista isänmaallisuutta. Omat kansalliset sankaritarinamme kaipaavat päivitystä ja uudelleen arviointia. On mielenkiintoista nähdä omat myyttimme hieman toisesta näkökulmasta. Mannerheimin tarinan etäännyttäminen vieraaseen kulttuuriin ja elokuvan tarinan rajaaminen henkilökohtaisen elämään tuntuivat ainoalta tavalta tehdä tämä elokuva tässä ajassa. Mannerheimin yksityisen elämän kuvaaminen tarjoaa myös mahdollisuuden tarkastella omaa suhdettamme ikoniseen sankariimme.

Tämä aika tarvitsee uudenlaisia tapoja ilmaista isänmaallisuutta.

Haluamme elokuvalla tarjota katsojalle mahdollisuuden pohtia, millainen ihminen Mannerheim saattoi olla, mitä hän tunsi ja miten hän eli tai teki valintoja elämässään. Uskon näiden kysymysten nousevat tässä tulkinnassa keskiöön. Samalla elokuva afrikkalaisessa muodossaan varmasti tavoittaa paremmin myös kansainvälistä yleisöä, ainakin Afrikassa.

Haluan myös kiittää rohkeaa ja uhrautuvaa kansainvälistä työryhmäämme Suomessa, Virossa ja Keniassa tämän vaativan ja kansallisesti merkittävän elokuvahankkeen toteuttamisesta. Annoitte suuren luovan panoksen tämän elokuvan onnistumiseksi ja toteuttamiseksi vaativassa aikataulussa ja miltei mahdottomissa olosuhteissa.

Kiittäen ja kunnioittaen,

tuottaja Erkko Lyytinen

Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa
Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa operaatio mannerheim,suomen marsalkka

23.8.2012

Talvisodan henki

Kun Suomen Marsalkka -tuotannon castingista uutisoitiin ensimmäisen kerran, puhelimeni soi sen jälkeen melkein taukoamatta aina tiedotustilaisuuteen saakka. Vasta sen jälkeen tajusin, että ihmiset joutuivat ottamaan vastaan hyvin lyhyessä ajassa kaikki ne asiat, joita olen itse prosessoinut jo puolentoista vuoden ajan. Siihen nähden suomalaiset ovat reagoineet varsin maltillisesti – kun niille harvoille, jotka ovat kuuluneet työryhmämme ytimeen, kerrottiin mikä on hankkeen tavoite, reaktio vaihteli uskosta epäuskoon. Hanketta pidettiin samaan aikaan hulluna, hauskana ja todella pelottavana. Itsekin mietin, mihin tämä kaikki johtaisi.

Tämä reaktio kertoo ehkä hyvin suomalaisten tavasta käsitellä epävarmuutta. Joiltain saattoi viime viikon kohinassa jäädä huomiotta tutkimus, jonka mukaan Suomi on maailman vakain maa. (Hännänhuippuna on meille tutuksi tulleen Kenian naapurimaa Somalia.)
Minusta meillä asiat halutaan ottaa asioina. Useimmat haluavat ottaa kantaa vasta sitten, kun ovat nähneet elokuvan. Suomalaisilla ei ole niin kovaa tarvetta voimakkaisiin kantoihin, ennen kun ovat pystyneet tutustumaan tosiasioihin.

Tämä on jotain sellaista, joka on sisäsyntyistä, kiinteä osa meitä suomalaisia. Voin hyvin kuvitella miehet etulinjassa, kun vihollisen hyökkäys on edessä. Asiat on pitänyt ottaa rauhallisesti ja kohdata realiteetit sellaisena kuin ne ovat. Ylimääräinen hötkyily tai panikointi vain pahentaisi tilannetta.

On ollut upea huomata, reaktioiden muuttuvan hämmästyksestä ja shokista analyysiksi ja todelliseksi keskusteluksi. Se on antanut työryhmälle ja varsinkin minulle paljon myötätuulta viedä tämä hanke kunnialla maaliin asti.

On ollut upea huomata, reaktioiden muuttuvan hämmästyksestä ja shokista analyysiksi ja todelliseksi keskusteluksi.

Ja lähellä maalia ollaan jo. Tällä hetkellä tuotanto on äänityövaiheessa. Elokuvan äänimaailma tuo mieleen Kenian taianomaiset yöt. Korvia huumaava kaskaiden ja sammakoiden ääntely palautui jälleen mieleeni.

Erkko

päivitetty klo 16.44

Erkko Lyytinen ja Telley Savalas Otieno
Erkko Lyytinen ja Telley Savalas Otieno operaatio mannerheim,suomen marsalkka

29.8.2012

Erilaisena Suomessa

Elokuvan äänen jälkityöt saatiin viimein valmiiksi. Kaikki näyttää hyvältä: elokuva valmistuu ja kutsut ensi-iltaan saadaan painosta vielä tämän viikon aikana. Lippuja elokuvan näytöksiin kannattaa ostaa heti R&A- elokuvafestivaalin lipunmyynnin alkaessa. Jo nyt kysyntä on elokuvamme erikoisnäytöksistä ollut pirteää. Toivottavasti tuleva DCP-kopio kiertää maakuntia, ja saamme esittää elokuvan parhaassa formaatissa mahdollisimman monille.

Erilaisuuden kohtaaminen on joskus vaikeaa, sen tämä hanke on osoittanut. Erilaisuudesta pitääkin keskustella. Kun tieto elokuvastamme julkaistiin, moni koki toisaalta positiivinen yllätetyksi tulemisen ja oivaltamisen tunteen, samalla tapaa kuin itse koin jo puolitoista vuotta sitten. Minua varoitettiin siitä, mihin olen ”sotkeutumassa”, kun elokuva päätettiin kuvata Keniassa, mutta ihonväri ei noussut meidän työryhmässämme kovin isoksi asiaksi, edes Keniassa.

Valitettavasti olen tiedotusvälineistä saanut kuulla joidenkin maahanmuuttajien kohdanneen jonkin verran asiatonta huomauttelua ja piikittelyä elokuvaan liittyen. Tämän ääri-ilmiön kohteeksi ovat joutuneet ihmiset, jotka muutenkin joutuvat kohtaamaan rasismia arjessaan. On aina tuomittavaa ja surullista, jos kadulla kuulee rasistia kommentteja. Rasistista teoista pitää ilmoittaa viranomaisille, vanhemmille tai koululle, ja se pätee tässäkin yhteydessä.

Erilaisuuden kohtaaminen on joskus vaikeaa, sen tämä hanke on osoittanut.

Minusta rasismia ruokkii erilaisuuden kohtaamisen ja puhumisen pelko. Toivottavasti tämä hanke auttaa meitä kohtaaman omia uskomuksiamme hieman toisesta näkökulmasta. Meidän elokuvamme ja koko hankkeen tavoitteena on ollut päivittää suomalaisia käsityksiä sankaruudesta, isänmaallisuudesta ja suomalaisuudesta. Elokuvamme päähenkilöä, Gustaf Mannerheimia, on verrattu netin keskusteluissa Jeesukseen ja profeetta Muhammediin. Olisiko kohta hyvä aika puhua Mannerheimistä ihan vaan ihmisenä?

Tähän hankkeeseen lähdettiin sen päähenkilön oman elämänasenteen innoittamana. Mannerheim oli elinaikanaan ristiriitainen persoona ja taustaltaan kaikkea muuta kuin pelkästään suomalainen. Siksi juuri maahanmuuttaja saattaisi hyvin kokea jotain samaa kuin Mannerheim aikoinaan: hänkin eli vähintään kahden kulttuurin ristipaineessa. Se ei tehnyt hänestäkään yhtään vähemmän isänmaallista.

Tämän oivalluksen löysin myös netin keskustelupalstalta: ”Mannerheim oli kansainvälinen ja monikulttuurinen henkilö. Nykyisin Suomessa asuu monia eri kansalaisuuksia ja Suomi kuuluu kaikille kansalaisuuksille ja kulttuureille yhtälailla. Monikulttuurisuudesta on vain hyötyä, nykyisin monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus ovat osa isänmaallisuutta ja siksi tämä uusi Mannerheim-elokuva on todellakin isänmaallinen teko.” Olen todella iloinen tästä kommentista, juuri sitä halusimme sanoa!

Päivittäkää kanssamme tämän päivän sankaruutta ja osallistukaa meidän kampanjaan.

Erkko

1.10.2012

Lenkkeilyä apina niskassa

Ensi-ilta perjantaina oli hieno ja koskettava tilaisuus – kiitos kaikille osallistujille R&A:ssa ja Areenassa! Ilmeisesti Areena-striimi rikkoi kaikki aikaisemmat ennätykset, ja elokuvaa on katsottu verkossa ennätystahtiin. Samalla Operaatio Mannerheim -sarja starttasi käyntiin.

Tänään tuntui hyvältä karistaa viikon kuona elimistöstä. Juoksin kovaa ylämäet ja lisäsin vauhtia maitohapporajalle asti, disko soi luureista. Rollaattorimummolla oli jotain asiaa, en kuullut kun Kylie Minogue äänteli kovempaa. Juoksin vähän matkaa ja toisessa risteyksessä rollaattorivaarilla oli jotain asiaa, taaskaan en kuullut mitä hänellä oli mielessä. Outo yhteensattuma tai ei ollenkaan sitä?

Lauri Törhönen sanoi enskarissa: ”Onneksi olkoon, nyt sulla on apina niskassa”. Ehkä hän tarkoitti sitä, mitä juuri olen verkkaisena maanantaiaamuna lenkkipolulla kokenut. Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kun osaan asennoitua asioihin, ja ajatella julkisuudessa muodostunutta kuvaa persoonastani. Tiedän, että jo tämän kirjoittaminen aiheuttaa ahdistusta. ”Itse sitä on julkisuutta haettu, ja kohua nyt sitten valitetaan, kun kansa reagoi”, lukee kohta tämänkin blogin kommenteissa.

Minua varoiteltiin projektin alkumetreillä kaikesta, mitä tästä saattaisi seurata. On silti ollut huikea tajuta sen negatiivisen energian määrä, jota kansakuntamme on koonnut itseensä. Kollektiivinen paha olo etsii aina purkautumiskeinoja, ja nyt saattaa olla minun ja tämän hankkeen vuoro. Tässä kaikessa on mielenkiintoista se, kuinka osa kansalaisista hahmottaa uutta ja vaikeaa negaation kautta. Siitä tiedän, että olemme osuneet tärkeään teemaan: kuinka kohdata erilaisuus? Minulle tämä on myös suuri haaste: negatiivinen palaute nimittäin motivoi jatkamaan tätä terapeuttista prosessia. Mitä enemmän palautetta saamme, sitä enemmän tiedän, että meidän on vielä jatkettava työtämme.

Toivoin alusta asti, että jokainen suomalainen voisi ottaa osaa tähän hankkeeseen ja lähteä matkalle, jonka päässä olisi kauan odotettu Mannerheim-elokuva. Siinä samalla pystyisimme päivittämään suhdettamme sankaruuteen ja isänmaallisuuteen. Tässä samalla on käynyt niin, että Marsalkka-brändi on saanut päivityksen, joka sopii paremmin ympäröivään todellisuuteen. Kohta kenties Marskilla voidaan myydä vaikka sukkahousuja oluen ja muttereiden lisäksi. Minusta Suomen Marsalkka -elokuva päivitti kuvaa Mannerheim-myyttiä tähän päivään sopivaksi. Kansalaisten rakentama karnevaali aiheen ympärillä on suurinta positiivista palautetta, jota en ikinä olisi uskaltanut toivoa.

Suomen Marsalkka -elokuva päivitti kuvaa Mannerheim-myyttiä tähän päivään sopivaksi.

Hannu Karpo totesi perjantaina, että ei se elokuva nyt niin huono ollut. Ei niin minustakaan. Itse asiassa se on resursseihin nähden ihan kelpo elokuva. Tarinat suurmiehistä on universaaleja, ja meidänkin ainutlaatuinen Mannerheim-tarinamme on jokaiselle kansakunnalle tuttu. Meidän tulisikin nähdä omat tarinamme osana ihmisen luontaista tarvetta hahmottaa omaa paikkaansa kansakuntana muiden joukossa, eikä siinä ole mitään pahaa. Elokuvassa Suomen Marsalkka vanhus istuu nuotion äärellä ja kertoo iltasatua lapsille. Jokainen voi kuvitella siihen itsensä kuuntelemassa tarinoita entisajan suurmiehestä, ja turvallisen satuhetken jälkeen on aika mennä nukkumaan. Mutta mitä se kertoo kansasta jolle tällaiset sadut ovat vielä tässä ajassa tarpeen?

Meidän matkamme mediatodellisuudessa on vielä hieman kesken. Operaatio Mannerheim pyörii tämän viikon ajan televisiossa ja Areenassa päättyen elokuvan tv-esitykseen. Mutta toivottavasti elokuvan tv-esityksen jälkeen tämä tarina on päättymässä ja voimme kaikki jatkaa uusien haasteiden parissa.

Kiitos valtavasti kaikesta tuesta, jota olette meille antaneet!

työryhmän puolesta,

tuottaja Erkko Lyytinen

  • C.G.E. Mannerheim

    Tarinoita Mannerheimista

    Operaatio Mannerheimin aikana kerättiin myös yleisön tarinoita ja muistoja Mannerheimista elokuvan käsikirjoituksen tueksi. Mannerheimin hautajaisissa Mannerheim on tärkeä, meitä suomalaisia yhdistävä henkilö. Hän elää edelleenkin monella tapaa ihmisten muistoissa. Urpu Hammar oli paikalla vuonna 1951 Mannerheimin hautajaisissa. Tilaisuus on jäänyt hänelle pysyvästi mieleen.

  • Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa

    Tuottajan blogi

    Operaatio Mannerheimin aikana tuottaja Erkko Lyytinen piti blogia, jossa hän kertoi ja kuvaili hankkeen etenemistä.

  • Suomen Marsalkka -elokuvan juliste

    Mikä oli Operaatio Mannerheim?

    Vuonna 2012 iltapäivälehdet kohisivat Ylen tuottamasta Mannerheim -elokuvasta Suomen Marsalkka, jonka pääosaa esitti kenialainen Telley Savalas Otieno. Musta Mannerheim herätti vahvoja tunteita puolesta ja vastaan.Julkisuudessa puitiin niin elokuvan työryhmän ihonväriä, Ylen tehtävää kuin muita Mannerheim-elokuvatuotantojakin. Mutta mistä koko kohussa oli oikeasti kyse?