Hyppää pääsisältöön

Tutkimusmatkailija Aleko Lilius seikkaili sukunsa mustaksi lampaaksi

Aleko Lilius (1890–1977) oli monen toimen mies. Hän oli tutkimusmatkailija, kirjailija, toimittaja, valokuvaaja ja liikemies. Mutta Lilius tunnettiin myös levottomasta luonteestaan ja huikentelevasta elämäntyylistään, jonka vuoksi hänestä tuli sukunsa musta lammas.

"Minä Aleko Lilius, kauppasin nuorena saamelaisia ja poroja eläintarhaan Hampurin eläintarhaan. Olin Persian konsulina Suomessa, purjehdin merirosvojen kanssa Filippiineillä. Takanani on yksi virallinen ja kaksi valeavioliittoa. Lapsia on ainakin viisi."

Levoton seikkailija

Liliuksen kuvaus itsestään kuullaan Tosi tarina -ohjelmassa. Luonnehdinta nostaa esiin hänessä voimakkaana vallinneen luonteenpiirteen: levottomuuden. Se näkyi muun muassa vaikeutena asettua aloilleen ja solmia pysyvämpiä ihmissuhteita. Liliuksen levottomuus askarruttikin hänen sukuaan.

"Arvoitukseksi jää, mikä teki hänestä niin levottoman ja rauhattoman, että hän halusi muuttaa paikasta toiseen ja matkustaa ympäri maailmaa", toteaa tyttärenpoika Harry Zilliacus Tosi tarina -ohjelman haastattelussa.

Levottomuuden lisäksi suku piti hänen elämäntyyliään epävakaana ja huikentelevana. Lilius saikin tädiltään kehotuksen lähteä maasta suvun mainetta pilaamasta. Lilius lähti vuonna 1911 Amerikkaan ja olisi saanut töitä serkultaan tämän toimistosta.

"Mokomakin tylsimys!" Lilius puuskahti työtarjouksesta ja suuntasi Kanadaan majavajahtiin ja metsätöihin. Matkasta syntyi hänen ensimmäinen kirjansa "Eräretkillä Kanadassa" (1913).

Lilius palasi Helsinkiin jo saman vuoden aikana ja sai töitä lehtimiehenä Dagens Tidning -lehdessä, mutta kielitaitoisena alkoi myös järjestellä kontakteja lehdelle kenraalikuvernöörin toimistoon.

Veijari liikemiehenä

Lilius kuitenkin kiinnostui valuuttakaupasta ja hän avasi konttorin Pietariin. Omien sanojensa mukaan se oli todellista keinottelua. Hänen tyttärensä Birgit Zilliacuksen mukaan Liliuksen liiketoimien tavoitteena oli saavuttaa nopeasti suurta ja näyttävää.

"Aina kun hän aloitti uuden yrityksen, hän ei osannut olla vaatimaton ja varovainen. Kaiken piti olla suurta ja ainutlaatuista."

Liiketoimet olivatkin usein mittavat: ensiaputarvikkeilla varustettu ambulanssi Liettuaan, morfiiniruiskeita Punaiselle Ristille, satamajäänsärkijöitä venäläisille, oma rautatie tai vaikkapa epäonnistunut hanke mammuttimaisesta Kalevala-elokuvasta, johon säveltäjäksi oli houkuteltu Sibelius. Eivätkä bisnekset aina edes onnistuneet vaan päätyivät konkurssiin.

"Kyllä niitä riitti, yksi toisensa perään." Lilius totesi tv-haastattelussa vuonna 1962.

Uusi elämä Amerikassa

Vaikeudet ajoivat Liliuksen toistamiseen maasta. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan kaksi pientä lasta ja vaimo. Lilius oli avioitunut vuonna 1912 Ebba Jacobsonin kanssa. Matka muutti kummankin elämän kokonaan.

Lilius nimittäin rakastui nuoreen ruotsalaisnaiseen ja jätti vaimonsa sekä poikansa että tyttärensä, joka näki isänsä vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Uudesta suhteesta syntyi tytär, joka jäi isälleen, kun vanhempien tiet erosivat. Lilius matkusteli Brita-tyttärensä kanssa ympäri maailmaa muun muassa Etelä-Afrikassa, jossa he asuivat pitkään 1930-luvulla.

New Yorkissa Lilius tapasi naisen nimeltä Barbara. Suhteesta syntyi poika. Mutta sekin suhde päättyi joitakin vuosia toisen maailmansodan jälkeen. Nyt syynä olivat riidat rahasta tai lähinnä sen puutteesta. Eron jälkeen Lilius matkusti Afrikkaan.

Maailmankansalainen Aleko Lilius

Maailmankansalainen Aleko Liliuksesta tuli monien kirjeenvaihtajatehtävien kautta. Lehtimoguli William Hearst palkkasi Liliuksen tekemään reportaaseja Meksikon vallankumouksesta. Hän otti samalla myös valokuvia ranskalaiselle L'Illustration-lehdelle. Amerikkalainen Paramount News puolestaan lähetti Liliuksen raportoimaan Kiinaan, jossa keisari oli syösty vallasta. Lilius tapasi Kiinassa vallankumousjohtaja Tšiang Kai-šekin, joka teki häneen vaikutuksen.

Puoleksitoista vuodeksi venähtäneen Kiinan-matkan aikana Lilius laittautui vankilaan, jossa tutustui hongkongilaisiin merirosvoihin. Vapauduttuaan hän seilasi merirosvojen kanssa ja kirjoitti kokemuksestaan englanninkielisen kirjan " I Sailed With Chinese Pirates" (1930), jota Lilius piti tunnetuinpana teoksenaan.

Lilius jätti lopulta merirosvot. Hän väsyi merirosvoelämään ja kaipasi rauhaa. Siksi hän osti Filippiineiltä itselleen saaren. Mutta veri veti maailmalle keskelle tapahtumia, Hän lähti 1950-luvulla Marokkoon ja omien sanojensa mukaan "jatkoi tiedustelutehtäviä". Hän tarkkaili, mitä saksalaiset tekivät maassa. Saamiaan tietoja ja ottamiaan valokuvia Lilius lähetti yhdyshenkilöilleen eri puolille maailmaa. Mutta 1950-luvun lopussa yli 60-vuotias Lilius palasi Helsinkiin. Vanhaa Helsinkiä ei enää ollut. Kaupunki oli silminnähden muuttunut hänen poissaolessaan.

Mustat ja valkoiset lampaat

Monet matkat ja pitkät poissaolot ulkomailla tekivät Liliuksesta lastensa ja lastenlastensa silmissä epätodellisen hahmon, lähes satuolentoon verrattavan. Kaikille lapsille ei Liliuksesta juuri puhuttu ja jotkut hänen kirjoistaankin piilotettiin, lähinnä epäsiveelliseksi koettujen valokuvien takia. Hän kuitenkin piti yhteyttä lapsiinsa vähintäänkin satunnaisesti ja koetti hoitaa isänrooliaan.

"Hän yritti olla isäntapainen, mutta aika huonolla menestyksellä", toteaa tytär Birgit Zilliacus.

"Äidin reaktioista näin, että jotenkin omituinen oli tämä ukko, joka aina välillä ilmestyi paikalle," muisteli tyttärenpoika Harry Zilliacus.

Puoliso Ebba Jacobson-Lilius puolestaan vertasi Alekoa astiaan, jonka luulee olevan täynnä ihanaa juomaa. Mutta kun sen nostaa, se onkin tyhjä.

"Jotain paroni von Münchhausenissa ja isoisässä oli samanlaista", sanoi toinen tyttärenpoika Lasse Zilliacus. Liliuksen pojista Eric kuvaili isäänsä toisaalta aikaansaavaksi, toisaalta asioita vääristeleväksi.

"Hän oli aika veijari."

Mutta Lilius määritteli itsensä ja tavoitteensa toisin. "Minä Aleko, musta lammas, omistin kirjani kaikille valkoisille lampaille."

  • Pähkinä oli Ylen ensimmäinen piilokamerasarja

    Varhais-"realityn" klassikkoja oli katuun liimattu kolikko.

    Vuosina 1961–1962 lähetetty piilokamerasarja Pähkinä iskosti suomalaiskatsojien kollektiiviseen tajuntaan katuun liimatun kolikon.

  • Suomen luotettavin mies, Arvi Lind, ja liki 40 vuotta uutisia

    Mansikkapaikka esitteli uutisjuontajan uran vuonna 2009.

    Arvi Lind toimi Yleisradion uutistoimittajana ja tv-uutisten juontajana lähes 40 vuoden ajan. Lindin viimeinen lähetys nähtiin 15. lokakuuta vuonna 2003. Suomen luotettavimman miehen maine kuitenkin pysyi vielä eläkkeelläkin. Kansansuosikki vieraili Mikko Kuustosen isännöimässä Mansikkapaikka-ohjelmassa. Ohjelmassa läpikäytiin Lindin uraa aina vuodesta 1964 alkaen. Haastattelu on tehty ja esitetty vuonna 2009, jolloin Ylen tv-uutiset vietti 50-vuotisjuhlaansa.

  • Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, mutta vuosikymmenen taitteen lähestyessä himmeni myös Iltatähti – vaikkakin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti kuitenkin tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-esiintymiset. Vain osa vuoden 1978 Iltatähtien lähetysnauhoista on tallella.

  • Läskilinssin selviytymistarina oli Matti Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lasten- ja nuortensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen säveltämä musiikki.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Katsastus

    Tv-elokuva on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

    Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

  • Läskilinssi ei lannistu kiusaajien lällättelystä

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lastensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen musiikki.

  • Pala valkoista marmoria

    Matti Ijäksen tv-elokuva ilmestyi vuonna 1998.

    Lasse Pöystin ja Eeva-Kaarina Volasen upeasti tähdittämä tv-elokuva Pala valkoista marmoria on komedia vanhuudesta, lemmestä ja jästipäisyydestä. Elokuva perustuu Martti Joenpolven vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen novelliin.

  • Katve-elokuvassa interrail päättyy kotipusikoihin

    Matti Ijäksen draama ystävyydestä ja lähtemisen vaikeudesta.

    Koulussa vika päivä, taskussa reilikortti ja edessä etelän kuumat biitsit. Kaverukset Lare, Pietro ja Rami päättävät ottaa kesän rennosti.

  • Tarpeettomia ihmisiä on Ijäksen suorimpia näytelmäsovituksia

    Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä 2005.

    Työttömäksi jäänyt Kari alkaa mustasukkaisesti vainota vaimoaan. Häpeän ja tuskan kierre johtaa kohtalokkaaseen pahoinpitelyyn. Tarpeettomia ihmisiä on Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä vuodelta 2005.

  • Teeman Elävä arkisto: Tipaton tammikuu – puliukkojen majoista kansankapakkaan

    Ohjelmia alkoholista kolmelta eri vuosikymmeneltä.

    Elävä arkiston Tipaton tammikuu -ohjelmapaketissa ei olla täysin tipattomia vaan avataan eri näkökulmia alkoholiin kolmen ohjelman verran. Eri vuosikymmeniltä kootu dokumenttipaketti nähdään televisiossa tiistaina 17.1., perjantaina 13.1. ja sunnuntaina 15.1. Kaikki ohjelmat ovat katsottavissa myös Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Pikku Kakkosen posti - piirroksia ja tarinoita vuodesta 1977

    3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti tiistai-iltaisin.

    Pikku Kakkosen postilokeroon 347 on lähetetty piirroksia ja tarinoita ihan Pikku Kakkosen ensimmäisistä lähetyksistä asti. 3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti palaa iltaohjelmaan ja se esitetään uusintana perjantaiaamuisin.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi. Toimittaja Maija Koivula maanitteli kirjailijoita kirjoittamaan uusia satuja ohjelmaa varten. Ohessa kuusi Lasse Pöystin kertomaa iltasatua, joissa seikkailevat lampaat, lohikäärmeet, lumihiutaleet, peikot, prinsessat ja saunatontut.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Ransu Neuvostoliitossa

    Ransu ja Pekka matkasivat vuonna 1988 yhdessä Neuvostoliittoon. Itänaapurissamme tutustuttiin nähtävyyksiin, nukketeatteriin ja paikalliseen päiväkotiin.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

  • Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä

    Uutistoimitus tutki naisten sukupuolista häirintää.

    Ylen tv-uutiset selvitti vuonna 1969 osallistuvan journalismin keinoin, saiko yksinäinen nainen kulkea ulkona rauhassa. Helsingin rautatieasemalla tehdyssä kokeilussa "houkutuslinnun" ympäröi hetkessä kokonainen seuraa etsivien miesten parvi.

  • Studio Julmahuvi: Roudasta rospuuttoon

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto.

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto. Petteri Summasen sketsi valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi Yle Teeman äänestyksessä vuonna 2010.

  • Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

    Hän asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa.

    Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Kassila sovitti Punaisen viivan valkokankaalle tarkasti, mutta modernisti

    Kiannon merkkiteos kääntyi elokuvaksi vuonna 1959

    Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemassa teoksessa Punainen viiva eletään hetkiä ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Matti Kassila ohjasi tarinan elokuvaksi puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1959. Romaanin tavoin elokuva piirtää vahvan kuvan ajasta, jolloin aikanaan sisällissodaksi syvenevä juopa kansan kesken alkoi näkyä.

  • Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Rosvo Roopen tarina haki vertaistaan valkokankaallakin

    Rosvo Roope lauloi, rakasti, vihasi, miekkaili ja voitti

    Kun Hannu Leminen vuonna 1949 päätti ohjata merirosvoaiheisen elokuvan, oli käytännön kekseliäisyydelle tilausta. Resursseja ei juuri ollut, mutta huippusuositun laulelman, Tauno Palon ja lainamateriaalin turvin saatiin aikaiseksi ainakin merikelpoinen, ellei peräti Hollywood-tasoinen historiallinen seikkailuelokuva.

  • Fennada aloitti vahvoilla naiselokuvilla

    Ensimmäisissä Fennada-elokuvissa naiset olivat pääosassa

    Fennada-Filmin kaksi ensimmäistä elokuvaa sijoittuivat kantaaottavasti naisten maailmaan. Ratavartijan kauniin Inkerin tarina näyttäytyi valkokankaalla uskottavana romantiikkana, sodan takia naimattomaksi jääneen Ylijäämänaisen kertomus taas piti sisällään tiukkaa moraalista pohdintaa.

  • Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

    Mikko Niskanen ohjasi Sissit ja Hopeaa rajan takaa 1963

    Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.