Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Poskettoman hajaantunut kaupunki tulee kalliiksi kaikille

Jadan suunnitelma Viikkiin
Arkkitehtitoimisto Jadan suunnitelma Viikin kampusalueen tiivistämiseksi. Jadan suunnitelma Viikkiin Kuva: Jada kaupunki uusiksi

Julkinen keskustelu kaupunkisuunnittelusta takertuu usein yksittäisiin näkyviin rakennusprojekteihin. Viime aikoina voimakkaita tunteita Helsingissä ovat herättäneet muun muassa Katajanokan ristihotelli, Guggenheim ja Jätkäsaaren torni. Todellinen murros nähdään kuitenkin esikaupungeissa: niiiden urbanisoituminen horjuttaa koko kaupungin tasapainoa.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on hyvin myöhään urbanisoitunut maa. Muuttoliike maan suurinpiin kaupunkeihin on yhä käynnissä ja vasta viime vuosina on alettu puhua kaupunkielämästä jollain lailla tavoiteltavana asiana. ”Kaupunkimaisen” Helsingin väkimäärän on arveltu jopa kaksinkertaistuvan lähimpien vuosikymmenien aikana.

Helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 1960
Helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 1960 Kuva: Jada kaupunki uusiksi
helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 2000
Aikavälillä vuodesta 1960 vuoteen 2000 Helsingin seudun asukasmäärä on tuplaantunut kun rakennettu alue on laajentunut viisinkertaiseksi. Tiivistä (kanta)kaupunkia ei pientalo- ja lähiörakentamisen kultakaudella tehty juuri yhtään lisää. helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 2000 Kuva: Jada kaupunki uusiksi

Tiivistä kaupunkia ei ole tehty Helsinkiin oikeastaan sotien jälkeen lainkaan. Esikaupunkialueelle on lainattu rakennusten suunnittelusta ajatusta kerralla valmiiksi saamisesta.

Ajatus vihreästä lähiöstä on haihtunut liikennemeluun ja sosiaalisiin ongelmiin. Monet uudet asuinalueet olivat aikansa alussa kysyttyjä, mutta ovat vuosien saatossa muuttuneet korjauskelvottomiksi. Nykyisen kaupunkirakenteen tiivistäminen on oikeastaan ainoa ekologisesti kestävä ja saavutettavuuden kannalta mielekäs vaihtoehto lisärakentamisen saamiseksi Helsinkiin.

Huvilakatu, Helsinki
Huvilankujan yli satavuotias ympäristö toimii edelleen hyvän kaupungin esimerkkinä. Tiukka katutila jättää enemmän maata rakentamiselle ja vehreille pihoille. Pietarinkadun risteyksessä arkkitehti Jani Prunnilan suunnittelema uudisrakennus (2012). Huvilakatu, Helsinki Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Viime vuosisadalla Helsinki on kasvanut liikaa pelloille ja metsiin. Naapurikuntiin on syntyt mittavia siirtokuntia, joista ei voida puhua kaupunkina, vaikka kuuluvatkin samaan palvelu- ja työssäkäyntialueeseen. Tilannetta selittää osaltaan kaupunkien välinen kilpailu sekä uusien asuntojen ryöstöhinnoittelu. Muuhun Eurooppaan verrattuna poskettoman hajaantunut kaupunki tulee kalliiksi kaikille.

Uusi omakotitalo
Pellolle nostettu ”unelmatalo” on yhä monen perheen tavoitetila. Uusi omakotitalo Kuva: Suomen asuntomessut kaupunki uusiksi

Yksi lisärakentamisen muoto on rakennusten käyttötarkoituksen muutokset. Esimerkiksi viimeaikoina toimistojen tilantarve on vähentynyt merkittävästi uudentyyppisten tehokkaampien toimitilojen myötä. Keskusta-alueella moni aikanaan toimistoksi muutettu asuinrakennus on saamassa uuden elämän, nyt jälleen asuntoina. Arkkitehti Hella Hernberg on tutkinut ympäristöministeriön Tyhjä tilat –hankkeessa pullonkauloja, joilla vajaakäyttöisten toimistotiloja, kouluja ja varuskuntia voitaisi käyttää monipuolistuvan asumisen ja työnteon tiloiksi.

Tyhjiä huonetiloja
Tyhjät tilat -hankkeen kuvitusta. Tyhjiä huonetiloja Kuva: Ympäristöministeriö kaupunki uusiksi

Lähiöt ja kampukset taipuvat kaikkein huonoimmin lisärakentamiseen. Monissa tapauksissa tiivistäminen on kyseenalaistettu. Mikäli paikan hengellä ei olisi merkitystä, käyttöikänsä loppuun tulleet rakennukset olisi edullisinta jauhaa pölyksi ja rakentaa alueelle uutta kaupunkia. Helsingissä rakennuksai on purettu toistaiseksi varsin vähän.

Viikin kampus alkoi syntyä 1960‐luvulla Helsingin yliopiston siirtäessä luonnontieteen opetustaan koetilan maille. Koulukampus rakennettiin ajan parhaiden oppien mukaisesti avaraksi ja toimivaksi yksiköksi. Nykyään vapaasti maastossa sijaitsevat rakennukset eivät enää tuota tyydyttävää ulkotilaa: kävelyreitit eivät ole loogisia, pysäköinti ei ole kurissa, ja rakennusten sisäänkäyntejä on vaikea löytää.

Viikin kampusta
Viikin kampusaluetta. Viikin kampusta Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on hahmotellut uuden yleiskaavan visioissaan monien sisääntuloteiden muttamista ”kaupunkibulevardeiksi”. Laskemalla ajonopeudet alas ja rakentamalla kiinni katuun, tyydyttäviä rakennuspaikkoja löytyy uskomaton määrä. Ehkä liikenteen kehittyessa kohti älykkäitä taksi- ja joukkoliikennemalleja, suurinta osaa katutilasta ei tarvitse enää varata pysäköidyille autoille.

Kehä I illalla
Moni helsinkiläinen asuu liikennemelualueella. Sisääntulotiet jatkuvat mottoriteinä aivan kantakaupunkiin asti. Kehä I illalla Kuva: Wikimedia commons kaupunki uusiksi
Havainnekuva tulevaisuuden Tuusulanväylästä
Helsingin uudessa yleiskaavassa ehdotetaan keskeisimpien sisääntuloväylien muuttamista kaduiksi. Liikenteen haittoja voidaan rajoittaa ajonopeuksia alentamalla ja tiiviillä rakentamisella. Havainnekuva tulevaisuuden Tuusulanväylästä Kuva: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto kaupunki uusiksi
Helsingin varjoyleiskaava
Pro Helsinki 2.0 –varjoyleiskaava hahmottelee Helsinkiin jopa kaksinkertaista rakentamisen määrää. Uusia rakennuspaikkoja on haettu nykyisen kaupunkirakenteen sisältä, lähinnä suurten teiden ja katujen reuna-alueilta. Helsingin varjoyleiskaava Kuva: Pro Helsinki kaupunki uusiksi

Pääkaupungin kasvaessa metropoliksi yhden keskustan malli muuntuu moninapaiseksi alueellisten keskusten verkostoksi. Eurooppalaisessa ja kotimaisessa kontekstissa kaupungit eivät enää kilpaile vain keskenään vaan myös sisäisesti. Suuren kaupunkialueen sisällä sen eri osien tulee erikoistua ja palvella juuri niille parhaiten asetettua tehtävää. Uusi kaupunkielämä voi syntyä paikallisista oloista.

Miltä tulevaisuuden Helsinki sitten näyttää? Ja mitkä ovat tulevaisuutta ohjaavat voimat jos kauppa sakkaa eikä toimistoja enää tarvita? Entä voiko kaupungin yhtä aikaa säilyttää ja rakentaa uudelleen? Menikö siihen sata vuotta, että ymmärsimme, mitä Eliel Saarinen vuonna 1918 julkaisemallaan Pro Helsingfors –suunnitelmallaan oikeastaan tarkoitti?

Arkkitehti Jussi Vuori
Arkkitehti Jussi Vuori Kuva: Yle kaupunki uusiksi

Jussi Vuori

Arkkitehti, Uusi kaupunki -kollektiivi, Jada

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Monimuotoista asumista tarvitaan. Ihmisiä on erilaisia, miksi asuntojen pitäisi olla kaikki samanlaisia? Joku haluaa asua tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä, joku toinen tilavalla tontilla omakotitalossa. Olen asunut omakotitalossa, paritalossa ja kerrostalossa. Kerrostalo on tämän hetkinen asumismuoto ja inhoan syvästi kerrostaloja. Kerrostalossa ei voi esimerkiksi harrastaa puutöiden tekoa, puutarhanhoitoa, korjata autoja tai tehdä mitään muutakaan mikä onnistuu omakotitalon pihalla tai omassa autotallissa. Kaikkia ihmisiä ei pidä tunkea samaan muottiin ja asumisen suhteen ihan sama juttu.

Lähettänyt käyttäjä

"Ihmisiä on erilaisia, miksi asuntojen pitäisi olla kaikki samanlaisia?"

Ei pidäkään.

"Kerrostalossa ei voi esimerkiksi harrastaa puutöiden tekoa, puutarhanhoitoa, korjata autoja tai tehdä mitään muutakaan mikä onnistuu omakotitalon pihalla tai omassa autotallissa.Kaikkia ihmisiä ei pidä tunkea samaan muottiin ja asumisen suhteen ihan sama juttu. "

Nyt tunketaan suurin osa ihmisistä asumaan lähiömuodossa, koska esim kantakaupunkimaisesta asumismuodosta on pulaa. Suomi ja uusimaa on täynnä tilaa ja kyllä omakotitaloille tilaa löytyy. Mutta tarvitaan myös tiivisti rakennettua kaupunkiympäristöä (lähiöasuminen ei tätä ole).

"Kerrostalo on tämän hetkinen asumismuoto ja inhoan syvästi kerrostaloja."

Minäkin inhoan lähiökerrostaloa-asumista. Jos haluan asua kerrostalossa, haluan tiivistä *kaupunki*ympäristöä ja jos haluan luontoa&tilaa muutan syrjemmälle.

  • Kuntavaalit 2017, puheenjohtajatentti.

    Onko sinun tasa-arvosi sama kuin minun tasa-arvoni?

    Kuntavaaliehdokkaiden puheet puhetaidon tutkijan puntarissa

    Maailma näyttää erilaiselta eri maailmankatsomuksista katseltuna. Tasa-arvo ei tarkoita samaa asiaa kokoomuksen, keskustan, vasemmiston tai feministisen puolueen ehdokkaille. Äänestäjä hämmentyy, kun ideologialtaan täysin vastakkaisten puolueiden ehdokkaat kertovat kannattavansa samoja asioita, vaikka perimmiltään sanojen sisältö onkin eri puolueille erilainen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Modulaarinen Moog -syntesoija, käsitelty kuva

    Ja kone sanoi: moooooog! Avaruusromua 30.4.2017

    Hupaisia, villejä ja epäkorrekteja Moog-hittejä!

    “Silloin meille tuli hieman kiire”, muisteli Robert Moog 1960-luvun loppuhetkiä. Hän oli keksinyt omaa nimeään kantavan ihmeellisen elektronisen soittimen, Moog-syntesoijan. Yhtäkkiä kaikki halusivat sellaisen. Laitteita rakennettiin lähes yötä päivää ja Amerikan studioissa tehtiin uusia levyjä upouusilla Moog-syntesoijilla melkein kuin liukuhihnalla. Syntyi outoa ja hullua musiikkia. Levykaupalla hupaisia, villejä, epäkorrekteja ja yleensä enemmän tai vähemmän onnistuneita elektronisia tulkintoja lähes kaikkien tuntemista hittikappaleista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kollaasi Teema(n)lauantaiden loppukevään 2017 ohjelmistosta.

    Rolling Stones, Nick Cave, Ella Fitzgerald, Kent, Coenin veljekset, Wong Kar-wai... Teeman loppukevään lauantai-illoissa on runsaasti musiikkia

    Teemalauantait ja musiikkidokumentit 29.4.–3.6.

    Vierivät kanavat eivät sammaloidu: Teemalauantait muuttavat kanavapaikalle 5 ja saavat seuraa musiikkidokumenteista. Joskus koko ilta on musiikkia, joskus dokumenttia ja elokuvaa, useimmiten kaikkea tätä. Uuden ajan avaa The Rolling Stones. Ohjelmistossa mm. Nick Cave: 20 000 päivää maan päällä, Coenin veljesten Inside Llewyn Davis, muoti- ja museomaailman kuvaus Toukokuun ensimmäinen maanantai, kaksiosainen dokumentti Kent-yhtyeen jäähyväisistä, dokumentti sata vuotta sitten syntyneestä Ella Fitzgeraldista, Shirley Clarken jazzklassikko Ornette: Made in America, Gene Tierney technicolor-väreissä... Entistä musiikkipitoisemmat lauantai-illat Teemalla alkavat jo kello 20.