Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Poskettoman hajaantunut kaupunki tulee kalliiksi kaikille

Jadan suunnitelma Viikkiin
Arkkitehtitoimisto Jadan suunnitelma Viikin kampusalueen tiivistämiseksi. Jadan suunnitelma Viikkiin Kuva: Jada kaupunki uusiksi

Julkinen keskustelu kaupunkisuunnittelusta takertuu usein yksittäisiin näkyviin rakennusprojekteihin. Viime aikoina voimakkaita tunteita Helsingissä ovat herättäneet muun muassa Katajanokan ristihotelli, Guggenheim ja Jätkäsaaren torni. Todellinen murros nähdään kuitenkin esikaupungeissa: niiiden urbanisoituminen horjuttaa koko kaupungin tasapainoa.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on hyvin myöhään urbanisoitunut maa. Muuttoliike maan suurinpiin kaupunkeihin on yhä käynnissä ja vasta viime vuosina on alettu puhua kaupunkielämästä jollain lailla tavoiteltavana asiana. ”Kaupunkimaisen” Helsingin väkimäärän on arveltu jopa kaksinkertaistuvan lähimpien vuosikymmenien aikana.

Helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 1960
Helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 1960 Kuva: Jada kaupunki uusiksi
helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 2000
Aikavälillä vuodesta 1960 vuoteen 2000 Helsingin seudun asukasmäärä on tuplaantunut kun rakennettu alue on laajentunut viisinkertaiseksi. Tiivistä (kanta)kaupunkia ei pientalo- ja lähiörakentamisen kultakaudella tehty juuri yhtään lisää. helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 2000 Kuva: Jada kaupunki uusiksi

Tiivistä kaupunkia ei ole tehty Helsinkiin oikeastaan sotien jälkeen lainkaan. Esikaupunkialueelle on lainattu rakennusten suunnittelusta ajatusta kerralla valmiiksi saamisesta.

Ajatus vihreästä lähiöstä on haihtunut liikennemeluun ja sosiaalisiin ongelmiin. Monet uudet asuinalueet olivat aikansa alussa kysyttyjä, mutta ovat vuosien saatossa muuttuneet korjauskelvottomiksi. Nykyisen kaupunkirakenteen tiivistäminen on oikeastaan ainoa ekologisesti kestävä ja saavutettavuuden kannalta mielekäs vaihtoehto lisärakentamisen saamiseksi Helsinkiin.

Huvilakatu, Helsinki
Huvilankujan yli satavuotias ympäristö toimii edelleen hyvän kaupungin esimerkkinä. Tiukka katutila jättää enemmän maata rakentamiselle ja vehreille pihoille. Pietarinkadun risteyksessä arkkitehti Jani Prunnilan suunnittelema uudisrakennus (2012). Huvilakatu, Helsinki Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Viime vuosisadalla Helsinki on kasvanut liikaa pelloille ja metsiin. Naapurikuntiin on syntyt mittavia siirtokuntia, joista ei voida puhua kaupunkina, vaikka kuuluvatkin samaan palvelu- ja työssäkäyntialueeseen. Tilannetta selittää osaltaan kaupunkien välinen kilpailu sekä uusien asuntojen ryöstöhinnoittelu. Muuhun Eurooppaan verrattuna poskettoman hajaantunut kaupunki tulee kalliiksi kaikille.

Uusi omakotitalo
Pellolle nostettu ”unelmatalo” on yhä monen perheen tavoitetila. Uusi omakotitalo Kuva: Suomen asuntomessut kaupunki uusiksi

Yksi lisärakentamisen muoto on rakennusten käyttötarkoituksen muutokset. Esimerkiksi viimeaikoina toimistojen tilantarve on vähentynyt merkittävästi uudentyyppisten tehokkaampien toimitilojen myötä. Keskusta-alueella moni aikanaan toimistoksi muutettu asuinrakennus on saamassa uuden elämän, nyt jälleen asuntoina. Arkkitehti Hella Hernberg on tutkinut ympäristöministeriön Tyhjä tilat –hankkeessa pullonkauloja, joilla vajaakäyttöisten toimistotiloja, kouluja ja varuskuntia voitaisi käyttää monipuolistuvan asumisen ja työnteon tiloiksi.

Tyhjiä huonetiloja
Tyhjät tilat -hankkeen kuvitusta. Tyhjiä huonetiloja Kuva: Ympäristöministeriö kaupunki uusiksi

Lähiöt ja kampukset taipuvat kaikkein huonoimmin lisärakentamiseen. Monissa tapauksissa tiivistäminen on kyseenalaistettu. Mikäli paikan hengellä ei olisi merkitystä, käyttöikänsä loppuun tulleet rakennukset olisi edullisinta jauhaa pölyksi ja rakentaa alueelle uutta kaupunkia. Helsingissä rakennuksai on purettu toistaiseksi varsin vähän.

Viikin kampus alkoi syntyä 1960‐luvulla Helsingin yliopiston siirtäessä luonnontieteen opetustaan koetilan maille. Koulukampus rakennettiin ajan parhaiden oppien mukaisesti avaraksi ja toimivaksi yksiköksi. Nykyään vapaasti maastossa sijaitsevat rakennukset eivät enää tuota tyydyttävää ulkotilaa: kävelyreitit eivät ole loogisia, pysäköinti ei ole kurissa, ja rakennusten sisäänkäyntejä on vaikea löytää.

Viikin kampusta
Viikin kampusaluetta. Viikin kampusta Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on hahmotellut uuden yleiskaavan visioissaan monien sisääntuloteiden muttamista ”kaupunkibulevardeiksi”. Laskemalla ajonopeudet alas ja rakentamalla kiinni katuun, tyydyttäviä rakennuspaikkoja löytyy uskomaton määrä. Ehkä liikenteen kehittyessa kohti älykkäitä taksi- ja joukkoliikennemalleja, suurinta osaa katutilasta ei tarvitse enää varata pysäköidyille autoille.

Kehä I illalla
Moni helsinkiläinen asuu liikennemelualueella. Sisääntulotiet jatkuvat mottoriteinä aivan kantakaupunkiin asti. Kehä I illalla Kuva: Wikimedia commons kaupunki uusiksi
Havainnekuva tulevaisuuden Tuusulanväylästä
Helsingin uudessa yleiskaavassa ehdotetaan keskeisimpien sisääntuloväylien muuttamista kaduiksi. Liikenteen haittoja voidaan rajoittaa ajonopeuksia alentamalla ja tiiviillä rakentamisella. Havainnekuva tulevaisuuden Tuusulanväylästä Kuva: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto kaupunki uusiksi
Helsingin varjoyleiskaava
Pro Helsinki 2.0 –varjoyleiskaava hahmottelee Helsinkiin jopa kaksinkertaista rakentamisen määrää. Uusia rakennuspaikkoja on haettu nykyisen kaupunkirakenteen sisältä, lähinnä suurten teiden ja katujen reuna-alueilta. Helsingin varjoyleiskaava Kuva: Pro Helsinki kaupunki uusiksi

Pääkaupungin kasvaessa metropoliksi yhden keskustan malli muuntuu moninapaiseksi alueellisten keskusten verkostoksi. Eurooppalaisessa ja kotimaisessa kontekstissa kaupungit eivät enää kilpaile vain keskenään vaan myös sisäisesti. Suuren kaupunkialueen sisällä sen eri osien tulee erikoistua ja palvella juuri niille parhaiten asetettua tehtävää. Uusi kaupunkielämä voi syntyä paikallisista oloista.

Miltä tulevaisuuden Helsinki sitten näyttää? Ja mitkä ovat tulevaisuutta ohjaavat voimat jos kauppa sakkaa eikä toimistoja enää tarvita? Entä voiko kaupungin yhtä aikaa säilyttää ja rakentaa uudelleen? Menikö siihen sata vuotta, että ymmärsimme, mitä Eliel Saarinen vuonna 1918 julkaisemallaan Pro Helsingfors –suunnitelmallaan oikeastaan tarkoitti?

Arkkitehti Jussi Vuori
Arkkitehti Jussi Vuori Kuva: Yle kaupunki uusiksi

Jussi Vuori

Arkkitehti, Uusi kaupunki -kollektiivi, Jada

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Monimuotoista asumista tarvitaan. Ihmisiä on erilaisia, miksi asuntojen pitäisi olla kaikki samanlaisia? Joku haluaa asua tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä, joku toinen tilavalla tontilla omakotitalossa. Olen asunut omakotitalossa, paritalossa ja kerrostalossa. Kerrostalo on tämän hetkinen asumismuoto ja inhoan syvästi kerrostaloja. Kerrostalossa ei voi esimerkiksi harrastaa puutöiden tekoa, puutarhanhoitoa, korjata autoja tai tehdä mitään muutakaan mikä onnistuu omakotitalon pihalla tai omassa autotallissa. Kaikkia ihmisiä ei pidä tunkea samaan muottiin ja asumisen suhteen ihan sama juttu.

Lähettänyt käyttäjä

"Ihmisiä on erilaisia, miksi asuntojen pitäisi olla kaikki samanlaisia?"

Ei pidäkään.

"Kerrostalossa ei voi esimerkiksi harrastaa puutöiden tekoa, puutarhanhoitoa, korjata autoja tai tehdä mitään muutakaan mikä onnistuu omakotitalon pihalla tai omassa autotallissa.Kaikkia ihmisiä ei pidä tunkea samaan muottiin ja asumisen suhteen ihan sama juttu. "

Nyt tunketaan suurin osa ihmisistä asumaan lähiömuodossa, koska esim kantakaupunkimaisesta asumismuodosta on pulaa. Suomi ja uusimaa on täynnä tilaa ja kyllä omakotitaloille tilaa löytyy. Mutta tarvitaan myös tiivisti rakennettua kaupunkiympäristöä (lähiöasuminen ei tätä ole).

"Kerrostalo on tämän hetkinen asumismuoto ja inhoan syvästi kerrostaloja."

Minäkin inhoan lähiökerrostaloa-asumista. Jos haluan asua kerrostalossa, haluan tiivistä *kaupunki*ympäristöä ja jos haluan luontoa&tilaa muutan syrjemmälle.

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Lomamatka 80-luvulle reunion kokouksessa Laila ja Jane pitelevät korviaan.

    Juntti, Hörhö ja Pöljä

    Erikoisen paikannimen takana on tarina

    Asutko paikkakunnalla, jonka nimeä et kehtaa kertoa? Vai oletko erityisen ylpeä persoonallisesta ja mieleen jäävästä kotipaikkakuntasi nimestä?

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri