Hyppää pääsisältöön

Tarinoita Mannerheimista

C.G.E. Mannerheim
C.G.E. Mannerheim Kuva: Yle operaatio mannerheim,suomen marsalkka

Operaatio Mannerheimin aikana kerättiin myös yleisön tarinoita ja muistoja Mannerheimista elokuvan käsikirjoituksen tueksi.

Mannerheimin hautajaisissa

Mannerheim on tärkeä, meitä suomalaisia yhdistävä henkilö. Hän elää edelleenkin monella tapaa ihmisten muistoissa. Urpu Hammar oli paikalla vuonna 1951 Mannerheimin hautajaisissa. Tilaisuus on jäänyt hänelle pysyvästi mieleen. Urpu halusikin jakaa muistonsa meidän kaikkien kanssa.

Tuolloin omakotitalossa Oulunkylässä asunut Urpu todisti Mannerheimin viimeistä matkaa yhdessä isänsä kanssa. Näin hän kuvailee tuota päivää.

- Isäni oli töissä Helsingin Lennättimessä, joka toimi Postitalossa. Isäni huolehti lähtevien sähkösanomien jaosta kullekin sähköttäjälle. Kun minä pääsin koulusta, menin isäni työpaikalle ja odottelin, että hänen työnsä loppuivat, yleensä siinä klo 16.00 paikkeilla. Sitten menimme yhdessä junalla Oulunkylään. Hautajaispäivänä menimme hissillä Postitalon B-portaasta niin ylös kuin pääsimme ja jatkoimme jalan lopun matkaa. Katolla oli jo reippaasti Postitalon väkeä ja kun näytti täydeltä, niin isä auttoi minut vielä korkeammalle sellaisen tasanteen päälle, mistä näki kumpaankin suuntaan, Urpu kuvailee.

- Ja se orkesteri, joka soitti kulkueen edessä oli tietenkin hautajaismusiikkia, harrasta ja hidasta. Se sai meidät kaikki oikeaan tunnelmaan. Kesti se niin kauan tämä ohimarssi, että minulla jalat väsyivät kun kattokin oli kalteva, että minun täytyi istua katon reunalle ja pudottaa jalat ulkopuolelle. Tämä tapahtuma muistuu joka kerta mieleeni, kun näen entisen Postitalon TV:ssä.Oma isä siinä kait on päälimmäisenä mielessä, mutta Marski myös, Urpu jatkaa.

Katso Elävän arkiston kooste Mannerheimin hautajaisista

Mannerheimin vaikutus suomalaiseen hevossiittolatoimintaan oli merkittävä

Mannerheim oli kosmopoliitti ja itsenäisyytemme historian suurmies. Harva kuitenkaan tietää hänen merkittävästä vaikutuksestaan suomalaiseen hevossiittolatoimintaan.

- Mannerheimin vaikutus suomalaiseen lämminveriratsukasvatukseen ja -jalostukseen on jälkeenpäin katsottuna todella suuri. Vuonna 1941 Marsalkka Mannerheim, joka huolehti ratsuväen ja nimenomaan upseeriston lämminveriratsutarpeesta, näki tilanteen heikoksi ja perustutti Ypäjälle lämminveriratsusiittolan, kertoo Ypäjän hevosopiston aikuiskoulutusjohtaja Päivi Laine.

Katso Päivi Laineen selvitys Mannerheimin suhteesta hevossiittolatoimintaan. Samassa haastattelussa Laine myös kertoo, millainen oli Mannerheimin Käthy-hevosen siitosura.

Mannerheimin uskollinen Käthy-hevonen poistui liian aikaisin

Mannerheimin luottoratsu Käthy on kenties Suomen kaikkien aikojen kuuluisin hevonen. Ruotsissa vuonna 1934 syntynyt, myös Kateksi kutsuttu 171 cm korkea tamma, oli vuodesta 1939 alkaen uskollisesti marsalkan rinnalla. Se myös saattoi isäntänsä viimeiselle matkalle hautajaissaattueessa 4. helmikuuta 1951.

Käthyn muistokivi Ypäjän Hevosopiston alueella paljastettiin Finnderby-hevostapahtuman yhteydessä vuonna 1991.

- Pitkään eli tarinana, että Käthy olisi kuollut vuonna 1952. Tästä syystä muistokivessä on edelleen virhe, että Käthyn kuolinvuosi olisi ollut 1952, kun se tarkempien tutkimusten jälkeen on itse asiassa vuotta myöhemmin, valottaa museomestari Juha Erola Ypäjän hevosopistolta.

Erola myös esittää väitteen siitä, että Käthy poistui liian aikaisin. - Lopettamispäätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tamma oli terve. Se lopetettiin turhaan.

Katso lista Mannerheimin hevosista täältä.

Mannerheimin junan konduktööri oli sankari

Helsinkiläinen Oiva Varjos jakoi kanssamme mielenkiintoisen tarinan liittyen Mannerheimiin. Hänen isoisänsä, Niilo Varjos, työskenteli Mannerheimin junan konduktöörinä vuosina 1941-1946.

- Mannerheim oli mies, joka vietti paljon aikaa junassa. Tuntuu, että hän oli aina matkalla. Tässä tulee hyvin esille myös hänen kosmopoliitin luonteensa, Varjos pohtii.

Toisen polven kuuntelijana Varjokselle ovat tietyt tarinat jääneet erityisesti mieleen. Yksi näistä on tarina, jonka myös Jukka Mäkelä mainitsee kirjassaan Helsinki liekeissä.

- Helmikuussa 1944 Marskilla oli suunnitelmissa matkata illalliselle Toralinnan lähettyville Pasilaan. Koska pommitukset Helsingissä olivat pahimmillaan, isoisäni määräsi Mannerheimin suojaan läheiseen kallioluolaan. Merkittävää on se, että isoisäni oli ainoa henkilö, joka moisen päätöksen pystyi tekemään. Junan vastaavana konduktöörinä hän omasi hetkellisesti Mannerheimia suuremman vallan. Isoisäni pelasti Marskin myös pysäyttämällä junan ennen kuin se saapui miinoitetulle sillalle, Varjos kertoo.

Mannerheimin junassa työskennellessään Oiva Varjoksen isoisä kohtasi myös Adolf Hitlerin.

- Hitlerin vierailulla Niilo Varjos opasti Führerin pesemään käsiään, mistä sankariteosta saksalaiset myönsivät hänelle aikoinaan jopa mitalin, Varjos mainitsee.

Juna
Juna operaatio mannerheim,suomen marsalkka

Mannerheimin tarkastusmatka Imatralle

Riitta Mustonen Imatralta lähestyi meitä vuodelta 1918 olevalla Mannerheim-tarinalla.

Keväällä 1918 kenraali Mannerheim oli tarkastusmatkalla Imatralla. Tarinan mukaan Mannerheimilla oli seuranaan nuorehko naishenkilö, jonka tarkemmasta henkilöllisyydestä Mustosella ei ole tietoa.

- Keskusteltuaan ensin hotelli Turistissa olevan esikunnan upseerien kanssa hän meni sotasairaalaksi muutettuun Valtionhotelliin tervehtimään haavoittuneita, Mustonen tietää tarinan menneen.

Valtionhotellin salin ovelle saavuttuaan Mannerheim tervehti paikallaolijoita suomella, joka oli voimakkaasti ruotsivoittoista: ”Hyve peivee, pojat!” Tarina kertookin, kuinka jotkut kauempana olleet eivät nähneet tulijaa. He luulivatkin kuulevansa kotipuolensa murretta ja vastasivat: ”Päivee, päivee! ” Tämän jälkeen Mannerheim koki tärkeäksi esitellä itsensä. Se saikin aikaan liikehdintää salissa. Kaikki jotka pystyivät nousivat seisomaan. Lopuksi Mannerheim kulki vuoteelta vuoteella jakaen kunniamerkkejä.

- Seuraavaksi ohjelmassa oli vierailu Siitolan kartanossa. Sinne Mannerheimin seuralainen ei kuitenkaan ollut halukas tulemaan mukaan, vaan hän hän halusi kokeilla kalaonneaan Vuoksen kuuluisilla lohivesillä, Mustonen jatkaa.

Lisää aiheesta voi lukea muun muassa Kalevi Heiton teoksesta Imatra Sotavuosina 1939-1944.

Mannerheim
Mannerheim operaatio mannerheim,suomen marsalkka

Mies joka pelasti Mannerheimin hengen

Tammikuun 18. päivänä 1918 tapahtui jotain, mikä vaikutti Mannerheimin elämään ja Suomen historiaan merkittävästi.

Mannerheim oli matkalla yöjunalla Helsingistä Vaasaan, missä hänen oli valkoisten joukkojen ylipäällikkönä määrä aloittaa joukkojen varustaminen ja liikekannallepano. Mannerheim oli matkalla väärennetyillä papereilla: kulkulupa-asiakirjojen mukaan kyseessä oli pietarsaarelainen kauppias Gustav Malmberg.

Yöpikajuna pysähtyi hieman ennen puoltayötä Tampereen asemalla. Oli jo myöhä ja Mannerheimia väsytti. Yhtäkkiä vaunuun tuli kolme venäläistä sotilasta tarkastamaan matkustajien papereita. Mannerheim vastasi sujuvasti venäjäksi sotilaspartion kysymyksiin. Tämä herätti sotilaiden epäilyksen passin aitoudesta. Näihin epäilyksiin Mannerheim vastasi olevansa kauppias, joka osaa useita kieliä. Vastaus ei kuitenkaan tyydyttänyt sotilaita ja he käskivät Mannerheimin välittömästi esikuntaan. Väärennetty passi saattoi merkitä tuohon aikaan jopa hengenmenoa.

Junan konduktööri lähti nopeasti etsimään henkilöä, joka voisi selvittää tapausta. Juna oli saatava liikkeelle. Lähtöaikaan ei enää ollut montaa minuuttia.

Kajaanissa asuvan Aaro Kemppaisen vaari Eino Lähteenmäki työskenteli tuolloin junanlähettäjänä Tampereen asemalla. Tuolloin 28-vuotias Lähteenmäki riensi sovittelemaan asiaa. Hän oli opiskellut venäjää sekä koulussa että yliopistossa.

- Vaarini puuttui asioiden kulkuun ja sanoi itsevarmasti sotilaille ” Mitä Te turhaan rettelöitte, miehellähän on paperit kunnossa. Junan pitää päästä lähtemään ”. Sitten yksi sotilaista jurosti myönsi, että ”Hyvä on, annetaan olla!” Samassa juna vihelsi ja lähti liikkeelle ja näin Mannerheim pääsi Vaasaan, kertoo Aaro Kemppainen.

Tapauksen todellinen merkitys valkeni Kemppaisen mukaan hänen vaarilleen vasta vuosien jälkeen.
- Lukiessaan vuonna 1951 Mannerheimin muistelmia hän tunnisti itsensä tarinasta. Vaarilleni myönnettiin kunniamerkki tapauksen johdosta vuonna 1952.

Entä jos Mannerheim ei olisikaan päässyt Vaasaan? Suomen historia olisi saatettu kirjoittaa täysin toisella tavalla.

Eino Lähteenmäki teki elämänuransa matematiikan opettajana ja Tampereen klassillisen lyseon rehtorina. Tapauksen muistoksi paljastettiin Tampereen rautatieasemalle Eino Lähteenmäen reliefi 31.10.2008.

Mannerheim antoi isoisälleni lantin

Heinäkuussa 1919 pientä Runnin kylää kohtasi todellinen suurtapahtuma, kun valtionhoitaja Mannerheim vieraili vapaaherratar Sophie Mannerheimin kanssa Runnin kylpylässä. Runni oli tuohon aikaan Suomen suosituin vesihoitopaikka. Erityisesti Runnin lähteen vesi, jota pidettiin tuolloin suuressa arvossaan sen terveydellistä vaikutuksista johtuen, oli maan kuulu.

Runnilla oleskeli Mannerheimin vierailun aikaan myös talollinen Latsarus Huttunen hänen 13-vuotiaan poikansa Heikin kanssa. Heikki Huttusen tytär Leena Hyvönen, 75, muistaa vielä elävästi, kun isä aikoinaan kertoi tarinan Mannerheimin visiitistä.

- Isoisännälläni oli joka kesä tapana käydä nauttimassa Runnin kylpylän terveydellisistä vaikutuksista, Hyvönen kertoo.

Sekä Latsarus että Heikki olivat pukeutuneet pellavaisiin, kotikutoisiin kesäasuihin. Tovin kuluttua Vanhempi Huttunen lähestyi Mannerheimia tarkoituksenaan jutella valtionhoitajalle.

- Ojentaessaan kätensä kämmenpuoli ylöspäin Mannerheim luulikin Huttusen pyytävän rahaa ja antoi Huttusen hämmästykseksi lantin hänen kouraansa. Mannerheim ei tiennyt, että kotikutoisiin vaatteisiin pukeutunut mies olikin itse asiassa talon isäntä.

Runnilähteen vuosikertomus vuodelta 1919 puolestaan kertoo seuraavaa: ”Lukemattomat olivat ne sähkö- y.m. määräykset, jotka Valtionhoitajamme Runnilta lähetti. Lukemattomat ne raportit, lähetystöt ja diplomaatit, jotka kävivät kenraalia Runnilla tapaamassa.”
Mannerheim vieraili Runnilla myös vuonna 1920.

Mannerheimin hovikone löytyy Tikkakoskelta

Ilmavoimien ensimmäinen varsinainen kuljetuskone Hanssin-Jukka on todellinen harvinaisuus kaltaistensa joukossa. Maailmassa on nimittäin DC2-mallisia koneita jäljellä vain kymmenkunta. Hanssin-Jukka on myös siinä mielessä erityinen kone, että se toimi itse marsalkka Mannerheimin hovikoneena.

- Mannerheim matkusti Hanssin-Jukalla tiettävästi ainakin viisi kertaa. Esimerkiksi vastavierailulle Hitlerin luokse Marskin lennätti Hanssin-Jukka, mainitsee Kari Kärkkäinen, joka toimi koneen entisöintihankkeen teknisenä johtajana.

Kone oli Suomen ilmavoimien käytössä vuodesta 1940 vuoteen 1955. Tämän jälkeen se siirrettiin Hämeenlinnaan, jossa se toimi kahvilana. Vuonna 2010 aloitettiin Ilmasotakoulun Killan toimesta mittava entisöintiurakka, joka saatiin päätökseen syksyllä 2011.

- Hanssin-Jukkaa säilytetään n. 20 metriä siitä paikasta, johon se laskeutui 18.8.1941. Tuolloin Mannerheim matkusti Tikkakosken kautta Jyväskylään, Kärkkäinen kertoo.

Mannerheim ja Käthy
Mannerheim ja Käthy operaatio mannerheim,suomen marsalkka

Mannerheimin auton kyydissä

Imatralainen Ulla Lankinen kuuli ensi kerran 1980-luvun alussa Katri-äitinsä kertomista Mannerheimiin liittyvistä muistoista. Ullan äiti sai muutaman kerran tilaisuuden kulkea Mannerheimin auton kyydissä työmatkansa Mikkelistä Visulahteen.

Elettiin vuotta 1943, jolloin Ullan äiti oli 17-vuotias. Marskin autonkuljettaja Paulakoski oli nähnyt tyttökaverukset Katrin ja Ainon kävelemässä noin kuuden kilometrin työmatkaansa, ja päätti ystävällisesti ottaa tytöt kyytiin.

- Itse Mannerheimia ei näinä muutamana kertana koskaan samaan aikaan autoon sattunut. Kerran autossa kuitenkin oli ”sotaherroja” enemmänkin. He olivat olleet pikkaisen huppelissa ja sanoneet tytöille, että te rukat ette kyllä tiedä yhtään mitään. Äitini on myöhemmin tulkinnut lausahduksen tarkoittaneen Suomen silloista tilannetta, Ulla Lankinen kertoo.

Vaikka Ullan äiti ei automatkoilla Mannerheimia nähnytkään, oli Marski tuttu näky Mikkelin keskustassa. Kellon pystyi ihmisten mukaan kuulemma tarkistamaan Mannerheimin liikkeiden mukaan, niin täsmällinen hän oli.

- Mannerheim ruokaili päivittäin Hotelli Kalevassa kellon tarkkuudella. Mikäli matkalla päämajasta ruokapaikkaan sattui kohdalle sotilas, joka ei tehnyt kunniaa, joutui välittömästi puhutteluun.

Suur-Savon eineskeittiön tytöt näkivät joka päivä Marskin menevän porraskäytävältä hissin ja ylös hotellin ravintolaan.

- Ravintolasta tuotiin aamuisin naudansisäfile lihakauppaan jauhettavaksi Mannerheimin suosikki-iltapalaan raakalihapihviin tai -voileipään. Lihamylly oli aamulla ihan puhdas, eikä sillä oltu jauhettu vielä mitään muuta, Lankinen jatkaa.

  • C.G.E. Mannerheim

    Tarinoita Mannerheimista

    Operaatio Mannerheimin aikana kerättiin myös yleisön tarinoita ja muistoja Mannerheimista elokuvan käsikirjoituksen tueksi. Mannerheimin hautajaisissa Mannerheim on tärkeä, meitä suomalaisia yhdistävä henkilö. Hän elää edelleenkin monella tapaa ihmisten muistoissa. Urpu Hammar oli paikalla vuonna 1951 Mannerheimin hautajaisissa. Tilaisuus on jäänyt hänelle pysyvästi mieleen.

  • Suomen Marsalkka-elokuvan kuvauksissa

    Tuottajan blogi

    Operaatio Mannerheimin aikana tuottaja Erkko Lyytinen piti blogia, jossa hän kertoi ja kuvaili hankkeen etenemistä.

  • Suomen Marsalkka -elokuvan juliste

    Mikä oli Operaatio Mannerheim?

    Vuonna 2012 iltapäivälehdet kohisivat Ylen tuottamasta Mannerheim -elokuvasta Suomen Marsalkka, jonka pääosaa esitti kenialainen Telley Savalas Otieno. Musta Mannerheim herätti vahvoja tunteita puolesta ja vastaan.Julkisuudessa puitiin niin elokuvan työryhmän ihonväriä, Ylen tehtävää kuin muita Mannerheim-elokuvatuotantojakin. Mutta mistä koko kohussa oli oikeasti kyse?