Hyppää pääsisältöön

Lapsille lisää luontokokemuksia

Lapsi pulkkamäessä
Kuva julkaistu Flickr-palvelussa CC-lisenssillä https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0/ Kuvakokoa muutettu. Lapsi pulkkamäessä Kuva: Flickr.com/Gatanass pulkkamäki

Tee tänä vuonna uudenvuodenlupaus, jonka positiiviset vaikutukset voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Vie lapset useammin metsään ja anna heidän touhuta siellä omaehtoisesti.

”Isä, miksi sinun lapsuudessasi oli hauskempaa?”

Isä, miksi sinun lapsuudessasi oli hauskempaa?

10-vuotiaan pojan esittämä kysymys hätkähdytti aikoinaan amerikkalaisen toimittajan Richard Louvn. Isän lapsuudentarinat metsiin rakennetuista majoista ja ratsastusreissuista suon laidalla olivat tehneet poikaan vaikutuksen.

Louvn kirjoittama kirja Last Child in the Woods herätti ilmestyessään laajaa keskustelua Yhdysvalloissa. Havahduttiin siihen, että vähitellen ja huomaamatta lasten luonnossa vietetty aika oli vähentynyt.

Samaan aikaan useat tutkimustulokset ovat yhä selvemmin osoittaneet, miten tärkeä merkitys luonnolla on hyvinvoinnille, terveydelle, itseluottamuksellekin.

Lapsuuden luontokokemuksilla mittaamaton arvo

Miltä tuntuu maata kimaltelevassa lumihangessa ja katsella tähtiä? Tai miltä kuulostaa kuuraisten lehtien rapina jalan alla?

Tällaiset pienet hetket voivat olla kuin kätkettyjä jalokivia, joita kannamme sisällämme ja sieltä ne säteilevät vuosien päähän. Näin kuvaa Louv lapsuudessa luonnossa vietetyn ajan arvoa.

Louv on koonnut kirjaan tutkimustuloksia ympäri maailmaa. Hänen mukaansa lapset katsovat luontoa nykyään etäämmältä - he tosin tietävät enemmän kuin ennen, mutta eivät itse tutki ja tee, eivät työnnä käsiään multaan tai saveen, eivät kaiva kastematoja.

Monet nykyajan ympäristöhuolet voivat saada lasten mielissä aikaan sen, että luontoon liittyy paljon uhkia ja pelkoja. Ei enää sitä iloa ja ihmetystä, josta luontoharrastus ja luontorakkaus syntyvät.

Mitä siitä vaikka joku oksa rytäkässä katkeaisikin.

Luontoa ei Louvn mukaan missään nimessä kannata suojella niin paljon, etteivät lapset saisi kiivetä puihin - mitä siitä vaikka joku oksa rytäkässä katkeaisikin.

Luonto ruokkii luovuutta

Luontotoimittaja Minna Pyykkö keskusteli Louvn kirjasta ympäristökasvattaja Kaisa Pajasen kanssa radio-ohjelmassa Minna Pyykön maailma.

Pajanen kertoo ohjelmassa, miten hän muutamia vuosia sitten päivähoidon henkilöstön koulutustapahtumassa kysyi osallistujilta, kuinka moni kokee, että lasten luonnossa viettämä aika on vähentynyt oman lapsuuden ajoista. Kaikki nostivat käden ylös. Ja kaikki olivat huolestuneita tästä muutoksesta.

Pajanen toteaa, että tutkimusten mukaan luonnossa lasten leikit ovat luovempia, tunnetilat positiivisia, myötätunto kehittyy. Luonto on omiaan ruokkimaan lapsen luontaista ihmetystä asioihin.

Sisätiloissa lasten välinen hierarkia perustuu enemmän fyysisiin ominaisuuksiin, luonnossa taas luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Oleskelu sisätiloissa voi jopa altistaa masennukselle.

Pajaseen on tehnyt vaikutuksen kuulla japanilaisilta lääkäreiltä, miten luonnossa ja varsinkin metsässä vietetyllä ajalla voi olla jopa syöpää ehkäisevää vaikutusta. Metsässä oleilu lisää elimistön hyviä tappajasoluja. Kun elimistön stressitaso laskee, immuunijärjestelmä virkistyy. Luonto voi oikeasti parantaa - toipumista tapahtuu kuulemma jo muutamassa minuutissa.

Parasta ennen 11. ikävuotta

Luontokokemukset ovat tärkeitä läpi elämän, mutta parasta ne ovat ennen 11. ikävuotta. Erityisen tärkeää on omaehtoinen, vapaa, luova ja tutkiva leikki. Itse tekeminen ja siitä iloitseminen tarjoavat voimakkaimmat elämykset.

Tässä on Pajasen mukaan haaste kasvattajille, miten luoda mahdollisuudet lasten omille kokemuksille ja löydöksille sen sijaan, että luontoon lähdetään toteuttamaan opastettuja asioita.

Lapsille lisää metsäaikaa

Suomessa tilanne on toki hieman erilainen kuin Yhdysvalloissa, mutta meilläkin sisätiloissa vietetty aika on kasvanut ja lasten liikkumareviiri on pienentynyt.

Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen tutkimuksen mukaan helsinkiläiset viettävät noin 15 % ajastaan ulkoilmassa. Yli 80 % ajankäytöstä kuluu sisätiloissa.

Vielä vähemmän ulkona vietetystä ajasta vietetään metsässä. Yle Luonto haastaakin sinut mukaan uuden vuoden lupaukseen: annetaan alkavana vuonna lapsille lisää aitoa metsäaikaa ja ollaan muutenkin enemmän luonnossa. Yritetään saada ne lasten kaverit myös mukaan.

Kuinka paljon lapsesi viettää aikaa metsässä?

Kuinka paljon itse vietit aikaa metsässä lapsena? Millaisia muistoja sinulla on metsäleikeistä? Kerro, mikä on jäänyt erityisen hienona mieleen.

Linkit:

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Erittäin hyvä nostaa esille lasten luontokokemusten lisääminen. Myös nuorten ja aikuisten liikkumista luonnossa tulisi lisätä sen positiivisten vaikutusten takia.

Ykkösjuttu on mielestäni kuitenkin se, että luonnossa ei liikuta ihmisen vaan luonnon ehdoilla. Louvn vähättelevä kommentti lapsien puissa kiipeilystä ja oksien katkeamisista on todella pöyristyttävä. Luonto on eläinten ja kasvien koti, ei mikään pomppulinna tai huvipuisto. Mitähän Louv pitäisi siitä, että joku luonnonvarainen eläin tulisi vastavuoroisesti hänen kotiinsa ja tuhoaisi esim. huonekalut?

Suomessa ja monessa muussakin maassa on onneksi luonnonsuojelulaki, jota kaikkien tulisi noudattaa. Jokamiehenoikeuksissakin sanotaan mm. "Et saa kaataa tai vahingoittaa puita". Kyllä luonnon hyvinvointi menee mielestäni aina ihmisten huvittelun edelle.

Koko maapalloa ajatellen tuhoamme luontoa joka päivä kiihtyvällä vauhdilla mm. rakentamalla, maata raivaamalla, luonnonvaroja riistämällä, eri tavoin saastuttamalla, eläimiä tappamalla ja eri tavoin liikkumalla. Siksi on tärkeää näyttää kaikille, miten tärkeä luonto ja siitä saatavat ekosysteemipalvelut ovat meille kaikille.

Luonnon- ja ympäristönsuojelu on oikeasti myös parasta ihmisen suojelua. Kun meillä on puhdas ilma ja maaperä sekä puhtaat vedet, me ihmisetkin voimme hyvin ja pysymme terveempinä. Kultaa tai nikkeliä ei voi syödä tai juoda.

Lähettänyt käyttäjä

Erittäin hyvä, että tällaista tärkeää asiaa nostetaan esiin.
Vastauksena edelliseen kommenttiin, jonkun yksittäisen pystypuun parin oksan katkomisella ja luonnon tuhoamisella on varsin vähän tekemistä toistensa kanssa. Suojelualueilla puita jopa vahingoitetaan tarkoituksellisesti, jotta luotaisiin paremmat edellytykset talousmetsistä puuttuvan lahoavan puuaineksen syntymiselle. Jokamiehenoikeuksissa kielletään elävien puiden vahingoittaminen ensisijaisesti siksi, ettei tuhottaisi toisen omaisuutta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Kuvataan kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tilhi lehdettömällä omenapuun oksalla.

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Tilhi

    Talvikaudella tilhet ovat näkyviä ja kuuluvia parvilintuja.

    Kottaraisen kokoisella, tukevatekoisella tilhellä on suuri pää ja paksu kaula sekä tuuhea töyhtö päälaella. Höyhenpuku on harmaan punaruskea. Siivenreuna on mustan-, keltaisen- ja punaisenkirjava, pyrstön kärki keltainen.

  • Peippo

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Järripeippo aidalla

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Järripeippo

    Muuttoaikaan järripeippo on yleinen Etelä-Suomessa.

    Talitiaisen kokoisella järripeipolla on peipon tapainen kekonokka. Tummalla siivellä on kellertävät juovat. Koiraan selkä ja pää ovat kiiltävänmustat, vatsa valkoinen, rinta, kurkku ja siiventaive oranssit. Naaraan yläpuoli on vaaleankirjavan harmaanruskea ja rinta oranssinkellertävä.

  • Vihervarpunen oksalla

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Urpiainen oksalla

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Pähkinänakkeli pähkinä nokassa

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Pähkinänakkeli

    Pähkinänakkelit vaeltavat Suomeen syksyisin.

    Talitiaisen kokoisen ja tanakan pähkinänakkelin pää on iso ja pyrstö lyhyt. Lintu on päältä siniharmaa ja alta valkoinen. Nokantyvestä niskaan kulkee musta juova (”rosvonaamari”).

  • Räkättirasta

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Karhun pehmeä katse puhuu ristiriitaisesti eri kieltä sen muun olemuksen kanssa. Sen kuono ja kermanvalkoinen turkki ovat kauttaaltaan veressä. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Mies ja suomenlapinkoira pilkillä tunturissa.

    Arktinen erämaa ei tunne armoa

    Tunturissa kannattaa aina tarkkailla säätä.

    Kalastusretkillä tunturialueilla täytyy varautua kaikenlaisiin sääoloihin, niin talvella kuin kesälläkin. Sää tunturissa voi vaihtua täydestä auringonpaisteesta hurjaan lumituiskuun hetkessä.

  • Eränkävijät-sarja Karhujahti käynnissä itärajalla. Tuomo etsimässä havaintoja karhuista.

    Eränkävijät on sarja metsästyksestä ja kalastuksesta nykypäivän Suomessa

    Eränkävijät esittelee katsojalle metsästystä nykypäivänä

    Uusi sarja Eränkävijät seuraa neljän intohimoisen eränkävijän tarinaa metsästyksen ja kalastuksen parissa. Eri puolilta Suomea kotoisin olevia päähenkilöitä yhdistävät samat arvot ja rakkaus luontoon. Kun pohjoisessa tunturit ovat lumen peitossa ja järvet jäässä, kuljetaan etelässä vielä sulassa maassa ja kalastetaan virtaavissa vesissä.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Kenttäkiitäjäinen on hohtaa vihreää metallinväriä.

    Ötökkätieto tutustuttaa monimuotoiseen pihaluontoon

    Opi tunnistamaan lajeja ja toimimaan puutarhassa.

    Tiesitko, että kukkaravukki voi vaihtaa väriään alustan mukaan väijyäkseen saalista tai että kenttäkiitäjäiset hohtavat vihreää metallinväriä? Upouusi Ötökkätieto-palvelu auttaa tunnistamaan ötököitä kiehtovasti.