Hyppää pääsisältöön

Presidentti Kekkosen kuolema vuonna 1978

Urho Kekkosen nekrologi vuodelta 1978 Kuva: Yle / Jyrki Valkama nekrologi

Marraskuussa 1978 presidentti Urho Kekkosen nekrologi tallennetaan Yleisradion kassakaappiin. Muutamia viikkoja aiemmin Neuvostoliiton matkan yhteydessä presidentti Kekkosen terveydentilaan on kiinnitetty huomiota. Nekrologin tekijä, alivaltiosihteeri Keijo Korhonen, on presidentin sisäpiiriläinen. Oliko joillakin syytä olettaa, että presidentti olisi pian kuollut?

Keijo Korhonen vuonna 1976 Kuva: Keijo Korhonen vuonna 1976, Yle / Kalle Kultala keijo korhonen

- Muistelen, että jo 1970-luvun alussa tein tällaiset muistosanat ensimmäisen kerran. Silloin muka kiireellisenä tehtävänä New Yorkissa. Luin nyt ensimmäisen kerran tämän tekstin sen jälkeen kun olin sen 36 vuotta sitten käsistäni päästänyt, kertoo professori Keijo Korhonen.

UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa Kuva: UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa, Yle / Kalle Kultala Urho Kekkonen

Tekstiin ja nauhaan Ylen pyynnöstä tutustunut Turun yliopiston professori Timo Soikkanen toteaa Korhosen suhteen presidentti Kekkoseen vuonna 1978 olleen erittäin läheinen. - Alivaltiosihteeri Keijo Korhonen oli ihan presidentti Kekkosen läheisimpiä miehiä. Löytyy mm. paperi, jossa Kekkonen sanoo, että valta ulkoministeriössä on sinulla.

UKK in memoriam –tekstiin ja nauhaan tutustuttuaan professori Soikkanen pohtii ajankohtaa. - Tietysti ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko siinä tapahtunut jotakin sellaista, että on ollut jotain syytä olettaa presidentin kuolevan tai jotain muuta. Mutta jos katsoo tosiasioita, niin sitten siitä eteenpäin vuonna 1979 tulee jo enemmän ongelmia. Kyllä 1977 ja jo 1970-luvun alussa presidentin kunnossa on tällaisia merkkejä jo, mutta ei vuonna 1978 nimenomaan. En löydä siitä ajankohdasta syitä, että presidentti Kekkosen kunto olisi erityisesti edellyttänyt tätä nekrologin tekoa, jatkaa Soikkanen.

Tamminiemi talvella Kuva: Tamminiemi, Yle / Kalle Kultala tamminiemi

Muutamaa viikkoa ennen nekrologin tekoa oli Neuvostoliiton matkan yhteydessä presidentti Kekkosen terveydentilaan kiinnitetty huomiota. Kekkonen sekosi täysin syyskuussa Kostamuksessa puhetta pitäessään. Suomalainen media vaikeni tästä matkalla tapahtuneesta. UKK in memoriam -nauhan kanssa tallennettiin myös sille luettu teksti, jossa lukee ”Pidettävä erityisvalvonnassa”. Nauhaa ja paperia säilytettiin Yleisradion kassakaapissa. Mitä kyseisen nauhan ja tekstin julkisuuteen vuotamisesta olisi tuolloin 1970-luvun loppupuolella seurannut, professori Timo Soikkanen? - Luulen, että presidentti Kekkonen olisi ymmärtänyt, että tällainen nekrologi on syytä tehdä. Mutta ulkopoliittisesti ei varmaankaan olisi ollut millään tavalla eduksi, että on olemassa tällainen nauha. Siinä tavallaan valmistaudutaan presidentin kuolemaan ja samaan aikaan, Kekkosen lähipiiri ja muutenkin, ylläpidettiin kuvaa 40-vuotiaan Kekkosen kunnosta. Ei se nauhan julkisuuteen vuotaminen olisi ollut eduksi tälle asialle ja sen takiahan ne ovatkin ehdottoman salaisia.”

Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978 Kuva: Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978, Yle / Kuvasiskot Urho Kekkonen

UKK in memoriam –nauha Yleisradion arkistosta marraskuulta 1978 antaa professori Soikkasen mukaan myös jotain uutta suomalaisen poliittisen historian tutkimukseen ja kuvaan 1970-luvun Suomesta. - Kiinnostavaa poliittisen historian tutkimuksen kannalta tässä on se millaisen kuvan tämä alivaltiosihteeri Korhosen kirjoittama dokumentti antaa meille presidentti Kekkosen toiminnasta ja asemasta silloin 1970-luvulla. Esimerkiksi se, että Korhonen ottaa hyvin annettuna sen, että Kekkonen selvitti noottikriisin ja yöpakkaset. Nykyään tutkijoiden kesken on hyvinkin problemaattisia nämä molemmat asiat, että mistä ne johtuivat ja millä tavalla ne menivät. Siihen aikaan tällaisia ei käsitelty.

- Professori Korhoselta olisi myös erittäin kiinnostavaa tietää mistä aloite nekrologin tekemiseen tuli. Tuliko se jostain muualta vai oliko se pelkästään hänen oma aloitteensa, ettei hän kertonut tästä edes lähimmille työkavereillekaan, pohtii Soikkanen.

Sattumakorpraali-kansi Kuva: Otava sattumakorpraali-kansi

Entinen ulkoministeri ja alivaltiosihteeri, professori Keijo Korhonen, kirjoittaa omaelämäkertansa Sattumakorpraalin Lahoo ikikuusikin -luvussa, jossa käsitellään presidentti Kekkosen muistisairautta, näin: ”Pahempaankin oli henkisesti varauduttu jo vuosia aikaisemmin. Puhuin Urho Kekkosen muistosanat Ylen ns. luurankokaappiin marraskuussa 1978.”

Professori Keijo Korhonen, olitte aikoinaan ulkoministeriössä alivaltiosihteerinä ja tiiviisti yhteydessä presidentti Kekkosen kanssa. Tapahtuiko presidentti Kekkosen terveyden tilassa syksyllä 1978 jotain ratkaisevaa, joka sai teidät huolestumaan ja valmistautumaan hänen kuolemaansa? - Sellaista ei ole muistiini jäänyt, mutta koska presidentti oli jo tuolloin 78-vuotias, niin oli syytä valmistautua siihen lopulliseenkin. Mitään erityistä kriisiä ei ollut ja tämä tilanne ei ollut millään tavalla hälyttävä. Aloite tuli muistaakseni Ylen sisältä. Muistelen, että jo 1970-luvun alussa tein tällaiset muistosanat ensimmäisen kerran. Silloin muka kiireellisenä tehtävänä, sillä se jäi mieleen kun oli New Yorkissa YK:ssa työtehtävissä ja siellä sen tein sitten. Joten tämä oli kai toinen kerta kun kirjoitin presidentti Kekkosen muistosanat, kertoo professori Korhonen.

Professori Timo Soikkasta kiinnostavaan kysymykseen: ketkä Ulkoministeriössä tai muualla lukivat tekstin - tai tiesivät nekrologin tekemisestä, Keijo Korhonen toteaa, ettei UM:ssä nekrologin teosta tiennyt kukaan muu. Kysymykseen henkilökohtaisen poliittisen riskin ottamisesta tällaista nauhaa tehdessään professori Korhonen naurahtaen vastaa - En ottanut lainkaan. Se alivaltiosihteerin paikka, jossa olin, oli tarpeeksi tuulinen muutenkin. Oli isompia huolia. Se oli ennen kaikkea Neuvostoliiton suurlähettilään Vladimir Stepanovin takia. Koska hän oli Suomen syöjä ja vihasi minua, jos näin voidaan sanoa, ja yritti kaikin tavoin kalvaa takanani.”

UKK kirjoittaa myllykirjeitä Kuva: UKK Tamminiemessä vuonna 1976, Yle / Kalle Kultala Urho Kekkonen

Nauhan julkisuuteen vuotamisen seurauksista tuolloin 1970-luvun lopulla Korhosella on selvä näkemys. Hän viittaa vastauksessaan nekrologin loppuun, jossa kirjoitti: ”Itse asiassa jo presidentti Urho Kekkosen jättämä poliittinen perintö sisältää jo pelkästään hänen valtiomieshahmonsa ainutlaatuisten mittojen takia ongelmia, jotka suomalaisen kansanvallan on nyt kyettävä ratkaisemaan.” (kursiv. toimit.) – Uskon, että tuo loppukaneetti olisi ollut ainoa seikka, joka olisi kiinnittänyt huomiota. Tilannehan oli se, että Suomessa käytiin jo 1970-luvun alusta pinnanalaista, mutta hyvinkin ilkeää kädenvääntöä ja taistelua siitä kuka tulee olemaan Kekkosen seuraaja. Minun huoleni oli se, että tämä sisäinen kamppailu johtaisi ongelmiin. Ei ollut mikään salaisuus, ainakin poliittiset piirit tiesivät sen Helsingissä ja eri maiden suurlähetystöt raportoivat varmaankin siitä, että Neuvostoliiton edustajat Suomessa ja Moskovan Ulkoministeriössä käyttäisivät tätä tilannetta hyväkseen, toteaa Korhonen.


Presidentti Urho Kekkosen nekrologi Kuva: Yle / Jyrki Valkama presidentti urho kekkosen nekrologi

Lähteet:
Keijo Korhonen, Sattumakorpraali (Otava, 1999)
Timo Soikkanen, Presidentin ministeriö II – Uudistusten, ristiriitojen ja menestyksen vuodet 1970-1981 (UM, 2008)
Juhani Suomi (toim.), Urho Kekkosen päiväkirjat 4 (Otava 2004)
Risto Hauvonen väitöskirjatutkimus Vallanvaihdon muuttuva kuva -
presidentti Kekkosen sairastuminen ja Mauno Koiviston nousu
valtion johtoon lehdistön, aikalaisesitysten ja tutkimuskirjallisuuden
kuvaamana (Turun yliopisto)
Ylen radioarkisto

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Tekstissä sanotaan "ylläpidettiin kuvaa 40-vuotiaan Kekkosen kunnosta". Minulle kyllä käy selväksi, että Kekkonen oli vanha mies, mutta silloin annettiin ymmärtää, että hän olisi fyysiseltä ja psyykkiseltä kunnoltaan 40-vuotiaan tasolla. Ja muistankin sen; meihin iskostettiin kuvaa aurinkoisesta isä-Kekkosesta, joka aina vain saunoi, kalasti ja kävi hirvimetsällä venäläisten kanssa sen minkä Linnan juhlien tanssiparketilta kerkesi. Itse olin lapsi, mutta propaganda meni täydestä aikuisiinkin. Kyllä on suomalaisella medialla musta täplä menneisyydessään, ei muuta voi sanoa.

Tietysti tuon vertauksen olisi voinut helpommin ymmärrettävästikin sanoa.

Lähettänyt käyttäjä

"Kyllä on suomalaisella medialla musta täplä menneisyydessään, ei muuta voi sanoa."

Kirjoittaja tuskin tarkoittaa median muuttuneen nykypäivään tultaessa ?

Lähettänyt käyttäjä

Suomessa on yhä yhden totuuden politiikka. Milloinhan voimme alkaa keskustella siitä tosiasiasta että maaamme olisi voinut paljon paremmin jos parlamentaarinen demokratia oli toteutun aikasemmin täysmittaisena. Nyt perusajatus on se että Kekkonen oli paras mahdollinen "hallitsia" ja tarkoitus pyhitti keinot. Onko ihan oikeati näin että voimme keskustella Kekkosen kauden pysähtenäisyydeestä vasta kun jokainen sen ajan politikko on kuollut ja kuopattu.

Lähettänyt käyttäjä

Ei media ole mihinkään muuttunut. Tabut ovat voimissaan, kohteet vain on muuttuneet. Nyt valtaapitäviä julkkiksia saa repostella mielin määrin. Tosin samalla taustavaikuttajat ja rakenteellinen korruptio jätetään huomiota, se kun vaatisi paljon työläämpää paneutumista.
Uutena piirteenä on vieraskoreus. Riittävän kaukaa tulleet ovat kaiken arvostelun tavoittamattomissa, jopa väkivaltarikosuutisissa.

Lähettänyt käyttäjä

Kekkosen aikana -71 minut ajettiin ulos historian tunnilta,kun väittelin opettajan kanssa Mainilan laukauksista ja syistä.(EYL)

  • Oikeus oikeuteen omalla kielellä

    Sinulla on oikeus saada tulkkausta, jos joudut oikeuteen

    Jos joutuu oikeuteen, niin se on aina hankala tilanne. Vieraalla maalla se on vielä vaikeampaa. Et todennäköisesti tunne maan käytäntöjä ja toimintatapoja. Kielitaidottomalle ongelmat ovat vielä suuremmat.

  • Arkisto on kansakunnan muisti

    Arkistoiminen muuttuu digitalisaation myötä

    Vuonna 1809 solmittu rauhansopimus määräsi muun muassa, että Suomea koskevat asiapaperit siirretään Tukholmasta Suomeen. Tämä hanke toteutui vuonna 1816 ja siksi joulukuun alussa vietettiin Suomen arkistolaitoksen 200-vuotisjuhlia.

  • Suomi kahden lipun välistä

    Jos kaikkea tätä ei olisi ollutkaan

    Löysin vuosia sitten SA-Kuva-arkistosta hienon kuvan. Siinä Natsi-Saksan hakaristilippu liehui Suomen valtion sinisristilipun rinnalla. Kuva pysäytti ja sai ajattelemaan kahta lukemaani kirjaa - ja isänmaata.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tytti Parraksen Jojo aiheutti moraalipaniikin syksyllä 1968

    Lue Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjan taustat.

    Syksyllä 1968 Tytti Parraksen esikoiskirja Jojo aiheutti moraalipaniikin. Nainen lyö kirjailijaa laukulla päähän Tampereen Hämeenkadulla. Parraksen äiti ei puhu tyttärelleen vuoteen: luulevat vielä, että kirja on totta.

  • Otso Kantokorpi: Ylevien periaatteiden hintalappu?

    Pitäisikö taidetta tukea kysynnän mukaan?

    Taloustieteilijät osoittavat toisinaan kiinnostusta taiteen taloutta kohtaan. Yleensä pohdinnat ovat sellaisia, että niissä ymmärretään varsin vähän taiteen prosesseista. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Otso Kantokorpi pohtii taiteen rahoitusta.

  • Mikä tekee musiikin tekemisestä kiinnostavaa? Avaruusromua 22.1.2017

    Suomalaisten äänien seurassa, paljon uutta ja yllättävää.

    ”Minua kiinnostavat äänet ja niiden muokkaaminen, äänenvärit ja (dis)harmoniat”. Näin kirjoittaa eräs suomalainen musiikintekijä. Samalla hän tulee kiteyttäneeksi aika monen musiikintekijän ajatuksen siitä, mikä musiikissa on kiinnostavaa, mikä tekee siitä kiinnostavaa. Tai oikeammin: mikä tekee musiikin tekemisestä kiinnostavaa? Avaruusromussa ollaan suomalaisten äänien seurassa. Paljon uutta ja yllättävää musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.