Hyppää pääsisältöön

Ylen historia

Yhteinen taival

Eletään vuotta 1926.

"Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme", sanoo väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri. "Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä."

Näillä sanoilla toimitusjohtaja avasi O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion -nimisen ohjelmayhtiön toiminnan. Och samma på svenska, olihan Yle alusta asti kaksikielinen yhtiö.

Yhtiön perustajiin kuului sanomalehtiä, radioliikkeitä, Lennätinhallitus, Puolustusvoimat, Suomen Tietotoimisto ja monia muita. Ylellä oli tärkeä tehtävä "isänmaallisen mielipiteen luojana ja sillanrakentajana kaupunkien ja maaseudun välillä hävittäen siten välimatkat", kuten aikalaiset muotoilivat.

Perustajat olivat ajan hermolla. Maailman ensimmäinen yleisradioyhtiö, Iso-Britannian BBC, oli aloittanut toimintansa vain neljä vuotta aiemmin.

Kieliohjelmia, musiikkia ja oma ohjelma lapsille

Syyskuun yhdeksäntenä vuonna 1926 taiteilija, kuuluttaja Alexis af Enehjelm istui studioon ja kuulutti Suomen Yleisradion lähetyksen alkaneeksi.

Saman vuoden joulukuussa alkoi Markus-sedän Lastentunti. Markus-setä opetti lapsille hyvää käytöstä ja muistutti kaurapuuron terveellisyydestä kolmenkymmenen vuoden ajan.

Ensimmäisenä vuotenaan Yle aloitti myös kieltenopetuksen, radioinnit eduskunnasta sekä sinfoniakonserttien lähettämisen. Vuonna 1927 tätä kaikkea alettiin rahoittaa radion kuunteluluvilla.

Yleisradion ensimmäisiltä vuosilta ei ole säilynyt ohjelmia kuultavaksi, sillä aluksi ohjelmia tallennettiin vain kokeeksi. Vanhin yhä tallessa oleva ohjelma on presidentti P. E. Svinhufvudin uudenvuoden puhe vuodelta 1935.

Linnan juhlat kestosuosikki

"En minäkään sentään ihan kaikkia ihmeitä usko", raportoi Ylen toimittaja Vuokko Arni Berliinin olympialaisista vuonna 1936. Hän on juuri katsellut jalkapallo-ottelua kaukonäköradiolla. Pakko laitteen olemassaoloon on uskoa, sillä kuva oli niin selvä, että siitä erotti jopa numerot pelaajien selässä.

Uutuuslaite ei saapunut Suomeen heti, vaan radio säilyi suomalaisten välineenä 1950-luvun loppuun saakka.

Radion henkilöitymä oli Ylen pitkäaikainen kuuluttaja Carl-Erik Creutz. Suomen ritarihuoneen ensimmäiseen kreivilliseen sukuun kuuluneen Creutzin ääni oli suomalaisten seurana melkein neljänkymmenen vuoden ajan.

Vuonna 1949 taas itse presidentti tuli kaiken kansan seuraan, kun Yle radioi presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanoton ensimmäistä kertaa. Linnan juhlat ovat tänäkin päivänä Ylen suosituimpia ohjelmia. Lähetystä seuraa enimmillään yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Televisio tulee

Vuonna 1958 Vuokko Arnin enteilemä ihme sitten tapahtui. Yle aloitti säännölliset televisiolähetykset Suomen television nimellä ja Radio-orkesterin soittamalla tunnussävelellä.

Television suosio oli suurempi kuin oli osattu aavistaakaan. Kotimaiset elokuvat, urheilu ja radiosta tutuksi tullut lavaviihde vetivät katsojia, ja vuoden 1964 alkupuolella puolen miljoonan tv-luvan raja meni rikki. Rajapyykkiä juhlistettiin televisiossa Niilo Tarvajärven Laatikkoleikki-viihdeohjelman erikoislähetyksellä.

Vaikka Markus-setä ja muut radiokuuluisuudet olivat kyllä suuruuksia, ensimmäinen megatähti syttyi televisiossa. Teija Sopanen aloitti kuuluttajana, mutta päätyi television monitoiminaiseksi. Koko kansan Teija oli Suomen suosituin tv-esiintyjä melkein kaksikymmentä vuotta.

Omat uutiset

Ylen uutistoiminta oli alkuvuosikymmeninä Suomen Tietotoimiston varassa, mutta vuonna 1965 Yle alkoi lähettää omia uutisiaan radiossa ja televisiossa.

Tuohon aikaan Ylen pääjohtajana oli Eino S. Repo, joka teki yhtiössä suuria uudistuksia ja päästi myös radikaalit nuoret ääneen. Revon tavoitteena oli yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen. Kansa oli kauhuissaan ja Yle sai haukkumanimen Reporadio. Sen keulakuvan pääjohtajakausi jäi yhteen viisivuotisjaksoon, mutta Ylen uutiset jatkavat yhä.

Ylen uutiset ovat myös ne, joihin suomalaiset luottavat kaikkein eniten. Kyselyissä Yle on toistuvasti nimetty ylivoimaiseksi ykköseksi uutistoiminnassa.

Vuonna 1977 ruutuun ilmestyi Ylen toinen klassikko, Pikku Kakkonen. Karvakuonot ja muut lasten kaverit ovat kasvattaneet jo kaksi sukupolvea.

Verkko valtaa arjen

Pikku Kakkosen nykyinen katselijakunta viihtyy myös internetissä. Yle aloitti tässä kolmannessa välineessään vuonna 1995.

Se oli edistyksellistä. Yle onkin ollut monella tapaa tekniikan edelläkävijä Suomessa. Sen huomaa esimerkiksi Yle Areenasta, joka oli maan ensimmäinen verkkopalvelu, jonka avulla voi katsella televisio-ohjelmia ja kuunnella radio-ohjelmia silloin, kun itselle sopii. Elävä arkisto taas oli maailman ensimmäinen arkistopalvelu, jossa kaikissa videoissa ja ääninäytteissä on aihetta taustoittava teksti.

Yle Areena ja Elävä arkisto äänestettiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran Suomen arvostetuimmiksi palveluiksi verkossa.

Seuraavaksi kuvaa Suomesta ja maailmasta terävöitetään entisestään. Vuoteen 2015 mennessä lähes kaikki Ylen tekemät televisio-ohjelmat ovat teräväpiirto- eli HD-laatua.

Tarina jatkuu

Yleisradion perustamisesta on melkein vuosisata, mutta ajatus on yhä sama kuin Yleisradion syntysanoissa. Edelleen Yle haluaa tavoitella hyvää yhteisymmärrystä ja hedelmällistä yhteistyötä yleisöjensä kanssa.

Yle on yhteinen juttu. Suomalaisten oma yhtiö kertoo sinun tarinasi.

Linkit:
Ylen vuosikymmenet
Yleisradion toimitusjohtajat 1926-

  • Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.

    Timo Huovinen: Oikein vai väärin?

    Journalismi ja etiikka ovat Timo Huovisen työkenttää.

    Timo Huovinen aloitti juuri Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkönä. Huovisen tehtävänä on edistää vastaavien toimittajien tukena Ylen journalismin laatua.

  • kuvassa Maija Hupli

    Maija Hupli: Toivotut – te valitsette, me toteutamme

    Yle Areenassa julkaistaan yleisön toivesisältöjä.

    Televisio- ja radio-ohjelmien tekijöitä edustavat järjestöt ja Yle solmivat vuoden 2016 lopussa sopimuksen, jolla Yle voi julkaista arkistostaan Yle Areenaan yli 5 vuotta vanhoja yhtiön tuottamia draama- ja viihdeohjelmia. Yle Areenassa julkaistaan suomalaisten toiveohjelmia.

  • kollaasikuva elokuvajulisteista ja kuvista. Kuvissa muun muassa elokuvahahmoja.

    Yle Teeman ja Yle Femin elokuvaohjelmistojen tekijät palkittiin

    Elokuva-arvostelijoilta tunnustusta Teemalle ja Femille.

    Suomen arvostelijain liiton ry:n (SARV) elokuvajaos antaa tunnustusta Ylen Teema ja Fem -kanavien elokuvahankinnoista ja -ohjelmistosta. Kunniakirja myönnettiin elokuvahankinnoista ja -ohjelmistosta vastaaville Johan Förnäsille, Vesa Nykäselle ja Kati Sinisalolle.

  • Hymyilevä mies

    Ylen tulevaa ohjelmistoa palkittiin Jussi-patsailla

    Ylen tulevaa ohjelmistoa palkittiin Jussi-patsailla

    Jussi-gaalassa palkittiin vuoden 2016 parhaat kotimaiset elokuvat ja niiden tekijät. Eniten voittoja kahmi tositapahtumiin perustuva Hymyilevä mies, joka palkittiin myös parhaana elokuvana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Artikkelikuva KC:n juttuun

    Tuomas Nevanlinna: Donald Trump tviittailee työväenliikkeen raunioilla

    Filosofi Tuomas Nevanlinnan analyysi Donald Trumpista.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kertoo esseessään, miksi Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Trump lumoaa, koska hän osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi voittaa lotossa. Siihen ei tarvita koulutusta ja pinnistelyä, kuten liberaali yhteiskunta uskottelee. Nevanlinna paljastaa myös, miten työväenliikkeen romahdus loi populismin ja mikä erottaa Trumpin Hitleristä.

  • studiomuusikkot

    Suomihittien näkymättömät duunarit

    Neljä muusikkolegendaa kertoo tarinan levyjen takaa.

    Tiedätkö kuka soitti Tapani Kansan R-A-K-A-S-kappaleen rumpufillin tai bassoa Juha Tapion Kaksi puuta -hitissä? Entä kuka kannutti rumpuja Nylon Beatin Viimeinen-biisissä tai soitti kitaraa Jari Sillanpään Satulinna-kappaleessa? Tapani "Nappi" Ikonen, Juha Björninen, Anssi Nykänen ja Ako Kiiski kertoo tarinan levyjen takaa ja siitä, millainen on muusikon ammatti Suomessa. Hiteiltä, naurulta ja notkoilta ei vältytä.