Hyppää pääsisältöön

Painokoneet seis! – Tauko maapallon lämpenemisessä jäi tauolle

Lämpömittari auringossa.
Lämpömittari auringonpaisteessa. Lämpömittari auringossa. Kuva: EPA/APO/Patrick Pleul tiede

Ei ole totta! Painokoneet seis ja etusivu uusiksi! Nyt vaikuttaa yllättäen siltä, että maapallon lämpenemisessä havaittu tauko onkin jäämässä tauolle. Sen sijaan ilmasto lienee taas hetkeksi vaihtanut lämpenemisvaihteelle. Kyllä tämä ilmastotiede on jännittävää. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu! Wau.

Edellinen ingressi on olevinaan sarkastinen. Tosiasiassa yritän tässä jutussani tehdä tyhjäksi tämän ”jymyuutisen” ennen kuin sitä varsinaisesti ehditään uutisoidakaan – ainakaan Suomessa. Selitän:

Ensimmäinen näytös: Tauko lämpenemisessä havaitaan

Muutama vuosi sitten maailmalla alettiin panna merkille, että maapallon lämpeneminen vaikutti mittausten mukaan enemmän tai vähemmän pysähtyneen. Tätä näkemystä propagoivat – tietysti – etenkin ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvat tahot. Pian havainnolla nähtiin myös uutisarvoa. Esimerkiksi YLE Uutiset kertoi heinäkuussa 2013 asiasta näin: ”Arvostettujen ilmastontutkimuslaitosten mukaan globaali ilmasto ei ole enää lämmennyt vuosiin. Muun muassa Nasan ja Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen tilastoissa ei ole näkynyt lämpenemistä 16 vuoteen.”

YLEn uutisessa päädyttiinkin kummastelemaan sitä, että ”Hallituksella ei ole suunnitelmia sen varalle, että ilmasto jäähtyisikin.” Kaikki kun tuntui olevan mahdollista.

Pikku hiljaa myös laajempi ilmastotutkimusyhteisö alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota tilanteeseen. Ilmiön nimeksi vakiintui hiatus eli ”tauko”, vaikka ihan varsinaisena lämpenemisen seisahtumisena monet tietetilijät eivät sitä pitäneetkään, mutta ”hidastumisena” kuitenkin. Sille alettiin myös etsiä moninaisia syitä. Olisiko lisälämpö esimerkiksi imeytynyt valtamerten syvyyksiin vai olisiko kyse suurilmastollisten syklien luontaisesta vaihtelusta, kyseltiin.

Toinen näytös: Tauko romuttaa ilmastotieteen

Hiljalleen varsinkin ilmastoskeptisessä leirissä alettiin pitää selvänä, että havaittu hiatus laittaa pakostakin ilmastotieteen uusiksi. Ilmastomallit eivät selvästikään ole oikeassa, epäiltiin yhä vahvemmin.

Jonkinlaisen suomalaisen huipennuksensa tämä tulkinta saikin sitten aivan äsken julkaistussa Kanava-lehdessä (3/2015), jossa ympäristömuutoksen professori Atte Korhola ja filosofian professori Sara Heinämaa tekevät tiukan tulkinnan ilmastotutkijoiden hitaasta heräämisestä hiatuksen tutkimiseen. He ilmoittavat tämän paljastavan, että ”ilmastotiede ei vielä ole metodisesti kypsää”.

Korholan ja Heinämaan mielestä ilmastotieteen suhtautuminen hiatukseen onkin ollut ”nurinkurista”. He selittävät asian näin: ”Aluksi ilmiö pelkästään kiistettiin ilmastoskeptikkojen propagandana, ja vasta vähitellen tiedeyhteisö on alkanut selvittää syitä siihen, miksei maapallolla ole tapahtunut merkittävää lisälämpenemistä, vaikka hiilidioksidipitoisuudet ovat nousseet jyrkästi.”

Niinpä he päätyvät vaatimaan ilmasto- ja tiedepolitiikkaan uudenlaista ”vastuullisuutta”

Kolmas näytös: Tauko jää tauolle

Nyt, eilen itse asiassa, 6.5.2015, englantilainen The Guardian puolestaan kirjoitti, että ”Tosiasiassa ei ole mitään tilastollista todistusaineistoa, että olisimme poikenneet pintalämpötilojen pitkän ajan trendistä”. Lehti haastattelee ilmastotutkija Stefan Rahmstorfia, joka vahvistaa: ”Maapallon lämpenemistrendissä ei ole havaittavissa mitään muutosta.”

Maapallon keskilämpötila, NASA GISS.
Maapallon pintalämpötilan vuotuinen vaihtelu ja pitkän ajan trendi – ilman ennätyslämmintä vuotta 2014. Lähde: NASA GISS. Maapallon keskilämpötila, NASA GISS. Kuva: Yle tiede
Toisin sanoen hiatus on jäänyt tauolle. Tai sitten sitä ei koskaan ollutkaan. Ja sikäli kuin hiatuksen löytyminen oli uutinen, niin kyllä kai tämänkin pitäisi olla. Vaan kun ei ole.

Tosiasiassa näet – kuten olen itsekin moneen otteeseen kirjoittanut – yleensä meteorologisesti merkitsevänä ajanjaksona pidetään 30 vuotta. Siksi vakavan ilmastotutkijan viisari värähtääkin lähtökohtaisesti vasta kun näyttöä muutoksesta on näin pitkältä ajalta. Jos siis olisi maltettu kuunnella alan tutkijoita, koko kalabaliikilta olisi vältytty.

Se taas, jos ilmastotutkijat olisivat yhtäkkiä, vain noin 16-vuotisen tarkastelujakson perusteella, muuttaneet vanhat tieteelliset perusperiaatteensa, se vasta ”nurinkurista” olisi ollutkin. Varsinkin, kun tuo jakso on alusta alkaen ollut tarkoitushakuisesti valittu alkamaan yhdestä poikkeuksellisen lämpimästä vuodesta. Se on siis oikeastaan perustunut lämpötilahavaintojen ”kohinaan”, vaikka yleensä tämä pyritään nimenomaan suodattamaan mittauksista pois.

Mitä siis nyt etusivulle?

Täten se jäljelle jäävä uutinen kaikessa tylsyydessään onkin se vanha tuttu, että nykytietämyksen mukaan maapallo lämpenee – edelleen. Eikä mitään hyytymistä ole näköpiirissä. Ei ilman ihmiskunnan tekemiä radikaaleja päästövähennyksiä.

Tai kenties jonkin otsikon voi repiä siitä, että paljon kohuttu hiatus ei ollutkaan tauko eikä edes mainittava hidastuminen, vaan kupla.

PS.

Arvaan kyllä, että ne äänekkäimmät ilmastoskeptikot ovat kaikesta huolimatta edelleen näkevinään lämpötilakäyrissä selvän tasoittumisen, mutta en anna sen häiritä. Vastaan heille – jo valmiiksi – että aistinvarainen tulkinta ei vain riitä korvaamaan tilastollista analyysiä.

Sinänsä olisi tietysti hienoa, jos skeptinen näkemys olisi se oikea ja lämpenemisongelma liioiteltu, mutta tieteen valossa ei tosiaankaan näytä siltä.

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • esa saarinen filosofi

    Nuoren Esa Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä oli vittuilu

    Esa Saarinen laati vittuilun teorian 1980-luvulla.

    Suomalainen kulttuuriväki oli 1980-luvulla niin lamaantunutta, että se piti vittuilla hereille. Koska vittuilu kuului taiteen ja tieteen kanssa inhimillisen toiminnan korkeimpaan luokkaan, se ansaitsi myös oman teoriansa. Ja sellaisen laati nuori filosofi Esa Saarinen. Vaikka Saarinen on sittemmin tullut tunnetuksi myönteisyyden lähettiläänä, hän näkee vanhoissa teeseissään paljon hyvää. Tosin tänä päivänä hän kirjoittaisi vittuilun sijaan kohottavuudesta.

  • Mauno Koivisto metsänraivauksessa Inkoon Tähtelässä

    Mauno Koivisto sai olla Inkoon Tähtelässä luova puuhastelija

    Mauno Koivisto viihtyi maatilallaan Inkoon Tähtelässä-

    Inkoon Tähtelä oli presidentti Mauno Koivistolle enemmän kuin kiireisten virkavuosien loma-asunto. Se oli paikka, jossa presidentistä kuoriutui esiin nestemoottoreita, traktoreita ja muuta tekniikkaa rakastava ”pikkupoika”, kuten rouva Tellervo Koivisto hymyillen luonnehtii.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • juha hurme kolumnistikuva

    Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.