Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tyhmyreille pääkuva

Mistä tiedät kuuntelevasi rap-musiikkia? Miten suomalainen tango on syntynyt? Musiikin asiantuntijat esittelevät musiikkigenret niin, että tyhmyrikin tajuaa.

Elektroakustinen musiikki tyhmyreille: venytetystä lakasta ääniekologiaan

Suomalaisen elekronimusiikin pioneeri Erkki Kurenniemi musiikkia tuottavan Dimi-O-laitteistonsa kanssa vuonna 1971. Erkki Kurenniemi musiikkia tuottavan Dimi-O-laitteistonsa kanssa. 1971. Kuva: YLE dimi-baletti,dimi-o,elävä arkisto,erkki kurenniemi,syntetisaattori,teema,teitokone

Elektroakustinen musiikki on taidemusiikkia, joka koostuu elektronisesti tuotetuista tai käsitellyistä äänistä. Missä sitä voi kuulla? Miten ja millä sitä voi tehdä? Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian professori Andrew Bentley kertoo tyhmyreille, mistä oikein on kysymys.

Andrew Bentley ja Yleisradion entisen kokeilustudion syntetisaattori Serge Musiikkitalolla. Andrew Bentley, Serge, syntetisaattori, Kuva: Kukka Mäenpää andrew bentley,serge,syntetisaattori

Lyhyt historia

Sähkösoittimien ja äänentallennuksen kehittyminen 1900-luvun alkupuolella loi pohjan sähkömusiikin kehittymiselle. Toisen maailmansodan jälkeen ilmapiiri alkoi olla kypsä uudelle musiikkityylille. Ranskassa ja Saksassa syntyi kaksi toisistaan poikkeavaa koulukuntaa: Ranskassa Pierre Schaefferin johdolla Musique Concrète, konkreettisen musiikki ja Saksassa Elektronische Musik, elektroninen musiikki. Molempia tyylejä kuvataan yleiskäsitteellä elektroakustinen musiikki.

Pierre Schaeffer oli ranskalainen radiotyöntekijä, joka alkoi tehdä 1940-luvun lopulla äänenmuokkauskokeiluja lakkalevyillä.

”Schaeffer kokeili, miten ääntä voi muokata esimerkiksi tekemällä toistuvia lenkkejä lakalla, jotka luuppasivat ääntä. Hän värväsi mukaansa nuoremman säveltäjän Pierre Henryn, jonka kanssa hän kehitti ensimmäisen elektroakustisen musiikkigenren, Musique Concrèten, konkreettisen musiikin”, Andrew Bentley kertoo.

Konkreettinen musiikki koostui erilaisista nauhoitetuista eli konkreettisista äänistä. Schaeffer piti sitä nuotteihin kirjoitetun eli abstraktin musiikin vastakohtana.

Samoihin aikoihin Saksassa syntyi toisenlainen elektronimusiikin koulukunta. Elektronische Musik perustui elektronisesti synnytettyihin ääniin. Koulukunnan pioneereja olivat muun muassa Karlheinz Stockhausen ja Herbert Eimert.

Elektroakustinen musiikki tyhmyreille

”Ranskalaisen ja saksalaisen koulukunnan välillä oli skismaa. Jako rikkoontui kuitenkin nopeasti, kun Stockhausen teki ensimmäisen teoksen, jossa oli mukana ihmisääntä. Silti koulukuntien välille jäi erimielisyyksiä”, Bentley kertoo.

Laitteet, joilla elektronimusiikkia tehtiin, olivat kalliita ja hankalakäyttöisiä. Siksi säveltäminen tapahtui yleensä radioyhtiöiden studioissa ja tutkimuslaitoksissa.

Myös Yleisradiolla oli 1972–2003 kokeilustudio, jossa säveltäjät pystyivät tuottamaan teoksiaan. Andrew Bentley toimi kokeilustudiossa opettajana ja suunnittelijana. Kokeilustudio oli 80–90 -luvuilla kuuluisa radiofonisesta tuotannostaan. Siellä tekivät teoksiaan eturivin suomalaiset säveltäjät, kuten Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Kaija Saariaho ja Olli Kortekangas.

Valtaosa elektroakustisista teoksista on sävelletty yhdelle soittimelle ja eloelektronisille keinoille.

Teknologian kehitys auttoi myös elektroakustisen musiikin kehitystä. 1980-luvun loppupuolelta lähtien digitaalisynteesi valtasi alaa. Sen avulla ääniä pystyttiin käsittelemään paremmin. Konkreettisen äänten ja synteettisten äänten välinen kuilu kapeni.

Elektroakustisen musiikin erityispiirteet

Andrew Bentley kertoo ihmisten usein luulevan, että elektroakustinen musiikki on yhdistelmä akustisia soittimia ja elektronisia keinoja. Sitä se ei kuitenkaan yksinomaan tarkoita. Elektroakustinen musiikki voidaan jakaa karkeasti kahteen alalajiin, akusmaattiseen musiikkiin ja ”sekaelektronimusiikkiin”.

”Akusmaattista musiikkia soitetaan yleensä kaiutinorkestereilla. Ensin rakennetaan iso määrä kaiuttimia tilaan ja niin sanotusti diffusoidaan eli jaetaan ääntä tilaan tietokonetallenteelta. Näin muodostuu syleilevä kuuntelukokemus.”

”Toinen alalaji, ”sekaelektronimusiikki”, yhdistelee perinteisiä orkesterisoittimia, laulua tai kitaraa ja akusmaattista tekniikkaa niin, että nauhoitettu musiikki toistetaan kaiuttimista ja elektronista instrumenttia vahvistetaan ja prosessoidaan esiintymistilanteessa.”

Usein luullaan, että elektroakustinen musiikki on yhdistelmä akustisia soittimia ja elektronisia keinoja. Sitä se ei kuitenkaan yksinomaan tarkoita.

Elektroakustista musiikkia voidaan tehdä monella tapaa riippuen alagenrestä.

”Akusmaattinen musiikki tehdään DAW-ohjelmassa, jossa on lukuisia, melkein rajaton määrä raitoja. Äänipätkiä voi sijoittaa ohjelmaan ajallisesti ja tilallisesti. Ääntä voi värittää erilaisilla suodattimilla, niihin voi lisätä kaikua, venyttää, pätkiä ja niin edelleen.”

Valtaosa elektroakustisista teoksista on sävelletty yhdelle soittimelle ja live-elektroniikalle eli eloelektronisille keinoille. Kamarimusiikki- ja ensembleversioita sävelletään harvemmin.

Elektroakustista musiikkia voidaan esittää myös täysin improvisoituna, rakentamalla elektronisen laitteen ja soittamalla sitä livenä.

”Ennakkoon on silti rakennettava soitin ja se voi sisältää huomattavan määrän tallennettua äänimateriaalia, joka valitaan hetkellisesti esiintymistilanteessa. Sommitelma tapahtuu livenä, eikä kukaan tiedä mihin se vie”, Bentley kuvaa.

Elektroakustisen musiikin kolme merkittävää teosta

Ensimmäiseksi merkittäväksi teoksesi Andrew Bentley nimeää italialaissäveltäjä Luigi Ceccarellin teoksen Birds.

”Teoksesta on muodostunut nykyklarinettimusiikin klassikko. Tämä tallennus tehtiin Sibelius-Akatemian Musiikkitalon Camerata-salissa tohtoriopiskelija Angel Molinosin konsertissa. Sibelius-Akatemian konserteissa on mahdollista kuulla elektroakustista musiikkia säännöllisesti muun muassa Acousmatica-konserttisarjassa.”

Teos on sävelletty bassoklarinetille, bassoklarinetti sampleille ja äänitetylle linnunlaululle.

Toinen merkittävä teos on Horacio Vaggionen MYR-S, jossa hän käyttää granulaarista synteesiä. Granulaarisessa synteesissä ääni pilkotaan yleensä noin 5-100 ms pituisiin paloihin. Paloja voidaan soittaa missä järjestyksessä tahansa.

”Horacio Vaggione on Ranskaan asettunut argentiinalainen nykysäveltäjä ja professori. Hän on erikoistunut elektroakustiseen musiikkiin. Tässä videossa näkee sello-osuus nuotinnettuna. Sen sijaan elektroninen osuus, joka ei näy tässä ollenkaan, on aina paljon vaikeampi nuotintaa.”

Andrew Bentley listaa kolmanneksi Erkki Kurenniemen Saharan uni I –teoksen. Kurenniemi on yksi tärkeimmistä Suomen elektronimusiikin pioneereista.

”Hänet tunnetaan erityisesti sähköisten soittimien suunnittelijana. Hän oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä elektronistudiota Helsingin yliopistoon. Hänen DIMI-O -soittimensa oli yksi keino, jolla Saharan uni I vuodelta 1967 toteutettiin. Siinä kuuluu myös voimakasta nauhan takaisinkytkentää, eripituisia nauhakaikuja, nauhaleikkauksia ja -miksauksia.”

Elektroakustinen musiikki tänään

Andrew Bentleyn mielestä elektroakustinen musiikki voi hyvin ja kehittyy edelleen. Se on suosittua erityisesti nuorten keskuudessa.

”Soundscape-kulttuuri ja ääniekologinen näkökulma ovat olleet erityisen vahvana 2000-luvulla. Se heijastaa taiteilijoiden huolta ja arvostusta ääniympäristöä kohtaan. Myös äänitaiteen parissa on paljon toimijoita. Äänitaide on äänityöskentelyä, jossa rakennetaan erilaisia ääni- tai monimediakokonaisuuksia galleriaan esitettäväksi,” Bentley kertoo.

Musiikkitalossa esitetään säännöllisesti elektroakustista musiikkia ja kävijämäärät ovat yllättäneet Bentleyn. Sibelius-Akatemian Musiikkiteknologian keskuksen konsertti- ja tapahtumaviikko MuTeFest myy salit täyteen.

”Helsingissä on pienen kaupungin mittapuussa paljon elektroakustisen musiikin konsertteja, jotka kilpailevat muun kulttuuritarjonnan kanssa. Siinä mielessä yllättävän paljonkin ihmisiä tulee konsertteihin.”

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Saharan unesta: teos on toteutettu pääosin Integroiduksi syntesoijaksi kutsutulla laitteistolla Musiikkitieteen studiolla Helsingin Yliopistolla. DIMI-O:n rakentaminen aloitettiin vasta vuonna 1970 ja se valmistui 1971, joten sitä ei tällä vuoden 1967 klassikkolevytyksellä kuulla.

  • Bumtsibum-miehet eilen ja tänään Levylautakunnassa

    Humpp'n'roll tulee ja jyrää!

    Levylautakunta tutustuu tyylisuuntaan 'humpp'n'roll' ja vaipuu nirvanaan ruotsalaisneidon hönkäilystä. Arvioitaan antamassa pitkiltä unilta herätetyn musiikkiohjelma Bumtsibumin uusi juontaja Kalle Lindroth, jonka kiireisiin lukeutuu oman muusikonuran lisäksi myös Kirkan esittäminen musikaalissa.

  • Sfäärien avaruuksissa on musiikkia! Avaruusromua 26.2.2017

    Taivaallinen liike tuottaa musiikin kaltaista harmoniaa.

    Antiikin Kreikan aikaan elänyt Pythagoras huomasi, että sävelen korkeus on suhteessa ääntä tuottavan, värähtelevän kielen pituuteen. Hän huomasi, että musiikissa vallitsevat yksinkertaiset kokonaislukujen suhteet. Pythagoras tutki myös avaruutta ja oli hyvin perillä planeettojen, kuun ja auringon välisistä matemaattisista suhteista. Hän esitti, että taivaankappaleiden liike tuotti musiikin kaltaista harmoniaa, jota hän kutsui sfäärien musiikiksi, sfäärien harmoniaksi. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Soulmiehet Ahvonen ja Pöyhönen arvostavat tekemisen meininkiä

    Jamiroquai oli soulmiesten mieleen

    Ei ole mitään konsensusmiehiä nämä levyuutuuksien arvioijat. Sama kappale saa yhdeltä tuomarilta 9 ja toiselta 1. Voidaan puhua voimakkaista mielipide-eroista, kun studiossa istuvat soulmiehet Niko Ahvonen ja Jussu Pöyhönen sekä Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki. Pisteet ja kommentteja 1.

  • Meidän on astuttava metafysiikan alueelle! Avaruusromua 19.2.2017

    Uutta suomalaista musiikkia koko kosmoksen laajuudelta.

    ”Mitä laajempi on ajattelun sävelasteikko, sitä suurempi on mahdollisuus löytää totuus”, kirjoittaa Andrew Tomas kirjassaan Kosmista elämää etsimässä. Hän sanoo kaiken tiedon olevan suhteellista, riippuen sijainnistaan ajassa ja tilassa, ja huomauttaa, että meidän on astuttava metafysiikan alueelle vastauksien löytämiseksi. Avaruusromussa liikutaan ainakin symbolisesti metafysiikan alueella, musiikillisia vastauksia etsien. Uutta suomalaista musiikkia, koko kosmoksen laajuudelta. Toimittajana Jukka Mikkola.