Hyppää pääsisältöön

Pikkusammakoiden vaarallinen elämä

Kun näkee keväällä lammikossa paljon sammakoita ja sammakonkutua, saattaa helposti ajatella, että sammakot valloittavat maapallon päivänä minä hyvänsä. Ei se kuitenkaan ihan niin ole. Arviolta vain yksi sadasta poikasesta selviää!

Jos on keväällä havainnut kutulammikon, voi ryhtyä iltalenkeillä seuraamaan, miten pikkusammakot lammikossaan pärjäävät ja kehittyvät. Aluksi ne ovat raajattomia, hännällisiä nuijapäitä.

Nuijapäät uivat kalamaisesti, hengittävät kiduksilla ja riipivät sarveishampaillaan levää ja bakteerimassaa kivien ja kasvien pinnoilta. Vaaran uhatessa ne pujahtelevat varjopaikkoihin ja kivenkoloihin piiloon. Syytä onkin: monet linnut, petohyönteiset ja pikkukalat syövät nuijapäitä.

Sammakon raajoista ensimmäisinä kehittyvät yleensä takaraajat. Samoihin aikoihin muotoutuvat eturaajat ja keuhkot. Sitten pyrstö lyhentyy ja surkastuu kokonaan pois. Tällöin ollaan jo lähellä maalle nousemista.

Rupikonnan nuijapäitä
Päijät-Hämeessä rupikonnat olivat nuijapäävaiheessa juhannuksena 2015. Rupikonnan nuijapäitä Kuva: Yle, Asko Hauta-Aho nuijapää,rupikonna

Rohkein nousee ensin

Pikkusammakoiden elämässä maalle nouseminen on jännittävää aikaa. Sammakkotutkija Juha Merilän mukaan pikkusammakot kerääntyvät yhteen ennen tätä suurta tapahtumaa ja lähtevät usein liikkeelle melko samanaikaisesti. Silloin yksittäisellä sammakolla on pienempi riski joutua maalla saalistajan kynsiin tai hampaisiin.

Rupikonnan nuijapäitä
Rupikonnan nuijapääpuuroa. Rupikonnan nuijapäitä Kuva: Yle, Asko Hauta-Aho nuijapää,rupikonna

Merilän mukaan pikkusammakot muistuttavat tässä vaiheessa pingviinejä jäälautan reunalla. Ne keräävät joukkovoimaa ja odottavat, kuka on se rohkein, joka ensiksi uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Usein ne lähtevät liikkeelle hämärän turvin, mutta voi pikkusammakoiden nähdä toisinaan pomppivan päiväaikaankin maalle.

Sammakoiden lapsuusaika on sen verran vaarallinen, että arviolta vain muutama prosentti kehittyy kudusta pikkusammakoiksi asti. Pikkusammakoiden hävikki on melkoista. Onnekkaimmilla on kuitenkin edessään jopa toista kymmentä vuotta pitkä elämä, rupikonnilla vieläkin pitempi.

Suuri hyppy evoluutiossa

Sammakoiden kehitys lammikoissa kudusta nuijapäiksi ja lopulta pikkusammakoiksi kestää kaiken kaikkiaan kymmenisen viikkoa. Etelä- Suomessa maalle nousu tapahtuu yleensä heinäkuun aikana, pohjoisessa se kestää paljon pitempään.

Kannattaa yrittää ajoittaa retkeilyreissunsa niin, että pääsee näkemään tärkeän maalle nousun hetken.

Sammakkoretkellä voi pysähtyä miettimään, miten paljon sammakoiden maihinnousussa on edelleen näkyvissä jäänteitä yli 300 miljoonaa vuotta vanhasta kehityshistoriasta, jonka aikana elämä nousi merestä maalle. Sammakkoeläimet olivat ilmeisesti ensimmäisiä selkärankaisia, jotka aikanaan pystyivät tähän valtavaan hyppyyn, ja onnistuivat elämään maallakin.

Yle Luonnon ja Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen yhteinen sammakkoeläin- ja matelijakartoitus jatkuu koko kesäkauden. Jokainen havainto yhdestäkin nuijapäästä tai aikuisesta yksilöstä on arvokas. Havaintoja voi ilmoittaa samalla kertaa yhden tai useampia.

Kuuntele ohjelma!

Lue lisää:

  • Taivaanvuohi rantaryteikössä.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Taivaanvuohi

    Taivaanvuohella on yli kaksi kertaa pään pituinen nokka.

    Taivaanvuohi on mustarastaan kokoinen pyylevä kahlaaja, jolla on lyhyet jalat ja yli kaksi kertaa pään pituinen nokka. Ruskeaa yläpuolta kirjovat mustat ja valkoiset täplät ja valkoiset pitkittäisjuovat. Vatsa on valkoinen, kupeet poikkijuovaiset ja rinta viirukkaan kellertävä. Soidinääni on vuohimaista mäkätystä, joka syntyy jäykkien reunimmaisten pyrstösulkien väpättäessä ilmavirrassa, kun koiras syöksyy soidinlennossa alaspäin. Maasta kuuluu yhteysäänenä kitkuttavaa ”kit-kut-kit-kut…”.

  • Töyhtöhyyppä seisoo suolla.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Töyhtöhyyppä

    Töyhtöhyyppä on kesykyyhkyn kokoinen.

    Kesykyyhkyn kokoisella, tanakalla töyhtöhyypällä on lyhyt kaula ja nokka, ja läheltä näkyy päälaen hapsu töyhtö. Yläpuoli ja leveä rintavyö ovat mustat, vatsa ja posket valkoiset. Soidinääni on naukuvaa vihellystä ”tiuvit-vit-vit eääh-vit-vit tiuvitvit…”, johon sekoittuu siivenlyönneistä syntyvää humpsuttavaa ääntä.

  • PIkkukuovi istuu oksannokassa.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Pikkukuovi

    Pikkukuovi on vähän varista pienempi.

    Pikkukuovi on vähän varista ja jonkin verran isokuovia pienempi, pitkäkaulainen ja pienipäinen. Sen nokka on kaksi kertaa pään pituinen (isokuovin kolme kertaa) ja kaartuu jyrkemmin kuin isokuovilla. Pikkukuovin selkäpuoli on mustapilkkuisen ruskea, rinta ja kaula vaaleammat tummin viiruin. Vatsan takaosa on valkoinen. Vaaleaa silmäkulmanjuovaa reunustavat ylä- ja alapuolella tummemmat juovat. Soidinääni alkaa venytetyin ”kvuo”-aihein ja päättyy nopeutuvaan pilitykseen. Varoitusääni on kiihtyvä ”pi-li-li-lilililili”.

  • Kuovi seisoo ruohikossa.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Kuovi

    Kuovi on suusin kahlaajamme.

    Kuovi on suurin kahlaajamme, varistakin isompi. Sillä on pitkä tasaisesti kaartuva nokka (kolme kertaa pään pituinen), pitkät koivet ja pieni pää. Höyhenpuku on vaalean harmaanruskea, selkäpuolelta mustatäpläinen, rinta ja kupeet viiruiset ja vatsan takaosa valkoinen. Soidinääni alkaa nousevasti venytetyllä huudolla ”kuoo kuoo kuooi-kuui…” ja päättyy kiihtyvään liverrykseen. Varoitusääni on kimeän hätäinen ”ki-vy vivyvy…”.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Luonto

Seuraa suoraa lähetystä viirupöllön pöntöstä!

Lue lisää:

viirupöllö, Ranuan eläinpuisto, Elias ja Blondi

Lue lisää viirupöllön pesinnästä

Blondi ja Elias ovat Ranuan eläinpuistossa asuva viirupöllöpari. Yle Luonnon Miljoona linnunpönttöä – kampanja näyttää, mitä pariskunnan pöntössä tapahtuu.

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Bongaa kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • kyykäärme

    Kyykoiraat heräävät kevääseen – Testaa kyytietämyksesi!

    Koiraskyyt ovat herrasmiehiä. Ne eivätkä pure vastustajiaan.

    Koiraskyyt ovat herrasmiehiä. Ne liehittelevät naaraita, eivätkä pure vastustajiaan. Nyt ne nousevat koloistaan valmistelemaan siittiöitä parittelua varten. Naaraat ovat pian hereillä.

  • Viirupöllö

    Yöpetolinnut: Viirupöllö

    Komeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

    Varista isompi, pitkäpyrstöinen viirupöllö on kauttaaltaan harmaan- ja vaaleankirjava. Yksivärisen vaalean naaman keskeltä tuijottavat mustat silmät. Koiraan kevättalven öinä kuuluva soidinääni on kumeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

  • Varpuspöllö

    Yöpetolinnut: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Huuhkajanpoikanen

    Yöpetolinnut: Huuhkaja

    Huuhkaja on Euroopan isoin pöllö.

    Euroopan isoin pöllö on selkäpuolelta ruskea mustin täplin, vatsapuolelta mustajuovaisen kellertävä. Ohimoilla sojottavat pitkät höyhentupsut, ja isot silmät ovat oranssit. Lentävä huuhkaja vaikuttaa valtavalta hyvin leveine ja pehmeine siivenlyönteineen. Koiraan soidinääni on erittäin matala, kilometrejä kantava kumea kaksitavuinen huhuilu ”huu-uu, huu-uu…”.

  • Helmipöllö rakennuksen ikkunassa

    Yöpetolinnut: Helmipöllö

    Helmipöllö on melko yleinen Lapin keskiosia myöten.

    Räkättirastaan kokoisen helmipöllön pää on iso ja pyrstö lyhyt. Helmipöllö on päältä valkotäpläisen ruskea, alta valkoinen ruskein täplin. Isot keltaiset silmät tuijottavat valkoisen naaman keskellä. Koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”.

  • Suopöllö metsikössä.

    Yöpetolinnut: Suopöllö

    Suopöllön soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”

    Varista vähän pienemmän suopöllön pää on suhteellisen pieni, eikä lyhyitä korvatupsuja yleensä näy. Selkäpuoli on mustatäpläisen ja rinta mustaviiruisen kellanruskea, vatsa valkoinen. Naama on vaaleankellertävä, ja silmät keltaiset mustin kehyksin. Soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”.

  • Tunturipöllö komeassa sivuprofiili lähikuvassa.

    Yöpetolinnut: Tunturipöllö

    Tunturipöllö on iso pöllö melkein huuhkajan kokoinen.

    Tunturipöllö on melkein huuhkajan kokoinen. Höyhenpuku on joko kauttaaltaan lumivalkoinen tai tummajuovainen, mutta silloinkin naama on juovaton. Silmät ovat keltaiset. Matala soidinääni ”hoo” tai ”aoo” toistuu 2–6 kertaa peräkkäin. Varoitusääni on nalkuttava ”kä-kä” ja karheampi ”krä-krä-krääh-krääh”.

  • Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti.

    Yöpetolinnut: Sarvipöllö

    Sarvipöllö on vähän varista pienempi.

    Vähän varista pienemmällä sarvipöllöllä on pitkät korvatupsut, jotka pöllö toisinaan laskostaa päänmyötäisiksi. Sarvipöllö on päältä ruskeanharmaa ja alta kellertävä, kauttaaltaan mustien väkäsmäisten viirujen kirjoma. Pyöreä naama ja silmät ovat oranssit, ja silmien välissä on valkoista. Lennossa siivet paljastuvat pitkiksi ja alta vaaleiksi. Soidinääni on hyvin matala, parin sekunnin välein toistuva puhallus ”huu, huu…”, varoitusääni haukkuva ”kvuek-kvuek…”.

  • Lapinpöllö lentää lumisessa koivikkomaisemissa.

    Yöpetolinnut: Lapinpöllö

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen.

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen, paksukaulainen ja isopäinen pöllö. Yläpuoli on tummankirjavan harmaa, alapuoli vaaleampi. Keltaisia pieniä silmiä kiertävät ohuet tummat ja vaaleat renkaat. Lennossa siivet ovat pitkät ja hyvin leveät ja pyöreäpäiset, ja pää näyttää katkaistulta pölkyltä. Soidinääni on kumea, vaimeneva puuskutus ”huo-huo-huo…”, varoitusääni matalaa murinaa ”khruuh-khroah….

  • Hiiripöllö oksan päässä

    Yöpetolinnut: Hiiripöllö

    Hiiripöllö on varista vähän pienempi.

    Varista vähän pienempi, pitkäpyrstöinen ja alta tummaviiruinen hiiripöllö tuo kauempaa tai lentäessään mieleen haukan. Valkoinen naama isoine keltaisine silmineen ja pyöreä pää ovat kuitenkin tyypillisen pöllömäiset. Yläpuoli on valkotäpläisen tummanruskea, ja niskassa ja hartioilla on laajemminkin valkoista. Soidinaikaan koiras ääntelee ulisevaa ”ululululu…” -pulputusta.

  • Nainen kastelee kastelukannulla pojan kanssa kanssa kerrostalopihalla laatikkoviljelmää.

    Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Pahvisissa taimiruukuissa on pieniä taimia. Merkintätikussa lukee kirsikkatomaatti ja basilika.

    Ajankohtaista juuri nyt

    Mitä kaupunkiviljelijän tulee tehdä juuri nyt?

    Huhtikuussa taimia kasvatetaan sisätiloissa.

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.