Hyppää pääsisältöön

Pelasta tervapääskyn poikanen

Selvitäkseen aikuiseen ikään tervapääsky saattaa tarvita ihmisen apua. Tervapääsky Kuva: Olli Vuori tervapääsky

Pesästä pudonneita linnunpoikasia ei pidä auttaa, vaikka mieli tekisi. Paitsi, jos kyse on tervapääskyn poikasesta, sillä se on muuten tuhon oma. Lue tästä, miten pienen tervapääskyn voi pelastaa.

Pesästä pudonnut tervapääskyn poikanen tarvitsee apua. Tervapääskyemo ei pysty ruokkimaan maahan pudonnutta poikastaan, koska se ei pitkine siipineen ja lyhyine jalkoineen pääse laskeutumaan maahan.

Muiden lintulajien poikaset voi siirtää pois paahtavasta auringosta lähimpään varjoon, mutta muuta ei tarvitse tehdä. Emo kyllä hoitaa loput.

Tervapääskyn poikaisen voisi yrittää nostaa takaisin pesään, mutta se on useimmiten liian vaarallista. Lintu pesii korkealla, esimerkiksi kaupungeissa kerrostalojen kattorakenteissa.

Kämmenotteessa linnun jalat pidetään sormien välissä. Näin lintu pysyy turvallisesti kädessä. Tervapääsky Kuva: Olli Vuori tervapääsky

Vie elvytetty tervapääsky hoitoon

1. Varmista, että kyseessä on tervapääsky. Tunnistamisessa ei tarvitse olla lintuharrastaja. Riittää, kun nostat linnun varovasti itseäsi vasten. Käytä kämmenotetta, jossa linnun vartalo jää kämmenen sisään ja pää kurkkaa peukalon ja etusormen välistä. Kun päästät irti, tervapääsky tarraa loistavana kiipeilijänä välittömästi paitaan kiinni. Nuori tervapääsky on tummanruskea, ja useimmiten sillä on vaalea kaulalappu.

2. Tarkista poikasen kunto. Jos poikanen on kovin heikkona, sen voi elvyttää tiputtelemalla haaleaa hunajaista tai sokerista vettä vaikkapa sormella tai vanupuikoilla nokan pieleen. Vettä ei saa kaataa linnun kurkkuun, jotta se ei tukehdu.

3. Valmistele linnulle laatikko, jonka seinät ovat sileät. Laatikko voi olla pahvia tai muovia. Alusta laatikko sanomalehdellä ja tee siihen ilmareiät. Laita lintu laatikkoon ja kansi päälle.

4. Toimita poikanen lintuhoitolaan tai eläinpelastusjärjestölle.

Apua ja ohjeita voi kysyä esimerkiksi paikallisen lintutieteellisen yhdistyksen kautta. Jutun loppuun on kerätty linkkilista, joka osaltaan auttaa eteenpäin.

Jatkohoitoa tarpeen vaatiessa

Lintujen ottamista kotihoidettavaksi ei suositella, mutta poikasille ei välttämätä aina ole tilaa eläinhoitoloissa. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, lintua voi yrittää auttaa kotona. Suomen lainsäädännön mukaan luonnonvarainen, apua tarvitseva eläin voidaan ottaa tilapäiseen hoitoon.

1. Tervapääskyä voi yrittää ruokkia esimerkiksi paistijauhelihalla riisinjyvän kokoinen pala kerrallaan. Lintu avaa nokkansa hellässä kämmenotteessa, jos painaa varovasti peukalolla ja etusormella nokan tyvestä. Lintua ei voi liikasyöttää, sillä tullessaan täyteen se alkaa ravistella päätään, eikä niele enää. Tervapääskyn poikanen tarvitsee ruokaa mahdollisimman usein, koska se on pakkoruokittava. Se ei syö itse.

2. Hygienia on erityisen tärkeä. Laatikon pohjan sanomalehti on syytä vaihtaa ja lintua pestä haalealla kraanavedellä riittävän usein. Muuten poikanen sotkee itsensä ulosteeseensa, jolloin sen sulat tarttuvat yhteen, eikä se pysty lentämään.

3. Lennättäminen on aloitettava heti, kun suoristetun siiven mitta kyljestä mitattuna yltää 15 senttimetriin. Lintua lennätetään päivittäin aukealla paikalla. Poikanen heitetään ilmaan rintamasuunta vastatuuleen aivan kuin syöttäisi palloa pesäpallossa. Vaikkei lintu vielä osaisi lentää, se leijailee maahan loukkaamatta itseään. Ollessaan valmis, se lentää pois.

Ohjeet: Lintutarhanhoitaja Olli Vuori, Heinolan lintutarha. Tervapääsky on yksi yleisimmistä Heinolan lintutarhalla pelastettavista lajeista.

Kuuntele ohjelma aiheesta!

Toimintaohjeita

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos jutusta!

Linnunpoikasta ei voi laittaa lemmikkilintujen kanssa samaan häkkiin. Kanarialinnut tappavat vieraat poikaset.

Luonnonvaraisilla linnuilla tavaraan täitä. Lintujen täitä ei saa lähteä suihkuttamaan hyönteismyrkyllä, koska siihen lintu kuolee. Osta lemmikkikaupasta puuterimaista lintujen höyhenistöön tarkoitettua loishäätöpulveria tai tilaa ivermektiiniä. Käytä hansikkaita, kun hoidat luonnoneläimiä.

Tervapääskyn poikasta ei voi syöttää kananmunalla, se on liian sitkeää, siinä on tukehtumisvaara.

Lähettänyt käyttäjä

Luonnonvaraisia lintuja ei pitäisi auttaa. Jos poikanen putoaa pesästä, niin luonnonvalinta hoitaa loput. Poikasen putoaminen ei ole lajin kehityksen kannalta suotavaa ja tämänkaltaiset ylivilkkaat tai varomattomat eläimet tuhoutuvat itsestään ja kanta pysyy elinkelpoisena. Jos poikasen kasvattaa lisääntymiskykyiseksi, niin kanta alkaa hiljalleen vääristymään ja putoamisia tapahtuu entistä enemmän.

Jätä luonto rauhaan.

Lähettänyt käyttäjä

Anonyymi: Ihminen ei valitettavasti ole vuosituhansiin jättänyt luontoa rauhaan. Tuhoamme luontoa ja ympäristöä ja samalla kasvien ja eläinten elinympäristöä joka päivä mm. lisääntymällä liikaa, rakentamalla ja saastuttamalla. Samalla logiikalla ihmisiäkään ei saisi auttaa vaan pitäisi antaa luonnonvalinnan hoitaa. Meitä jos ketä on liikaa maapallon kantokykyyn verrattuna!

Luonnonvaraisia eläimiä auttamalla ei todellakaan tapahdu mitään kannan vääristymää. Maksamme vain velkaa eläimille, joita tapamme ja hyväksikäytämme miljoonia päivittäin mm. ruuaksi, vaatteiksi, eläinkokeissa, viihteessä ja liikenteessä.

Jos eläimiä ei saisi auttaa, pitäisi myös esim. metsästys ja kalastus olla kiellettyä - näin jättäisimme oikeasti luonnon rauhaan. Vai onko niin, että auttaa ei saa, mutta tappaa saa?!

Lähettänyt käyttäjä

Olen kerran auttanut huomattavasti kuvaa isomman tervapääskyn poikasen nurmikolta lähellä kasvaneeseen okakuuseen. Poikanen tarttui lujasti oksaan ja siirtyi päättäväisesti oksien suojaan varjoon. Se ei ollut enää siellä seuraavana päivänä.

Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten kesän hellepäivänä. Pieni tyttö istui nurmella ja silitti ison näköistä lintua. Huomasin tilanteen parvekkeelta. Menin ulos ja pyysin lasta menemään kotiin ja pesemään kädet, koska lintu saattoi olla sairas. Sanoin ettei se pääse lentoon maasta, koska se on pääsky ja että nostaisin sen puuhun, mistä se voisi lähteä lentoon levättyään. Minulla oli nenäliina nostamista varten. Tilanne liikutti minua, lapsen hellyys ja linnun rauhallisuus . Ei olisi juolahtanut mieleenkään olla auttamatta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Miljoona linnunpönttöä on totta

    Suomen luonnosta löytyy ainakin miljoona linnunpönttöä.

    Suomen luonnosta löytyy ainakin miljoona linnunpönttöä. Kampanja jatkuu toukokuulle saakka.

  • Avara luonto keväällä 2017

    Avara luonto keväällä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja keväällä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tilhi

    Talvikaudella tilhet ovat näkyviä ja kuuluvia parvilintuja.

    Kottaraisen kokoisella, tukevatekoisella tilhellä on suuri pää ja paksu kaula sekä tuuhea töyhtö päälaella. Höyhenpuku on harmaan punaruskea. Siivenreuna on mustan-, keltaisen- ja punaisenkirjava, pyrstön kärki keltainen.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Järripeippo

    Muuttoaikaan järripeippo on yleinen Etelä-Suomessa.

    Talitiaisen kokoisella järripeipolla on peipon tapainen kekonokka. Tummalla siivellä on kellertävät juovat. Koiraan selkä ja pää ovat kiiltävänmustat, vatsa valkoinen, rinta, kurkku ja siiventaive oranssit. Naaraan yläpuoli on vaaleankirjavan harmaanruskea ja rinta oranssinkellertävä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pähkinänakkeli

    Pähkinänakkelit vaeltavat Suomeen syksyisin.

    Talitiaisen kokoisen ja tanakan pähkinänakkelin pää on iso ja pyrstö lyhyt. Lintu on päältä siniharmaa ja alta valkoinen. Nokantyvestä niskaan kulkee musta juova (”rosvonaamari”).

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Karhun pehmeä katse puhuu ristiriitaisesti eri kieltä sen muun olemuksen kanssa. Sen kuono ja kermanvalkoinen turkki ovat kauttaaltaan veressä. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Arktinen erämaa ei tunne armoa

    Tunturissa kannattaa aina tarkkailla säätä.

    Kalastusretkillä tunturialueilla täytyy varautua kaikenlaisiin sääoloihin, niin talvella kuin kesälläkin. Sää tunturissa voi vaihtua täydestä auringonpaisteesta hurjaan lumituiskuun hetkessä.

  • Eränkävijät on sarja metsästyksestä ja kalastuksesta nykypäivän Suomessa

    Eränkävijät esittelee katsojalle metsästystä nykypäivänä

    Uusi sarja Eränkävijät seuraa neljän intohimoisen eränkävijän tarinaa metsästyksen ja kalastuksen parissa. Eri puolilta Suomea kotoisin olevia päähenkilöitä yhdistävät samat arvot ja rakkaus luontoon. Kun pohjoisessa tunturit ovat lumen peitossa ja järvet jäässä, kuljetaan etelässä vielä sulassa maassa ja kalastetaan virtaavissa vesissä.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Ötökkätieto tutustuttaa monimuotoiseen pihaluontoon

    Opi tunnistamaan lajeja ja toimimaan puutarhassa.

    Tiesitko, että kukkaravukki voi vaihtaa väriään alustan mukaan väijyäkseen saalista tai että kenttäkiitäjäiset hohtavat vihreää metallinväriä? Upouusi Ötökkätieto-palvelu auttaa tunnistamaan ötököitä kiehtovasti.