Hyppää pääsisältöön

"Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä"

Sarjassa Mitä nyt tehdään? (1976) annettiin neuvoja vanhempia askarruttaviin lastenkasvatuskysymyksiin. Ohjelma valisti lempeästi, ja otti ymmärtäväisesti huomioon niin vanhempien epävarmuudet kuin lastenkin tarpeet.

13-osaisen keskusteluohjelman kasvoina nähtiin teatteriohjaaja ja konsultti Otso Appelqvist sekä hänen lastenkasvatusoppaita kirjoittanut vaimonsa Kati Appelqvist. Muut vakiokeskustelijat olivat lasten- ja nuorten psykiatriaan erikoistunut dosentti Vappu Taipale, lastensuojelusta kirjoittanut psykologi Sirpa Taskinen sekä taidekasvattaja Maria Laukka.

Ylen arkistoista puuttuu sarjan viimeinen osa, jossa keskusteltiin lapsen kasvatuksessa tarvittavista periaatteista. Säilyneissä 12 jaksossa käytiin kuitenkin läpi mittava valikoima aiheita aina lapsen perheen ulkopuolisista ihmissuhteista lasten traumoihin ja leikkeihin.

Vaikka Mitä nyt tehdään? oli tyypillisen 1970-lukulainen valistavuudessaan, ankaraksi tai sormea heristäväksi sitä ei voi luonnehtia. Aikuisten keskusteluista kuulsi pikemminkin lempeys ja ymmärtäväisyys niin vanhempien huolia kuin lasten tarpeita kohtaan.

Aikuisten keskustelu saattoi esimerkiksi keskeytyä, mikäli joku paikalla leikkivistä lapsista halusi huomiota. Jaksossa jossa puhutaan lapsen kanssa keskustelemisesta, taustalla leikkivät lapset rämpyttävät kitaraa ja ilakoivat kovaäänisesti muutenkin, mutta heidän annetaan jatkaa leikkejään häiriöttä.

Myös aikuisia kohtaan esitetty armeliaisuus tuli usein ilmi asiantuntijoiden puheista. Oli heidän mielestään täysin hyväksyttävää, ettei vanhempi esimerkiksi mennyt mukaan lapsen konttausleikkeihin, jos ei sillä hetkellä siltä tuntunut.

Se mikä näissä negatiivisissa tunteissa on tärkeää, on se, että myöntää ne itselleen.― Otso Appelqvist

Sekin oli hyväksyttävää, jos toivoi raskauden aikana, ettei vauva lopulta syntyisikään. Otso Appelqvist huomautti, että sulkemalla pois odotusajan ja lapsen saamiseen liittyvät pelon ja ahdistuksen tunteet, voidaan saada aikaan paljon vahinkoa.

”Se mikä näissä tämmöisissä tunteissa on tärkeää, on se, että myöntää ne itselleen”, Appelqvist sanoi.

Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä.― Kati Appelqvist

Entä mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen? Siitä keskustelivat Appelqvistit. Heidän mielestään erityisen tärkeää oli se, että isä rauhoittaisi uutta elämäntilannetta eikä antaisi äidin väsyä liikaa vastasyntyneen kanssa.

"Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä. Isä jaksaa kyllä olla töissä väsyneenä seuraavan päivän, mutta äidin ei saa antaa alkuvaiheessa väsyä sillä tavalla, että se hermostuminen lähtee käyntiin", Kati Appelqvist sanoi. Otso Appelqvistillä ei ollut ajatukseen nokan kopauttamista, ja hän sanoikin, että äiti saisi olla työnjohtaja ja isä toteuttaisi äidin pyyntöjä.

Lapsen traumoja käsittelevässä jaksossa Otso Appelqvist, Sirpa Taskinen ja Vappu Taipale puhuivat vapaasta kasvatuksesta. Heidän mielestään käsite ymmärrettiin aivan väärin.

”Luultiin, että se tarkoittaisi sitä, että lasta ei saa kieltää niin sitten mistään”, Appelqvist hymähti.

Musta on surkeaa, että jokunen vuosi sitten käsitettiin se vapaan kasvatuksen ajatus niin kauhean väärin.― Otso Appelqvist

Taipale huomautti, että jos lapselle ei aseteta mitään rajoja, se johtaa usein turvattomuuden tunteeseen. Kolmikko tuli kuitenkin siihen tulokseen, että lapsille tulisi asettaa mahdollisimman vähän kieltoja ja niiden tulisi olla hyvin perusteltuja. Jos lastaan kieltää liikaa, lapsen on vaikeampi erottaa, mitkä kielloista ovat todella tärkeitä.

Se on ehkä sellainen osa hellyyttä, jota ei ihan riittävästi meillä Suomessa rohjeta näyttää.― Vappu Taipale

Sarjan ensimmäisen lähetyksen aiheena oli lapsen hellyydenkaipuu. Maria Laukka epäili, että hellyyden osoittaminen vähenisi sitä mukaa, kun lapsi kasvaa. Taipale yhtyi Laukan ajatukseen ja korosti koskettelun kuten kylkeen painautumisen ja sylissa kiehnäämisen tärkeyttä.

"Se on ehkä sellainen osa hellyyttä, jota ei ihan riittävästi meillä Suomessa rohjeta näyttää", Taipale sanoi.

Paitsi vastasyntyneen vanhemmille, aiheuttaa uusi perheenjäsen tunnemyllerryksen myös vanhemmille sisaruksille. Aiheesta keskusteli Laukka yhdessä Asko Salokorven kanssa. Laukka muisteli, että toisen lapsen synnyttyä hoidettiin kotona ensimmäisten vuorokausien aikana ehkä vielä enemmän ensimmäistä lasta, joka reagoi kovin voimakkaasti uuteen sisarukseensa.

Ensimmäinen elinvuosi on todella tärkeä aika pienen vauvan elämässä. Kati Appelqvist muistutti, että vauva ei suinkaan ole mikään avuton pieni nyytti, joka ei ymmärrä ympärillään tapahtuvasta mitään.

"Ensimmäisen elinvuoden aikana luodaan pohja tuleville ihmissuhteille, pohja tunne-elämän kehitykselle ja – niin kummalliselta kuin se tuntuukin – pohja älylliselle kehitykselle", Otso Appelqvist luetteli.

Myös alati rakentuva suhde vanhempiin on erityisen tärkeä. Appelqvistien mukaan monet mielenterveysongelmat jäävät kokematta, jos lapsi oppii luottamaan vanhempiinsa ensimmäisten elinvuosien aikana.

Vauva on kuin pieni ulkomaalainen, joka syntyy perheeseen.― Sirpa Taskinen

"Vauva on kuin pieni ulkomaalainen, joka syntyy perheeseen", aloitti Taskinen lapsen ymmärtämistä käsittelevän keskustelun. Uuden kielen joutuu opettelemaan vauvan ohella myös vanhemmat, jotta he ymmärtäisivät, mitä lapsen itku milläkin kerralla tarkoittaa.

Otso Appelqvist sanoi, että monesti vauvoja saatetaan pitää jopa esineinä. Kuitenkin vauva tarvitsee sosiaalisia suhteita heti alusta lähtien. Keskustelussa syntynyt ohjenuora oli yksinkertainen: jos lasta pitää järjellisenä olentona, siitä kasvaa järjellinen olento.

Suomalaisten tapa elää on jonkin verran eristynyt.― Otso Appelqvist

Lasten ihmissuhteita käsittelevän jakson alussa Otso Appelqvist kertoi vastavalmistuneesta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisilla perheillä oli keskimäärin 5,3 tuttavapaikkaa, joihin pidettiin yhteyttä. Appelqvistin mielestä luku kuulosti varsin pieneltä, hän sanoikin suomalaisten viettävän suhteellisen eristäytynyttä elämää.

Sukulaissuhteiden lisäksi lapset voisivat tavata perheen ulkopuolisia ihmisiä esimerkiksi naapurissa tai vaikkapa lähikaupassa, tuumivat Appelqvistin lisäksi Taipale ja Laukka.

Mistä tietää, mikä lapsen ongelma on vakava? Taipaleen ja Otso Appelqvistin mielestä esimerkiksi kiroilu tai kynsien pureskelu ei ole vakavaa. Hälyttävää voi kuitenkin olla, jos lapsen ongelmakäyttäytyminen jatkuu hyvin pitkään, Esimerkiksi pitkään jatkuvista uni- ja syömisongelmista kannattaa olla huolissaan. Syömisongelmaakin vanhempi voi osaltaan pahentaa, mikäli lapsen pakottaa syömään.

Viimeisessä säilyneessä jaksossa ohjelma nähtiin ensimmäistä kertaa väreissä. Tapaninpäivän juhlalähetyksessä olivat kaikki sarjan asiantuntijat paikalla suurta lapsikatrasta unohtamatta. Jakson aiheena oli perhe kaikessa laajuudessaan.

Taskinen kertoi kuulleensa väitteen, jonka mukaan lapsien pitäisi omien perheiden sijaan kasvaa ammattikasvattajien hoteissa. Hän toivoi, että vastaavista väitteistä luovuttaisiin, sillä myös lapset kasvattavat vanhempia, eikä vain toisinpäin.

Avioliittoiän alentaminen on selvästi kyllä lapsia ajatellen huono ratkaisu.― Sirpa Taskinen

Keskustelussa sivuttiin myös avioliittoa. Taskinen arvosteli avioliittoiän alentamista, sillä hyvin nuorena solmitut avioliitot päätyivät useammin eroon kuin varttuneempana naisimisiin menneet parit. Kati Appelqvistin mielestä avioeroperheitä pitäisi auttaa jo ennen kuin ero pääsee syntymään. Vaikeuksissa olevia perheitä pitäisi tukea nykyistä enemmän, hänen miehensä säesti.

Muuten kovin harmonisen keskusteluun tuli pieni erimielisyys, kun herra Appelqvist sanoi, ettei kodin perusongelma varmaankaan ole se, kuka tiskaa. Naiset olivat vastakkaista mieltä, ja Laukka muistutti, että kotitöiden epätasainen jakautuminen voi olla suuri ongelma monissa perheissä.

"Ei se perhe ainakaan sillä kukoista, että joku siinä tuntee olevansa se työmyyrä, jonka on tehtävä kaikki", Taskinen sanoi.

Kommentit

  • Sotaorpo kantaa ikuisesti sodan muistoa mukanaan

    Sota jätti jälkeensä kymmeniätuhansia orpoja

    Suomessa talvi- ja jatkosota jättivät jälkeensä yli viisikymmentätuhatta sotaorpoa. Valtio pyrki tukemaan heitä taloudellisesti, mutta moni jäi vaille aikuisen tuomaa niin aineellista kuin henkistäkin turvaa.

  • Pähkinä oli Ylen ensimmäinen piilokamerasarja

    Varhais-"realityn" klassikkoja oli katuun liimattu kolikko.

    Vuosina 1961–1962 lähetetty piilokamerasarja Pähkinä iskosti suomalaiskatsojien kollektiiviseen tajuntaan katuun liimatun kolikon.

  • Suomen luotettavin mies, Arvi Lind, ja liki 40 vuotta uutisia

    Mansikkapaikka esitteli uutisjuontajan uran vuonna 2009.

    Arvi Lind toimi Yleisradion uutistoimittajana ja tv-uutisten juontajana lähes 40 vuoden ajan. Lindin viimeinen lähetys nähtiin 15. lokakuuta vuonna 2003. Suomen luotettavimman miehen maine kuitenkin pysyi vielä eläkkeelläkin. Kansansuosikki vieraili Mikko Kuustosen isännöimässä Mansikkapaikka-ohjelmassa. Ohjelmassa läpikäytiin Lindin uraa aina vuodesta 1964 alkaen. Haastattelu on tehty ja esitetty vuonna 2009, jolloin Ylen tv-uutiset vietti 50-vuotisjuhlaansa.

  • Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, mutta vuosikymmenen taitteen lähestyessä himmeni myös Iltatähti – vaikkakin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti kuitenkin tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-esiintymiset. Vain osa vuoden 1978 Iltatähtien lähetysnauhoista on tallella.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Katsastus

    Tv-elokuva on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

    Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

  • Läskilinssi ei lannistu kiusaajien lällättelystä

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lastensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen musiikki.

  • Pala valkoista marmoria

    Matti Ijäksen tv-elokuva ilmestyi vuonna 1998.

    Lasse Pöystin ja Eeva-Kaarina Volasen upeasti tähdittämä tv-elokuva Pala valkoista marmoria on komedia vanhuudesta, lemmestä ja jästipäisyydestä. Elokuva perustuu Martti Joenpolven vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen novelliin.

  • Katve-elokuvassa interrail päättyy kotipusikoihin

    Matti Ijäksen draama ystävyydestä ja lähtemisen vaikeudesta.

    Koulussa vika päivä, taskussa reilikortti ja edessä etelän kuumat biitsit. Kaverukset Lare, Pietro ja Rami päättävät ottaa kesän rennosti.

  • Tarpeettomia ihmisiä on Ijäksen suorimpia näytelmäsovituksia

    Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä 2005.

    Työttömäksi jäänyt Kari alkaa mustasukkaisesti vainota vaimoaan. Häpeän ja tuskan kierre johtaa kohtalokkaaseen pahoinpitelyyn. Tarpeettomia ihmisiä on Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä vuodelta 2005.

  • Barack Obaman virkaanastujaiset

    Obama rohkaisi virkaanastujaispuheessaan uudistuksiin.

    Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Hussein Obama vannoi valansa Capitol-kukkulalla satojen tuhansien ihmisten seuratessa seremoniaa tapahtumapaikalla.

  • Tipaton tammikuu – puliukkojen majoista kansankapakkaan

    Ohjelmia alkoholista kolmelta eri vuosikymmeneltä.

    Elävä arkiston Tipaton tammikuu -ohjelmapaketissa ei olla täysin tipattomia vaan avataan eri näkökulmia alkoholiin kolmen ohjelman verran. Eri vuosikymmeniltä kootu dokumenttipaketti nähdään televisiossa tiistaina 17.1., perjantaina 13.1. ja sunnuntaina 15.1. Kaikki ohjelmat ovat katsottavissa myös Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Pikku Kakkosen posti - piirroksia ja tarinoita vuodesta 1977

    3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti tiistai-iltaisin.

    Pikku Kakkosen postilokeroon 347 on lähetetty piirroksia ja tarinoita ihan Pikku Kakkosen ensimmäisistä lähetyksistä asti. 3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti palaa iltaohjelmaan ja se esitetään uusintana perjantaiaamuisin.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi. Toimittaja Maija Koivula maanitteli kirjailijoita kirjoittamaan uusia satuja ohjelmaa varten. Ohessa kuusi Lasse Pöystin kertomaa iltasatua, joissa seikkailevat lampaat, lohikäärmeet, lumihiutaleet, peikot, prinsessat ja saunatontut.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Ransu Neuvostoliitossa

    Ransu ja Pekka matkasivat vuonna 1988 yhdessä Neuvostoliittoon. Itänaapurissamme tutustuttiin nähtävyyksiin, nukketeatteriin ja paikalliseen päiväkotiin.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

  • Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä

    Uutistoimitus tutki naisten sukupuolista häirintää.

    Ylen tv-uutiset selvitti vuonna 1969 osallistuvan journalismin keinoin, saiko yksinäinen nainen kulkea ulkona rauhassa. Helsingin rautatieasemalla tehdyssä kokeilussa "houkutuslinnun" ympäröi hetkessä kokonainen seuraa etsivien miesten parvi.

  • Studio Julmahuvi: Roudasta rospuuttoon

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto.

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto. Petteri Summasen sketsi valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi Yle Teeman äänestyksessä vuonna 2010.

  • Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

    Hän asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa.

    Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Kassila sovitti Punaisen viivan valkokankaalle tarkasti, mutta modernisti

    Kiannon merkkiteos kääntyi elokuvaksi vuonna 1959

    Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemassa teoksessa Punainen viiva eletään hetkiä ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Matti Kassila ohjasi tarinan elokuvaksi puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1959. Romaanin tavoin elokuva piirtää vahvan kuvan ajasta, jolloin aikanaan sisällissodaksi syvenevä juopa kansan kesken alkoi näkyä.

  • Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Rosvo Roopen tarina haki vertaistaan valkokankaallakin

    Rosvo Roope lauloi, rakasti, vihasi, miekkaili ja voitti

    Kun Hannu Leminen vuonna 1949 päätti ohjata merirosvoaiheisen elokuvan, oli käytännön kekseliäisyydelle tilausta. Resursseja ei juuri ollut, mutta huippusuositun laulelman, Tauno Palon ja lainamateriaalin turvin saatiin aikaiseksi ainakin merikelpoinen, ellei peräti Hollywood-tasoinen historiallinen seikkailuelokuva.

  • Fennada aloitti vahvoilla naiselokuvilla

    Ensimmäisissä Fennada-elokuvissa naiset olivat pääosassa

    Fennada-Filmin kaksi ensimmäistä elokuvaa sijoittuivat kantaaottavasti naisten maailmaan. Ratavartijan kauniin Inkerin tarina näyttäytyi valkokankaalla uskottavana romantiikkana, sodan takia naimattomaksi jääneen Ylijäämänaisen kertomus taas piti sisällään tiukkaa moraalista pohdintaa.

  • Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

    Mikko Niskanen ohjasi Sissit ja Hopeaa rajan takaa 1963

    Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.