Hyppää pääsisältöön

Kuulolla leikkiminen ehdottomasti sallittu

Elektroakustiseen musiikkiin erikoistunut defunensemble ei ole tullut kotimaiselle musiikkikartalle ryminällä. Se on tehnyt nousunsa kilkatukselle ja kilinällä. Kenttää olisi jo vaikea kuvitella ilman defunensembleä. Sille kuusi vuotta on ollut riittävä alkulämmittelyaika ennen oman levyn julkaisemista.

Defunensemblen levyn kansikuva.
Defunensemblen levyn kansikuva. defunensemble,uudet levyt

Taideyliopiston alaisen Siba Recordsin julkaisema tuplalevy "Define function" koostuu kahteen laariin jaotelluista soolo- ja yhteisnumeroista. Jäseniä defunensemblessä on yhteensä yhdeksän, eli viiden runkointrumentalistin sekä yhden taiteellisen johtajan lisäksi kolme äänisuunnittelijaa. Näin ollen sooloteokset ovat sooloteoksia elektroniikan kanssa. Pianisti Emil Holmström saa olla solistiroolissa myös yhteislevypuolella.

Materiaali kuulostaa valtavan monimuotoiselta. Haasteena on ollut järjestää kumpikin levypuolisko itsessään mukavaan juoksutukseen. Draaman rakentamisessa on onnistuttu. Useammallakin säveltäjällä on ollut mielessään kuuloaistimusjärjestelmän kiusoittelu ja erityisesti leikki, jota rytmirakenteet pumppaavat ihmisaivoihin hienovaraisella odotus- ja palkitsemismekanismilla. Tällainen musiikillinen anti lasketaan hyveeksi elektronisessa musiikissa.

Enno Poppen digitaalisille ohjelmistouruille säveltämä Arbeit esittelee röyhkeän virtuaali-Hammondin, jonka kanssa kosketinsoittaja pyristelee tonaalisuudesta aina väläyksittäin muistuttavilla pikkuaiheilla. Muistumien matto hujahtaa koko ajan kuulijan alta, kun error-estetiikka oksennetaan korviin. En kerta kaikkiaan voi olla pitämättä.

Mekaaninen rytmiikka on levyn toinen tärkeä osatekijä. Michel van der Aan Oog sellolle ja taustanauhalle saavuttaa välittömän "wau"-hetken kynnyksen rakenteellisilla täsmäratkaisuillaan. Siinä missä kerronta on fiksua, myös tulkitsija Markus Hohdin korvat ovat tarkat.

On onni, että defunensemblelle on riittänyt esiintymismahdollisuuksia. Tällä kovin kansainvälisellä toimijalla on Suomen taidemusiikissa kenties hienompi visuaalinen ilme kuin kellään muulla. Brändäystä ei kannata kammoksua, vaan kannattaa tehdä asiat kuten defunensemble ja miettiä toiminnan jokainen liike aina uutta aikaa tutkaillen.

“Define Function.” Sooloteoksia ja kamarimusiikkia. - defunensemble. (Siba Records, SRCD-1014)

Kuuntele Uudet levyt 30.10.2015, toimittajana Tatu Tamminen.

  • cd-levyn kansi

    Uhkeaa sinfonista hehkua à la Richard Strauss

    Levyarvio

    Richard Straussia voi hyvin pitää 1900-luvun alkupuolen säkenöivimpänä orkesterisäveltäjänä, vaikka hän siirtyikin sinfonikosta oopperasäveltäjäksi. Straussin oopperoiden, etenkin Salomen, Elektran ja Ruusuritarin orkesteriosuudet ovat aikansa upeinta sinfonista taidetta; etenkin Elektraa voi pitää lähes yhtä paljon sinfonisena oopperana kuin oopperamaisena sinfoniana. Elektra, joka aikanaan hullaannutti aikansa modernistit taidelajista riippumatta, oli suurelle yleisölle vaikea teos, ja ehkäpä sen vuoksi siitä ei koskaan tehty erillisistä orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Nyt epäkohta on korjaantunut, aikamme suurimpiin Strauss-tulkkeihin kuuluvan Manfred Honeckin intohimon ajamana.

  • cd-levyn kansi

    Erilaiset Goldberg-variaatiot

    Levyarvio

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-variaatioiden levytykset ja erilaiset versioinnit ovat säännöllisesti palaava teema tässä ohjelmassa ja uusien levyjen joukossa ylipäätään. Harvemmin olen kuitenkaan törmännyt Goldberg-variaatioihin, jotka eivät olisi Bachin kirjoittamia! Toisessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa Kotkassa vuonna 2009 palkittu saksalainen Joachim Schneider on kirjoittanut teknisesti ja ilmaisullisesti kiehtovat 30 variaatiota teemoineen kahdelle kitaralle Bachin mallia monitasoisesti seuraillen – ja luonnollisesti nimennyt teoksensa Goldberg-variaatioiksi.

  • cd-levyn kansi

    Lyyristä suomalaista sielunmaisemaa

    Levyarvio

    Idyllit, elegiat, pienet muistot, kukkaset, kehtolaulut, romanssit ja muut niin sanotut karakterikappaleet olivat romantiikan keskeisintä ohjelmistoa läpi 1800-luvun. Niitä sävelsivät kaikki, joskus enemmänkin ansainta- kuin taiteenteon tarkoituksessa, joskus taasen selvästi hetken hurmiossa, inspiraation vallassa. Koulutettujen säveltäjien määrän kasvaessa Suomessa 1800-luvun lopulla myös kotimaisia pieniä karakterikappaleita syntyi kiihtyvään tahtiin – ja niiden joukosta löytyy joitakin todellisia helmiä.

  • cd-levyn kansi

    Vakuuttava lounaissaksalaisen lauluyhtyeen Suomi-levy

    Levyarvio

    Lounais-Saksan radion eli SWR:n Vokalensemblen uudella levyllä luodataan uutta suomalaista kuoromusiikkia ryyditettynä parilla Sibelius-klassikolla. Julkaisu lunastaa oman arvokkaan paikkansa Uusissa levyissä SWR:n oman tilauksen, viime vuonna valmistuneen Einojuhani Rautavaaran Orpheus singt -teoksen myötä. Mutta erinomaisia ovat myös Kaija Saariahon ja Riikka Talvitien aistikkaat sävellykset, jotka soivat lounaissaksalaisittain hyvin aistillisina.