Hyppää pääsisältöön

Tanssilavat sulkevat ovensa yksi kerrallaan. Kaupungeissa sen sijaan kuhisee: klubeilla järjestettävissä tansseissa urbaani nuorisokin innostuu paritansseista. Perinteiset valssit eivät heitä kuitenkaan kiinnosta. Katoaako lavatanssiharrastuksen mukana pala suomalaisuutta?

Suomalaiset ovat olleet lavatanssikansaa lähes 150 vuoden ajan.

Vuonna 1876 turkulaisessa paikallislehdessä uutisoitiin Porin vapaapalokunnan vuosijuhlasta, jonka vetonaulana oli tanssilava. Vuosisadan vaihteen tansseissa ei turhia hienosteltu. Valssaamiseen tarvittiin vain laudoista kyhätty, kattamaton tanssilattia ja pieni nurkkaus orkesteria varten.

Tansseja harrasti kaikenikäinen kansa sekä kaupungeissa että maaseudulla. Pienillä paikkakunnilla tanssilava saattoi olla kylän ainoa kohtaamispaikka, johon tultiin ensisijaisesti tervehtimään tuttuja. Sana kulki talosta taloon: lauantaina laitetaan jalalla koreasti!

Nummenkylän tanssilava 1.8.1964
Nummenkylän tanssilava 1.8.1964 Nummenkylän tanssilava 1.8.1964 Kuva: Yle / Erkki Suonio lavatanssit,nummenkylä,paritanssi,tanssilava,tanssimusiikki

Lavatanssikulttuuri kukoisti lähes koko 1900-luvun ajan. Vuosisadan puolenvälin jälkeen nuoriso siirtyi tanssilavoilta muodikkaampiin paikkoihin rockyhtyeiden perässä, mutta kansan syvät rivit viihtyivät lavoilla yhä. 1970-luvulla heitä liikutti humppa, 1990-luvulla Joel Hallikaisen ja Arja Korisevan kaltaiset iskelmätähdet.

Edes 1990-luvun lama ei onnistunut järkyttämään tanssimisen suosiota. Lavatansseissa käyminen oli konsertteja ja ulkomaanmatkoja halvempi tapa päästä hetkeksi irti harmaasta arjesta.

2000-luvulla kaikki muuttui. Tanssilavojen nykyinen sukupolvi uhkaa jäädä lajinsa viimeiseksi.

Kuoleeko romantiikka?

Kolmisenkymmentä kilometriä Hämeenlinnasta koilliseen sijaitsee Tuuloksen Kapakanmäki, pitkien perinteiden tanssilava. Sitä isännöi Kari Lehtonen, toisen sukupolven tanssilavayrittäjä.

Vuosien varrella Lehtonen on paininut monenlaisten haasteiden parissa. Ennen hän joutui kilpailemaan suosiosta muiden lavojen kanssa, mutta nyt yleisö karkaa toisenlaisten vapaa-ajanviettotapojen äärelle. Kotiteatterit ja halvat ulkomaanmatkat kiinnostavat kansaa tansseja enemmän.

Kari Lehtonen Tuuloksen Kapakanmäellä 26.6.2015
Kari Lehtonen Kari Lehtonen Tuuloksen Kapakanmäellä 26.6.2015 Kuva: Yle kari lehtonen,tanssilavojen viimeinen sukupolvi,tuuloksen kapakanmäki

Asiakaskadon myötä leijonanosa tanssilavoista on sulkenut ovensa. Helsingissä ei ole jäljellä ainuttakaan tanssiravintolaa – uutterasti sinnitellyt Wanhan Kellarikin lopetti tanssien järjestämisen vuonna 2015. Nyt entisessä tanssisalissa voi ainoastaan ruokailla.

Ihmisiä Rönnin lavan terassilla 2002
Rönnin lava 2002 Ihmisiä Rönnin lavan terassilla 2002 Kuva: Mika Kanerva lavatanssit,paritanssi,rönni,rönnin lava,tanssilava,terassi

Tanssipaikkojen tuloja on vähentänyt paitsi asiakkaiden väheneminen, myös jäljelle jääneiden tanssijoiden käytös: alkoholi ei käy kaupaksi samaan malliin kuin ennen. Vielä kymmenen vuotta sitten perimmäinen tarkoitus oli tutustua kanssaihmisiin muutaman rohkaisuryypyn voimin.

Nyt lavatanssit tietävät urheilusuoritusta, johon varaudutaan asianmukaisin eväin. Proteiinipatukat ja banaanit kuuluvat lavoilla kävijän vakiovarustusteisiin.

Huippusuosittu tv-sarja Tanssii tähtien kanssa on tuonut kilpatanssin suomalaisten olohuoneisiin ja innostanut monia hakeutumaan itsekin tanssikursseille. Niiden myötä myös tanssilavoille on syntynyt uudenlainen tunnelma. Perinteisiin vaihtoaskeliin tyytyy yhä harvempi.

Amatööritanssijaa tilanne saattaa järkyttää. "Näyttää siltä, että tanssikansa on tullut töihin eikä tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen", valitteli muuan tanssinystävä Helsingin Sanomien mielipidesivuilla elokuussa 2015.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 30.8.2015
Helsingin sanomat 30.8.2015 Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 30.8.2015 Kuva: Helsingin sanomat helsingin sanomat,lavatanssi,mielipidekirjoitus,tanssi,tanssilava

Vaikka perinteiset maaseutulavat ovat katoamassa, elää tanssikulttuuri uutta kukoistuskauttaan kaupungeissa. Sen elvyttäjiä ovat isovanhempiensa nuoruudenharrastuksesta innostuneet pari-kolmekymppiset.

Vuonna 2008 saivat alkunsa We Love Helsinki -tanssit. Lähtökohtana oli yksinkertaisesti pitää hyvät juhlat. Siinä totisesti on onnistuttu ja klubeilla järjestettävät tanssikarkelot houkuttelevat pääkaupungin urbaanin nuorison parketille. Tilaisuudet ovat useimmiten loppuunmyytyjä. Viime vappuna Korjaamo-klubilla vieraili huimat 1350 tanssinystävää.

We Love Helsinki on kenties suurin nuorisoa tanssittava voima, muttei suinkaan ainoa. Tapahtumia ja kursseja järjestävät muiden muassa Vallilan Tango ry ja Turku Swing Society. Paritanssien suosio on kasvanut myös perinteisissä tanssikouluissa. Loppuunmyydyillä kursseilla harjoitellaan innokkaasti muun muassa charlestonia, lindy hopia ja argentiinalaista tangoa.

Nostalgisissa tansseissa on myös ripaus romantiikkaa. Siinä missä perinteiset lavatanssit ovat muuttuneet hikisten treenien areenaksi, tulee yhä useampi kaupunkilaisnuori klubitansseihin ensisijaisesti tavatakseen uusia ihmisiä. Tanssin pyörteissä tutustuminen sujuu mutkattomasti, ja toisen lähelle on helppo päästä.

Heidi Kettunen Kuudes linjalla 18.6.2015
Heidi Kettunen Heidi Kettunen Kuudes linjalla 18.6.2015 Kuva: Yle / Joonas Josefsson heidi kettunen,tanssilavojen viimeinen sukupolvi,tanssinharrastaja

"Jos se tanssi on ihanaa, eikä haluaisi sen loppuvan milloinkaan, niin miksei sitä voisi jatkaa vaikka aamuyöhön – tai seuraavaan iltaan tai viikkoon?", kysyy kaupunkitanssiaisissa viihtyvä tanssiharrastaja Heidi Kettunen.

Jos se tanssi on ihanaa, eikä haluaisi sen loppuvan milloinkaan, niin miksei sitä voisi jatkaa vaikka aamuyöhön – tai seuraavaan iltaan tai viikkoon?

Myös We Love Helsinki -tanssien toiminnanjohtaja Timo Santala uskoo, että romantiikka houkuttelee juhlijoita: "Jotkut hakevat yhden illan juttuja, jotkut elämänkumppania. Jotkut tulevat tyttö- tai poikaystävän kanssa nautiskelemaan yhdessäolosta. Sanoisin, että We Love Helsingin tansseihin tullaan rakkaus ja se pieni flirtti mielessä useammin kuin normaaleihin lavatansseihin."

Timo Santala Kaiku-klubilla 17.6.2015
Timo Santala Timo Santala Kaiku-klubilla 17.6.2015 Kuva: Yle / Joonas Josefsson tanssilavojen viimeinen sukupolvi,timo santala,we love helsinki

Vaikuttaakin siltä, että vanhan ajan maalaisromantiikka elää ja voi hyvin nimenomaan kaupunkitansseissa. Siellä se ei ole vaarassa jäädä kovimpienkaan urheilijoiden jalkoihin.

Tanssimuusikon tuska

Jos tanssikansa on nykyään vaativaa tanssiliikkeiden suhteen, on se sitä myös musiikin osalta. Vielä muutama vuosikymmen sitten lavoja kiersivät lähinnä amatöörimuusikoista koostuneet kokoonpanot. Yleisö tyytyi siihen, mitä sille tarjottiin.

Nyt orkesterilta odotetaan rautaista ammattitaitoa ja kykyä taipua tanssijoiden mukana mitä moninaisimpiin tyylilajeihin.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin yleisö haki lämmikettä pihalla seisseen auton takakontista ja orkesteri naukkaili samassa tahdissa omista taskumateistaan.

Tanssilavojen kulta-aikana muusikoiden ammattitaito siirtyi sukupolvelta toiselle. Tangokuningas Kyösti Mäkimattilan ura alkoi 14-vuotiaana yhtyeessä, jonka muut jäsenet olivat häntä rutkasti vanhempia. Heidän matkassaan Kyösti oppi paljon sellaista, mistä musiikkiopistoissa ei hiiskuta mitään. Nuoremmille musikanteille tällainen menettelytapa on vieras.

Kyösti Mäkimattila Turun Ruissalon Telakalla 26.6.2015
Kyösti Mäkimattila Kyösti Mäkimattila Turun Ruissalon Telakalla 26.6.2015 Kuva: Yle / Joonas Josefsson kyösti mäkimattila,tangokuningas 2013,tanssilavojen viimeinen sukupolvi

Edes tanssimuusikoiden lapsia ei vanhempien jalanjäljissä kulkeminen kiinnosta. "Monet ovat innostuneita musiikista, mutta kyllä ne lähtevät muille laatikoille. Ne ovat nähneet tätä elämää tarpeeksi läheltä eivätkä pidä tätä houkuttelevana", Kyösti Mäkimattila kertoo.

Se ei ole ihme, sillä kun maaseudun viimeinen tanssilava katoaa, loppuu tanssimuusikolta leipä.

We Love Helsinki -tanssien kaltaisiin tapahtumiinkaan heillä ei ole asiaa, sillä niissä musiikki tulee useimmiten levyiltä.

Tilanne on ristiriitainen. Tanssilavahenkistä musiikkia soittavilla Iskelmä-radiokanavilla on yhteensä 900 000 kuulijaa, mutta vain murto-osa heistä lähtee tansseihin suosikkiartistiaan kuuntelemaan. Samalla iskelmästä pitävä yleisö vanhenee kovaa vauhtia. Lähes kaksi kolmasosaa Iskelmän kuulijoista on yli 45-vuotiaita.


Skannaus Pelimannin penkillä -nuotista



Skannaus Pelimannin penkillä -nuotista
Kuva: Fazer Musiikki
nuotti,pelimannin penkillä,tanssimusiikki

Kaunis, kiehtova menneisyys

2010-luvun tanssiharrastus on jakautunut kahtia.

Perinteisillä tanssilavoilla yhä harveneva ja ikääntyvä joukko kuntoilee iskelmän tahdissa. Koska nuoria lavatanssiharrastajia ei juuri ole, näyttää tanssipaikkojen elämänkaari lähenevän loppuaan.

Kuolinkamppailua on kuitenkin mahdollista pitkittää. Jäljellä olevat lavat ovat löytäneet uusia asiakkaita esimerkiksi karaoken tai stand up -komiikan avulla. Myös tasokkaisiin orkestereihin panostaminen on lavoille hyödyksi.

Tanssilavayrittäjä Kari Lehtonen on huomannut, että henkensä pitimiksi lavan on tarjottava asiakkailleen muutakin kuin perinteisiä valsseja. Siksi Tuuloksen Kapakanmäellä järjestetään toisinaan rock-iltoja, joiden tarkoitus on houkutella paikalle uusia asiakkaita. Jos yleisö vanhenee liiaksi eikä nuoriso löydä tietään paikalle, on tanssilavojen aika väistämättä ohi.

Suomi-filmeistä tuttu perinteinen lavatanssikuvasto kuitenkin jatkaa elämäänsä kaupungeissa – välittämättä maaseutulavojen kohtalosta tuon taivaallista.

We Love Helsinki -juhannustanssit 2015
We Love Helsinki -juhannustanssit 2015 We Love Helsinki -juhannustanssit 2015 Kuva: Eetu Ahanen / We Love Helsinki 2015,iskelmätanssit,juhannustanssit,tanssilavojen viimeinen sukupolvi,we love helsinki

We Love Helsinki -tansseissa ammennetaan 1900-luvun puolivälin aikaisesta romantiikasta, jollaista perinteisillä tanssilavoilla ei ole koettu enää aikoihin.

Takavuosista inspiroitunut pukeutumistyyli ja musiikki kiehtovat nuorta sukupolvea. Kellohameet, henkselit ja Laila Kinnusen ikivihreät iskelmät nostavat tunnelman arjen yläpuolelle.

"Puku päällä mistä lie räppäreistäkin kuoriutuu parkettien partaveitsiä", tansseja järjestävä Timo Santala hymyilee.

Puku päällä mistä lie räppäreistäkin kuoriutuu parkettien partaveitsiä

Vaikka muodikkaista klubitansseista on kohuttu jo usean vuoden ajan, niiden voittokululle ei toistaiseksi ole näkyvissä loppua. Päinvastoin: We Love Helsinki -dj:t ovat nykyään kysyttyjä soittajia myös omien klubi-iltojensa ulkopuolella. Heidän esiintymisiään on koettu muun muassa Flow-festivaaleilla, joiden puitteissa uusia kuulijoita on löytynyt kuin itsestään myös kokemattomien tanssinoviisien joukosta.

Santala suhtautuukin tulevaisuuteen luottavaisesti: "En usko, että tanssilavakulttuuri voi koskaan tietyllä tavalla kuolla. Vanha suomalainen musiikki, iskelmä, paritanssi ja se koko estetiikka: se on tosi syvällä meissä".

Se antaa tanssin ystävälle edes rahtusen toivoa tulevasta. Vaikka olosuhteet muuttuvat, suomalaisilla on rytmi veressä.