Hyppää pääsisältöön

Pieni jääkausi jätti jälkeensä nälkää, sotaa ja kohtalokasta taidetta

Pieni jääkausi jäähdytti Euroopan 1500–1800-luvuilla. Viileän ajanjakson seurauksena nähtiin nälkää, mutta muistoksi jäi myös maalaustaidetta ilonpidosta Euroopan jäätyneillä joilla. Viisiosainen radiosarja Mitä pikkujääkausi sai aikaan? tarkkailee kylmää ilmastovaihetta monitieteellisesti. Toimittaja Jorma Kallenaution kanssa keskustelua käyvät vuonna 2001 arkkitehti Aaro Söderlund, metsätutkija Mauri Timonen, sotahistorioitsija professori Jussi T. Lappalainen ja hydrologi Esko Kuusisto.

Mitä pikkujääkausi sai aikaan? -ohjelmasarjan aluksi arkkitehti Aaro Söderlund kuvailee, miten talvi 1564–1565 oli ensimmäinen pikkujääkauden suurtalvista Länsi-Euroopassa, kovin ainakin 340 vuoteen. Tuona talvena alankomaalainen taidemaalari Pieter Brueghel vanhempi maalasi ensimmäiset maisemamaalauksensa. Poikkeuksellisen kylmä talvi on ikuistettu teokseen Metsästäjiä talvimaisemassa tai Metsästäjät lumessa (Tammikuu sarjasta Vuodenajat, 1565).

Monitieteisiä tutkimuskulmia harrastava Söderlund on historiasarjoistaan tunnetun Jorma Kallenaution aisaparina koko pikkujääkausisarjan ajan. Kallenaution mukaan sääolojen vaikutusta historiankulkuun on yleisesti käsitelty vain löyhästi sivuten. Sääoloihin viittaavia aikalaisten kirjoituksia on kuitenkin jo keskiajalta eri puolilta Eurooppaa. Sääolojen hahmottamisen apuna on myös puun muisti: ikimäntyjen kasvua kuvaavat vuosirustot osoittavat kylmyyspiikit ja vastaavasti lämpöhuiput, jolloin puun kasvu oli voimakkainta. Vuosirustokalenterista kertoo aloitusjaksossa Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Mauri Timonen.

Pikkujääkauden katsotaan päättyneen 1850-luvulla, mutta käsitys ajanjakson alkamisvuosisadasta vaihtelee. Monen muun tätä ilmastovaihetta tutkineen tavoin Aaro Söderlund näkee pikkujääkauden alkaneen varsinaisesti 1500-luvun puolessa välissä. Mitä pikkujääkausi sai aikaan? -sarjan toisessa osassa Söderlund kertoo, että 1500–1600-lukujen taitteen kylmälle vaiheelle oli tunnusomaista se, että erilaiset säämittauslaitteet ja -menetelmät kehittyvät yhtä kyytiä kylmenevän sään kanssa. Keksittiin ilmanpaine-, vuoksi- ja luodemittarit, ja alettiin pitää kirjaa siitä, miten monena päivänä Hollannin kanavat tai Islannin rannat ovat jäässä, milloin Thames jäätyy tai millä korkeudella ovat jäätiköt Alpeilla.

Halla vei viljan ja nälkä kansan

Päänäyttämönä kylmyyden tapahtumille on Eurooppa Alppien pohjoispuolella. Aaro Söderlundin mukaan 1500-luvun lopulla katastrofeja alkaa olla siinä määrin, että on enää vaikea nähdä metsää puilta: 1565 yleinen katovuosi ja Skotlannissa lammaskato, pari vuotta myöhemmin Belgiassa kärsittiin perunakadosta ja perunaa täytyi alkaa laivata Kanariansaarilta. Vuosi 1601 tunnetaan olkivuotena, sillä nälänhädässä ihmiset joutuivat syömään jopa olkia. Esimerkiksi Islannissa maatilat jäivät etenevien jäätiköiden alle ja hätaruokana käytetyt simpukatkin kuolivat rannoilta. Venäjällä kärsittiin katovuosista, nälästä ja vallanliitokset natisivat, kun rosvojoukot kiersivät maata. Myös Suomessa maatilat autioituivat, ja kun sää parin vuoden kuluttua hieman lämpeni, seurasi vuonna 1603 rutto.

Jotain hyvääkin hyisestä säästä seurasi. Arkkitehtinä Söderlund huomaa yhteyden siinä, miten ulkotilojen kylmetessä ihmiset siirtyvät sisätiloihin. Akustiikka kehittyy ooppera- ja teatterirakennuksissa. Sääolot vaikuttivat voitokkaasti myös Ruotsi-Suomen mahdin nousuun. Sotahistorioitsija professori Jussi T. Lappalainen kertoo sarjan toisessa osassa Kaarle X Kustaan yllätyshyökkäyksestä yli äkillisesti jäätyneiden Tanskan salmien.

Sarjan kolmannessa osassa kerrotaan 1600-luvun lopun nälänhädästä Suomessa ja sen epätoivoisista seurauksista. Otteet Einar W. Juveliuksen Suomen kansan aikakirjojen 4. osasta (1930) kuvaavat kurjuutta: "Vuosina 1695 ja 1696 pani halla kaiken viljan koko Pohjanmaalla, niin ettei surkeutta voida kyllin valittaa... ...Paljon ihmisiä kuoli nälkään. Kajaanissa lapset söivät vanhempiansa. Haaskat ja muut, jota ei voi paljon mainita, olivat köyhien ainoana ravintona. Kerjäten kuljeksivat ne ympäri maakuntaa. Toisinaan oli niitä 70 yhdessä talossa. Siitä syntyi ankara tauti, niin että 30 tai useampiakin pantiin samaan hautaan."

1600-luvun päättyessä Suomen kansa oli kokenut järkyttävän väestökatastrofin ja kolmasosa väestöstä oli kuollut. 1700-lukukin alkoi hyvin kylmänä. Euroopassa muistiinmerkityistä tapahtumista kertoo sarjan neljännessä osassa Aaro Söderlund. Esimerkiksi Sveitsissä karjalle jouduttiin syöttämään kuusenoksia ja päädyttiin usein hätäteurastuksiin. Viljan talvehtimista häiritsi Sveitsissä aiemmin tyypillisesti skandinaavisten olojen loinen. Skotlannin ylämailla täysi kato ja nälänhätä. Kirkonkirjat kertovat, miten köyhät kävivät kiskomassa nokkosia kirkkotarhoista, tappelivatkin kasveista ja sitten ahneesti söivät ne. Kansaa kuoli ja tuho oli monin paikoin suurempi kuin mustan surman aikaan. Lapsille orjuus nähtiin valona tunnelin päässä, sillä orjista pidettiin huolta, joten nälkäkuolemaa kaihtaakseen vanhemmat myivät lapsiaan orjiksi.

Talvi oli sodassa hyinen vihollinen

Venäjällä kauppareitit oli 1500-luvulla organisoitu pohjoisesta Jäämeren kautta kulkeviksi ja Arkangel oli Venäjän ainut merisatama. Mutta kun pohjoinen Jäämeri jäätyi umpeen, siirrettiin kansainväliset kauppiaat Narvaan odottamaan uuden satamakaupungin eli Pietarin valmistumista. Osin siis kylmien sääolojenkin vaikutuksesta 1703 Itämeren rannalle perustetusta Pietarista tuli Venäjän pääkaupunki 1712.

Sääolot vaikuttivat 1700-luvun alussa Ruotsin Venäjää, Saksia, Tanskaa ja Puola-Liettuaa vastaan käymän Pohjan sodan kulkuun. Aaro Söderlund kertaa neljännessä jaksossa Pohjan sodan vaiheet: Vuonna 1701 Ruotsin kuningas oli salamasodalla pakottanut Tanskan rauhaan, löi sitten Narvassa Venäjän ja seuraavaksi siirtyikin yllätten sotimaan Puolaan ja Pohjois-Saksaan. Tuolla sotaretkellä vierähtikin seitsemän vuotta. Kun tilanne Puolassa ja Saksassa oli rauhoittunut, päätti Ruotsi vuonna 1707 hyökätä Berliinin seudulta Varsovan kautta suoraan Moskovaan, ja lopettaa Venäjän olemassaolon kertakaikkisesti. Seuraavana vuonna 1708 alkoi toinenkin hyökkäyssuunta: Suomesta Pietarin seudun kautta Inkeriin, jonne joukot jäivät kuitenkin pussiin, ja sotilaat jouduttiin evakuoimaan pois veneellä. Eteläisempi hyökkäyshaara eteni kuitenkin hyvin Puolan halki. Mutta sitten alkoikin talvi 1708–1709, jota ruotsalaisessa historiankirjoituksessa kutsutaan "helvetin talveksi". Kylmyydessä ruotsalaissotilaiden kerrotaan jopa jäätyneen satulaan. Talvi tuhosi Kaarlen sotajoukkoja vihollistakin enemmän. 30 000 sotilaan armeija kutistui 23 000 mieheen, ja joukko oli ylen nääntynyt ja masentunut.

Tuuli kävi talvena 1708–1709 Siperiasta, jolloin mm. Itämeri jäätyi niin, että Baltiasta käveltiin jään yli Ruotsiin. Myös Atlantti jäätyi Brestissä ja ranskalaisia kuoli kaduille. Viininviljely Pohjois-Ranskassa päättyi pysyvästi ja Etelä-Ranskassa kaikki appelsiinipuut kuolivat. Ja kun pähkinäpuutkin kuolivat, kalusteteollisuus kriisiytyi. Aaro Söderlundin mukaan tässä voi nähdä sademetsien ylihakkaamisen alun, kun Aasiasta alettiin tuoda kalustepuukatoa paikkaamaan mahonkia.


Kun sää alkoi parantua vuoden 1725 tienoilla, alkoi puolestaan kristinusko heiketä. Kovien aikojen hellittäessä vanhat uskomukset saivat väistyä, ja alettiin siirtyä järjen ja valistuksen aikaan. Ruotsi-Suomessa tilanne oli kuitenkin toisenlainen, sillä suuria osia Ruotsin armeijaa oli asunut Siperiassa kymmenen vuotta kaukana papeista. Palatessaan kotikonnuilleen sotilaat toivat muassaan sotareissuillaan Saksassa omaksumansa pietistisen uskonsuuntauksen. Se oli niin kova isku Ruotsin kirkolle, että jumalanpalveluksen pitäminen ilman pappia kiellettiin. Pohjolassa mentiin siis hiemaan toiseen suuntaan kuin Englannissa, jossa ranskalaisen filosofin paroni Montesquieun mukaan ei ollut enää uskontoa lainkaan, vaan ihmiset alkoivat nauraa, jos heiltä kyseli uskonnosta.

Tulivuorenpurkaukset tuovat taivaalle tuhkaa ja värikkäät auringolaskut

Sarjan päätösjaksossa Aaro Söderlund kertoo, että kun pikkujääkauden syvimpiä kohtia on selitetty auringon säteilymäärien vaihtelulla, niin 1752 tulevat aivan uudet sääilmiöt: suuret räjähtävät tulivuoret. Vaikutukset kestävät vuosisadan 1850-luvulle.

Vuonna 1783 Yhdysvaltain vapaussota loppui, mikä merkitsi korkeasuhdanteen äkillistä romahtamista. Edellisinä vuosina yksin Suomesta oli viety USA:n markkinoille satoja puualuksia ja tervaa, mutta nyt tuottoisa vienti loppui kertaiskulla. Ja sitten saman vuoden touko-kesäkuussa Islannissa räjähti suuri tulivuori Laki, minkä seurauksena aurinko pimeni kolmeksi viikoksi vulkaanisen pölyn vuoksi, myrkyllinen rikkipitoinen sumu levisi Länsi-Eurooppaan, kasvit kuolivat Hollannissa saakka ja tuhkasade tuhosi Skotlannin sadot. Samana vuonna elokuussa 1783 räjähti Japanissa vielä toinen suuri tulivuori Asama. Aaro Söderlund kertoo, että Islannin ja Japanin suurten tulivuodenpurkausia esitetty syyksi siihen, että 1780-luvun ilmasto ja tuulet menivät täysin sekaisin. Yläilmakehässä oli epätavallisen suuri määrä vulkaanista tuhkaa. Japanissa seurasi viisi peräkkäistä kylmää kesää, jolloin riisi ei kypsynyt, seurasi suuri nälänhätä ja ruuaksi syötiin kissoja, koiria, juuria ja pähkinöitä.

Söderlundin mukaan myös Ranskan suuri vallankumous on seurausta murheellisesta säänkehityksestä, joka lähtee liikkeelle vuoden 1783 tulivuorenpurkauksista. Seuraava talvi oli vuosikymmenen kylmin Englannissa, Etelä-Englannissakin oli 80 lumipäivää. Sveitsissä on lunta liki puoli vuotta, esimerkiksi Bernissä 150 päivää. Vuoden 1785 julmaa talvea seuraa tilastojen kylmin maaliskuu, josta Ranska kärsi pahiten, sitten päälle kuiva kesä, josta seurasi rehukriisi ja karjaa jouduttiin teurastamaan. Nälkä ja tyytymättömyys kasvoivat, talonpoikaiskapinoita ja kansannousuja oli ympäri Eurooppaa. 1787 alkoi Alankomaiden vallankumous, joka tuotti itsenäisen Belgian. Samana vuonna Ranskan aatelisto aloitti oman kapinansa. 1788 oli kuivin vuosi Englannissa ja Walessa 250 vuoteen. Englanti aloitti suuret väestönsiirrot Australiaan, ensivaiheessa siirrettiin rangaistusvankeja ja sotilaita. Samana vuonna myös Ranskassa oli erittäin suuri kato ja nälänhätä, ja elokuussa Ranskan valtionkassa lakkautti kaikki maksunsa. Syyskuussa alkoivat Pariisista mielenosoitukset, teollisuus kävi puolella teholla ja kymmenet tuhannet työttömät vaelsivat Pariisiin. Vuonna 1789 Ranskassa työläinen joutui käyttämään keskimäärin 88 prosenttia ansioistaan pelkkään leipään, vaatteisiin tai vuokraan ei juurikaan ollut enää varaa. Sitten sää pikkuisen helpottaa ja silloin paine purkautuu: Bastilji vallattiin heinäkuussa hyvässä säässä.


1816–1817 oli maailmanlaajuinen nälänhätä. Alkusysäyksenä oli vuonna 1814 suuri tulivuorenpurkaus Filippiineillä ja vuotta myöhemmin 1815 Indonesiassa Tamboro-tulivuoren räjähdys. 15 kuutiokilometriä kalliota levisi maailmanlaajuiseksi pölyvanaksi. Tamboron räjähdys tapahtui niin lähellä päiväntasaajaa, että sen vaikutus levisi kummallekin kalotille. Maailman tuulikuviot menivät täysin sekaisin, auringon säteily ei päässyt sisään ja maa jäähtyi. Balkanilla alkoi ruttoepidemia, Koreassa hurjia monsuunisateita, Pohjois-Intiasta lähti liikkeelle ensimmäinen tunnettu mantereet ylittänyt suuri koleraepidemia ja samanaikaisesti Euroopassa riehui pilkkukuume-epidemia. Pohjois-Amerikassa New Yorkissa satoi lunta keskellä kesää, Lounais-Englannissa satoi koko ajan ja sato epäonnistui, koko Euroopassa viljasato oli onneton, Alpeilla oli vakava kato ja nälänhätä. 1816 viljan hinta oli Saksassa korkeimmillaan ainakin tuolloin tilastoituun 360 vuoteen. Peruna tosin pelasti vielä laajalti Euroopassa, eritoten Irlannissa.

Aaro Söderlund kertoo, että taiteessa vuosi ilman kesää näkyy esimerkiksi kirjallisuudessa: Mary Shelley kirjoitti vuonna 1816 Sveitsissä asuessaan Frankensteinin. Ludwig van Beethovenin sinfonia nro 5 Kohtalonsinfonia sopii hyvin kuvaamaan aikakautta. Maalaustaiteessa mm. William Turner kuvasi Tamboro-tulivuoren pölyn värjäämiä kelta-violetteja auringonlaskuja Lontoossa. Tulivuorenpurkauksen nostattama pöly pysyi ilmakehässä parikymmentä vuotta.

Suomessa suuret nälkävuodet olivat 1860-luvulla. Vuonna 1845 Siperia oli sulanut ja tuli lämmin vuosi. Söderlundin kertoman mukaan aivan kummia tapahtui ja Suomessa satoi kananmunankokoisia rakeita. Tuolloin Lena-joella kiersi luotausalus, jonka tehtävänä oli kartoittaa joen reittiä. Alus ei tehtäväänsä oikein pystynyt, sillä Lena-joki oli lainehtiva vesilakeus, jossa killui jäätyneitä mammutinjäänteitä matkalla pohjoiselle Jäämerelle. Tästä lämpöpulssista seurasi ennakoimattomia ongelmia perunanviljelylle. Euroopan monista kylmyysvaiheista selvinneet perunat olivat vuoristoperunaa, jolla ei ollut vastustuskykyä perunarutolle. Nyt kun Eurooppaan tuli ilmasto, joka oli suotuisa perunarutolle, ei eurooppalaisella perunalla ollut sille lainkaan suojauskykyä – perunat kuolivat siihen paikkaan ja ihmisiä sen seurauksena. 1860-luvulla Ruotsissa, Suomessa ja Euroopan-puolisella Venäjällä oli kato ja nälänhätä. Vuonna 1866 kuolleisuus ylitti Suomessa syntyvyyden, ja Suomen kunnat ajautuvat velkakierteeseen maksamattomien jyvä- ja rahalainojen takia. 1867 seuraa kauhutalvi, lavantautia ja nälkäkuolemat. Suomessa kuoli vuonna 1868 enemmän ihmisiä kuin koskaan minään yksittäisen vuotena, kaikenkaikkiaan 137 700 henkeä.

Mitä pikkujääkausi sai aikaan -sarjan lopuksi toimittaja Jorma Kallenautio ja koko ohjelmasarjan mukana kulkenut monitieteilijä arkkitehti Aaro Söderlund pohtivat tulevaisuutta ja ihmisen roolia. Söderlundin mukaan auringon kehityskaaren ymmärryksen perusteella maapallolla on noin 500 miljoonaa tai miljardi vuotta aikaa ennen kuin meret kiehuvat kuiviin. Söderlund pohtii, että ihmisellä on rooli olla pahentamassa luonnonkatastrofeja. Esimerkiksi 1868 Suomesta ammuttiin viimeinen kotoperäinen majava ja hirvikantakin miltei kokonaan.

Ihmisen suuri tehtävä maan päällä olisi ennakoida ja varautua ilmastosta aiheutuviin suuriin mullistuksiin siten, että luomakunta mahdollisimman hyvin selviytyisi niistä.― Aaro Söderlund

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Hei

Länsimedia ja Ilmastoneuvottelut eivät tuo esille faktaa.

Fakta on että ikirouta Venäjällä on alkanut sulaa nopealla aikataululla, isot metaanipurkaus avanteet Venäjän tundrilla viestittävät, että metaanin purkautumis prosessi on alkanut.

Kun prosessi alkaa, sitä on mahdoton pysäyttää (100% fakta) => sillä metaanipurkauksilla on noin ~1000 kertaa isommat vaikutukset ilmastoon kuin koko maailman saasteilla yhteensä.

Tästä johtuen ihmettelen suunnattomasti miksi ilmastokokouksia edes pidetään. Jäiden sulamista ja mikro jääkauden alkamista on mahdoton pysäyttää.

Jokainen ihminen voi googlettaa mitä käy kun kaikki jäät sulavat navoilta ja Grönlannista, voin lyhentää aikaa jota käytät googlettamiseen. => lyhykäisyydessään meren pinta nousee NOIN 70 metriä, oli sitten 50 60 tai 70 metriä eri asioiden vaikutuksesta (en tässä mene yksityiskohtiin) , niin on selvää että Päättäjät universaalisti eivät uskalla kertoa ihmismassoille mitä tulevan pitää.

Ilmasto verot ja maksut ovat silmänlumetta millä valtiot keräävät rahaa, todellisuus on että olemme suoraan sanottuna kusessa ja pahasti.

Lähettänyt käyttäjä

Olisiko jatkossa mahdollisuus saada nämä ohjelmat myös Areenaan. Nyt en löytänyt. Hölmöä kuunnella mobiililaitteella selaimen kautta, koska jos käyttää n appeja, toisto häviää. Toisin jos areena pyörii taustalla.

Kiitos

Lähettänyt käyttäjä

Olisiko mahdollista saada mp3 latauslinkit ohjelmiin?

  • Kuvamanipulaatio hanskoista. Kuvan hanskat eivät liity tapaukseen.

    O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynnin mediasirkusta seurattiin myös Suomessa

    Simpsonin oikeudenkäynti oli todellinen mediatapahtuma

    Jalkapalloilija ja tv-tähti O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynti vuonna 1995 oli aikansa seuratuimpia mediatapahtumia. Parhaimmillaan lähes puolet yhdysvaltalaisista seurasi monia käänteitä sisältänyttä oikeudenkäyntiä, joka sai edetessään mitä oudompia piirteitä. Kansainvälisesti suurta huomiota herättänyttä oikeusprosessia seurattiin myös Suomessa. Radion puolella Yhdysvalloista raportoivat kirjeenvaihtajat Johanna Juntunen ja Päivi Sinisalo.

  • Sakari Lehtinen ja Hector esiintyvät studiossa.

    Hector eilen – toissapäivänä

    Kattaus lauluntekijän musiikista läpi vuosikymmenten.

    Yksi suomenkielisen rockin tärkeimmistä synnyttäjistä oli Hector alias Heikki Harma, joka tunnetaan myös toimittajana mm. sarjoista Tuubi ja Pop eilen – toissapäivänä. Vuonna 1994 tehdyssä laajassa haastattelussa hän puhuu läpimurtonsa vuosista ja koko 1970-luvun suomirockista. Lisänä muhkea kattaus miehen musiikista läpi vuosikymmenten – joukossa todellisia arkistoharvinaisuuksia.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

Lue lisää:

Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

"Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

    Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

    Koko sarja pysyvästi katsottavana Elävässä arkistossa.

    Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

  • Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

    "Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

    Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä.

    Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Suomalaista nykytaidetta esittelevän näyttelyn avajaiset Ateneumin taidemuseossa.

    Ars-näyttelyt herättivät suomalaiset nykytaiteeseen

    Ars on esitellyt kansainvälistä nykytaidetta vuodesta 1961

    Kansainvälistä nykytaidetta esitteleviä Ars-näyttelyitä on järjestetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien. Näyttelyt ovat sekä kohahduttaneet että totuttaneet katsomaan uutta taidetta. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty aineistoa kaikista kahdeksasta aikaisemmasta Ars-näyttelystä.

  • Kollaasi palestiinalaisista ja israelilaisista

    Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä

    Lähi-idän kriisin vaiheita ja käsittelyä Ulkolinjassa

    Vuonna 1977 aloittanut Ulkolinja-dokumenttisarja on seurannut Lähi-idän tapahtumia alkuvuosistaan lähtien. Ulkolinjan toimittaja Vesa Toijonen kertaa artikkelissa Lähi-idän kriisin vaiheita. Koosteen alkupisteenä on Kuuden päivän sota vuonna 1967, jolloin Israel iski Egyptin lentotukikohtiin. Sodan jäljistä kertoi Ylen reportaasi, kymmenen vuotta myöhemmin kriisiä alkoi seurata uusi Ulkolinja-ohjelmasarja.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Mäkimaat: Maija (Tiina Rinne), Pertti (Jukka Puotila), Eeva (Lena Meriläinen) ja Mirja (Inka Kiviharju) vuonna 2000.

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.