Hyppää pääsisältöön

Binäärilukuja, kaaosta ja aurinkotuulia. Avaruusromua 17.1.2016

binäärilukukoodia, nollia ja ykkösiä
binäärilukukoodia, nollia ja ykkösiä Kuva: YLE Kuvapalvelu binäärilukukoodia,nollia ja ykkösiä

Tieteellistä työtä tehdään monella tavalla, sanoo belgialainen fyysikko David Ruelle kirjassaan Sattuma ja kaaos. Hän kuvailee joidenkin vain istuvan pöytänsä ääressä ja katsovan tyhjää paperia, toisten kävelevän hermostuneesti. Itse hän kertoo mieluiten makaavansa selällään, silmät kiinni.

David Ruelle sanoo, että todella kovaa työtä tekevä tieteilijä saattaa näyttää torkahtaneelta. Hän muistuttaa, että ahkera tieteellinen ajattelu on palkitseva kokemus, mutta se on myös vaativaa työtä. Ajatuksia on jahdattava peräänantamattomasti, hän sanoo ja toteaa, että useimmiten niistä on myös luovuttava.

Rohkeita yleistyksiä voi tehdä, mutta kun yksityiskohtia tarkistaa, ne aivan liian usein paljastavat ajatuksiin sisältyviä tuhoisia heikkouksia, hän kuvailee. Rakennelma on koottava uudelleen tai hylättävä, hän toteaa. Tämä prosessi jatkuu päivistä viikkoihin ja kuukausiin, hän kirjoittaa.

Tällaista on tieteellinen työ. Se on yritystä hahmottaa sitä kaikkea mitä meidän ympärillämme on, sitä kaikkea mitä tässä maailmassa on, sitä kaikkea mitä tässä maailmankaikkeudessa on. Näemme me sitä tai emme. Kuulemme me sitä tai emme.

Miltä kuulostaa tieteen, tieteellisen työn, tieteellisten ajatusten ja tieteellisten oivallusten innoittama musiikki?

Tässä eräs esimerkki: Pas Musique Yhdysvalloista, Brooklynista, New Yorkista. Musiikkia avaruuden ja filosofian inspiroimalta albumilta Inside the Spectrum.

Ramon Llull oli keskiaikainen kirjailija, filosofi ja tiedemies. Hän tutki, käsitteli ja järjesteli informaatiota. Hän kehitteli monenlaisia taulukoita ja kojeita. Eräs hänen pyrkimyksistään oli yhdistää kaikki olemassa oleva tieto ja pystyä käsittelemään ja järjestelemään sitä. Häntä pidetään eräällä tapaa informaatiotieteiden kantaisänä.

Ruotsalaiset musiikin tekijät Martin Rössel ja Carl Michael von Hausswolff olivat vuonna 2013 Espanjassa, Palma de Mallorcalla, jossa myös Ramon Llull keskiajalla eli ja työskenteli. Tuolla syntyi Gomila Park –projekti, jonka päämääränä on tehdä kunniaa ihmiskunnan varhaisille matemaatikoille ja filosofeille. Heille, jotka antoivat alkusysäyksen esimerkiksi digitaalisen binäärilukujärjestelmän kehittämiselle ja soveltamiselle. Heille, jotka antoivat alun koko digitaaliselle maailmalle. Koko digitaaliselle kulttuurille.

Ruotsalainen Gomila Park ja Ramon Lullille omistettu esitys:

James Gleick kirjoittaa kirjassaan Kaaos että niin kauan kuin maailmassa on ollut luonnon lakeja tutkivia fyysikoita, yhtä kauan on vallinnut kummallinen tietämättömyys epäjärjestyksestä ilmakehässä ja myrskyävässä meressä, villieläinkantojen vaihteluissa ja sydämen ja aivojen värähtelyissä. Hän sanoo, että luonnon säännötön puoli, sen epäjatkuva ja oikukas puoli, on aina ollut tieteelle arvoitus – tai vieläkin pahempaa – painajaisuni.

Hän puhuu meidän kaoottisesta maailmastamme. Hän puhuu matemaatikoista, fyysikoista, biologeista ja kemisteistä, jotka ovat yrittäneet etsiä tietä tuon epäjärjestyksen, kaaoksen, läpi. He ovat yrittäneet etsiä yhteyksiä erilaisten säännöttömyyksien välillä. He ovat yrittäneet nähdä kaaoksen läpi.

Gleick sanoo, että mitä tahansa tiede tutkiikin, kaikkialla näyttää olevan kaaosta. Hän kuvailee kaaosta olevan siinä, miten savu nousee ilmaan, miten lippu heiluu tuulessa, miten tippuvan vesihanan tipat muuttavat rytmiään. Kaaosta on sään vaihteluissa, lentokoneen liikkeissä ilmassa, autoruuhkissa moottoriteillä ja maanalaisten öljyputkien virtauksissa.

Saksalainen Frank Bretschneider on pohtinut sitä, kuinka me nykyään tiedämme ja tunnemme kaaoksen ympärillämme, ja kuinka me jatkuvasti pyrimme kuvailemaan, ennustamaan, hallitsemaan ja muuttamaan sitä. Muuttamaan tätä maailmaa.

Musiikkia Frank Bretschneiderin albumilta Sinn und Form eli merkitys ja muoto:


Sinn und Form
-albumi on toteutettu kahdella modulaarisella analogisella syntesoijasysteemillä: Buchla- ja Serge-syntesoijilla. Bretschneider puhuu albumin yhteydessä kaaoksesta ja järjestyksestä, dynamiikasta ja staattisuudesta, muodosta ja sisällöstä. Esteettisesti musiikissa ollaan aika lähellä 1900-luvun puolivälin maailmaa, tuon ajan elektronista äänikuvaa, ja siihen tekijä on pyrkinytkin.

Eräällä tapaa vanhanaikaisen tekniikan kanssa työskentelee myös Alva Noto eli saksalainen Carsten Nikolai. Hän manipuloi dataa. Hän vääristää informaatiota. Hän käyttää musiikissaan tekniikkaa, joka on verrattavissa valokopioimiseen, tai äänen äänittämiseen ääninauhalle yhä uudelleen ja uudelleen.

Jos jostakin kuvasta tai tekstistä ottaa valokopion ja sen jälkeen ottaa tuosta kopiosta uuden kopion ja niin edelleen, kuva tai teksti muuttuu ennen pitkää. Ensin epäselväksi ja sitten tunnistamattomaksi. Sama tapahtuu, jos äänen äänittää ääninauhalle ja sen jälkeen äänittää tuon äänen toiselle nauhalle ja niin edelleen. Ennen pitkää ääni muuttuu.

Alva Noton ideana on saada tällä keinoin ääni muuttumaan tunnistamattomaksi. Hän ei tosin käytä analogista ääninauhaa, vaan asiaa varten tehtyä tietokoneohjelmaa, mutta lopputulos on haluttu. Äänet muuttuvat, ja ne muuttuvat riittävästi.

Projekti eli teosten sarja on nimeltään Xerrox. Sarjan kolmannessa osassa tekijä kertoo käyttäneensä inspiraationaan lapsuudenaikaisia suosikkielokuviaan, kuten Tarkovskin Solarista ja Jules Vernen Salaisuuksien saari -kirjan pohjalta tehtyä tv-sarjaa. ”Tämä on ehkä henkilökohtaisin levyni tähän mennessä”, sanoo Alva Noto, ”ja minun on myönnettävä, että tämän musiikin tunteellisuus oli yllätys myös minulle itselleni”.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tähtitieteilijät huomasivat Auringon purkausten aiheuttavan Maassa magneettisia häiriöitä ja revontulia. Tuolloin esitettiin, että ilmiön saattavat aiheuttaa Auringosta avaruuteen syöksyvät hiukkaspilvet. 1950-luvulla alettiin puhua aurinkotuulesta, ja huomattiin, että se on jatkuvaa ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa.

Auringosta irtoaa jatkuvasti protoneja ja elektroneja, jotka liikkuvat tuulen lailla maapalloa kohti. Nämä kaasumaiset plasmapilvet ovat myös voimakkaasti magneettisia. Tämä ominaisuus saa aikaan esimerkiksi revontulet, ja samasta syystä aurinkotuulet aiheuttavat magneettisia häiriöitä Maan pinnalla.

Muinaiset maya-intiaanit palvoivat Aurinkoa. He tutkivat sitä ja muitakin taivaan ilmiöitä tähtitieteellisesti. Amerikkalainen nykysäveltäjä Elizabeth Anderson on ollut kiinnostunut sekä aurinkotuulista että maya-kulttuurista. Hän yhdisti nämä asiat sävellyksessään Solar Winds, jonka materiaalina ovat radioastronomiset äänitykset aurinkotuulista. Teos valmistui vuonna 2012 ja paria vuotta myöhemmin hän sävelsi teokselle jatkoa. Jatko-osa sai nimekseen …and Beyond, ja sen ajatuksena on kuvata avaruutta Aurinkoa kauempana, jossakin meidän tietämyksemme ja mielikuvituksemme rajoilla. Mitä on meidän mielikuvituksemme tuolla puolen, kysyy Elizabeth Anderson. Millainen maailmankaikkeus siellä on?

AVARUUSROMUA 17.1.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:
PAS MUSIQUE: Ancient Evil Aliens (Inside the Spectrum)
GOMILA PARK: Ramon Llull (Ununoctium)
FRANK BRETSCHNEIDER: Pattern Recognition (Sinn + Form)
FRANK BRETSCHNEIDER: Funkstille (Sinn + Form)
ALVA NOTO: 2ndevol2nd (Xerrox vol. 3)
ALVA NOTO: 2ndevol (Xerrox vol. 3)
ALVA NOTO: Radieuse (Xerrox vol. 3)
ELIZABETH ANDERSON: Solar Winds (L'envol)
ELIZABETH ANDERSON: ... and Beyond (L'envol)

Lisää aurinkotuulia!


Ja Maan magnettikenttää:

  • Henrik 'Tiisu' Illikainen, Mirkka Paajanen ja Jake Nyman Levylautakunnassa

    Henrik 'Tiisu' Illikainen ja musiikkia pölypussin vaihtoon

    Little Steven, Pykäri ja Kasmir arvioitavana

    Oli sankarikitaraa ja eteeristä haahuilua. Oli enkelimäistä laulua ja kesähitin hajua. Levyuutuuksista omat arvionsa antoivat muusikot/lauluntekijät Henrik 'Tiisu' Illikainen ja Mirkka Paajanen sekä musiikkitoimittaja Jake Nyman. Pisteet ja kommentteja 1.

  • Henkilökuva_pekka airaksinen

    Undergroundin ja avantgarden kummisetä Pekka Airaksinen: ”Kyllä me ymmärrettiin, että ei tätä kukaan tajua”

    Suuri yleisö ei tajua Airaksisen taiteesta yhtään mitään.

    Kevät 2017 oli tyly suomalaiselle syntetisaattorimusiikille. Ensin kuoli Mika Vainio, sitten Erkki Kurenniemi. Onneksi Pekka Airaksinen, 71, on vielä keskuudessamme. Marginaaliväki tuntee Airaksisen suomalaisen underground-taiteen, avantgarden ja elektronisen musiikin pioneerina. Suuri yleisö ei puolestaan tajua hänen taiteestaan yhtään mitään. Tässä haastattelussa Airaksinen kertoo miksi se on hyvä asia.

  • Elektronisen modulaarisen äänisyntesoijan kytkentäjohtoja

    Tiesin, että olin löytänyt polkuni… Avaruusromua 28.5.2017

    Säveltäjä ja muusikko Mika Toivanen ja pakonomainen intohimo

    ”Siitä alkoi syvä, miltei pakonomainen intohimo luoda ääniä ja äänimaisemia sähköisin keinoin ja tallentaa niitä”, muistelee säveltäjä ja muusikko Mika Toivanen liki 40 vuoden takaisia tapahtumia. Hän kertoo, että kesti kuitenkin vuosikymmeniä kunnes tuo synteettisten suhinoiden ja pörinöiden tallentaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta. Mitä Mika Toivanen teki yli 30 vuotta, kun ei ehtinyt tallentaa elektronisia suhinoita ja pörinöitä? Totuus on melkein tarua ihmeellisempi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oululainen Satellite Stories -yhtye

    Satellite Stories: Tarttuvia melodioita ei tarvitse ujostella

    Oululaisbändi kävi South By Southwestissä.

    Satellite Stories kävi maaliskuussa esittäytymässä South By Southwest -festivaalilla Austinissa. Samalla bändi pyörähti keikalla New Yorkissa ennen Euroopan-kiertuettaan. Neljäs albumi Young Detectives on juuri julkaistu.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • esa saarinen filosofi

    Nuoren Esa Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä oli vittuilu

    Esa Saarinen laati vittuilun teorian 1980-luvulla.

    Suomalainen kulttuuriväki oli 1980-luvulla niin lamaantunutta, että se piti vittuilla hereille. Koska vittuilu kuului taiteen ja tieteen kanssa inhimillisen toiminnan korkeimpaan luokkaan, se ansaitsi myös oman teoriansa. Ja sellaisen laati nuori filosofi Esa Saarinen. Vaikka Saarinen on sittemmin tullut tunnetuksi myönteisyyden lähettiläänä, hän näkee vanhoissa teeseissään paljon hyvää. Tosin tänä päivänä hän kirjoittaisi vittuilun sijaan kohottavuudesta.

  • Mauno Koivisto metsänraivauksessa Inkoon Tähtelässä

    Mauno Koivisto sai olla Inkoon Tähtelässä luova puuhastelija

    Mauno Koivisto viihtyi maatilallaan Inkoon Tähtelässä-

    Inkoon Tähtelä oli presidentti Mauno Koivistolle enemmän kuin kiireisten virkavuosien loma-asunto. Se oli paikka, jossa presidentistä kuoriutui esiin nestemoottoreita, traktoreita ja muuta tekniikkaa rakastava ”pikkupoika”, kuten rouva Tellervo Koivisto hymyillen luonnehtii.