Hyppää pääsisältöön

Perheensä Auschwitzissä menettänyt psykiatri Boris Cyrulnik: "Trauma tekee ihmisestä erittäin herkän, mutta se ei ole sairaus"

Neuropsykiatri Boris Cyrulnik.
Boris Cyrulnik menetti perheensä Auschwitzissä. Nykyään hän on Ranskan johtavia neuropsykiatreja. Neuropsykiatri Boris Cyrulnik. Kuva: Petri Heikkilä akuutti,boris cyrulnik

Boris Cyrulnik menetti kuusivuotiaana perheensä Auschwitzissä. Myös Cyrulnik pidätettiin, mutta hän onnistui pakenemaan. Nykyään kovia kokenut mies on Ranskan johtavia neuropsykiatreja, joka on kehittänyt resilienssin eli sielullisen joustavuuden teorian.

– Oli ihme, että selviydyin. En ymmärtänyt tuolloin, mikä on juutalainen. Tiesin vain, että siksi minut pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan, neuropsykiatri Boris Cyrulnik muistelee.

Cyrulnik piileskeli sodan ajan kristittyjen suojassa. Cyrulnik vaiennettiin eikä hän saanut puhua kokemistaan kauheuksista.

Miten Boris Cyrulnik on selviytynyt henkisesti kaikesta kokemastaan?

– Pystyin nauramaan, työskentelemään ja puhumaan, mutta samaan aikaan kärsin hiljaisuudessa. En voinut puhua, koska ihmiset eivät kestäneet kuulla eivätkä pystyneet ymmärtämään, mitä olin kokenut. Siksi mieleni oli jakautunut, Cyrulnik kertoo.

Traumat voidaan hoitaa. Pitää vain analysoida, mitä on tapahtunut ennen traumaa.

Boris Cyrlunikin mieli jakautui, mutta se ei estänyt häntä rakentamasta elämäänsä. Traumat ovat pääsyy siihen, että hänestä tuli psykiatri. Cyrulnik on koko elämänsä taistellut hylättyjen lasten puolesta.

– Olen halunnut ymmärtää, mitä sota tekee lapsille ja heidän vanhemmilleen. Se on ohjannut elämääni ja siksi minusta tuli psykiatri. Luulin lapsena, että psykiatrit ymmärtävät kaiken, mutta se ei olekaan totta, Cyrulnik nauraa.

Ennen sotaa Boris Cyrulnik sai äidiltään runsaasti rakkautta ja turvaa. Perheen menetys oli valtava, mutta Cyrulnik ei ole ollut oman historiansa uhri. Cyrulnikin tärkeä viesti onkin, ettei kukaan lapsi ole menneisyytensä vanki vaikka usein ajatellaankin, että uhrius säilyy loppuelämän eikä traumoja voida hoitaa.

– Traumat voidaan hoitaa. Pitää vain analysoida, mitä on tapahtunut ennen traumaa. Onko henkilö saanut tukea ennen ja jälkeen sitä ja minkälaiset ihmissuhteet hänellä on ollut? Suhteet rakentuvat sanoista ja solidaarisuudesta ja sitä kautta ihminen voi aloittaa uudenlaisen kehityksen, jota kutsutaan resilienssiksi, Cyrulnik avaa teoriaansa.

Trauma tekee ihmisestä erittäin herkän, mutta se ei ole sairaus. Sen sijaan traumasta jää aivoihin jälki.

Resilienssi on Boris Cyrulnikin kehittämä teoria aivojen, mielen ja sielun joustavuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita persoonallisuuden piirrettä vaan prosessia.

– Siihen vaikuttavat kolme tekijää. Onko henkilöllä ollut turvallinen suhde ennen traumaa ja onko hänellä mahdollisuus siihen trauman jälkeen? Saako hän puhua traumastaan ja pystyykö hän saamaan mitään järkeä kokemuksilleen? Nämä kolme tekijää voivat avata resilienssi-prosessin, Cyrulnik sanoo.

– Trauma tekee ihmisestä erittäin herkän, mutta se ei ole sairaus. Sen sijaan traumasta jää aivoihin jälki ja se voidaan havainnoida toiminnallisella magneettikuvauksella. Romanian orpolapsille ei kukaan puhunut, koskettanut heitä eikä leikkinyt heidän kanssaan. He vain heiluttivat ja purivat itseään. Kun kuvasimme heidän aivonsa toiminnallisella magneettikuvauksella, näimme aivojen etulohkojen surkastuneet. Siksi lapset eivät enää erottaneet hymyä aggressiosta. He pelkäsivät ja saattoivat hyökätä, purra itseään tai hakata päätään seinään, kun heille hymyiltiin tai puhuttiin, Cyrulnik toteaa.

Osa Romanian orpolapsista adoptoitiin Ranskaan ja heitä hoidettiin perheissä. Tulos oli yllättävä jo vuoden päästä.

– Etulohkot olivat palautuneet samanlaisiksi kuin muillakin saman ikäisillä lapsilla. Sitä kutsutaan neurologiseksi resilienssiksi. Nyt 30 vuoden kuluttua peräti 80 prosenttia näistä lapsista on kasvanut täysin normaaleiksi ja hyvin koulutetuiksi aikuisiksi, Cyrulnik avaa.

Traumatisoituneille lapsille pitää tarjota toisenlainen sensitiivisyys juttelemalla, hellimällä ja leikkimällä. Cyrulnik on muuttanut sekä hoitohenkilökunnan että päättäjien asenteita ja nykyään ymmärretään, että aivot, mieli ja ihmissuhteet ovat resilienssejä eli joustavia ja kehittyviä. Aiemmin esimerkiksi Romanian orvot olisi hylätty ja jätetty ilman hoitoa.

Tänään olen täysijärkinen eikä mieleni ole jakautunut.

Cyrulnik on mielissään saadessaan tutustua Suomen hoitokäytäntöihin. Hän sanoo, että Ranskassa puhutaan usein Suomen mallista.

– Uskon, että Suomen malli lasten kasvatuksessa ensimmäisten vuosien aikana on täydellinen. Lapsilla on turvallinen ympäristö ja he saavat puhua ja ilmaista itseään. Toisin kuin Ranskassa, Cyrulnik iloitsee.

Cyrulnik uskoo, että sellaisen kasvatuksen ansiosta suomalaiset lapset ovat kyvykkäitä aloittamaan resilienssin ja selviytymään traumasta. Itsestään hän voi sanoa 78-vuotiaana isänä ja Ranskan johtavana neuropsykiatrina näin:

– Tänään olen täysijärkinen eikä mieleni ole jakautunut, hän naurahtaa.

Asiantuntija: BORIS CYRULNIK, neuropsykiatri, Toulousen yliopisto, Ranska

Toimittaja: NINA MALMBERG

Katso juttu kohdasta 10:14-16:53

  • Rintojen tutkiminen kannattaa aloittaa jo teini-iässä.

    Kuinka usein sinä tutkit rintasi?

    Rintojen tutkiminen kannattaa aloittaa jo teini-iässä.

    Joka vuosi noin 5 000 suomalaisnaista sairastuu rintasyöpään. Noin joka neljäs rintasyöpä löydetään 25–49-vuotiailta. Rintojen omatoiminen tutkiminen on tärkeää, jotta rinnoissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset havaittaisiin ajoissa. Asiantuntijan mukaan rintojen tutkiminen kannattaa ottaa osaksi kuukausittaista rutiinia jo teini-iässä.

  • Nainen pihassa kissa sylissä.

    Borrelioosin diagnoosi viivästyi - kivut ovat osa Katjan päivittäistä arkea

    Punkin aiheuttamaa borrelioosia on hankala diagnosoida.

    Katja Nevalaisen perheessä sekä äiti että tytär ovat vuorollaan sairastuneet borrelioosiin. Katjan sairautta ei voida enää parantaa, mutta tyttären borrelioosi hoidettiin ajoissa antibiooteilla. Perheessä punkkisyynejä tehdään päivittäin sekä lapsille että lemmikeille. Siperiankissa Pomosta Katja nyppi eräänä kesäisenä aamuyönä irti lähes sata punkkia.

  • Annen motto kannustaa uuteen elämään.

    Alzheimerin tauti mullisti Annen elämän kahdessa kuukaudessa

    Muistihäiriö muutti elämäni täysin.

    59-vuotias Anne Vihakara oli kiireinen nainen. Ajomatkaa työpaikalle Turun yliopistoon kertyi kauppatieteiden lehtorille päivittäin 250 kilometriä. Kotona päivä jatkui Kiina-aiheisella tutkimuksella ja toisella puolella työpöytää odotti satojen opiskelijoiden tenttivastauspino. Perhe, puutarha, harrastukset. Ja sitten täysin yllättäen elämä pysähtyi.